[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Aladar Paasonen. Mannerheimin tietolähde ja elämäkerturi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, projektitutkija, Itä-Suomen
yliopisto, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Turtola, Martti: Mannerheimin ristiriitainen upseeri. Eversti Aladar Paasosen
elämä ja toiminta. WSOY, 2012. 310 sivua.


Aladar Paasonen. Mannerheimin tietolähde ja elämäkerturi
---------------------------------------------------------

Eversti Aladar Paasonen (1898-1974) oli Mannerheimin lähipiirissä kenties
juuri se tiedustelu-upseeri, jota marsalkka tarkemmin kuunteli. Ainakin
kesällä 1942, jolloin saksalaisjoukot lähestyivät Stalingradia ja
Neuvostoliiton puna-armeija näytti lyödyltä. Paasonen oli toista mieltä ja
kertoi tiedustelutietonsa tilanteesta myös Mannerheimille. Pian miehet olivat
yhtä mieltä sodan lopputuloksesta: Saksa oli häviämässä sodan. Kukapa
olisi moista uskonut vielä aikana, jolloin Adolf Hitler teki marsalkan pakeille
hieman kiusallisen syntymäpäivävierailun, ja piti kuuluisan, puolivahingossa
nauhalle päätyneen junanvaunupuheensa.



Salaperäisestä tiedustelu-upseerista, Aladar Paasosesta on ilmestynyt viime
vuonna kaksikin elämäkertatutkimusta: Petri Nevalaisen Marskin tiedustelija ja
Martti Turtolan Mannerheimin ristiriitainen upseeri. Keskityn jatkossa vain
Turtolan tekstiin, koska Nevalaisen Marskin tiedustelija on vielä lukematta.

Unkarilaisen aatelisnaisen ja suomalaisen kielitieteilijän poika sai ilmeisen
hyvät geenit ja monta etunimeä: Aladar Antero Zoltan Bela Gyula Arpad
Paasonen. Hän osasi liikkua liukkaasti eri kulttuureissa, puhui kahdeksaa
kieltä ja toimi aikuisiässä monessa maassa tiedustelijana. Venäjää
osaavana hän työskenteli myös ennen sotaa Moskovassa sotilasasiamiehenä,
joten puna-armeijan taktiikat ja strategiat, plussat ja miinukset olivat
kansainväliselle vakoilumestarille hyvin tuttuja. Ei ihme, että Mannerheim
tunsi sympatiaa Paasosen suuntaan ja kuunteli tätä.

Paasosesta lienee nykytiedon ja lähteiden valossa mahdotonta laatia kattavaa
elämäkertaa. Pitää odotella, kunnes CIA:n arkistot avautuvat. Martti
Turtolakin keskittyy Paasosen urakehityksen selvitettyään ja 1930-luvun
poliittista tilannetta käsiteltyään lähinnä sota-aikaan. Sotavuodet
Mannerheimin tiedustelijana ovatkin Suomen kannalta merkittävin siivu Paasosen
värikkäistä elämänvaiheista. Tuosta ajasta Turtola tuottaa mielenkiintoista
dokumenttitietoa. Johtopäätös on, että paljolti tuntematon marskin
tiedustelija olikin aivan keskeinen tietolähde, jota monet Mannerheimin
läheiset jopa kadehtivat. Taustalla oli myös Paasosen persoona: tämä oli
sivistynyt kulttuurimies, maailmankansalainen, joka osasi käyttäytyä.
Mannerheimille nämä piirteet merkitsivät paljon.

Jatkosodan päätösvaiheessa Aladar Paasosella oli tärkeä osuutensa niin
sanotussa Stella Polaris -jutussa. ”Pohjantähti” oli peiteoperaatio, jolla
salakuljetettiin laatikoittain vaarallisia ja salaisia asiakirjoja ensin
Ruotsiin ja sitten ties minne. Siinä sivussa suunniteltiin myös monen sadan
tiedustelijan pakotie Suomesta länteen. Monen matka vei muiden maiden
”salaiseen palvelukseen”. Venäjä-asiantuntijat ja venäjää osaavat
olivat kysyttyjä. Stella Polaris-asiakirjat ovat yhä teillä
tietymättömillä ... tai sitten eivät... (?).

Myös Paasonen pakeni Suomesta – eikä koskaan palannut. Hän oli
vainoharhaisen varma pidätyksestä ja epäili myös, että hänet kaapattaisiin
Neuvostoliittoon. Marskin sisäpiirin huippuvakoilija päätyi aluksi Ranskan
tiedustelupalveluun, mistä siirtyi Sveitsiin. Siellä hän avusti entistä
esimiestään Mannerheimia tämän muistelmien ylöskirjaamisessa. Ne ovatkin
paljolti Paasosen käsialaa.

Martti Turtolan elämäkerta päättyy vuoteen 1952. Silloin, syksyllä 1952
Aladar Paasonen lensi perheineen Yhdysvaltoihin ja pestautui tai pestattiin pian
CIA:n agentiksi. Tähän loppuvat elämäkerralliset lähteet. Paasosen
loppuelämän 22 vuotta on CIA-hämärän peitossa. Tosin tiedetään, että
entinen marsalkan tiedustelija toimi 1950-60-luvulla ainakin Länsi-Saksassa –
kuulustellen ja värväten Itä-Euroopasta länteen paenneita loikkareita
”uusien isänmaiden palvelukseen”.

Paasoselta ei jäänyt merkittäviä muistelmia. CIA-kaudestaan hän ei kertonut
eikä kirjoittanut koskaan juuri mitään. Hän oli mies, joka tiesi liikaa,
mutta vaikeni viisaasti kaikesta.

PS. Hannu Raittilan fiktiivisessä Marsalkka-romaanissa Aladar Paasosella on
upea rooli. Raittila onnistuu hahmottamaan salaperäisestä vakoilijasta miltei
inhimillisen persoonan. Mannerheimin ja Paasosen suhde, vaikka fiktiivinenkin,
on ehdottomasti lukemisen väärti kuten Raittilan koko romaani, vanhenevan
marskin kärttyisä muotokuva.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/