[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Teos valistusajan kätilöistä

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Laurent, Helene <helene.laurent at helsinki.fi> LL, FM, tohtoriopiskelija,
Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Vainio-Korhonen, Kirsi: Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen
historiaa. WSOY, 2012. 255 sivua.


Teos valistusajan kätilöistä
---------------------------------------------------------

Teos käsittelee kätilökoulutuksen alkuvaiheita 1700-luvun Ruotsin
valtakunnassa. Kirja sisältää uutta tietoa varhaisten kätilöiden
elämästä ja samalla myös muiden suomalaisten arjesta, erityisesti
synnytyksistä, kuukautisten merkityksestä, seurustelusta ja sukupuolisesta
kanssakäymisestä. Kirjoittaja toteaa, että 1700-luvun ammattikätilöiden
koulutuksessa ja työnteossa oli jopa joitakin nykyaikaisen profession
piirteitä. Vaikka kätilö oli naisena aviomiehen edusmiehisyyden alainen, oli
hän kuitenkin kätilön viranhaltijana julkinen vallankäyttäjä. Teos
valottaa 1700-luvun elämää ja ajattelutapoja sekä tuo ansiokkaasti esille
ensimmäisen koulutetun naisammattilaisen työnkuvaa ja toimintamahdollisuuksia.

Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen on
tutkimustyössään perehtynyt sukupuolihistoriaan, kaupunkien
elinkeinohistoriaan ja erityisesti suomalaisen naisyrittäjyyden, naisten
palkkatyön ja kaupunkikäsityöläisten historiaan sekä ajallisesti
pääasiassa Suomen 1700-luvun historiaan. Onkin luonnollista, että hän on
ottanut tutkimusaiheekseen kätilön työn, ensimmäisen naisten koulutusta
vaatineen ammatin. Uusimmassa teoksessaan Ujostelemattomat hän osallistuu
keskusteluun varhaisten ammattikätilöiden asemasta, työnkuvasta ja
elämästä. Teoksen aikarajauksen sanelee kätilöiden koulutuspaikka Tukholma,
minne suomalaisnaisten pääsy loppui Suomen tultua liitetyksi Venäjän
valtakuntaan. Kirja sisältää uutta tietoa varhaisten kätilöiden elämästä
ja samalla myös muiden suomalaisten arjesta, erityisesti synnytyksistä,
kuukautisten merkityksestä, seurustelusta ja sukupuolisesta kanssakäymisestä.
Mukana on myös kätilöiden perhe-elämä, sillä kätilöoppiin valittiin vain
synnyttäneitä naisia.
Monipuolinen lähdeaineisto käsittää ruotsalaiset viranomaisarkistot,
kätilöiden kirjoitukset, väestörekisteriasiakirjat, perukirjat ja
tuomioistuinten pöytäkirjat. Erityisen tärkeitä ovat Tukholmassa
säilytettävät Ruotsin lääkintäkollegion ja Tukholman synnytyssairaalan
arkistot kätilömatrikkeleineen.
Kätilökoulutus tuli ajankohtaiseksi Ruotsissa 1700-luvussa pääosin
väestöpoliittisista syistä: elävänä syntyneistä kuoli noin 20 % alle
vuoden ikäisinä, mutta alueilla, missä vauvoja ei perinteisesti imetetty,
saattoi kuolleisuus olla jopa 50 %. Ajateltiin, että ammattimainen synnytysapu
ja äidin opastaminen vastasyntyneen vauvan hoidossa laskisi kuolleisuutta.
Kätilöitä palkattiin 1700-luvulla pääasiassa kaupunkeihin, maaseudulle
heitä alkoi tulla vasta 1800-luvun lopulla.
Naisen tuli kätilön oppiin päästäkseen osata lukea ja kirjoittaa ruotsin
kieltä ja hänen tuli olla synnyttänyt. Tämä rajasi kätilöoppilaat
käytännössä Suomessa rannikon ruotsinkielisiin käsityöläispiireihin,
joissa myös tytöt opetettiin kirjoittamaan. Vaikka lukutaito Suomessa oli
yleinen, oli kirjoitustaito paljon harvinaisempi. Näin sisämaan maatalon
tyttärille kätilön ura aukeni vasta 1800-luvun loppupuolella jolloin
kätilöopetusta alettiin antaa myös suomen kielellä. Kirjan lopun
kätilömatrikkelista ilmeneekin, että kätilöt avioituivat kaupunkien
käsityöläisten, merimiesten ja sotilaiden kanssa.
Luku- ja kirjoitustaidon lisäksi kätilöoppilaiden tuli olla ”järkevästi
ujostelemattomia”, asiallisia, kärsivällisiä ja tarkkoja sekä omata hyvä
nimi ja maine. Hyvää ja nopeaa ymmärrystä korostettiin, ja kätilön oli
osattava soveltaa luovasti oppimaansa, jotta hän selviäisi äkillisistä ja
hankalista synnytyksistä.
Kirjoittaja vertaa kätilön ammattia aikakauden suljettuihin
käsityöläisammattikuntiin, joissa salainen ”hiljainen” tieto jaettiin
suullisesti mestari-oppipoikamenetelmällä. Kätilön työ oli leimallisesti
sekä tietoa että taitoa vaativaa käsityötä, jossa käytännön oppi
siirrettiin työn kautta harjoittelemalla. Kätilön koulutukseen sisältyi
myös teoreettinen osuus, joka suoritettiin Tukholmassa lääkärien
ohjauksessa, jolloin anatomian ja fysiologian luentojen seurattiin lisäksi
ruumiinavauksia. Ammattitutkinto ja kätilön vala antoivat kätilölle oikeuden
toimia kaupungin virassa, jolloin hänen tehtäviinsä kuului synnytysten
hoitamisen lisäksi myös lausuntojen antaminen oikeusviranomaisille esimerkiksi
lapsenmurha- tai väkisinmakaamistapauksissa. Kätilöllä oli myös oikeus
antaa hätäkaste. Vainio-Korhonen toteaakin, että 1700-luvun
ammattikätilöiden koulutuksessa ja työnteossa oli jopa joitakin nykyaikaisen
profession piirteitä. Tämä on kirjoittajan mukaan kiinnostavaa, sillä
professioita ja työnteon ammatillistumista on aikaisemmin pidetty hyvin
miehisenä maailmana. Vaikka kätilö oli naisena aviomiehen edusmiehisyyden
alainen, oli hän kuitenkin kätilön viranhaltijana julkinen
vallankäyttäjä.
Kätilö oli 1700-luvun kaupungissa arvostettu ammattihenkilö, joka saattoi
koota jopa huomattavan omaisuuden työllään. Kirjan matrikkelista ilmenee,
että kätilöt saattoivat myös vaihtaa paikkakuntaa ja jopa maatakin, jos
työolosuhteet toisaalta tuntuivat houkuttelevammilta. Tässäkin mielessä
kätilö oli tyypillinen käsityöläinen, jonka ammatinharjoittaminen ei
vaatinut pääomia ja työkaluja saattoi kuljettaa mukanaan.
Kirjoittaja on taitava tarinankertoja, joka maalaa leveällä siveltimellä
hyvin valoisan kuvan 1700-luvun kaupunkilaismaailmasta. Edistykseen, järkeen ja
tietoon luottava valistusaika sekä taloudellinen nousu etenkin 1700-luvun
jälkipuoliskolla loi tulevaisuudenuskoa ja optimismia. Kuvaukset yksittäisten
kätilöiden elämänkohtaloista, perheistä ja ammattiurista elävöittävät
tekstiä. Kirjassa on hyvinkin yksityiskohtaisia kuvauksia aikakauden
synnytyksistä, joissa kätilön lisäksi paikalla oli muitakin henkilöitä
synnyttäjää tukemassa, usein myös aviomies. Kirjoittajan mukaan
häveliäisyys synnytyksissä oli myöhempien aikojen tuote. Esimerkkinä
häveliäisyyden puutteesta ovat julkiset ruumiinavaukset, joiden kuvaaminen
tosin tuntuu mielestäni tarpeettoman yksityiskohtaiselta, ehkäpä kirjoittaja
tämän avulla haluaa korostaa aikakauden mentaliteettia, jossa julkiset
telotuksetkin olivat suurta hupia.
Kätilöiden merkitystä äitiys- ja imeväiskuolleisuuden alentajana
1700-luvulla on vaikeaa arvioida, sillä tilastot ja asiakirjat ovat
puutteellisia. Kirjoittaja on pyrkinyt arvioimaan kysymystä joidenkin
kaupunkien väestötilastojen perusteella. Jonkinlaista vaikutusta on
nähtävissä Pietarsaaressa, missä imeväiskuolleisuus laskee huimasta
60 %:sta tavanomaiseen 30 %:iin kätilön astuttua kaupungissa virkaan. 
Kirjoittaja arvelee kehityksen osittain johtuvan kätilön levittämästä
rintaruokintavalistuksesta.
Vaikka näen teoksen ansiokkaaksi, ei kritiikiltäkään voi välttyä.
Kirjoittajan mukaan aiheesta ei Suomessa ole aikaisemmin kirjoitettu.
Kirjallisuusluettelosta puuttuu kuitenkin Sisko-Liisa Hännisen teos
Kätilötyön vaiheita vuodelta 1965[1], joka käsittelee ammatin historiaa aina
1960-luvulle saakka, ja jossa on omistettu kolme lukua ruotsinvallan aikaiselle
kätilötoimelle. Hänninen keskittyy paljolti siihen, minkälaisia vaikeuksia
kätilöt kohtasivat työnsä alkuaikoina, kun koulutettuihin kätilöihin ei
vielä ollut totuttu, eli hänen näkemyksensä ei ole yhtä valoisa kuin
Vainio-Korhosen.
Vaikka kirjoittaja rajaakin teoksensa 1700-luvulle, jäin kuitenkin kaipaamaan
jonkinlaista kurkistusta 1800-luvulle, jolloin kätilöiden sosiaalinen asema
suhteellisesti laski, kun naisille alkoi ilmaantua uusia koulutusväyliä,
joissa vaatimustaso ja myös palkkataso oli huomattavasti korkeampi, erityisesti
sairaanhoidon alueella.
Pienestä kritiikistä huolimatta kirja on miellyttävä lukukokemus, jota voi
suositella kaikille aihepiiristä kiinnostuneille. Se valottaa erityisesti
1700-luvun elämää ja ajattelutapoja sekä tuo ansiokkaasti esille
ensimmäisen koulutetun naisammattilaisen työnkuvaa ja
toimintamahdollisuuksia.
 
[1] Hänninen, Sisko-Liisa: Kätilötyön vaiheita. Otava 1965.

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/