[H-verkko] Arvosteltavaksi: Minervan syksyn 2013 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)
 
Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  nimen ja kustantajan sekä postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  kirjan.
***

MINERVA syksy 2013

Jonna Pulkkinen: Jallu. Jaloviinan ja paloviinan historia

Jaloviina – leikattu konjakki – on ainutlaatuinen juoma maailmassa, sillä missään muualla ei valmisteta tai nautita konjakin ja viinan sekoitusta. Meille suomalaisille jaloviina on koko kansan konjakkia, legendaarinen juoma, jonka kulttimaine on kulkenut sotarintamilta kirjallisuuteen ja rock-konserttien takahuoneista laululyriikkaan. Jallusta on tullut osa maamme kulttuurihistoriaa. Jallu – Jaloviinan ja paloviinan historia on asian vaatimalla vakavuudella kirjoitettu kirja juomasta, jota tarjottiin mm. jatkosodan rintamamiehille Mannerheimin 75-vuotispäivän kunniaksi kesällä 1942. Jaloviinalla oli kuitenkin esikuvansa jo ennen kuin sitä alettiin valmistaa vuonna 1932. Kirja esittelee Jaloviinan ja paloviinan historiaa 1800-luvulta tähän päivään saakka. Runsaasti kuvitettu, arkistolähteisiin, haastatteluihin ja tutkimuskirjallisuuteen perustuva teos on kattava tietopaketti, jollaista ei Suomessa ole aiemmin julkaistu. Jallu on romanttisten reissumiesten ja rajujen rokkareiden juoma, jota nautitaan hyvässä seurassa, pilke silmäkulmassa. Mutta kuinka siitä tuli sellainen? Tähän kysymykseen vastaavat mm. Vexi Salmi, Jouni Hynynen ja Kaarle Viikate. Juoman avulla on kirjoitettu kirjoja, sitä nautitaan piiskaryyppynä takahuoneissa ja se juhlistaa tasalukuiset klaffihetket elokuvia tehdessä. Jaloviina on myös oiva lisä erilaisissa drinkeissä ja ruuanlaitossa. Kirjassa esitellään menuja, joissa Jaloviina on oleellisessa osassa. (ELOKUU)

Felix Weinberg: Poika 30529. Elossa viiden keskitysleirin jälkeen

Tarina tšekkoslovakialaisesta pojasta, joka kaksitoistavuotiaana menetti kaiken: perheensä, henkilöllisyytensä ja toivon tulevaisuudesta. Kun natsien juutalaisiin kohdistamat vainot vain yltyivät, Felixin isä lähti Englantiin järjestämään matkustuslupia saadakseen perheensä turvaan. He eivät kuitenkaan ehtineet paeta Prahasta ajoissa. Felix vietti seuraavat kolme vuotta keskitysleireillä – Theresienstadtissa, Auschwitz-Birkenaussa, Blechhammerissa, Gross-Rosenissa ja Buchenwaldissa – ja selvisi. Hän säilyi hengissä jopa kuoleman marssiksi kutsutusta Blechhammerin evakuoinnista 1945. Kolmentoista päivän marssin aikana kuoli 800 keskitysleirivankia. (ELOKUU)

 

Luca Caioli: Ronaldo. Elämäntarina

Kun Real Madrid vuonna 2009 osti Cristiano Ronaldon riveihinsä huimalla 80 miljoonan punnan kauppahinnalla, sinetöityi portugalilaisen virtuoosin asema yhtenä sukupolvensa arvostetuimmista pelaajista. Molempijalkainen laitahyökkääjä voi pelata kummassa laidassa tahansa. Hänen on mitattu potkaisevan palloa n. 130 kilometriä tunnissa. Madeiralla vuonna 1985 syntynyt Ronaldo aloitti jalkapalloilun pienessä amatööriseurassa ollessaan kahdeksanvuotias. 12-vuotiaana hän siirtyi Sportingiin, yhteen maansa suurseuroista, ja jo 18-vuotiaana hän liittyi Englannin valioliigan Manchester Unitedin miehistöön. Ronaldon nousujohteinen ura Manchester Unitedissa huipentui kaudella 2007–2008 Valioliigan mestaruuteen sekä Mestarien liigan voittoon. Vuonna 2008 Fifa valitsi Ronaldon parhaaksi jalkapalloilijaksi maailmassa. Hän voitti samana vuonna myös Kultainen kenkä -palkinnon, joka annetaan Euroopan jalkapallon pääsarjojen parhaalle maalintekijälle. Myös Real Madridin riveissä Ronaldo on tehnyt vakuuttavaa jälkeä. Heti ensimmäisissä viidessä ottelussaan hän teki seitsemän maalia. Kausi 2010–2011 toi hänelle jo toisen Kultainen kenkä -palkinnon. (ELOKUU)

 

M.Markov: Finljandija. Puna-armeijan Suomi-opas 1939. (Toim. Pekka Tuomikoski)

Ennen suomentamaton Finljandija on ainutlaatuinen historiallinen dokumentti ja järisyttävä ajankuva, sillä se tuo esiin Neuvostoliiton ja ennen kaikkea Stalinin ajatukset Suomen kohtalosta talvisodan kynnyksellä 1939. Teoksen tehtävänä oli valmistaa puna-armeijaa ”oikeudenmukaiseen sotaan” ja tarjota ”ideologisesti oikeaa” tietoa maasta, jota oltiin pian liittämässä Neuvostoliittoon. Finljandija jaettiin kaikkiin puna-armeijan joukko-osastoihin talvisodan syttymisestä jatkosodan vuosiin saakka. Siitä otettiin 100 000 kappaleen ensipainos ja pian sen jälkeen kaksi uutta painosta. ”Neuvostokansan uljaat pojat auttavat suomalaista ystävyyskansaa karkottamaan tyrannit ja pyövelit – cajanderit, tannerit, mannerheimit, jotka ovat imperialististen isäntiensä käskystä panneet pystyyn sodan Neuvostoliittoa – koko maailman työläisten isänmaata – vastaan.” (ELOKUU)

Ilkka Mattila: Egotrippi. Aina matkalla jonnekin

Haastattelemalla yhtyeen entisiä ja nykyisiä jäseniä, tuottajia ja ystäviä Ilkka Mattila on koonnut historiikin yhdestä aikamme suosituimmista suomalaisbändeistä. Sellaiset kappaleet kuin Matkustaja, Älä koskaan ikinä muutu, Unihiekkaa tai Mustat varjot kuuluvat jo suomenkielisen rockin ikivihreisiin klassikoihin. Egotrippi soitti ensimmäisen keikkansa Kulosaaren kasinolla syksyllä 1993. Läpimurtoa bändi joutui kuitenkin odottamaan vielä vuosia. Matkan varrelle on mahtunut monta miehistönvaihdosta ja hetkiä, jolloin motivaatiota jatkaa on jouduttu etsimään yhdessä ja erikseen. Nyt, vuonna 2013 Egotrippi voi juhlia jo 20-vuotta jatkunutta uraa. 1990-luvun Suomessa listoilla jyräsivät elektroninen europop ja tummanpuhuva, kulmikas vaihtoehtorock. Siinä seurassa Egotrippi melodisine ja helisevine kitarapoppeineen oli ulkopuolinen. Todellinen menestys tuli vasta kymmenen vuoden ahkeran keikkailun ja levynteon jälkeen. Egotripin viides albumi Matkustaja poiki yhtyeelle ensimmäisen kultalevyn, ja vuotta myöhemmin julkaistu 20 suosikkia -kokoelmalevy myi jo platinaa. Kuudennella albumillaan Vielä koittaa uusi aika bändi nousi ensimmäistä kertaa listaykköseksi. Vuonna 2008 julkaistu Maailmanloppua odotellessa palkittiin kolmella Emma-patsaalla. (SYYSKUU)

 

Neil Daniels: Robert Plant. Led Zeppelin & soolovuodet

Ensimmäinen henkilökuva Robert Plantista, joka kattaa myös Zeppelin-vuosien jälkeisen merkittävän soolouran. Tarina alkaa Britannian ankealta kaivos- ja työläisalueella, West Bromwichista. Siellä varttui työläisperheen poika, joka rakasti bluesia ja uhmasi ankaria vanhempiaan tekemällä musiikista elämänuransa. Hänestä tuli yksi maailman kuuluisimmista laulusolisteista, todellinen rock-ikoni. Huikean menestyksekäs – jos myös myrskyisä – kausi Led Zeppelinin laulusolistina on ensimmäinen osa Robert Plantin kiehtovaa uraa. Se on myös tämän kirjan keskeistä antia. Kun rumpali John Bonhamin traagisen ennenaikainen kuolema vuonna 1980 johti yhtyeen hajoamiseen, aloitti Robert Plant tuotteliaan soolouransa, joka jatkuu edelleen. Lisäksi kirja kertoo mm. yhteistyöstä entisen bändikaverin Jimmy Pagen kanssa, lukuisista esiintymisvierailuista, oman materiaalin syntyvaiheista, Led Zeppelinin joulukuussa 2007 soittamasta kuuluisasta Reunion-konsertista sekä yhdessä bluegrass-laulaja Alison Kraussin kanssa tehdystä Raising Sand-albumista, joka sai vuonna 2009 parhaan albumin Grammy-palkinnon. (SYYSKUU)

 

Anu Jaantila & Eva Forssén (toim.): Tapiolan kuoro 50 vuotta

Syksyllä 2013 50 vuotta täyttävän Tapiolan kuoron juhlakirja. Tapiolan kuoro on toiminut edelläkävijänä suomalaisessa lapsikuoromaailmassa sekä perustajansa professori Erkki Pohjolan että ennakkoluulottoman ja haastavan ohjelmistonsa ansiosta.1970–1990-luvuilla Tapiolan kuoro toimi Suomen valtion virallisena lähettiläänä lukemattomissa suomalaista kulttuuria edistävissä ulkomaisissa tilaisuuksissa. Vuonna 1972 Tapiolan kuoro voitti BBC:n arvostetun Let the Peoples Sing -kuorokilpailun pääpalkinnon. Runsaasti kuvitetussa teoksessa muistojaan kertovat niin entiset kuorolaiset, kuorolle teoksia tehneet säveltäjät, entiset intendentit, kuoroäidit kuin muutkin sidoshenkilöt. Sekä tietysti Erkki Pohjolan jälkeen kuoroa luotsanneet ulkomaiset ja kotimaiset kuoronjohtajat. (SYYSKUU)

 

Katja Tikka, Leea Lappalainen & Anu Järvinen: Kahvintuoksuinen Helsinki. Historiaa ja tarinoita kahviloista

Viehättävä kirja helsinkiläisten rakastamista kahviloista. Teoksen kuvat ja tarinat kertovat suomalaisen kahvi- ja kahvilakulttuurin perinteestä ja muistuttavat siitä yli 300 vuotta kestäneestä jatkumosta, joka alkoi kahvin tulosta Suomeen 1700-luvulla. Tiesitkö mitä helsinkiläistä kahvilaa tullaan katsomaan niin Tokiosta kuin New Yorkista asti? Tai kuka aloitti ensimmäisenä brunssin tarjoilemisen? Entä miten toimittiin sodanaikana, kun oli pulaa kahvista, sokerista, jauhoista ja kananmunista? Kirjassa tarkastellaan Helsinkiä kahvilan ikkunan läpi, leivoksen maku suussa. Teokseen valittujen kahviloiden menneisyyden ja nykyisyyden kautta avautuu näkymä kaupungin elämään, tapahtumiin ja seurustelukulttuuriin. Teoksessa esitellään jo klassikkoaseman saavuttaneita helsinkiläiskahviloita mutta myös uudempia kahvikeitaita, joiden erityislaatu ja tunnelma ovat tehneet niistä kaupunkilaisten suosimia hengähdys- ja tapaamispaikkoja. Mukana on myös muutama jo lopettanut legendaarinen kahvila, joiden pöytiin monet varttuneemmat edelleen muistoissaan palaavat. (sYYSKUU)

 

Johanna Aminoff-Winberg (toim.): Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut

Vuonna 2013 Ritarihuone viettää juhlavuottaan peräti kahdesta syystä. On kulunut 150 vuotta siitä, kun rakennus valmistui ja saman verran siitä, kun valtiopäivät taas kutsuttiin koolle yli viidenkymmenen vuoden tauon jälkeen. Säätyjen kokoontumiskutsu julkistettiin kesäkuussa 1863 ja valtiopäivät määrättiin kokoontumaan 15. syyskuuta. Juhlakirja kutsuu lukijan astumaan sisään Ritarihuoneeseen ja tarkastelemaan 1800- ja 1900-lukujen aatelistoa ja suomalaista yhteiskuntaa tämän arvovaltaisen instituution perspektiivistä. Teos tutustuttaa myös Ritarihuoneella nykyisin tapahtuvaan toimintaan, kuten sukututkimukseen, hyväntekeväisyystapahtumiin ja suurenmoisiin tanssiaisiin. (SYYSKUU)

 

Samu Nyström: Helsinki 1914-1918. Toivon, pelon ja sekasorron vuodet

Mistä perheen jokapäiväinen leipä hankitaan, jos kauppojen hyllyt ovat tyhjiä? Mitä tehdä, jos lompakossa ja säästössä olevat rahat menettävät yhdessä päivässä arvonsa? Missä on kodin turvallisin paikka, jos kotikadulla käydään kaupunkisotaa? Näihin ja moniin muihin vaikeisiin kysymyksiin jokainen helsinkiläinen joutui etsimään vastauksia vuosina 1914–1918. Tässä kirjassa maailmansodan ja Suomen sisällissodan tapahtumiin paneudutaan helsinkiläisen kaupunkiyhteisön silmin. Keskipisteessä ovat kriisiajan helsinkiläiset ja heidän jokapäiväinen elämänsä. Sodan ja vallankumouksien vuodet olivat pelkojen lisäksi täynnä lupauksia ja toiveita, jotka lopulta vaihtuivat pettymyksiin ja väkivaltaisuuksiin. Suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän romahtaessa myös kaupunkiyhteisön perusteet sortuivat. Kadut täyttyivät mielenosoituksista ja mellakoista. Kaupunkilaiset alkoivat järjestäytyä alhaaltapäin. Syntyi järjestysmiesjoukkoja, työväenkaarteja ja suojeluskuntia, jotka pyrkivät aluksi yleisen järjestyksen turvaamiseen, mutta alkoivat pian varustautua toisiaan vastaan. Loppuvuodesta 1917 Helsinki oli pelon kaupunki. Myöhään illalla 26.1.1918 Helsingin työväentalon torniin nostettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi – ja pitkään pelätty sota saapui kaupunkiin. Punaisen Suomen pääkaupungin aikaa kesti kaksi ja puoli kuukautta, minkä jälkeen Helsingistä tuli valkoisten ja saksalaisten kaupunki. Väkivaltaisuuksien rinnalla jokapäiväisen elämän ongelmat vaikeutuivat päivä päivältä, ja vain maailmansodan päättyminen marraskuussa 1918 pelasti helsinkiläiset nälänhädältä. (SYYSKUU)


Bob Carruthers (toim.): Hitlerin pohjoinen rintama. Saksan armeijan operaatiot Norjassa ja Suomessa 1940-1945

Teos antaa valaisevan kuvan Hitlerin armeijan toimista ja suunnitelmista pohjoisella sotatoimialueella. Se perustuu Saksalta toisen maailmansodan jälkeen takavarikoituihin armeijan arkistoihin ja saksan riveissä taistelleiden veteraanien haastatteluihin. Tuloksena on autenttinen ja erittäin yksityiskohtainen kuvaus operaatioista, jotka sotahistoriankirjoituksessa ovat usein jääneet vähälle huomiolle, Keski-Euroopassa käytyjen taistelujen varjoon Saksan armeija suoritti Pohjois-Euroopassa kaksi suurta sotilasoperaatiota. Ensimmäinen käynnistettiin Norjaa ja Tanskaa vastaan 9.4.1940. Toinen, Suomen maaperältä käynnistetty operaatio Neuvostoliittoa vastaan alkoi 22.6.1941. Näiden sotatoimien näyttämönä oli alue, joka ulottui Pohjanmereltä Jäämerelle ja Norjan länsirannikolta Bergenistä aina Petroskoihin saakka. Hitlerille alue oli strategisesti tärkeä, ja tälle pohjoiselle rintamalle olikin vuoden 1941 jälkeen pysyvästi sijoitettuna kaksi armeijakuntaa, yhteensä yli puoli miljoonaa miestä. (SYYSKUU)


Pirkko Vekkeli & Ismo Loivamaa: Lumoava Eeva-Kaarina Volanen

Eeva-Kaarina Volanen oli yksi 1900-luvun valovoimaisimpia suomalaisia näyttelijöitä. Hän oli myös elokuvatähti, mestarilausuja, teatteritaiteen opettaja ja akateemikko, joka kuoli yllättäen kesken intensiivisen teatterityön. Jatkosodan aikaisessa Rintamateatterissa aloittaneen näyttelijän työkaari ulottui kuudelle vuosikymmenelle. Hänelle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi vuonna 1982. Hän sai myös useita palkintoja, mm. Pro Finlandian ja Ida Aalberg -palkinnon. Parhaan naispääosan Jussi-palkinnon Volanen sai kolme kertaa ja neljännen Jussin vuonna 1992 elämäntyöstään. Kirja seuraa Eeva-Kaarina Volasen (1921–1999) elämänvaiheita kuusankoskelaisesta rautatieläisperheestä Suomen Kansallisteatteriin ja valkokankaalle, yleisön, kriitikoiden, työtoverien ja ystävien ihailemaksi ja rakastamaksi naiseksi. Elämäkerta pyrkii purkamaan kuvaa Eeva-Kaarina Volasesta hillittynä, hallittuna, nöyränä ja ahkerana, mutta silti niin kirkkaasti tuikkivana työmyyränäyttelijänä. Sitäkin hän oli, mutta myös vahva tahtoihminen, lähes meediomainen näyttämön sähköistäjä ja mitä hurmaavin nainen, johon myös moni nuori vastanäyttelijä ihastui. (LOKAKUU)

 

Martta Schad: Stalinin tytär. Svetlana Allilujevan elämä

Svetlana Allilujevan kanssa käymiinsä keskusteluihin sekä laajaan arkistomateriaaliin ja aikalaisten haastatteluihin pohjaavassa teoksessaan Martha Schad kertoo koko ainutlaatuisen elämäntarinan naisesta, joka ei lopulta koskaan onnistunut pakenemaan isänsä pitkää varjoa. Vuonna 1926 syntynyt Svetlana Allilujeva oli Stalinin ainoa tytär. ”Kremlin prinsessalla” oli kaikkea, mitä pieni tyttö voi toivoa. Svetlana rakasti isäänsä ehdoitta, kunnes hänelle teini-iässä alkoi selvitä, miten epäinhimillisiin tekoihin diktaattorin ottein Neuvostoliittoa johtanut Stalin oli syyllistynyt. Terrorilta ja pelolta ei säästynyt edes oma perhe. Vuonna 1967 Svetlana pakeni Yhdysvaltoihin. Seitsemäntoista vuoden maanpaon jälkeen Svetlana palasi takaisin Neuvostoliittoon, mutta tuntiessaan olevansa jatkuvasti KGB:n tarkkailun alaisena hän lähti uudelleen karkuun. Svetlana kuoli Yhdysvalloissa vuonna 2011. (LOKAKUU)

 

Timo Vihavainen: Ryssäviha. Venäjän-pelon historia

”Ryssäviha” kuuluu Suomen lähimenneisyyteen, vaikka siitä on viime vuosikymmeninä haluttu  sanoutua irti. Viime sotien aikana ja jo sitä ennen oli varsin yleisesti tapana puhua perivihollisesta, jota kohtaan Suomen kansa oli aina tuntenut pelkoa ja epäluuloa. Onko Suomessa todella aina vihattu venäläisiä? Vai onko viha kohdistunut Venäjän valtioon? Entä onko vastapuolella vihattu suomalaisia? Mihin tällaiset vihantunteet ovat perustuneet? Onko niitä yhä? Timo Vihavaisen kirjassa ilmiötä kartoitetaan pintaa syvemmältä, ja se asetetaan historian kehyksiin. Tekijä tutkii ryssävihaa ja sen rinnakkaisilmiöitä sekä Suomessa että muissa Venäjän naapurimaissa ja vertaa niitä myös Venäjällä vallinneisiin asenteisiin naapureita kohtaan. Syntyy kokonaiskuva, joka on sekä yllättävä että hyvin kiinnostava. (LOKAKUU)

 

Mikko Uola: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953

Jatkosodan ja vuoden 1944 välirauhansopimuksen jälkeisessä murroksessa Suomen poliittinen järjestelmä oli koetuksella. Äärivasemmisto pyrki käyttämään tilannetta hyväkseen johtaakseen maan sosialismiin ja edelleen kommunismiin. Ketä olivat nämä Suomen soluttajat ja sosialisoijat, joille valta maistui? Mistä he tulivat ja millä keinoin he pyrkivät päämääräänsä? Tämä kirja pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin. Samalla paneudutaan siihen, miten poikkeuslakiin perustunutta henkilökohtaisen vapauden rajoittamista eli turvasäilöön sulkemista käytettiin politiikan välineenä. Samoin valotetaan sitä pitkälti tähän saakka vaiettua tosiasiaa, että Suomesta lähti sodanjälkeisinä vuosina huomattava määrä poliittisia pakolaisia, jotka tunsivat olevansa uhattuja kotimaansa uudessa sodanjälkeisessä komennossa. Kirja kattaa vuodet 1944–1953 eli ajan välirauhansopimuksesta Stalinin kuolemaan. Se pyrkii vastaamaan myös siihen, miksi suomalaisen yhteiskunnan muutosyrityksissä ei onnistuttu – tai onnistuttiinko sittenkin osittain. (LOKAKUU)

 

Bair Irincheev & Petr Repnikov: Kaukopartio-operaatio Petrovksi Jam. Legendaarinen sissi-isku vai sotarikos?

12.2.1942 suomalainen kaukopartio-osasto teki yllätyshyökkäyksen Karjalan rintaman selustavaruskuntaan Petrovski Jamissa. Tätä sissi-iskua on Suomessa ja Venäjällä arvioitu hyvin eri tavoin. Suomen sotahistoriassa iskua Petrovski Jamiin pidetään jatkosodan kenties onnistuneimpana kaukopartio-operaationa. Päämajan alaisuudessa toimineista kaukopartioryhmistä ja Laguksen jääkäreistä kootun sadan sotilaan ryhmän tehtävänä oli edetä Petrovski Jamin sotilaskylään, tuhota se ja palata Äänisen yli takaisin. Huolellisesti suunniteltu ja tehokkaasti toteutettu sissiretki oli menestys, ja huoltokeskuksen tuhoamisen merkitystä pidetään kiistattomana. Venäjällä Petrovski Jamin tapahtumat kuvataan lähinnä sotarikoksena. Tutkija Petr Repnikov väittää, että suomalaiset sotilaat tuhosivat tarkoituksella myös alueella olleen kenttäsairaalan nro 2212. Tahallinen hyökkäys sotilassairaalaan olisi yksiselitteisesti vuoden 1929 Geneven yleissopimuksen vastainen. Tässä teoksessa Petr Repnikov ja Bair Irincheev käsittelevät Petrovski Jamin tapahtumia sekä venäläisten että suomalaisten lähteiden valossa. Repnikov on koonnut aineistonsa mm. Venäjän armeijan sotilaslääketieteen arkistosta. Irincheev on puolestaan perehtynyt suomalaisiin arkistolähteisiin ja Suomessa aiheesta kirjoitettuun materiaaliin. Lukija tehköön johtopäätöksensä siitä, mikä on lopullinen totuus. (LOKAKUU)

 

Nicholas Best: Viisi päivää, jotka vavisuttivat Eurooppaa

28.4.–2.5.1945 maailma sai todistaa kahden fasistidiktaattorin kuoleman ja Berliinin puolustuksen romahtamisen. Mussolinin teloitus, Hitlerin itsemurha ja Saksan pääkaupungin kukistuminen merkitsivät nelivuotisen maailmansodan päätepistettä. Tässä kirjassa silminnäkijät kertovat noiden viiden päivän dramaattisista tapahtumista eri puolilla Eurooppaa. Henkilökohtaisista muistoistaan kertovat lukuisat henkilöt, joista monista tuli maailmakuuluja omilla aloillaan. Lukija saa mm. seurata, miten nuori Walter Cronkite hyppää kanadalaisten laskuvarjojoukkojen mukana Hollantiin, tuleva paavi Benedictus karkaa jalkaväkiyksiköstään, Audrey Hepburn välttyy joutumasta Wehrmachtin bordelliin, Henry Kissinger etsii sukulaisiaan, Hildegard Knef välttää teloituksen, Magda Göbbels tappaa lapsensa ja Hitlerin bunkkerissa vietetään lopun ajan orgioita. Yhdistämällä taitavasti nämä henkilökohtaiset kertomukset ja sodan viimeisten hetkien poliittiset ja sotilaalliset vaiheet Nicholas Best luo ainutlaatuisen synteesin viidestä maailmaa mullistaneesta päivästä, jolloin fasismi menetti kuolettavan otteensa Euroopasta. (LOKAKUU)

 

Michael E. Haskew: Toisen maailmansodan tehokkaimmat aseet

Taidokkaasti kuvitettu tietoteos toisessa maailmansodassa käytetystä aseistuksesta. Kirja vertailee havainnollisesti eri asejärjestelmiä ja niiden ominaisuuksia kuten nopeutta, panssarointia, kaliiberia, tulivoimaa ja kantamaa. Kirja vertailee yli 300 erilaista asetta, jaettuna viiteen päälukuun: ilmavoimat; panssarivaunut ja panssaroidut ajoneuvot; tykit, raketit ja ohjukset; merivoimat; miehistön aseistus. Selkeät kaavakuvat havainnollistavat eri aseiden ja asejärjestelmien ominaisuuksia ja selvittävät samantyyppisten aseiden välisiä eroja ja tehokkuutta. Ainutlaatuinen hakuteos jokaiselle toisen maailmansodanaseistuksesta kiinnostuneelle. (LOKAKUU)

 
***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  Agricolassa.
 
Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/  josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja  julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- arvostelut/.