[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kaksi naista ja usko

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius <pentti.stranius at telemail.fi> FL, projektitutkija, Itä-Suomen
yliopisto, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kontula, Anna: Mistä ei voi puhua. Kirja uskosta ja uskonnosta.. Into Kustannus
Oy, 2012. 128 sivua.


Kaksi naista ja usko
---------------------------------------------------------

Tutkija ja nykyinen kansanedustaja Anna Kontula osaa yllättää. Väitöskirja
Punainen eksodus (2008) herätti kovasti huomiota ja sai ristiriitaisen
vastaanoton. Kukaan ei kuitenkaan asettanut kyseenalaiseksi prostituoitujen
asemaa Suomessa pohtivan tutkimuksen pätevyyttä. Myös Olkiluodon
vierastyöläisten asemaa ja parakkielämää käsittelevä pamfletti
Näkymätön kylä (2010) havahdutti jopa ay-väen selvittelemään tehokkaammin
ulkomaalaistyövoiman ongelmia. Mistä ei voi puhua on uusi avaus: nyt tutkija
liikkuu uskon ja uskonnon kysymysten parissa.



Mistä ei voi puhua. Kirja uskosta ja uskonnosta ei ole perinteinen tietokirja.
Se on samalla kertaa sekä kepeä että painava puheenvuoro, joka on puettu
kahden naisen keskustelun muotoon. Nuorempi, Saara, saa Asta-tädiltään
lahjaksi ikonin. Hän päättää palauttaa sen, koska ei katso olevansa
uskonnollinen ihminen. Palauttamismatkasta muotoutuu keskustelu, jossa mennään
syvälle uskonnollisiin peruskäsitteisiin ja perinteisiin.

Asta on kirjailija, jolla on värikäs menneisyys kulttuuriradikaalina.
Välillä hän on kadonnut vuosikausiksi läheistensä elämästä eikä kukaan
oikein tiedä, missä hän on liikkunut kunnes romaanikirjailijan maine
tavoittaa lähisukulaisetkin. Vanhemmiten Asta on eristäytynyt entisestä
toveripiiristä, tullut omanlaiseensa uskoon ja erakoitunut. Ikonin
lähettäminen sisaren tyttärelle Saaralle on veruke saada tästä oman
elämäntarinan kuulija, kenties keskustelukumppanikin. Temppu onnistuu –
huolimatta siitä, että juuri omaan siskoonsa, Saaran äitiin Asta ei ole
pitänyt mitään yhteyttä.

Alussa tuntuu, että eri sukupolvien naisia erottaa kokonainen valovuosi. Sitten
osoittautuu, että Astan ”uskoonhurahtaminen” ei olekaan mikään pikainen
takinkääntö, vaan sisältää sellaisia elementtejä, joista Saara kiinnostuu
yhä enemmän ja enemmän. Vertauskuvin etenevä tarina, muutamat mystiset
kokemukset ja tädin perusteellinen tietämys uskon asioista aiheuttaa sen,
että uskollinen kuulija kiinnostuu ja tekee uteliaita lisäkysymyksiä.
Keskustelukirjan alaviitteisiin Anna Kontula kirjaa myös kirkkohistoriasta
vähemmän tunnettuja henkilöitä ja ajatuksia. Välillä ne tuntuvat hieman
päälle liimatuilta.

Päähenkilöiden äärimmäinen ”fiksuus” ja älykkyys lyö myös silloin
tällöin korville. Riitaa ei saada aikaan, vaikka alussa niin kaukana
ollaankin, ja keskustelun kuluessa Saara ikään kuin ”valaistuu” sen
tietomäärän kautta, minkä kohteeksi dialogissa joutuu. Oikeastaan kysymys ei
ole niinkään dialogista kuin Astan yksinpuhelusta, jossa poukkoillaan uskon
kysymyksistä ja kokemuksista toiseen.

Mystiset ajatukset alkukirkosta, Pietarin ja Maria Magdalenan
”koulukunnista” saavat Saaran lopulta tokaisemaan: ”Kuulostaa Da Vinci
-koodilta.”

Totta. Hieman Da Vinci -koodin kehittelyltä vaikuttaa välillä koko
keskustelu. Mistä ei voi puhua-pamfletti on silti omintakeinen puheenvuoro
uskon asioista – tavallaan naisen ja tasa-arvon asialla myös
uskontokysymyksissä. Kontulan oma tausta näkyy siinä, että mukana on myös
pohdinta tieteen ja uskon suhteesta.

Keskustelu päättyy siihen, että ikoni kuitenkin palautetaan; se jää
Asta-tädin luokse.

Mutta: ”Vain siksi aikaa, että löydän sille paikan”. Näin Saara, kenties
Anna Kontulan alter ego (?), jättää uskolle / uskonnolle portin avoimeksi
myös tutkijan elämässä.

”Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava” on se wittgensteinilainen
umpikujapäätelmä, jonka tabun Kontula tahtoo selväsanaisella pamfletillaan
rikkoa. Hän onnistuu siinä ainakin kielen puolesta, mutta myöntää itsekin
jälkisanoissaan, että kokemuksellinen usko kuuluu niihin ilmiöihin, joita on
sen yksilöllisestä merkittävyydestä huolimatta vaikea pukea sanoiksi...

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/