[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: EU-Eurooppa matkansa päässä (?)

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, tutkija-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Salmen, Leif: Maanalainen moskeija (Den underjordiska moskén). Kääntänyt
Arto Häilä. Kustannusosakeyhtiö Teos, 2013. 270 sivua.


EU-Eurooppa matkansa päässä (?)
---------------------------------------------------------

Kriittisistä ja kulttuuripitoisista esseistään tunnettu Leif Salmen (s.1952)
on viime vuosien kirjoituksissaan osoittautunut sekä isojen linjojen
näkijäksi että pienten yksityiskohtien kirjaajaksi. Hän on sivistynyt
eurooppalainen tarkkailija missä hyvänsä maassa liikkuukin. Ulkopuolisuudessa
on myös hänen voimansa. Usko EU-Euroopan tulevaisuuteen horjuu vahvasti
uudessa esseekokoelmassa Maanalainen moskeija (2013).

Maanalainen moskeija ei ole provosoivasta nimestään huolimatta juuri millään
tavalla islamilaisuutta käsittelevä kirjoituskokoelma, vaikka muutamassa
esseessä ( esimerkiksi ”Tappavat utopiat” ) liikutaan uskontojen tai
uskonnollisuudenkin maisemissa. Leif Salmen ei siis maalaile uhkakuvia
”barbaarien” tai ”islam-terroristien” maihinnoususta läntisille maille.
Sen sijaan hän menee monissa esseissään syvälle kulttuurihistoriaan, mutta
pääosin muiden uskontojen kautta - yrittäen ymmärtää myös niitä
ristiriitaisia kehityslinjoja, jotka jakavat niin Euroopan valtioita keskenään
kuin Eurooppaa ja muuta maailmaa.

 

EU-eurooppalaisuuden rappio ja kansallisvaltioiden paluu

EU-kansalainen, erityisesti länsieurooppalainen kuvittelee mielellään
olevansa maailman napa - niin historiallisesti, kulttuurisesti kuin
taloudellisesti. Hänet on saatu näkemään itsensä demokratian ja
ihmisoikeuksien lähettiläänä, muiden mannerten ja kansojen opettajana.
Salmenin mielestä valtiomiehet ja eliitti julistavat yhtenäisyyttä, uutta
identiteettiä ja keskinäistä avunantoa hetkellä, jolloin koko Eurooppa on
täydellisen sekasorron tilassa: yhtenäinen maanosa on muuttunut ”sisäisen
riitelyn ja kilpailevien etujen klubiksi”. Utopistinen visio
eurooppalaisuudesta on haihtunut olemattomiin ja se elää enää eliitin
mielikuvapolitiikassa.

Salmen havainnoi Eurooppaa tultuaan ulkomailta: ”Sen (= Euroopan unionin)
läntiset jäsenet vähät välittivät itäisistä naapureistaan, sen pohjoiset
valtiot ottivat henkistä, poliittista ja taloudellista etäisyyttä niin
kutsuttuun ´etelän periferiaan`. Jakautuminen keskenään kilpaileviin
ryhmittymiin eteni hyvää vauhtia samalla kun joukko hämmentyneitä
eliittipoliitikkoja esitti lähes päivittäin uusia suuntaviivoja ja hurskaita
toivomuksia tulevasta yhtenäisestä kultakaudesta...”. Tämä korviketoiminta
peittää Salmenin mukaan alleen sen ankean eurooppalaisen
(seka)sortopolitiikan, jolla leikataan kansalaisten demokratia-saavutuksia ja
pyritään rajoittamaan itsenäisten valtioiden itsemääräämisoikeuksia.
Näin luodaan maaperää myös nationalismille.

Johdanto "Suuri sekasorto" ja ensimmäinen essee "Kohti mannermaata” ovat
hurjaa kritiikkiä kuvitellulle eurooppalaiselle yhtenäisyydelle. 50 sivun
essee tuo julki viime vuosien jatkuvat ratkaisemattomat kulttuuriset ristiriidat
ja Euroopan talouskriisin lähteet sekä eri maiden eriarvoisuuden ja EU-ytimen
blokkiutumisen. Vaihtoehdoksi nousee kansallisvaltioiden paluu, mikä kehitys on
Salmenin mielestä jo pitkällä. EU-valtiomiesten puheet ovat tätä nykyä
yhtä kaukana todellisuudesta kuin Kremlin vanhusten haaveet sosialistisesta
Neuvostoliitosta. Salmen tekee EU-politiikasta hyppäyksen Kiinaan ja vertaa
maanosan tulevaisuuskuvia maolaiseen ”suureen harppaukseen”. Todellisuus on
ihan muuta Euroopan reunamailla kuin haaveilu Brysselin palatseissa: politiikka
tulee olemaan entistä kansallisempaa, vaikka finanssimaailma ja markkinat
kuinka globalisoituisivat!

”Kohti mannermaata” on sellaista hurjaa tykitystä kulttuurihistorian ja
-ristiriitojen alueella, mitä harrastaa talouspolitiikan suhteen toinen
EU-kriitikko Esko Seppänen. Kaikissa esseissä Leif Salmen ei pääse yhtä
kovaan vauhtiin ja paikka paikoin ajatus harhailee hyvinkin kauas historiaan.
Pitää olla tarkkana ja aika lukenut pysyäkseen kirjoittajan taajuudella: en
väitä aina onnistuneeni! Sen sijaan avausesseen luettuaan moni voi yhtyä
kirjoittajan lopputulemaan siitä, että ”...EU on ollut perusluonteeltaan
postmoderni projekti, jota odottaa sama kohtalo kuin kaikkia vastaavia
postkulttuurisia pyrkimyksiä”.

 

Suomalaisuus vs. eurooppalaisuus

Muutama essee käsittelee myös Suomea ( ”Sonkajärven harjuilla”,
”Kaupungin valot”). Ne ovat lyhyitä, miltei matkakertomuksia ja mietelmiä
maamme erityislaadusta, agraarimentaliteetistakin. Lukiessa alkaa miettiä,
miten erityinen ja aika vähän ”eurooppalainen” maa(seutu) Suomi oikeastaan
on. Salmen toteaakin karusti, että ellei ole nähnyt maalaismaisemaamme, ellei
tiedä talonpojista ja torpparielämästä ei voi oikein ymmärtää pohjoisen
"aution" maan historiaa, saati politiikkaa. Silti karjalais-savolaisen
tyhjenevän maaseudun kohtalot ratkaistaan yhä useammin maailman täyttyvissä
metropoleissa.

Myös suomalainen media saa Salmenilta satikutia (”Itkuinen julmuus”).
Käsittelyssä on erityisesti Helsingin Sanomat, ”suurin ja kaunein”, mutta
kritiikkiä saavat myös mediajournalismin samankaltaiset formaatit ja
viihdehömppä maailmanlaajuisesti. Historiallinen media-katsaus koskee
brittiläisen sanomalehdistön nousua ja tuhoa 1700-1800-luvuilla
(”Kunnianarvoisuuden pakko”). Noina vuosisatoinahan englantilaiset lehdet
vielä oikeasti toimivat yleisen mielipiteen ilmentäjinä, kansansivistäjinä
ja erilaisen kansalaistoiminnan organisoijina – eivätkä olleet täysin
rahavallan armoilla. Salmenilla olisi kanttia ruotia nykymediaa enemmänkin;
olihan hän pari vuosikymmentä sitten erinomaisen tunnettu ja arvostettu
televisiotoimittaja, joka pureutui poliittisiin ja taloudellisiin kysymyksiin
perinpohjaisesti päättäjiä haastatellessaan.

”Mitä te oikeastaan olette?” -essee kartoittaa eurooppalaisia juuria ja
esittelee myös pari monikansallista ajattelijaa, joita Salmen arvostaa: Eric
Hobsbawmin ja Marcel Reich-Ranickin. Näiden elämäntyö ja juutalaisuuskin
edustavat niitä todellisia yleiseurooppalaisia kulttuurisia arvoja, jotka ovat
joutuneet unholaan EU-utopian ja -politiikan rakentamisessa. Kokoelma päättyy
nimiesseeseen ”Maanalainen moskeija”. Yeralti Camiin moskeija sijaitsee
Istanbulin ”vanhimmissa historiallisissa kerrostumissa” ja sen kautta Leif
Salmen vie meidät vielä kerran uusien kulttuurihistoriallisten tapahtumien ja
niiden merkitysten äärelle.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/