[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Mediamurros tuotti ”yltäkylläisyyden köyhyyttä”

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kiuru, Sakari: Mielikuvademokratia. Into Kustannus Oy, 2013. 176 sivua.


Mediamurros tuotti ”yltäkylläisyyden köyhyyttä”
---------------------------------------------------------

Sakari Kiuru toimi Ylen pääjohtajana vuosina 1980-89. Sittemmin
eläkeläisenä hän on innostunut kirjoittamaan muistelujen ohella useampiakin
kärkeviä kirjoja mediasta, viestinnän infoviidakosta ja vallasta.
Mielikuvademokratia (2013) on tässä sarjassa omaa luokkaansa ja erittäin
tuore ja tervetullut pamfletti.

 ”Mielikuvien kaupittelu on vallankäytön muoto.”

”Imagotehtailu on ihmisten arvostelukyvyn aliarvioimista, joka perustuu
ihmisten oletettuun tyhmyyteen ja kykenemättömyyteen kyseenalaistaa.”

”Suomalaispuolueet, kuten muutkin pohjoismaiset ja eurooppalaiset puolueet,
ovat de-ideologisoituneet ja sopeutuneet markkinavoimien hegemonian edessä
omaksuen monia liike-elämän ilmaisu- ja toimintatapoja.”

”...Noam Chomsky leimaa markkinatalouden vapauden mielikuvakapitalismiksi.”

 

Nuo sitaatit eivät ole äärivasemmiston aarrearkusta, vaan Ylen entisen
pääjohtajan Sakari Kiurun (s.1926) uutuuspamfletista Mielikuvademokratia. Se
on erinomaisen kriittinen, tärkeä ja lukijaystävällinen kirja, tavallaan
jatkoa tekijän samaa aihetta sivuavalle opukselle Seula. Valistajat ja
viestijät infoviidakossa (2001). Tottakai siitä voi rivien välistä lukea
myös vasemmistolaista, työväenhenkistä ja vähän puoluepoliittistakin
julistusta. Mutta ei liikaa, ei häiritsevästi. Tekijä ei tuo monen muun
näkyvää uraansa esittelevän tai muistelevan tavoin omaa persoonaansa
tyrkylle lainkaan – eikä myöskään väitä, että olisi ollut silloin ja
silloin oikeassa, mutta kun ne muut...

 

Mielikuvajournalismi, demokratia ja kansanvalistus

Mielikuvademokratia on pamfletti, joka puolustaa lehdistön ja kaiken median
kansanvalistus- ja sivistystehtävää. Monen mielestä tällainen puhe on niin
sanotusti menneen talven lumia. Kiuru on toista mieltä ja väittää, että
tätä olennaista journalistista sivistystavoitetta ei enää tunnista median
viime vuosien murrosten takaa. Nimenomaan kaupallisuus, imagojen ja mielikuvien
markkinointi ovat syrjäyttäneet kaikessa journalismissa sen alkuperäisen ja
peräti historiallisen roolin, kansanvalistuksen.

Mielikuvajournalismi on alkanut kaiken kukkuraksi luoda kuvaa
mielikuvademokratiasta, johon ei oikeastaan tarvitse osallistua muuten kuin
netissä tai kaikenkarvaisissa puhelinäänestyksissä, joissa ei ole päätä
eikä häntää.

Tässä vaiheessa voi vaikka kysyä: kompastuiko Helsingin Sanomatkin
lehtiuudistuksessaan mielikuvamarkkinoinnin sudenkuoppiin? Menikö lehti Mikael
Pentikäisen päätoimittajakaudella liian pitkälle ”tyhmän kansan
teorioissa” - kaupallistettiinko kaikki, keskeiset kulttuurisivutkin,
markkinavoimien temmellyskentäksi? Vai kävikö päinvastoin – vauhti hiipui
ja uuden teknologian käyttöönotto / uusien lukijoiden houkutteleminen kävi
omistajien / Sanoma-yhtiön hallituksen mielestä aivan liian hitaasti?

Sakari Kiurun Mielikuvademokratia sisältää hyödyllisen historiakertauksen
lehtijournalismin alkulähteiltä, nimittäin autonomisen Suomen ajalta.
Tuolloin, 1800-luvun toisella puoliskolla syntyi Fennomania-liike ja alkoi
”nykyaikainen”, journalistinenkin kansanvalistus - nimenomaan lehdistössä.
Suomalaiskansallisen heräämisen hetki löi viimeistään silloin, kun J.V.
Snellman (1806-1881) julisti, että paremman tulevaisuuden toivo on kansan ja
sivistyksen liitossa. Syntyi myös se sivistyneistö, joka toimi paitsi
journalismissa myös kansanliikeissä, työväestönkin
joukkojärjestäytymisessä.

Viittaan mieluusti prof Ilkka Liikasen komeaan väitöskirjaan Fennomania ja
kansa (1995) - sekä prof Risto Alapuron lukuisiin tutkimuksiin.

 

Mielikuvajournalismia yltäkylläisyyden köyhyydessä

Sakari Kiuru lainaa osuvasti monia kansanvalistuksen suurmiehiä ja vetää
isoja linjoja nykypäivään. Hänen mielestään kaikessa journalismin, etenkin
televisiojournalismin yltäkylläisyydessä ja kanavamäärien kasvussa on
sittenkin köyhdytty. Sisältö on kärsinyt rankasti jatkuvan murroksen
aallokossa.

Eräs uudemmista televisomaailman ja kanavien kaupallistumista tutkineista
journalisteista, jota Kiuru näyttää arvostavan, on Heikki Hellman. Hellmanin
uusi teos Koko illan ilo. Kolmoskanava ja television kaupallistuminen Suomessa
(2012) onkin merkittävä. Siinä hän osoittaa – Sakari Kiurun sanoin –
hienosti sen, miten televisiolähetykset alkoivat muuttua ”yhä enemmän
yhteiskuntapalvelusta markkinoinniksi”. Tälle kehitykselle ei näytä olevan
loppua ja tyhmistäminen, samojen formaattien kierrätys ja halpatuonti senkun
lisääntyvät. Sama kierrätys toistuu lehdistössä, missä arvokkaat
paikalliset tai alueelliset – tai ”puolueelliset” - pienlehdet ovat
häviämässä ja kitumassa ennen kuin siirtyvät jonnekin maksulliseen nettiin
tai ikuiseen unholaan.

Mielikuvademokratia on selkeä kannanotto ohuen uutisoinnin, brändi- ja
imagoilmiöiden kyseenalaistamiseksi. Se on myös taisteluhuuto vallitsevaa
olotilaa vastaan: mielikuvien luominen, hengiltä väkisinnaurattaminen,
pikakivääritiedotus sekä aidon politiikan, ideologioiden, aatteiden ja
arvojenkin hylkääminen ja pilkkaaminen on tätä nykyä jo monen
journalistiksi itseään nimittävän ”kansalaisvelvollisuus”. Tavallaan, se
on myös keino tulla poliittisesti neutraaliksi ja näkymättömäksi rynnivän
markkinatalouden tieltä...

Mielestäni Sakari Kiurun kirja tarjoaa monia oivalluksia ja historiatietoista
faktaa kansansivistyksestä ja journalistisesta valistustyöstä sekä
kansalaisten uusaktivismista, joita hän tarjoaa ”netti- ja digidemokratian”
tilalle. Erään luvun mottona on Urpo Harvan kuuluisa lause:

”Ellei demokratia pysty hävittämään tietämättömyyttä,
tietämättömyys hävittää demokratian”. Mahdammeko olla jo tuolla rajalla?

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/