[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Politiikan paluu tutkimukseen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, projektitutkija, Itä-Suomen
yliopisto, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ismo Björn & Jukka Kokkonen (toim.): Poliittisia ääniä Pohjois-Karjalassa.
Artikkeleita itäsuomalaisesta politiikanteosta. Pohjois-Karjalan historiallinen
yhdistys, 2012. 162 sivua.


Politiikan paluu tutkimukseen
---------------------------------------------------------

Vihdoinkin! Politiikka tekee paluuta historiantutkimukseen. Ismo Björn ja Jukka
Kokkonen Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitokselta ovat toimittaneet
ajankohtaisen vuosikirjan, artikkelikokoelman itäsuomalaisesta
politiikanteosta.

Poliittisia ääniä Pohjois-Karjalassa -kokoelman toimittajat ovat ahkeria
tutkijoita. Ismo Björn on kirjoittanut lukuisia tärkeitä pitäjänhistorioita
metsä-aiheisen väitöskirjansa ohella; Jukka Kokkonen on liikkunut muuten
rajaseutututkimuksen parissa väiteltyään 1600-luvun lopun, 1700-luvun alun
rajaseudun asukkaiden suhteista Venäjän puolen Karjalaan. (Jukka Kokkonen: 
 Rajaseutu liikkeessä, Elektra)

Vuosikirjan keskeinen teesi on terveen itsekäs: vaikka Pohjois-Karjala
mielletään marginaalialueeksi ja syrjäseuduksi (missä ”farkut vaihtuvat
verkkarihousuun”), maakunnan poliittinen ääni on aina ollut
väestömäärää ja sijaintia tärkeämpi.

Jukka Kokkosen laaja artikkeli käsittelee juuri itärajan omapäisen
politiikanteon syntyä 1700-luvun lopulla, jolloin sotalaitosta ryhdyttiin
rakentamaan Ruotsin keskushallinnon osana. Paikallisasukkaat eivät ihan
suosiolla ”Karjalan jääkärijoukkoihin” rynnineet ja muun muassa tämä
kansalaisvastarinta on artikkelissa hienosti dokumentoitu. Jo Kokkosen
aloituskappale on paradoksaalisen historiatietoinen: Pohjois-Karjalan
Prikaatista tehtiin lopettamispäätös melko tarkalleen vuosi sitten,
helmikuussa 2012.

Ismo Björnin aiheena on suurlakko 1905 ja sen heijastuminen Pohjois-Karjalaan.
Venäjältä Suomeen levinnyt suurlakko ravisteli lopulta täälläkin
säätylaitosta perinpohjin. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli
peruskysymys, mutta kansan ääni ja radikaalit sosialidemokraattiset vaateet
kuuluivat ja näkyivät. Lakkotapahtumat esimerkiksi Joensuussa alkoivat jakaa
poliittista kenttää ”herroihin ja narreihin”, nuorsuomalaisista
työväenyhdistyksiin. Tosin esimerkiksi Joensuun työväenyhdistys oli
alkuvaiheessa paljolti nuorsuomalaisten johtama. Joukkomielenosoitusten
kokoontumispaikkana toimi muuten usein Ilosaari.

Laajempia poliittisia kaaria ja murroksia analysoi Jukka Partanen. Hän
esittelee 1900-luvun alusta hahmottuvan Pohjois-Karjalan poliittisen vaalikartan
eduskuntavaalien tulosten pohjalta aina vuoteen 2011. Jarkko Kemppi luo
pikasilmäyksen itärajan kokoomuksen puoluehistoriaan. Harvapa tietää, että
kokoomus sai 1948 eduskuntavaaleissa hurjan voiton Joensuussa – 52,6 %
annetuista äänistä. Ja tietenkin se oli – nuorsuomalaisten jatkeena –
mahtipuolue jo 1920-30-luvulla.

Pienen Polvijärven poliittista ääntä tuo esiin Esa Sormunen. Polvijärvihän
oli viime vuosisadan alkupuolella kovasti kasvava maa- ja metsätalouspitäjä,
jossa pienviljely oli valtaelinkeino. Samalla myös köyhän ”loisväestön”
osuus oli iso. Meri-Anna Rossander keskittyy aika oikeistolaiseksi mielletyn
Nurmeksen työväen toimintaan. Sormusen ja Rosanderin artikkelit ovat
lyhykäisiä, mutta ansiokkaita yhteenvetoja aivan 1900-luvun ensi
vuosikymmenten politiikanteosta ja ristiriidoista. Vähemmän tunnettuja
liberaaleja virtauksia maakunnassa analysoivat Seija Karttunen ja Risto
Patrikainen.

Tietysti sopii kysyä, miksi sodanjälkeinen aika on vuosikirjassa niin vähän
esillä? Samoin jää helposti kaipaamaan vaikkapa vennamolais-perussuomalaista
analyysia, Liperiä tai Kiteetä. Ja miksei myös Kiihtelysvaaran
Keskijärventien Suuren pojan Eino Poutiaisen henkilökuvaa. Samoin
vaikuttajanaiset, kuten kokoomuslainen ”Mato-Alli” eli Alli
Vaittinen-Kuikka, olisivat voineet ansaita enemmän huomiota.

Vuosikirjan päättää mielenkiintoinen ja yhä poliittisia intohimoja
herättävä Joensuun ”teatterisota” 1971. Alina Kuusisto tekee hienon
lehdistöanalyysin aiheesta, mistä selviää esimerkiksi se, että itse
päähenkilö, ohjaaja Jouko Turkka taisi myhäillä tyytyväisenä kulisseissa
eikä juuri antautunut lehtien riepoteltavaksi. Ei ainakaan oma-aloitteisesti.



Kuva: Nurmeksen työväentalo suurlakkovuonna 1905, Nurmeksen museo.

Arvostelu on julkaistu myös Karjalainen -lehdessä 9.1.2013

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/