[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Siistin pojan legenda. Kirja Jarno Saarisesta

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
To Tammi 24 10:52:35 EET 2013


Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Timo Toivonen <timo.v.toivonen at utu.fi> emeritus professori, Turun
kauppakorkeakoulu, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Teronen Arto: Ikuisesti nuori. Jarno Saarista etsimässä. Suomen
urheilumuseosäätiö, 2012. 334 sivua.


Siistin pojan legenda. Kirja Jarno Saarisesta
---------------------------------------------------------

Arto Terosen Jarno Saarisen elämästä kertova teos on Suomessa harvinaista
moottoripyöräurheilua käsittelevää kirjallisuutta. Terosen teos on
laajennettu versio aikaisemmin ilmestyneestä esseestä. Lähteinä siinä on
käytetty kirjallisten lähteiden ohella Saarisen vaimon ja kilpakumppaneiden
haastatteluja. Teoksen parasta antia ovat ennen julkaisemattomat valokuvat,
sekä hänen elämäänsä kuvaavat yksityiskohdat.



Suomalainen moottoripyörien RR-ajo eli road racing – tai TT-ajo (tourist
trophy), kuten ennen sanottiin - nousi maailman huipulle paradoksaalista kyllä
1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa, eli samaan aikaan kun Suomessa alkoi
vihreä valta nostaa päätään, ja kotimaisia ajoja jouduttiin lakkauttamaan
kuten Ruissalon ja Pyynikin ajot. Tämän Suomen TT-ajon huippukauden kirkkain
tähti oli nuorena 27-vuotiaana Monzassa toukokuussa 1973 kuollut Jarno
Saarinen.

Arto Teronen on yhdessä Jukka Vuolteen kanssa kirjoittanut aikaisemmin muun
muassa teokset Kiveen hakatut-Urheilijat maineen poluilla ja Suomalaisia
urheilijakohtaloita. Kirjat koostuvat kuolleista entisistä urheilijoista, ja
myös joistakin urheilujohtajista kertovista esseistä, ja niissä urheilijoiden
haudoilla on tärkeä rooli. Esseiden perusteella on myös tehty radio-ohjelmien
sarja. Käsittelyn kohteena ovat olleet yleensä henkilöt, jotka tavalla tai
toisella ovat kuolleet joko liian aikaisin, olleet roistoja, boheemeja tai
muuten värikkäitä persoonallisuuksia. Jarno Saaristakin on käsitelty jo
aikaisemmin, ja nyt Teronen on laajentanut esseensä kirjaksi.

Aivan viime vuosina on pitkän tauon jälkeen ilmestynyt Suomessa paljon
moottoripyöräurheilua koskevaa kirjallisuutta, joista mainittakoon Timo
Katajamäen ja Nita Korhosen teokset. Silti tämä kirjallisuus on jäänyt
marginaaliin erikoistuntijoiden asiaksi: näitä teoksia ei arvostella
sanomalehtien urheiluosastoissa – kirjallisuuspalstoista puhumattakaan.

Tämän kirjan lähteinä on käytetty kirjallisten lähteiden ohella Saarisen
vaimon Soilin, ja kilpakumppanien haastatteluja. Soilin osa kirjassa onkin
lähes yhtä keskeinen kuin Jarnon. Tämä on sikäli perusteltua, että hän
oli Jarnon tukija ja Jarnon suureen suosioon esimerkiksi Italiassa oli
tärkeänä syynä juuri hänen vaimonsa Soili. Soilin panos kirjan tekemisessä
on ollut korvaamaton. Kirjan lopussa tosin mennään jo ehkä hieman liian
etäälle kirjan aiheesta, kertomalla verrattain yksityiskohtaisesti muun muassa
siitä, miten Soili tutustui uuteen mieheensä.

Mikä sitten teki Saarisesta maailmanmestarin? Fyysisten ominaisuuksien ja
luonteenpiirteiden, muun muassa lannistumattoman kilpailuhalun, ohella Saarisen
menestyksen salaisuudeksi tarjotaan ajotyyliä, jossa polvi hipoo kaarteissa
maata. Ajotyyli mainitaan Saarisen kehittämäksi. Mitään varmaa ei voi sanoa,
mutta kyllä samaan aikaan useat huippuajajat omaksuivat samanlaisen ajotyylin,
se näkyy kuvissakin. Mestaruuden takana lienee kokonaisuus.

Kirjan pääpaino on kansainvälisissä kilpailuissa, ja hyvä niin. Myös
kuvamateriaali on enimmäkseen niistä sisältäen kaikki tunnetut fanikuvat.
Kuitenkin sellaiselle, joka aikaisemmin jotain tietää Saarisen urasta,
mielenkiintoisimpia kuvia ovat harvinaisemmat kuvat, kuten Jarno jääradalla
kilpakumppaniensa kanssa Nikita-mallinen karvalakki päässään. Ei sellainen
ollut nuorten miesten muotia 1960-luvun puolivälissä, jolta kuvan sanotaan
olevan. Mielenkiintoinen on myös kuva Jarnosta töissä Tunturin mopotehtaalla.

Saarisen kuolemaan johtaneen onnettomuuden syytä tai syitä on pohdittu paljon,
ja niitä pohtii myös Teronen erittäin perinpohjaisesti. Hänen tekstinsä
perusteella onnettomuuden voi sanoa, että lopullista syytä lienee mahdoton
koskaan selvittää, joskin todennäköisimmiltä syynä oli radalle valunut
öljy.

Kirjan viehättävimpiä piirteitä ovat maininnat Saarisen elämään
liittyvistä yksityiskohdista. Esimerkiksi muutamaan otteeseen mainitaan, että
Jarno oli aina hyvin siisti mies, vaikka moottorien ja niihin liittyvien bensan
ja rasvan kanssa joutui touhuamaan. Minulla on tästä omakohtainenkin kokemus.
Jarno oli nuorukaisena töissä eräällä Union-huoltoasemalla, oman
muistikuvani mukaan hän oli bensiinin myyjä. Jarnolla ei ollut asussaan
koskaan rasvaläikkiä, jotka olivat 1960-luvun alkupuolella bensamyyjillekin
hyvin tavallisia. Tuohon aikaan autoihin ja moottoripyöriin nimittäin
lisättiin öljyä, myös lyhyiden öljynvaihtovälienkin välillä. Kirjassa
tosin kerrotaan, että Jarno olikin rasvari, eli ammatissa, jonka harjoittaja
oli tavallisesti aina yltä päältä rasvassa. Siisteys oli myös piirre, joka
erotti Jarnon tavallisista pärinäpojista.

Jarno kuoli 27-vuotiaana, ja Teronen keksiikin verrata häntä samoihin aikoihin
27-vuotiaana kuolleisiin rockin legendoihin, kuten Brian Jonesiin, Janis
Jopliniin tai Jimmy Hendrixiin. Mutta tyyppinä Jarno oli aivan eri maata kuin
edellä mainitut. Ei hän polttanut eikä juuri ryypännyt, huumeiden
käytöstä puhumattakaan. Hänellä ei ollut pitkää tukkaa, eikä hän
käyttänyt edes farkkuja. Jarno oli kiltin oppikoululaisen näköinen, ja
oppikoululaiset olivat harvoin pärinäpoikia. Mistä nimi tuli Saarisen
lempinimi Paroni? Joku samassa talossa asuva oikea paroni kävi kysymässä,
asuuko talossa muitakin paroneja? Tyhjentävää selitystä nimen alkuperälle
ei kirjassa pystytä antamaan. Siinä väitetään, että nimitystä ei ennen
Saarisen kuuluisuutta juuri käytetty, mutta kyllä lempinimeä käytettiin
aivan yleisesti jo pärinäpoikapiireissä.

Silmiinpistävä seikka on, että teoksen perusteella Saarisessa ei ollut juuri
mitään negatiivista. Vain jossain kohdassa joku ajajatoveri mainitsee
Saariseen nuukuuden (s. 202), mutta senkin Soili kumoaa päättävästi. Moite
saituudesta ei kuitenkaan ole aivan perää vailla. Saarinen keplotteli
esimerkiksi USA:n Daytonan 200 mailin ajon palkintorahat ulos maasta maksamatta
niistä veroa lainkaan. Aivan varmasti Saarinen oli toverillinen, auttavainen,
pääosin aina hymyilevä ja niin edelleen, mutta täytyi hänellä olla
pahatkin hetkensä. Teronen itsekin toteaa, että Jarnosta on luotu
”täydellisyyden illuusio” (s. 284).

Saarisen kova kilpakumppani varsinkin kotimaan radoilla oli, niin ikään
turkulainen Matti Salonen, jonka parhaat vuodet olivat juuri ennen Saarisen
loistokautta. Kirjassa mainitaan, että Saarisen yhteys Saloseen jäi
poliittisista syistä löyhäksi. Kirjan ulkopuolelta voi kertoa, että
ilmeisesti Saarinen ja Salonen suorastaan vähän karttoivat toisiaan. Tämän
heijastumaa voi olla se, että viimeisissä Pyynikin ajoissa vuonna 1971
Saarinen ja Salonen välttivät toistensa kohtaamista. Saarinen ajoi 250 cc:n ja
350 cc:n luokat voittaen ne, ja Salonen 125 cc:n ja 500 cc:n luokat niin ikään
voittaen ne. Nykyisinhän politiikka ei enää sotke urheilua, vaan pikemminkin
raha.

Kirjan harvoista puutteista mainittakoon, että vaikka kirjassa on kuvien
lähdeluettelo, niin käytetyn kirjallisuuden ja haastateltujen luettelo
puuttuu, samoin nimihakemisto ja asiahakemisto. Asiahakemiston laatiminen olisi
ollut ehkä hieman vaativampi työ, mutta muut yllämainitut luettelot olisi
ollut nykyisillä kirjoitusohjelmilla helppo tehdä. Edelleen hieman vaativampi
työ olisi ollut laatia Jarnon kilpailujen luettelo. Nyt kirjan lopussa on vain
luettelo Jarnon MM-osakilpailuista. Näiden luettelojen laatiminen olisi
nostanut kirjan arvoa tulevien kirjojen ja artikkelien lähdeteoksena.
Tällainen kirja olisi pitänyt tehdä Suomessa jo aikoja sitten. Onhan Saarisen
kuolemasta kohta jo 40 vuotta!

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/