[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Naisenergiaa Tuusulanjärvellä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas <iirissarmas at hotmail.com> FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Konttinen, Riitta: Onnellista asua maalla Tuusulanjärven taiteilijayhteisö.
Siltala, Helsinki, 2013. 368 sivua.


Naisenergiaa Tuusulanjärvellä
---------------------------------------------------------

Riitta Konttinen on tarttunut tuttuun ja suosittuun aiheeseen esitellessään
suomalaisia ateljeekoteja. Hän kuitenkin onnistuu kertomaan asiasta elävästi
ja tuo esiin uusia näkökulmia aiheeseen. Taas kerran hän myös kirjoittaa
naisten historiaa ansiokkaasti esiin. Kirja on syvemmän tutustumisen arvoinen
retki aikansa taidemaailmaan.

Taiteilijakodeista on tehty lukuisia mielenkiintoisia ja kauniita kirjoja,
joissa keskitytään esittelemään rakennusten ulkoisia puitteita matkaoppaan
tavoin. Nyt ilmestynyt, Ateneumissa esillä olevan Tuusulanjärven
taiteilijayhteisöstä kertovan näyttelyn Järven lumo yhteydessä Riitta
Konttinen on jälleen kerran ottanut asiakseen syventää tietoa ja oikaista
yleisiä käsityksiä, sikäli kun siihen on aihetta. Kirjassaan Onnellista asua
maalla Tuusulanjärven taiteilijayhteisö hän käy läpi jo useaan kertaan
kirjoitettuja asioita tunnetuista kotimaisista taiteilijoista ja heidän
perheidensä elämästä 1900-luvun alun maaseutuidyllissä Tuusulassa.

Aineistona kirjoittajalla on ollut laaja kirjeenvaihto-, päiväkirja ja
museoarkisto. Väistämättä tuli kirjaa lukiessa mieleen mitä meistä
jälkeen jääkään kun kaikki kirjallinen aineisto loistaa poissaolollaan
nykyisessä koneistuneessa maailmassamme. Konttinen tarkastelee Tuusulanjärven
elämää myös Arts and Crafts –liikkeen ajatusten, muiden kansainvälisten
taiteilijakoti-idyllien (kuten Carl Larssonin) ja Ellen Keyn ihanteiden
pohjalta. Nämä vaikutteet olivat tuttuja aikaansa seuraaville Tuusulanjärven
asukeille, joten ne ovat muokanneet elämää yhteisössä niin sisustuksen,
elämäntyylin kuin asenteidenkin osalta. Konttinen kertoo kirjassa elävästi
mm. Venny Soldan-Brofeldtin taidekasvatusajatuksista ja yhteisön lasten
elämästä.

Tuusulanjärven rantatiellä sijaitsee viiden perheen taiteilijakodit, jotka
muodostivat kiinteän yhteisön. Yhtä lukuun ottamatta ne olivat rakennettuja
kunkin perheen sen hetkisiin tarpeisiin ja toiveisiin. Toisin kuin annetaan
ymmärtää, taiteilijat ottivat osaa rakennustöihin melko vähän. Kukin teki
mitä parhaiten osasi hyödyntääkseen ja rahoittaakseen omaa
rakennusprojektiaan. Yhdessä taiteilijajoukko muodosti monipuolisen kulttuuri-
ja taidekattauksen, joka osaltaan rikastutti yhteisön elämää niin
osaamisensa kuin ystäviensäkin kautta.

Ahola oli taidemaalari Venny Soldan-Brofeldtin ja kirjailija Juhani Ahon perheen
koti, joka oli ainut vuokra-asunto. Pariskunta muutti Tuusulanjärvelle
ensimmäisenä kaikista taiteilijoista ja heidän esimerkkiään noudattaen muut
ihastuivat maalaisidylliin. Myös edullisempi asuminen ja lisääntynyt
tilantarve perheiden kasvaessa houkutti muita taiteilijoita tulemaan maalle.
Moni kaipasi lisäksi työrauhaa, jota kaupungin houkutuksissa ei tuntunut
löytyvän. Tuusulasta pääsi kuitenkin tarvittaessa pääkaupunkiin sujuvasti.



Ahola (Kuva: Tuusulanjärven Rantatie sivusto)

Ainola rakennutettiin säveltäjä Jean ja puolisonsa Aino Sibeliuksen perheen
kodiksi. Nykyään se toimii museona ja on ehkä tunnetuin ja parhaiten
säilynein alueen kodeista Halosenniemen ohella. Suvirannan asukkaita olivat
taidemaalari Eero ja hänen näyttelijäpuolisonsa Saimi Järnefeltin perhe.
Eero Järnefelt oli Aino Sibeliuksen veli, joten pariskunta oli kiinteästi
tekemisissä puolin ja toisin. Toinen, nykyään kotimuseona toimiva talo
Halosenniemi rakennettiin taidemaalari Pekka ja pianisti Maija Halosen perheen
kodiksi ja lisäksi joukkoon kuuluu Erkkola, joka oli runoilija J.H.Erkon koti.
Erkko kuoli jo 1906, joten hän asui ja vaikutti yhteisössä lyhyimmän kauden.

Kunkin perheen arkitaloutta hoitivat palvelijat, mutta naisväki osallistui
ajasta poikkeavasti perheen elättämiseen ja kotitöihin vaihtelevasti.
Vennyllä oli selkeimmin oma uransa taiteilijana ja kuvittajana, mutta
kielitaitoiset naiset mm. tekivät käännöstöitä perheen talouden
kohentamiseksi ja omaksi ilokseen tai viljelivät puutarhassa niin ruokakasveja
kuin kukkasiakin. Kukin naisista joutui pohtimaan oman roolinsa naisena
yhteiskunnassa ja perheessä. Suurin osa heistä päätyi luopumaan urastaan
perheen hyväksi ja toteuttamaan kiinnostuksen kohteitaan yhteisön parissa.
Niin yhteisön naisille kuin miehillekin koti oli työpaikka samalla kuin koti.
Tämän yhteensovittaminen oli järjestelykysymys, jossa etenkin taiteilijoiden
jälkipolvi on muistelmiensa mukaan joutunut joustamaan.

Konttinen kokoaa kirjassaan taiteilijayhteisön olemassaolon kaaren, johon hän
on mahduttanut ajan virtaukset, konkreettiset asiat rakentamisvaiheista uran- ja
elämänvaiheisiin sekä rakentanut erityisesti yhteisön naisista henkilökuvia
miestensä rinnalle. Uutta kirjassa on se, kuinka Konttinen oikoo käsityksiä
miesten ja naisten roolista sekä rakentamiseen liittyvistä faktoista. Niukka
kuvitus ei houkuttele selailuun ja kirja saattaa jäädä monelta lukematta. Se
on kuitenkin harmi, sillä kokonaisuudessaan teos on mielenkiintoinen ja antaa
paljon lisää tietoa ja auttaa ymmärtämään konkreettista elämää tuon
ajan taiteilijoiden keskuudessa sen jälkeen kun ylimääräinen, vaikkakin
ansaittu gloria on karsittu pois. Onnellista asua maalla Tuusulanjärven
taiteilijayhteisö jatkaa Konttisen ansiokasta naisten merkityksen nostamista
taidehistorian kirjoituksessa.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/