[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomen kissojen historiaa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Terhi Ainiala <terhi.ainiala at helsinki.fi> Dosentti, yliopistonlehtori, Helsingin
yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Keinänen, Minna; Nyman, Harri.: Kissojen Suomi. Katit historian poluilla..
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012. 175 sivua.


Suomen kissojen historiaa
---------------------------------------------------------

Kissojen Suomi kuvaa monipuolisesti ja värikkäästi kissan tuhatvuotista
historiaa Suomessa. Se kuvaa vakuuttavasti kissan vaiheita ja merkityksiä
suomalaiselle. Suomen historia tulee teoksessa napakasti kuvatuksi kissojen
vaiheiden kautta. Kirjan kuvitus koostuu vanhoista valokuvista, maalauksista ja
piirroksista, jotka valaisevat hienosti kissan eriaikaisia vaiheita ja
kohtaloita.

 



Kissoja on Suomessa ollut jo noin tuhannen vuoden ajan. Aiemmin kissat olivat
hyödyllisiä hiirtenpyytäjiä ja viljasadon turvaajia, mutta nykyiset kissat
ovat enimmälti lemmikkejä. Kissojen taival Suomessa on siis pitkä ja
moninainenkin, mutta kattavia kuvauksia tästä ei ollut olemassa. Puute on nyt
korjattu, kun syksyllä 2012 ilmestyi Minna Keinäsen ja Harri Nymanin
kirjoittama suomalaisen kissan historia Kissojen Suomi. Katit historian
poluilla. Kirjan tekijät ovat ”kissa-alan” ammattilaisia.  Keinänen on
kissannimistä gradunsa tehnyt suomen kielen maisteri ja Nyman kissanluukkuja
tutkinut kansatieteilijä ja arkeologi. Tekijöiden ammattitaidot tukevat hyvin
toisiaan.

Kirja jakautuu neljään osaan. Ensimmäisessä kuvataan suomalaisen kissan
ensivaiheita ja taustoitetaan kissan tarinaa Lähi-idästä alkaen ja roomalais-
ja viikinkikissojen jäljillä. Tässä pääluvussa nousevat painavasti esille
myös kissaa tarkoittavat sanat alkuperineen. Toinen pääluku on omistettu
maatiaiskissalle: sekä tupakissalle että navettakissalle. Myös
paikannimistömme kissat ja katit tulevat esitellyiksi. Kolmas osa kuvaa taiteen
kissoja: maalaustaiteen, kirjallisuuden ja laulujen kissoja. Hieman irralliseksi
osioksi tässä luvussa jää kissanaisen kuvaus, jossa liikkeellekin
lähdetään ei-suomalaisesti kissanainen Eartha Kittistä. Lisäksi etsitään
kissanaista suomalaisista elokuvista ja päädytään Valkoiseen peuraan, jossa
Mirjami Kuosmasen roolityötä luonnehditaan kissamaiseksi. Neljäs ja viimeinen
pääluku esittelee lemmikkikissaa ja kuvaa muun muassa kissannimien
värikästä kirjoa. Tämä luku päättyy kauniiseen jaksoon kissafilosofiasta,
jossa luonnehditaan kissaihmistä muun muassa aidoksi ja epäsovinnaiseksi oman
tien kulkijaksi. Lisäksi kerrotaan, kuinka ihminen voi parhaimmillaan oppia
kissalta itsekunnioitusta ja hitautta, noita kissalle luonteenomaisia
piirteitä.

Kissojen historia kytketään teoksessa taitavasti osaksi Suomen historiaa. Tai
ehkä saman voisi sanoa jopa toisinpäin: Suomen historia tulee napakasti
kuvatuksi kissojen vaiheiden kautta. Vanhimmat arkeologiset kissalöydöt ovat
maassamme viikinkiaikaisia.  Keskiajalla kissoja käytettiin turkiseläiminä.
Ennen kaikkea kissoja tarvittiin kuitenkin saaliseläiminä ja esimerkiksi
hansakauppiaiden laivoissa pyydystämässä hiiriä ja rottia ja suojelemassa
näin arvokasta rahtia.  Kun sitten ruttoepidemia, musta surma, saavutti muun
Euroopan lailla Suomen, pidettiin kissoja virheellisesti yhtenä syynä ruton
leviämiseen. Kissoja tapettiin silloin joukoittain.

Talonpojan kissat olivat tarpeellisia hiirenpyytäjiä. Suurin hyöty
hiirikissasta oli vilja-aitassa, ja kissan vapaaseen kulkuun tarvittiin
kissanluukkuja. Muissakin aitoissa näitä moninaisia luukkuja tarvittiin.
Hiiri- eli navettakissojen lisäksi maataloissa eleli lemmikkinä tupakissa,
soma ja siisti leikkitoveri ja hellittelynkin kohde.  

Ulkoasultaan kirja on kompakti ja viehättävä. Kuvitus on runsasta ja osuvaa.
Kuvitus ansaitsee kiitoksensa siksikin, että se kuvaa kirjan tematiikkaa
monipuolisesti ja vaihtelevasti. Söpöjä kissankuvia on maailma täysi, mutta
nyt ei ole tyydytty (vain) niihin. Mukana on vanhoja valokuvia, maalauksia ja
piirustuksia, jotka valaisevat kissan eriaikaisia vaiheita ja kohtaloita. Myös
taitoltaan kirja on miellyttävä. Leipätekstin ohessa on erilaisia
tietoruutuja. Vielä on syytä mainita kissatapauksiksi otsikoidut tarinat,
joita on jokaisessa pääluvussa yhdestä kahteen. Niissä kerrotaan nimiltä
mainiten maineikkaista kissoista erilaisissa tehtävissä.

Kirja puhuttelee lukijaansa monin tavoin. Se kuvaa vakuuttavasti kissan vaiheita
ja merkityksiä suomalaiselle. Kirjan kieli on helppolukuista ja paikoin jopa
puhekielistä (”bongata”, ”kimurantti”). Lukuisat kysymykset,
huudahdukset ja ohjeet (”katsotaanpa nyt”, ”käykäämme peremmälle”)
auttavat varmasti esimerkiksi nuorta tietokirjan lukijaa seuraamaan tarinaa,
mutta voivat toisinaan tuntua hieman liiallisilta tai osoittelevilta.

Kissojen Suomi on kissaihmisen tärkeä lukupaketti. Ja koiraihminenkin oppii
siitä paljon suomalaiskissan monista poluista!

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/