[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kutomomestari Lomaxin Tampere

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Anne Ollila <anne.ollila[ät]utu.fi> Dosentti, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Marjo-Riitta Saloniemi & Reetta Tervakangas (toim. ): Savupiippuja ja puhdasta
kuuraa. William Lomaxin Tampere. Tampereen museot, 2012. 152 sivua.


Kutomomestari Lomaxin Tampere
---------------------------------------------------------

Tampereen museot ovat julkaisseet kiinnostavan valokuvateoksen, joka liittyy
museokeskus Vapriikissa 20.4.-7.10.2012 pidettyyn näyttelyyn. Englantilainen
William Lomax saapui Tampereelle 15-vuotiaana 1880. Hänen isänsä työskenteli
Finlaysonin tehtaalla kutomomestarina, ja William jatkoi isänsä työtä
Finlaysonilla. Lomax oli samalla innokas harrastajakuvaaja, joka tallensi
valokuviinsa 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun elämänmenoa kasvavassa
teollisuuskaupungissa. Tampere näyttäytyy hänen kuvissaan dynaamisena
teollisuuskeskuksena, jota rakennettiin kiivaasti vuosisadan vaihteessa.
Lisäksi Lomax kuvasi perheensä elämää ja vapaa-ajan viettoa sekä matkojaan
Englantiin, jonne hän toistuvasti palasi.



Pääosan Savupiippuja ja puhdasta kuuraa –teoksessa saavat Lomaxin valokuvat,
mutta kirja sisältää myös kolme artikkelia, joissa Taneli Eskola, Leena
Vahtera ja Rauno Kivelä kartoittavat Lomaxin toimintaa, tamperelaista
elämänmenoa vuosisadan vaihteessa sekä harrastajavalokuvaajien
järjestäytymistä Tampereella. Artikkeleissa käsitellään monipuolisesti
Lomaxin henkilöhistoriaa, hänen valokuvausharrastustaan, Tampereen kasvua
teollisuuskaupunkina ja tamperelaisen valokuvausklubin alkuvaiheita.
Artikkeleiden oheen on sijoitettu Lomaxin pitkä kirje, jonka hän lähetti
marraskuussa 1889 tulevalle vaimolleen Maggielle Englantiin. Kirje sisälsi
Lomaxin piirtämän kartan Tampereesta, ja kirje toimii avaintekstinä Lomaxin
toimintaan ja ajatteluun. Tyylikäs teos tarjoaa hyvän lukupaketin ja hienon
kuvakavalkadin 1800- ja 1900-lukujen vaihteen valokuvauksesta kiinnostuneille.

Talven valoa

Lomaxin valokuvat osoittavat, että hän oli erityisen innostunut talvimaisemien
kuvaamisesta. Englantilaiselle Suomen talvi merkitsi eksoottista kokemusta,
jossa yhdistyivät kylmyys, kuuran peittämät puut ja lumen valaisema
maisema.  Toisaalta talven valo helpotti valokuvausta, joten Lomax tallensi
toistuvasti talvisia näkymiä.

Taneli Eskola kirjoittaa runollisesti Lomaxin valokuvista, ja samalla hän tuo
osuvasti esille suomalaisen valokuvaustoiminnan kansainvälisyyden. 1800-luvun
lopussa useat Suomessa toimineista ammattikuvaajista ja muutamat
harrastajakuvaajatkin olivat ulkomailta tulleita. Lomaxin kansainväliset
kontaktit ja esikuvat löytyivät Englannista, mutta Rauno Kivelän artikkeli
paljastaa yhteydet toiseen merkittävään valokuvauskeskukseen eli Saksaan:
huomattava osa tamperelaisen Fotografiklubbenin kirjastoon hankituista kirjoista
näyttää olleen saksankielisiä.

Kun Lomax tallensi tamperelaista elämänmenoa, kuvausmetodina oli asettua
johonkin kadunkulmaan odottamaan sopivaa hetkeä. Lopputuloksena syntyi hauskoja
ja kiehtovia asetelmia, joissa tavalliset kaupunkilaiset saivat keskeisen
roolin. Lomaxin näkökulmasta Tampere oli kuitenkin pieni ja hieman syrjäinen
kaupunki, kun vertailukohteeksi asettuivat Englannin teollisuuskaupungit.
Jännittävä kysymys on, mitä Lomax ei kuvannut? Kysymys on tärkeä, koska
1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun harrastajakuvaus oli varsin herraskaista
puuhaa, mikä käy ilmi myös vuonna 1897 toimintansa aloittaneen
Fotografiklubbenin jäsentiedoista.

Yksi vastaus tähän kysymykseen löytyy Lomaxin piirtämästä Tampereen
kartasta. Lomax lähetti kartan kihlatulleen Maggielle Englantiin kertoen
kirjeessään yksityiskohtaisesti Tampereen kaduista, rakennuksista ja
kaupoista. Kartta on rajattu siten, että Lomax on piirtänyt siihen vain
Tammerkosken länsipuolen. Rautatieasema, Kyttälä ja Tampereen itäosa on
jätetty kartasta pois, koska Lomax ei ilmeisesti uskonut kutomomestarin vaimon
menevän sinne, sillä Kyttälä oli tuolloin työväestön asuinaluetta. Siten
Lomax piirsi ja paikansi 1800-luvun lopun sosiaalisia rajoja. Herrasväkeen
kuuluvalla kutomomestarin perheellä ei ollut asiaa työläiskortteleihin eikä
Hämeensillan ylittäminen ollut tarpeen. Sosiaaliset rajat alkoivat kuitenkin
murtua 1900-luvun alussa, kun työväestö alkoi haastaa tehtaanomistajien
yksinvaltaa.

Kiinnostavaa on myös huomata, miten puistomainen ja vihreä kaupunki Tampere
oli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tampereella oli siis nähtävissä sama
ilmiö kuin monissa muissakin suomalaisissa kaupungeissa, missä puistot,
puutarhat ja puistokadut muodostivat keskeisen elementin kaupunkisuunnittelussa.
Suomalaisen kaupunkisuunnittelun tärkein haaste 1800-luvulla oli
paloturvallisen kaupungin rakentaminen. Ihanteeksi tuli väljä ruutuasemakaava,
joka mahdollisti puistokatujen ja kaupunkipuistojen rakentamisen.  Siten
kaupunkipalot saatiin talttumaan, mutta samalla kaupunkiin saatiin
virkistysalueita ja puistot muodostivat vihreitä keitaita, jonne kaupunkilaiset
saattoivat tulla viettämään vapaa-aikaa.

Tätä teosta voi suositella kaikille valokuvauksesta ja kaupunkihistoriasta
kiinnostuneille. William Lomaxin Tampere näyttäytyy teollisuuden,
savupiippujen ja puistojen kaupunkina.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/