[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ortodoksiluostari pohjoisella maakamaralla

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Andrei Kalinitchev <andkal at utu.fi> FL, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Parppei, Kati: Laatokan Valamo: 1800-luvun luostari matkailijoiden kuvaamana.
267 s.. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Helsinki., 2013. 267 sivua.


Ortodoksiluostari pohjoisella maakamaralla
---------------------------------------------------------

Kati Parppein uudessa teoksessa täydennetään Valamo-kuvaa suomalaisten
matkailijoiden, turistien ja pyhiinvaeltajien kertomuksilla ja huomautuksilla.
Vierailijoiden joukossa oli myös tiedemiehiä, kirjailijoita ja toimittajia.
Luostarin hengellinen ja kulttuurinen merkitys oli suuri sekä venäläisille
että karjalaisille ortodokseille. Parppei on Valamon luostarin historian
tutkija, ja nyt ilmestynet teos on hänen väitöskirjansa aihetta jatkava
tutkimus.

Filosofian tohtori Kati Parppei on Valamon luostarin historian tutkija, ja kirja
on hänen väitöskirjansa aihetta jatkava tutkimus. Väitöskirjan otsikko oli
"Pyhimyksiä, legendoja ja väärennöksiä. Valamon luostarin historiografisen
kuvan muotoutuminen" (Saints, Legends and Forgeries. The Formation of the
Historiographical Image of Valaam Monastery) ja se pohti, miten ja koska
luostarin menneisyyttä koskevat käsitykset ja mielikuvat syntyivät ja miten
niitä ylläpidettiin. Parppein väitteli vuonna 2010 Itä-Suomen 
yliopistossa.

Parppei tarkastelee teoksessaan eri ryhmien Valamo-kuvaa, ja sitä miten
luostari niissä nähtiin ja koettiin. Henkilön tausta merkitsi paljon, se
vaikutti siihen miten henkilökohtainen mielikuva Valamosta muodostui.
Suomalaisten Valamon-kävijöiden taustoissa ja motiiveissa oli eroja.
Luterilaiset saapuivat ihmettelemään heille vierasta kulttuuria,
ortodoksiluostarin elämää ja kiehtovia saarimaisemia. Ortodoksiset
karjalaiset tekivät Valamoon pyhiinvaelluksia ja kokivat sen omana luostarina.
Suurin vierailijaryhmä olivat kuitenkin ortodoksiuskoiset venäläiset, joille
paikka oli erityisen tärkeä hengellisessä mielessä. Heille Valamo-matka oli
tärkeä pyhiinvaellus, jolla lähestyttiin Jumalaa. Monet venäläiset menivät
keskustelemaan kunnioitettujen ja viisaiden vanhojen munkkien kanssa
henkilökohtaisista asioista ja ongelmistaan, sekä hakemaan niiden ratkaisuun
hengellisiä neuvoja. Valamossa myös kävi turisteja muilta mailta: kirjassa on
esitetty kahden englantilaisen kertomus Valamosta.

Kirjansa alussa Parppei pohtii ortodoksipyhiin liittyviä asioita, koska sana
"kultti" tämän uskontokunnan piirissä ei tarkoita pyhien henkilökohtaista
palvontaa vaan kunnioitusta. Valamon pyhiä perustajia Sergeitä ja Hermania
pidettiin uskon ja kilvoittelun esimerkkeinä. 

Heti kirjan alussa kirjoittajan eteen nousee kysymys luostarin varhaisen
historian lähteiden uskottavuudesta, ja tähän liittyen sen perustamisen ajan
määrittelemisen ongelmasta. Luostarista on säilynyt satunnaisia mainintoja
– nekin ovat useimmiten ristiriitaisia. Silloisen tavan mukaan aikakirjoja
kirjoitettaessa lähdeviitteitä ei lisätty, teksti saatettiin myös
täydentää puuttuvan tiedon osalta jopa omalla mielikuvituksella. Tässä
valossa Sergein ja Hermanin perustajakulttiin kuuluvat seikat tulevat tarkempaan
syyniin, koska osa niistä pohjautuu legendoihin. Kirjoittajan mukaan
perustajakultin uskottavuuden luominen oli tärkeä nimenomaan luostarin maineen
vahvistumisen kannalta, jolloin yleinen kiinnostus luostaria kohtaan nousisi.
Matkustajavirta luostariin kasvoi yhä enemmän, ja useampi maallikko päätti
ryhtyä munkiksi. Luostarin taloudellinen asema vahvistui lukuisten lahjoitusten
myötä, mutta lukijan pitää ottaa huomioon myös sen johtama
hyväntekeväisyys- ja lähetystoiminta sekä vierailijoiden ylläpito. Koska
majoitus ja ruokailu olivat pyhiinvaeltajille ja matkailijoille ilmaisia olivat
lahjoitukset tietysti tervetulleita. Valamo oli esimerkki myös ekologisesta
taloustoiminnasta ja senaikaisesta luonnonsuojelusta; metsästys oli saarilla
kielletty ja luontoa varjeltiin, vaikka saarilla louhittiin myyntitarkoituksessa
graniittia. 

Valamon hengellinen ja kulttuurinen merkitys oli suuri sekä venäläisille
että karjalaisille ortodokseille. Edellä mainittujen kirjoituksia 1700- ja
1800-luvulta seurataan kirjassa huolellisesti. Jälkimmäisten toimittamien
tekstien osuus oli kohtalainen, mutta kuvaava. Parppei tuo esiin ristiriitaisen
tilanteen, johon karjalaiset ortodoksit joutuivat Suomen ja Venäjän välissä
aikana, jolloin tapahtui kansallisaatteiden nopea kehitys rajan molemmin puolin.

Kirjoittajan esittämien taustatekijöiden lisäksi voitaisiin mainita
venäläisen kansallisuusaatteen nousuun ja venäläistämispolitiikkaan
liittyen kaksi seikkaa: ensinnäkin vuoden 1861 vapautusreformi, johon kuuluivat
semstvon perustaminen ja myöhemmät liberaaliuudistukset. Ne toivat vahvasti
esille myös kansallismielisten kansalaisten näkemykset, jotka vahvistuivat
erityisesti Aleksanteri III:n hallintoaikana, niin sanottujen "vastauudistusten"
myötä. Toiseksi venäjän kielen asema oli 1800-luvulla oli hutera koska
yhteiskunnan yläluokka puhui yleisesti ranskaa. Näistä syistä johtuen syntyi
pyrkimyksiä jotka tähtäsivät venäjän kielen ja kulttuurin vahvistamiseen,
joissakin tapauksissa, surullista kyllä, vähemmistöjen kielten ja kulttuurien
kustannuksella. 

Kirjassa mainitaan suomalaisten viranomaisten taholta Valamon luostariin
kohdistuneesta paineesta Vanhan Suomen tultua Suomen suurruhtinaskunnan osaksi.
Ortodoksiuskoiset luostarit aiheuttivat luterilaisille päänvaivaa - ja myös
päinvastoin. Parppei huomauttaa, että suomalaiset pitivät Valamoa Suomen
osana ja omana paikkanaan, sen venäläisyydestä ja ortodoksisesta uskosta
huolimatta. Hän havaitsee, että suomalaisten tutkijoiden ja taiteilijoiden
etsiessä Karjalasta jälkiä turmeltumattomasta kansallisesta
kulttuuriperinnöstä he mainitsivat myös karjalaiset ja heidän erilaisen
uskontonsa tarkoittaen, että Valamo ei ole ainoastaan venäläisten luostari.
Kirjoittajan mukaan suomenmieliset ortodoksipapit ottivat tavoitteekseen luoda
pohjan suomalaiselle ortodoksisuudelle. 

Teoksen kerronta etenee nopeasti alkaen luostarin perustamisesta suomalaiselle
seudulle sotilaallisen voiman avulla. Tämän jälkeen siitä muodostui
Novgorodin ja myöhemmin Moskovan vaikutuspiirin linnake, joka katosi täysin
Ruotsin vallan aikana. Uusi vaihe luostarin historiassa alkoi Uudenkaupungin
rauhasta. Avautui uuden valtiopolitiikan pohjoinen ulottuvuus joka samalla tuki
Pietarin asemaa sen suhteessa vanhaan pääkaupunkiin eli Moskovaan. Valamosta
tuli nyt merkittävä hengellinen ja kulttuurinen keskus pääkaupungin
läheisyydessä. 

Ortodoksiluostari Karjalassa oli ainakin suomalaisten silmissä vieras ilmiö,
joka herätti monenlaisia tunteita. Suomesta tulleita matkailijoita ahdistivat
muun muassa munkkien erakkoelämä sekä epätavalliset jumalanpalvelusmenot,
heitä ihmetyttivät myös kirkkojen koreus ja munkkien vieraanvaraisuus. Valamo
ei kuitenkaan ollut ainoa ortodoksiluostari Karjalassa, lähellä olivat myös
Solovetskin ja Konevitsan luostarit, joihin saapui vierailijoita niin Suomesta
kuin Venäjältäkin.

Kirja on kirjoitettu elävällä ja helposti luettavalla kielellä. Teoksen
selkeä kappalejako auttaa lukijaa seuraamaan materiaalin esittämistä. Ja sen
kuvitus on runsas, vain harva aukeama jäi ilman kuvaa. Kuvat ovat vanhoja tai
nykyisiä valokuvia, rakennusten piirustuksia, muotokuvia ja maisemakuvia.
Teoksessa on käytetty lähdeviitteitä ja siitä löytyy myös
henkilöhakemisto. Sekä historiantutkijat että laaja lukijakunta löytävät
teoksesta uusia mielenkiintoisia näkökulmia ja tulkintoja.



Valamon luostari 1892

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/