[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kodin historiaa lyhyesti, kärkkäästi ja viihteellisesti

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Heini Ynnilä <heini.ynnila at helsinki.fi> tutkija, D.Phil., Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Bryson, Bill: Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona (At Home. A Short
History of Private Life). Kääntänyt Beck, Laura ja Kontro, Tarja. Werner
Söderström Osakeyhtiö, 2011. 527 sivua.


Kodin historiaa lyhyesti, kärkkäästi ja viihteellisesti
---------------------------------------------------------

Bill Brysonin tietopaketti keskittyy anglo-amerikkalaisen kodin historiaan. Hän
kertoo kodin ilmiöiden synnystä ja matkasta unohdukseen pitkälti niiden
keksijöiden kautta. Brysonin teksti on - tapansa mukaan - kärkäs ja hauska.

Bill Brysonin alun perin vuonna 2010 ilmestyneen ja vuonna 2011 suomeksi
käännetyn Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona (WSOY, alun perin At
Home. A short History of Private Life) on laaja katsaus asumiseen ja
hyvinvointiin. Koti tulkitaan hyvin laajasti, sen antamaan viitekehykseen mahtuu
tarinaa niin pihanurmikoista, vitamiineista, seksuaalisuudesta ja
kuolleisuudesta kuin karjanjalostusohjelmista. Itse asiassa alkuperäisen
otsikon Private Life toimii tässä paremmin. 

Brysonin historia on ennen kaikkea miesten (ja muutaman naisen) historiaa. Hän
lähestyy kodin ilmiöitä niiden keksijöiden, löytäjien, kehittelijöiden,
tuotteistajien tai taitureiden kautta. Nämä suurten ja pienten miesten ja
naisten kohtalot osoittavat, että keksijän ja uranuurtajan osa oli yleensä
kova. He kuolivat usein onnettomina ja köyhinä. Sen sijaan rahat (ja maineen)
käärivät heitä seuranneet keinottelijat ja tuotteistajat. Keksinnöt
syntyivät usein vahingossa ja joko johtivat edistykseen tai
suuronnettomuuksiin. Sattumilla oli suuri rooli. 

Brysonin tapa kertoa historiaa ihmisten kautta on sinällään toimiva, mutta
aika ajoin uuvuttava ja itseään toistava tapa. Bryson kun esittelee henkilön,
keksinnön ja vuosiluvun toisensa jälkeen ja haluaa antaa jokaisesta
esittelemästään henkilöstä yhden lauseen mittaisen luonnehdinnan. Toiset
ovat ilkeitä koukkuselkiä, toiset miellyttäviä hyväntekijöitä. Tämä
henkilöiden lokerointi on osa Brysonin terävää kielenkäyttöä. Hän on
tahallaan mustavalkoinen ja kärkäs.

Länsimaisen kodin historia?

Bryson on hyvin asiaansa paneutunut. Sen paljastaa kattava bibliografia. Vaikka
Sisään! toimii nimensä mukaisesti jonkinlaisena kotihistorian
yleisesityksenä, on sen antama kuva kaikessa runsaudessaan sittenkin kapea.
Sisään! kertoo englantilaisen ja sen myötä amerikkalaisen kodin historian.
Sankarit ja roistot edustavat näitä kahta valtiota. On toki totta, että
Britannia oli pitkään maailman johtava suurvalta ja USA:n merkitys on ollut
suuri teollisen vallankumouksen jälkeisessä maailmassa, mutta teosta ei
kuitenkaan voida pitää kodin - edes länsimaisen kodin - historiana.
Britannia-Yhdysvallat -keskeisyyden murtajiksi kykenevät vain sellaiset
suurmiehet kuten Columbus ja Palladio.  Pohjoismaisen asuintyypin kasvattamalle
lukijalle mm. tuulikaapin ja kuivauskaapin mainitsematta jättäminen korostavat
tätä angloamerikkalaista katsantokantaa. Varsin sopivaa olisi ollut myös
esimerkiksi IKEA-ilmiön käsittely. IKEA:n katalogithan jatkavat tavallaan
sitä traditiota, mitä kirjassa kattavasti käsitellyt Chippendalen luomat ja
laajasti kopioidut massatuotantoon suunnitellut mallit edustavat. Toiseksi
puutteeksi voi laskea kuvituksen totaalisen puuttumisen. Kotihan on hyvin
visuaalinen ilmiö ja kiinnostavaa kuvamateriaalia olisi ollut runsaasti
saatavilla. Ehkäpä juuri tuo runsauden pula on saanut aikaan päätöksen olla
käyttämättä kuvia lainkaan. Vaikka Brysonin ilmeikäs kieli pystyy hyvin
kuvailemaan niin rakennukset kuin muutkin käsiteltävät ilmiöt, kuvat
olisivat epäilemättä tuoneet lukukokemukseen lisää ulottuvuuksia.

Alun puheet esihistoriallisista löydöistä, Roomalaisista ja rautakautisista
asumuksista, sekä sitä seuranneet kommentit eri germaaniheimojen vaikutuksesta
niin taloihin kuin kieleenkin, eivät muuta sitä seikkaa, että Bryson
keskittyy historiassaan 1700–1900 -lukuihin. Tämä on toki täysin
ymmärrettävää, sillä nuo vuosisadat olivat asumisen saralla suurten
muutosten aikaa. Kirjan huippuvuodeksi nousee vuosi 1851, jolloin Brysonin
kotina toimiva englantilainen maalaispappila rakennettiin, ja jonka esimerkin
kautta kodin historiaa käsitellään. Vuonna 1851 valmistui myös Crystal
Palace Lontoon maailmannäyttelyyn. Maailmannäyttely nousee kirjassa ihmisen
nerouden ja luomisvoiman huipentumaksi, joita myöhempien ihmiskäden tuotosten
on vaikea voittaa. 

Yksittäisten tapahtumien lisäksi kirjan sankareita ovat arkkitehdit, jotka
suunnittelivat mitä suurempia ja korkeampia tiloja, mitä kummallisimpiin
muotoihin, mitä kummallisimmin tekniikoin ja materiaalein –  ja mikä
hämmästyttävintä – nämä luomukset ovat kestäneet aikaa aina tähän
päivään asti. Mukana on myös vähemmän onnistuneita esimerkkejä ja
muistutus siitä, että moni Brysonin käsittelemistä luomuksista on aikoja
sitten tuhoutunut omistajansa tuhovimman tai “uudistusmielisyyden” ansiosta.
Brysonin tarkastelussa koko ihmiskunta muistuttaakin joukkoa muurahaisia, jotka
rakentavat ja rakentavat, ja jotka eivät koskaan saa mitään pysyvästi
valmiiksi. 

Rakennuksen - miten keskeneräisen tahansa - huolto vaatii työtä. Brysonin
kotihistoria onkin pitkälti kotitöiden historiaa. Hän kertoo, miten suurten
kartanoiden palkolliset jatkuvasti kattoivat, kokkasivat, pesivät, kuivasivat,
valmistivat, huolsivat, silittivät, pyyhkivät, kiillottivat, vahasivat,
pukivat, riisuivat, kantoivat, sytyttivät, keittivät, hankkivat, varastoivat,
tyhjensivät ja täyttivät isäntäväen ja näiden vieraiden mukavuudeksi.
Hän osoittaa, miten monimutkaisiksi rakennamme ympäristömme ja miten
tragikoomisen turhamaisia olemme – ja olemme olleet. Samaan aikaan kun ihmiset
himoitsivat harvinaisista puulajeista olevia koristeellisia huonekaluja
koteihinsa, ei heillä ollut kunnollisia käymälöitä.

Koti ja maailma muuttuvat

Bryson osaa, hyvän historiankirjoittajan tavoin, sitoa ilmiöt osaksi suurempia
kokonaisuuksia. Hän  kertoo, miten purkkiin pakattava umpioitu ruoka tarkoitti
yhtäkkiä sitä, että lähiruoka ei ollut itsestäänselvyys vaan teki monien
alueiden viljelyn kannattamattomaksi ja edisti teollista vallankumousta kun
väki siirtyi maalta kaupunkiin. Oman osionsa saavat löytöretket, joiden
myötä uusia ruokia seurasivat uudet tavat. Bryson kuvaa, miten 1700–1900
-lukujen välissä meille nyt tuttua tutummat kasvit ja eläimet muuttuivat
tuntemattomista tai eksoottisista lajeista arkipäiväisiksi ja muuttivat
ihmiskunnan suhdetta luontoon merkittävästi. Kirjan loppupuolella
käsitellään Amerikan vaikutusvallan kasvua ja sen vaikutusta niin kotiin kuin
ennen kaikkea maailmanvaltana kutistuvaan brittiläiseen yhteiskuntaan. Kirja
onkin antoisinta luettavaa Britanniaa ja amerikkalaista kulttuurimaantiedettä
tunteville. Itse opin paljon mm. Lontoon puistoista ja rakennuksista, joissa
Lontoon vuosinani usein kävin, ja niistä kummallisista brittiläisistä
sanonnoista, joita silloin ihmettelin. 

Brysonin parhainta antia on, kun hän kyseenalaistaa kotimme
itsestäänselvyydet. Toisin kuin voisimme kuvitella, niiden takaa paljastuu
sattumia ja väärinkäsityksiä sen sijaan että kyse olisi suunnitelmallisesta
kehitystyöstä tai ajan saatossa hioutuneista käytännön sanelemista
perinteistä. Brysonin monipuolinen historia pystyy myös hyvin havainnollisesti
osoittamaan maailman muutoksen tahdin jo yhden sukupolven aikana. Jos meistä
lukijoista tietotekniikkayhteiskunnan kehittyminen tuntuu kovalta muutokselta,
voimme vain kuvitella, miltä tuntui 1800-luvun kasvatilta. Hän syntyi
hevoskärryjen ja kynttilänvalon maailmaan ja kuoli maailmassa, jossa oli
sähkövalo, puhelin ja auto.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/