[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kongon historiaa kongolaisten täydentämänä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Leila Koivunen <leila.koivunen at utu.fi> FT, dos., yliopistonlehtori, Turun
yliopisto, yleinen historia
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Van Reybrouck, David: Kongo. Historia (Congo. Een geschiedenis). Kääntänyt
Antero Helasvuo. Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2013. 656 sivua.


Kongon historiaa kongolaisten täydentämänä
---------------------------------------------------------

David Van Reybrouckin Kongo-teos tarjoaa eloisan ja elämänmakuisen
yleiskuvauksen Kongon historian eri vaiheista. Toisin kuin valtaosassa Afrikan
historiaa käsittelevistä teoksista, sen huomio kiinnittyy lähtökohtaisesti
kongolaisten ihmisten elämäntarinoihin ja niiden kytkeytymiseen
siirtomaahistoriaan sen eri vaiheissa ja sen jälkeen. Teos on saanut lukuisia
kirjallisuuspalkintoja ja se on osoittautunut myyntimenestykseksi Euroopassa.

Belgian kuningas Albert vieraili kesäkuussa 2010 Kongon demokraattisen
tasavallan pääkaupungissa Kinshasassa osallistuen maan itsenäisyyden
50-vuotisjuhlallisuuksiin. Kuninkaan matka nostatti etukäteen kiihkeitä
tunnelmia Belgian parlamentissa. Kiivaita keskusteluja ei lieventänyt se, että
maan silloinen ulkoministeri Louis Michel oli nimittänyt kuningas Leopold
II:sta – Albertin isoisosetää – aikansa suureksi visionääriksi ja
sankariksi.

Kongo kuohuttaa Belgiassa, missä siirtomaakauden historiaan liittynyt aiempi
hiljaisuus, hämmennys ja häpeä ovat vaihtumassa avoimempaan
keskustelukulttuuriin. Kongo on viimeisen runsaan vuosikymmenen aikana noussut
myös näyttävästi akateemisen historiantutkimuksen ja populaarin
kirjoittamisen kohteeksi. Merkittävä keskustelunavaaja oli yhdysvaltalaisen
kirjailijan ja journalistin Adam Hochschild teos King Leopold's Ghost (1998),
jonka tavoitteena oli lisätä yleistä tietoisuutta kuningas Leopold II:n
aikaisista hirmuteoista Kongossa. Teos kahmi lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja
sitä on käännetty useille kielille, myös suomeksi (Kuningas Leopoldin haamu
2004), mutta se on saanut osakseen myös piikikästä kritiikkiä. Hochschildia
on syytetty muun muassa perusteettomasta sensaationhakuisuudesta ja Leopoldin
henkilöhahmon ala-arvoisesta käsittelystä ja mustamaalaamisesta.

Eräs puheenvuoro Hochshildin käynnistämään keskusteluun saatiin vuonna
2010, kun belgialainen David Van Reybrouck julkaisi oman Kongon historiaa
tarkastelevan teoksensa, aluksi äidinkielellään hollanniksi. Teos
käännettiin pian englanniksi ja ranskaksi, ja suomennoskin (Kongo.
Historia)ilmestyi jo alkuvuodesta 2013. Van Reybrouck on koulutukseltaan
arkeologi ja esittäytyy kirjassaan myös kulttuurihistorioitsijana ja
journalistina.



Yambuya, Congo 1890.

 

Pitkä perspektiivi, monet kertojat

Van Reybrouck asettaa itselleen massiivisen tehtävän: kirjoittaa kirja "ei
vain siirtomaa-ajan jälkeisestä vaan myös siirtomaakaudesta ja sitä
edeltävästä ajasta" Kongossa, jolla viitataan siis nykyisen Kongon
demokraattisen tasavallan alueeseen. Teoksen haaste ei kuitenkaan piile
ainoastaan sen tarkastelemassa pitkässä aikavälissä. Sen lisäksi Van
Reybrouckin pyrkimyksenä on nimittäin saada kongolaisten äänet kuuluviin, ja
siten haastaa perinteistä eurosentristä historiantutkimusta. Tärkeäksi
inspiraatiokseen hän nimeää antropologi Eric Wolfin klassikon Europe and the
People Without History (1982).

Teostaan varten Van Reybrouck teki kymmenen matkaa Kongoon, joiden aikana hän
haastatteli lukuisia vanhoja ja nuoria kongolaisia. Haastateltavista monet
olivat jo erittäin iäkkäitä, 70-, 80- ja jopa 90-vuotiaita. Keskeiseksi
informantikseen Van Reybrouck nimeää Etienne Nkasin, jota hän ehti
haastattelemaan ennen tämän kuolemaa ja jonka muistolle kirja on omistettu.
Vanhuksen syntymävuotta selvittäessään Van Reybrouck päätyy pitämään
mahdollisena, että Nkasi olisi syntynyt vuonna 1882 ja olisi siten ollut
haastatteluhetkellä 126-vuotias. Tämä vaikuttaa lukijasta varsin
hämmentävältä, mutta on toki yhtä vaikeaa kumota kuin todentaakin.



Etienne Nkasi. Kuva: Stephan Vanfleteren

Van Reybrouck haluaa siis murtaa läntisen historiankirjoituksen hallitsemaa
kuvaa Kongon historiasta. Hänen tarkastelunsa lähtökohtana ei olekaan
1870-luku, jolloin Henry Morton Stanley saapui ensimmäisenä valkoisena
miehenä alueelle, vaan kerronta alkaa kymmenien tuhansien vuosien takaa
esihistorialliselta ajalta ja päätyy Van Reybrouckin kirjoittamisajankohtaan,
vuoteen 2010. Vaikka teos itsessään on massiivinen - suomenkielinen painos on
650-sivuinen - on se jo itselleen asettamiensa haasteiden vuoksi pikemminkin
populaari yleiskatsaus Kongon historian vaiheisiin kuin spesifimpi tutkimus.

Teosta varten on käyty läpi huomattava määrä tutkimusta ja muuta
kirjallisuutta ja siihen on merkitty alaviitteet. Teoksella ei kuitenkaan ole
näkyvää suhdetta muuhun tutkimukseen ja tekstin dokumentointia voi pitää
vähintäänkin epätarkkana. Tekstissä hahmotellaan Kongon historian laajoja
linjoja ja toisaalta yksityiskohtaisia tapahtumia, mutta kaikki tapahtuu muita
tutkijoita mainitsematta, eri tulkintoja vertailematta tai hyödynnettyjen
aineistojen uskottavuutta ja syntykontekstia arvioimatta. Esimerkiksi
1870–1880-lukujen tapahtumien hyvin yksityiskohtaiseenkin kuvaamiseen
saatetaan hyödyntää suoraan ja asiaa mainitsematta eurooppalaisten
tutkimusmatkailijoiden varsin populaareja ja tarkoitushakuisia matkakertomuksia.
Erittäin monessa kohdin tarkka viitetieto puuttuu kokonaan. Vaikka Van
Reybrouckin teoksen lähtökohtana oleva kongolaisten äänten etsiminen ja
kuunteleminen on kiinnostava ja sen eteen on tehty paljon töitä,
dokumentaation summittaisuus tiputtaa harmittavasti teoksen tutkimuksellista
arvoa ja siirtää sen populaarien Afrikka-teosten hyllyyn.

Eloisa Afrikka

Kirjan kirjoittaja on ottanut selvästi tavoitteekseen luoda eloisaa ja
elämältä maistuvaa kuvaa sekä menneestä että nykyisestä Afrikasta.
Lukuisat Kongon historian eri vaiheita ja tapahtumia valottavat kuvaukset
lähtevät liikkeelle luonnonmaisemia, kylien hyörinää tai vaikkapa
rankkasateita maalailevista kuvauksista. Toisinaan lähtökohtana ovat maisemat,
kaupunkinäkymät tai ihmisten toiminta sellaisina kuin Van Reybrouck on ne
omilla matkoillaan nähnyt, toisinaan taas menneisyyden sijoittuvat,
luonteeltaan kuvitteellisemmat näkymät. Hypähdyksiä kirjoittajan kokemusten
sekä nykyisen ja menneisyyden maisemien välillä tapahtuu jatkuvasti.

Elävöittäminen ei koske ainoastaan afrikkalaisten maisemien ja tapahtumien
värikylläistä kuvailua vaan teoksessa pyritään myös osallistamaan lukijaa
ja auttamaan häntä näkemään tai kuvittelemaan menneisyyden kongolaisten
elämää ja siihen sisältyneitä valintoja. Teoksen eloisuus on osaltaan
mukaansatempaava, mutta osin turhankin alleviivatun juonellistavaa ja jopa
teatraalista. Elävöitetyt tilanteet ja kuvaukset tuntuvat harvemmin perustuvan
mihinkään aikalaisaineistoon kuin pelkkään mielikuvitukseen.

Myös kirjan kieli on luonteeltaan värikästä ja maalailevaa, ja välillä
liikutaan lähellä arkikieltä ja varsin ronskejakin ilmaisuja. Esimerkiksi
eräällä sivulla kerrotaan sekä Kongossa asuvien "valkonaamojen" toimista
että kuningas Leopoldin "koikkelehtimisesta". Toisaalta kerronta karkaa
välillä runollisiin syövereihin, ja lauseiden mukaansatempaava rytmi ja
tunnelma tuntuvat olevan tärkeämpiä kuin niiden sisältö. Esimerkkinä
tästä vaikkapa seuraava kuvaus belgialaisen terveydenhuollon vaikutuksesta
kongolaisiin 1800-luvun lopulla:

"Valtio, se oli nuo miehet mikroskooppeineen, jotka rypistivät ankarasti
otsaansa katsoessaan vertasi. Valtio, se oli välkkyvä, steriili injektioneula,
joka painui ihoosi ja ruiskutti sinne jotain salaperäistä myrkkyä. Valtio
ryömi sananmukaisesti ihosi alle. Ei ainoastaan maisemaasi kolonisoitu vaan
myös ruumiisi ja itsetuntosi. Valtio, se oli se passi, joka kertoi, kuka sinä
olet, mistä tulet ja minne saat mennä" (s. 120)

Kongolaisten äänet

Teos kääntää varsin määrätietoisesti ja johdonmukaisesti huomion
kongolaisten elämään historian eri vaiheissa. Paikallisten ihmisten asemaa,
elinoloja ja vaikutusmahdollisuuksia pohditaan niin esikoloniaalisella kaudella,
siirtomaakaudella kuin itsenäisyyden ajallakin. Teoksessa tuodaan myös
ansiokkaasti esille kongolaisten toimijuus niin siirtomaakoneiston osasina,
molemmissa maailmansodissa kuin itsenäistymisprosessin aikana.

Tutkimukselliset lähtökohdat ja mahdollisuudet kongolaisten kokemusten
kartoittamiseen ovat ymmärrettävästi varsin vaihtelevat. Vahvimmin ja
kiinnostavimmin kongolaisten ääni kuuluu itsenäisyyden ajasta puhuttaessa.
Sitä vastoin kirjan alkupuolella eli varhaisemmista ajoista puhuttaessa
kongolaisten näkökulma on kyllä esillä, mutta usein varsin kuvitteellisena,
välillä lennokkain sanakääntein hahmoteltuna. Myös siirtomaa-ajan osalta
kongolaisten omat muistot, vanhempia, iso- tai isoisovanhempia koskevat
tiedonmuruset tai aiemmin kirjatut kertomukset ovat niukkoja eivätkä yleensä
tunnu tuovan juuri mitään uutta jo tunnettuun tarinaan väkivallasta ja
hyväksikäytöstä.

Vaikka kongolaisten äänien huomioiminen ei aina tunnu nostavan teosta erilleen
Kongon tai Afrikan historioiden valtavirrasta, esitetään kirjassa muutamia
varsin kiinnostavia näkemyksiä paikallisten ihmisten kokemuksista
siirtomaavallan puristuksessa. Eräänä esimerkkinä voidaan mainita teoksessa
esitetty tulkinta, jonka mukaan siirtomaakaudella voimassa olleet kongolaisten
liikkuvuutta koskeneet tiukat rajoitukset sekä samaan aikaan maassa tehty
etnografinen tutkimus vaikuttivat ihmisten identifioitumiseen. Van Reybrouck
näkee, että eurooppalaiset käsitykset etnisten ryhmien erillisyydestä ja
niiden välisistä selkeistä rajoista alkoivat vähitellen vaikuttaa myös
paikallisten identiteettiin ja muuttivat perinteistä yhteisöllisyyttä.

Kaiken kaikkiaan David Van Reybrouckin Kongo-teos tarjoaa eloisan ja
elämänmakuisen yleiskuvauksen Kongon historian eri vaiheista. Toisin kuin
valtaosassa Afrikan historiaa käsittelevistä teoksista, sen huomio kiinnittyy
lähtökohtaisesti kongolaisten ihmisten elämäntarinoihin ja niiden
kytkeytymiseen siirtomaahistoriaan sen eri vaiheissa ja sen jälkeen. Teos on
saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja se on osoittautunut
myyntimenestykseksi Euroopassa. Tiiviimpi aikarajaus ja tutkimuksellisempi ote
olisivat tehneet kirjasta huomattavasti kiinnostavamman ja käyttökelpoisemman
myös tutkijayhteisölle.



Ein wochenmarket am obern Congo, 1891. Eine allgemeine landeskunde von Prof. Dr.
Wilhelm Sievers. Holzssschnitt und Chromodruck von E. T. Compton, E. Henn, W.
Kuhnert, G. Mutzel, O. Winkler. Schomburg Center for Research in Black
Culture / General Research and Reference Division, The New York Public
Library.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/