[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: K. E. Ståhlbergin elämäkerta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Johanna Frigård <johanna.frigard at utu.fi> FT, Kuopio
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ståhlberg, Sabira: K. E. Ståhlberg. Fotograf, filmskapare och entreprenör..
Svenska litteratursällskapet i Finland, 2013. 263 sivua.


K. E. Ståhlbergin elämäkerta
---------------------------------------------------------

Karl Emil Ståhlberg (1862 - 1919) on etenkin Suomen valokuvauksen ja elokuvan
historioista tunnettu edelläkävijä. Sabira Ståhlbergin elämäkerta kokoaa
K. E. Stålbergin toiminnan eri osa-alueet yhteen ja täydentää niitä
vähemmälle huomiolle jääneillä kuten opereteilla. Pääosassa on kuitenkin
Ståhlberg yksityishenkilönä ja hänen elämänvaiheensa. Teoksen ansiona voi
pitää sitä, että se tarjoaa mainion yhden henkilön kautta avautuvan
kurkistusikkunan ajan virtauksiin, toimintatapoihin ja ajatusmaailmaan.
Valitettavaa sen sijaan on, että elokuva- ja valokuvahistorian asiavirheet
horjuttavat luottamusta kirjoittajan asiantuntijuuteen. Herännyt epäilys saa
lukijan suhtautumaan varauksellisesti myös muihin esitettyihin
historiatietoihin ja samalla harmittelemaan lähteiden suurpiirteistä
käyttöä.

Valokuvauksen, elokuvahistorian ja huvielämän vaikuttaja

K. E. Ståhlbergin yhteydessä toistuu suorastaan ällistyttävän usein määre
"ensimmäisenä Suomessa": hän julkaisi ensimmäistä valokuva-alan lehteä,
kirjoitti ensimmäiset valokuvauksen oppaat, perusti ensimmäisen kiinteän
elokuvateatterin, tuotti ensimmäiset kotimaiset elokuvat sekä toi maahan
ensimmäiset polku- ja moottoripyörät. Hänen vaikutuksensa levisi laajalle
valokuvatarvikekaupan sekä hänen järjestämänsä valokuvaajien ja
elokuvaajien koulutuksen kautta, myöhemmin hän tarjosi näyttämön lukuisille
esiintyville taiteilijoille omistamassaan huvikeskuksessa Eteläisellä
Esplanadilla. Ståhlbergin valokuvaamot ja elokuvateatterit levittäytyivät
ympäri Suomen. Hänen toimeksiannostaan mm. I. K. Inha kuvasi Suomen
kansallismaisemia ja suomalainen elokuvien uutiskuvatuotanto käynnistyi.

Sabira Ståhlbergin (johon myöhemmin viittaan kirjoittajana) kirjoittama
elämäkerta luo kuvan intohimoisesti uusille ideoille antautuvasta
yrittäjästä, joka markkinoiden vakiinnuttua jo kaipaa uusia haasteita.
Ståhlbergin merkityksellisyyden paaluttaminen kulttuurielämän eri aloilla
tuntuu enemmän kuin perustellulta, mutta silti lukuisat kehuvat määreet
alkavat toistuessaan vaikuttaa turhilta: saavutukset puhukoot puolestaan.

Pelkkään kehuun kirjoittaja ei kuitenkaan tyydy vaan onnistuu tuomaan esiin
myös persoonan ja toiminnan moniulotteisuutta tekstissään. Kirjoittaja
esimerkiksi kuvaa, miten Ståhlberg oli valmis markkinoinnissaan käyttämään
opportunistisesti hyväkseen ajan kansallismielisyyttä, vaikka häntä
luonnehditaankin ennen kaikkea kosmopoliitiksi. Lisäksi käytössä on hauska
keino kehuvien adjektiivien sisällyttämiseen tarinaan kuin huomaamatta:
kirjoittaja lainaa K. E. Ståhlbergin itsensä mainoksissaan käyttämiä
luonnehdintoja tehden kuvausten alkuperän ja luonteen markkinoinnin keinoina
lukijalle tiedoksi. Mukana ovat myös myttyyn menneet yltiöpäiset ja usein
aikaansa edellä olleet hankkeet.



Kanalbåt. Foto: K. E. Ståhlberg (SLS)

 

Luottamus horjuu

Kirjoittajalla on ollut oivallinen mahdollisuus perehtyä Ståhlbergien
arkistoaineistoon, sillä hän on ollut yhdessä Gunnel Gahmbergin kanssa
perustamassa Karl Emil ja Sonja Ståhlbergin arkistoa, jonka säilytyspaikka on
Svenska litteratursällskapet i Finland. Asiakirjoista ovat peräisin eri
hankkeiden kustannustiedot, yhteistyökumppanit ja markkinoinnin keinot. Vaikka
lähteitä ei tarkemmin olekaan eritelty, yksityiskohdat vakuuttavat. Tosin
monien mainittujen rahasummien merkityksellisyys kuvattujen toimien kannalta ei
aina avaudu. Rahaliikenteestä usein vain jää hyvät dokumentit.

Ongelmallisia ovat kohdat, joissa kirjoittaja esittää uusia tulkintoja
Ståhlbergin vaiheista tuomatta esiin lähteitään. Esimerkiksi kirjoittajan
väittäessä Ståhlbergin olleen aiemman tutkimuksen antamaa kuvaa aktiivisempi
toimija elokuva-alalla eikä tyytyneen vain rahoittajan rooliin, lukijalle ei
lähdeviitteiden puuttuessa käy selville, mistä tutkimuksista tarkalleen
ottaen on kyse eikä myöskään se, mihin lähteisiin korjaava tieto perustuu:
onko kyseessä suvussa kulkeneet tarinat, arkistossa olevat historialliset
dokumentit vai onko kyseessä kenties kirjoittajan oma päättely.
Säästeliäisyys ja ylimalkaisuus viitteissä lienee perusteltavissa ns.
laajalle yleisölle suunnatun teoksen sujuvan lukukokemuksen kannalta, mutta se
ei tarjoa välineitä historiatietouden syventämiseen eikä anna mahdollisuutta
lähteiden käytön arviointiin.

Näkökulman pysyttäytyessä Ståhlbergin henkilöhistorian puitteissa tarinan
uskottavuus säilyy, mutta historiallisen kontekstin rakentamisen suhteen
lukijan kannattaa olla varuillaan. Ståhlbergin panos valokuvauksen ja
elokuvauksen vaiheisiin on ollut niin merkittävä, että kirjoittajan
asiantuntemattomuus alojen historian suhteen tuntuu erityisen harmittavalta.
Tekstistä saa esimerkiksi käsityksen, että kirjoittaja ajattelee
pankromaattisen filmin olevan värifilmiä tai että mykkäelokuvan kausi
päättyi "suurissa elokuvamaissa" vuoden 1918 tienoilla. Asiavirheet olisivat
olleet helposti vältettävissä kirjoittajan kirjallisuusluetteloonsa
listaamien lähdeteosten avulla, mutta niiden hyödyntäminen vaikuttaa
ylimalkaiselta.

Persoona, perhe ja suku



Foto: K. E. Ståhlberg (SLS)

Huolimatta puutteista valokuva- ja elokuva-alan historiatietoudessa teos vie
lukijan aikamatkalle modernisoituvaan Suomeen. Kirjoittaja nostaa esiin
mielenkiintoisia ja yllättäviäkin yksityiskohtia Ståhlbergin monialaisesta
toiminnasta. Ajankuva, kulttuuriset käsitykset ja vallinneet toimintamallit
valottuvat Ståhlbergin persoonan kautta. Hän näyttäytyy miehenä, joka
innostui teknisistä keksinnöistä ja kansainvälisistä vaikutteista, harrasti
purjehdusta ja moottoriurheilua, vietti ylellistä elämää matkoillaan
hotelleissa ja vaati samaan aikaan terveys- ja säästökuureja perheeltään
kotioloissa.

Uhkarohkeat sijoitukset ja monialaiset innostuksen kohteet mahdollistuivat
toisen aviovaimon Sonja Gerasimoffin rahojen myötä: hän oli kotoisin
rikkaasta siperialaisesta suvusta. Kirja nivookin liiketoiminnan ja
perhe-elämän tiiviisti toistensa lomaan, ne eivät olleet millään tavalla
erillisiä. Perheenjäsenet ja sukulaiset olivat työntekijöinä, ja perheen
arkea rytmittivät elokuvanäytösten ajankohdat.

Tärkeä lähde ovat perheen sisällä lähetetyt yksityiskirjeet, joista mukaan
on otettu pitkiä katkelmia. Lukijalle tarjoutuu herkullinen tilanne
tirkistellä menneen ajan yksityisyyteen. Se, että K. E. Ståhlberg oli
kirjoittajan äidin isoisä, rakentaa vaikutelmaa erityisen läheisestä
suhteesta kohteeseen. Esipuheessaan kirjoittaja kuvaileekin, miten suvussa
kulkeneet tarinat ovat auttaneet ymmärtämään Ståhlbergin kodin
kieltämättä paikka paikoin melkoisen erikoislaatuiselta vaikuttavaa
tunnelmaa.

Kirjan kuvailemat ihmissuhteet vaikuttavat mutkikkailta eivätkä lainkaan
auvoisilta. Kahden vaimon lapsista, nuoresta aviovaimosta ja molempien
lähisukulaisista muodostuva verkosto oli jännitteinen, eikä ristiriidoilta
vältytty. Paikoin tekstistä kuultaa läpi suvussa kulkeneiden tarinoiden
värittyneet asenteet ja mielipiteet, mutta se tuokoon mukanaan lisäannoksen
inhimillisyyttä.

Karl Emil Ståhlbergistä muodostuva kuva ei kaikkineen ole imarteleva:
työlleen omistautunut innovaattori oli perheoloissa itsevaltainen, ja vaikka
huumoria viljeltiin runsaasti, kirjeisiin on tallentunut myös
tarkoituksellisiksi loukkauksiksi tulkittavia sanakäänteitä. Kirjoittaja
jättää sopivasti tilaa lukijan omille tulkinnoille, antaa vihjeitä, rakentaa
vastakohtaisuuksia ja johdattelee, mutta lopullinen kuva K. E. Ståhlbergistä
persoonana saa värinsä lukijan omassa mielikuvituksessa.

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/