[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomalaisuutta mediassa ja luokkahuoneessa

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
Pe Maalis 22 11:51:05 EET 2013


Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti <meleppa at utu.fi> FL, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kivimäki, Sanna: Kuinka tämän tuntisi omaksi maakseen. Suomalaisuuden
kulttuurisia järjestyksiä. Tampere University Press, 2012. 224 sivua.


Suomalaisuutta mediassa ja luokkahuoneessa
---------------------------------------------------------

Sanna Kivimäki yhdistää väitöskirjassaan mediakulttuurin tutkimuksen ja
tutkimusta hyödyntävän yliopisto-opetuksen. Hänen tutkimuksessaan median
kuvaama suomalaisuus, sukupuoli ja luokka näyttäytyvät moninaisina ja
ristiriitaisinakin. Kivimäki näkee median merkityksellistävän sukupuolen ja
kansallisuuden tapaisten identiteetin ainesten lisäksi yleisemminkin
yhteiskunnallista ja sosiaalista orientaatiota. Hän pyrkiikin tarttumaan myös
yhteiskuntaan mediaesitysten takana, omien sanojensa mukaan irtautumaan
intermediaalisuuden kehistä.

Viime aikoina on ilmestynyt moniakin teoksia, usein artikkelikokoelmia, joissa
pohditaan kansallisuuden ja suomalaisuuden kysymyksiä ja suomalaisen
identiteetin sisältöjä. Suomalaisuus onkin kiinnostava tutkimuskohde juuri
siksi, ettei sitä voi tyhjentävästi määritellä yhdellä ainoalla tavalla,
vaan suomalaisuuden keskeiset symbolit ovat monenlaisia ja keskenään
ristiriitaisiakin. Se, että ollaan tavallisia suomalaisia, voi merkitä hyvin
monta eri asiaa.

Sanna Kivimäen väitöskirjatutkimus koostuu seitsemästä artikkelista ja
johdanto-osuudesta. Artikkelit on jaettu kolmeen osioon, ”Kaapin päällä ja
kotona”, ”Tampereella ja tulitikkutehtaalla” ja ”Luokkahuoneessa”. 
Kivimäki käsittelee keskeisiä suomalaisidentiteetin rakennusaineksia,
nimittäin suomalaisuutta, sukupuolta ja luokkaa. Hän tarkastelee toisaalta
näiden näkymistä erilaisissa media-aineistoissa, toisaalta mahdollisuuksia
ottaa nämä huomioon yliopisto-opetuksessa.

Artikkeliväitöskirja on ihan noin yleisesti ottaen usein melko epäkiitollinen
lukukokemus. Alkuluvussa esitellään teorian ja tutkimuskysymysten lisäksi
myös tulokset ja niitä tukevat artikkelit tulevat vasta sen jälkeen. Tämä
sopii ja kuuluukin akateemiseen opinnäytteeseen, mutta palvelee huonommin
muuten aiheesta kiinnostunutta lukijaa, koska artikkeleiden keskeinen anti on jo
hyödynnetty eikä niissä enää tule esille paljonkaan uutta. Tässäkin
käytetty akateeminen tapa julkaista artikkelit täsmälleen
alkuperäisjulkaisun asussa kukin erilaisella fontilla alkuperäisine
sivunumeroineen tekee kokonaisuudesta hajanaisen näköisen. Se on myös
käytännössä hankala, sillä yhtenäisen sivunumeroinnin puuttuminen tekee
vaikeaksi tietyn asian etsimisen myöhemmin. Kivimäen väitöskirjassa on myös
käynyt niin, että ensimmäisen artikkelin lähteet puuttuvat kokonaan.

Suomalaisuus, luokka ja sukupuoli

Kivimäki toteaa, että kaunokirjallisuutta ja elokuvia on Suomessa pidetty
merkittävinä kansallisina tekijöinä, jotka tuottavat ja uusintavat sisä- ja
ulkopuolisuuksia. Median tuottama ja kuvaama ”meikäläisyys” ei kuitenkaan
ole vain yhdenlaista, vaan on olemassa useita suomalaisuuksia, jotka painottavat
selvästi eri asioita.

Kahdessa ensimmäisessä artikkelissa Kivimäki tarkastelee lehdistön
kirjailijahaastatteluja. Hänen mukaansa 1960-luvulta 1990-luvulle
aikakauslehdissä haastateltu kirjailija on useimmiten romaanin julkaissut mies.
Mieskirjoittajaa kuvattiin Kivimäen aineistossa usein monitaitoisena
työläisenä, jätkähahmona, joka myös liittyi vahvasti tiettyyn seutuun tai
paikkakuntaan. Kuitenkin myös ”toisinajattelijan” rooli kuului yleensä
miehelle. Naiskirjailijoiden kohdalla kuvailtiin kirjoittamisurakasta
selviytymistä ja tasapainottamista, nostalgiaa ja yksityisten tarinoiden
kertomista.

Luokka on ollut välillä poissa yhteiskunnallisen tutkimuksen keskiöstä,
mutta viime aikoina se on taas noussut tarkastelemisen arvoiseksi
näkökulmaksi. Luokkakäsite on kuitenkin muuttunut entistä
monimuotoisemmaksi. Kivimäki tarkastelee luokkaa kolmessa artikkelissa, joista
kahden keskiössä on elokuvan työläisnainen. Kolmas artikkeli on
Kulttuurintutkimus-lehdessä ilmestynyt ”Kadonnutta luokkaa etsimässä”,
jossa Kivimäki analysoi luokan käsitettä erityisesti elokuvassa. Hän toteaa,
että suomalaiseen elokuvaan kuuluu usein kansanomaisuuden ja raskaan työn
ihannointi, nostalgisointi ja romantisointi, joihin osa luokkakysymyksistä
helposti hämärtyy.

Kaksi viimeistä artikkelia on kirjoitettu yliopistopedagogiikan opintojen
innoittamana. Näistä ensimmäisessä Kivimäki pohtii monitieteisyyden,
kriittisen ja tasa-arvoisen yliopisto-opetuksen mahdollisuuksia ja sudenkuoppia
lähinnä opettajan kannalta. Toisessa artikkelissa hän nostaa esille
kysymyksen opiskelijoiden sukupuolen ja luokkataustan merkityksestä
yliopisto-opiskelussa. Varsinkaan yhteiskuntaluokasta ei kovin paljon ole
tässä yhteydessä aikaisemmin puhuttu.

Mediaa ja opetusta

Kivimäki yhdistää väitöskirjassaan mediakulttuurin tutkimuksen ja
tutkimusta hyödyntävän yliopisto-opetuksen. Hänen tutkimuksessaan median
kuvaama suomalaisuus, sukupuoli ja luokka näyttäytyvät moninaisina ja
ristiriitaisinakin. Kivimäki näkee median merkityksellistävän sukupuolen ja
kansallisuuden tapaisten identiteetin ainesten lisäksi yleisemminkin
yhteiskunnallista ja sosiaalista orientaatiota. Hän pyrkiikin tarttumaan myös
yhteiskuntaan mediaesitysten takana, omien sanojensa mukaan irtautumaan
intermediaalisuuden kehistä.

Mielenkiintoinen on Kivimäen huomio sekä mediakulttuurille että tutkimukselle
ja opetukselle tyypillisestä sirkulaatiosta, samojen ajatusten, tekstien,
kuvien ym. kierrätyksestä, jossa tiettyjä (samoja) kulttuurisia jäsennyksiä
ja järjestyksiä tuotetaan ja uusinnetaan. Kivimäki myös kritisoi tutkimusta
ja opetusta liiallisesta takertumisesta hurmaan, lumoon ja mielihyvään. Hän
näkee tällaisessa pyrkimystä turvallisen ilmapiirin luomiseen, mikä ei
täytä kulttuurintutkimuksen ja sukupuolen tutkimuksen tehtävää kriittisen,
itsestäänselvyyksiä purkavan tiedon tuottamisessa. Aiheiden ahdistavuudesta
huolimatta pitäisi hänen mukaansa kiinnittää enemmän huomiota myös
yhteiskunnan ja talouden mielipahaa tuottaviin kysymyksiin.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/