[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Mediamaisema laajenee ja sähköistyy

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jukka Ekholm <jukka.ekholm at stat.fi> FM, suunnittelija, Tilastokeskus
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Nordenstreng, Kaarle & Wiio, Osmo A. (toim.): Suomen mediamaisema. Vastapaino,
2012. 334 sivua.


Mediamaisema laajenee ja sähköistyy
---------------------------------------------------------

Sähköinen media valtaa alaa myös lehdistössä, kirjallisuudessa ja
äänitteissä. Fyysiset julkaisut pitävät pintansa kuitenkin
helppokäyttöisyydellään.



Mediamaisema laajenee ja sähköistyy

Suomen mediamaisema, Suomen joukkoviestinnän kehitystä ja nykytilaa
käsittelevä kokoomateos ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 2001 WSOY:n
kustantamana. Teos perustui vuonna 1994 julkaistuun kirjaan Joukkoviestintä
Suomessa, jonka edeltäjä puolestaan oli vuonna 1986 ilmestynyt Suomen
viestintäjärjestelmä. Kaikki nämä saavuttivat suositun aseman
joukkoviestinnän alalla työskentelevien käsikirjoina sekä oppikirjoina alan
oppilaitoksissa. Ovathan tekijätkin Suomen joukkoviestinnän tutkimuksen
parhaita ja pitkään vaikuttaneita asiantuntijoita. Kymmenessä vuodessa
joukkoviestinnän kehityksessä on tapahtunut paljon, joten uuden, täysin
uusitun painoksen julkaiseminen on ollut hyvin perusteltua.

Teoksen kolmas painos on rakenteeltaan aiemman, vuonna 2001 ilmestyneen
ensimmäisen painoksen kaltainen. Liikkeelle lähdetään esittelemällä Suomen
viestintäjärjestelmää ja joukkoviestinnän taloutta yleensä. Tämän
jälkeen siirrytään tarkastelemaan kutakin joukkoviestinnän osa-aluetta
erikseen, ja lopuksi pohditaan alan tulevaisuudennäkymiä, sääntelyä ja
viestintäpolitiikkaa. Rakenne on osoittautunut toimivaksi, selkeäksi ja
loogiseksi, joten muutoksen tarvetta ei ole ollut.

Sisältöön on sen sijaan muutoksia tullut jo senkin takia, että ala on
nopeasti kehittynyt, ja uudet, sähköiset viestintämuodot ovat vallanneet alaa
etenkin lehdistössä ja äänitteissä. Sähköisten viestimien kehitykselle on
teoksessa annettukin runsaasti tilaa, mutta samalla aiemmassa painoksessa
ollutta joukkoviestimien historiaa on supistettu. Tämä todetaan myös teoksen
alkusanoissa. Historian käsittely on uudessa painoksessa nyt myös
kappaleittain epätasapainoista: esimerkiksi äänitteiden osuudessa äänilevyn
kehityshistoriaa on mukana useita sivuja, mutta sanomalehdistöä koskevassa
kappaleessa historia on jätetty lähes kokonaan pois.

On toki olemassa muita joukkoviestinnän historiaa käsitteleviä teoksia, mutta
tällaisessa kokonaisvaltaisessa teoksessa historiakin olisi puoltanut
paikkaansa myös uudessa painoksessa. Teoksen sivumäärää historiaosuuden
mukana pitäminen olisi kasvattanut vain parinkymmenen sivun verran, mikä ei
olisi ollut ollenkaan liikaa yli 300-sivuisessa kirjassa. Kokonaiskuvan saaminen
joukkoviestinnän kehityshistoriasta ei nyt onnistu pelkän uuden painoksen
avulla. Näin ollen teoksen vanha painos kannattaa edelleen säilyttää.

Lehdistön viimeaikaiset muutokset eivät ole ehtineet uuteen painokseen.
Nuorison musiikkilehtien kriisi polarisoitui alkusyksyllä Suosikin ilmoitettua
lopettavansa lehden julkaiseminen vuoden 2012 lopussa. Ilmaisjakelulehdistä
suurimpiin kuuluva City joutui lakkauttamaan paperilehtensä, ja Sanoman
Vartti-kaupunkilehti kaatui vähän myöhemmin. Sähköinen julkaiseminen
muuttaa paitsi äänitteiden julkaisemista myös lehdistöä.

Suomessa asuvien kielivähemmistöjen mediaa teoksessa esitellään ilahduttavan
monipuolisesti Ahvenanmaatakaan unohtamatta. Venäjänkielisen joukkoviestinnän
kohdalla olisi kuitenkin kannattanut mainita lisäksi ainakin Spektr-lehti,
ehkäpä myös talouslehti Torgovyj put’ sekä Novosti Helsinki. Spektr-lehden
painosmäärä on 25 000, Torgovyj put’in jopa 100 000, joten lehdet ovat
suurempia kuin monet suomenkieliset lehdet.

Teoksen visuaalinen ilme on pysynyt ennallaan, vaikkakin painopaperi on
vaihdettu heikkolaatuisemmaksi ja sivukokoa pienennetty. Kuvioita ja taulukoita
on mukana, mutta säästeliäästi. Virheitä on valitettavasti jäänyt
valmiiseen teokseen mukaan. Pahimmista mainittakoon YLEn radiokanavien
kuunteluaikaosuuksia kuvaava kuvio 5.2, jossa käyriä vastaavat radiokanavat
ovat väärässä järjestyksessä: kuvion mukaan YLEn kuunnelluin radiokanava
on Radio 1, kun pitäisi olla Radio Suomi. Kuvio oli virheellinen jo vanhassa
painoksessa, joten tuntuu käsittämättömältä, ettei kuviota ole korjattu.
Myös kuviossa 5.1 radiokanavien nimet ovat väärissä paikoissa.

Vuoden 2001 painoksessa äänitteitä koskeva kappale oli otsikoitu
nykyaikaisesti ”Äänitteet”, mutta uudessa painoksessa kappaleen otsikko on
muutettu oudon vanhanaikaiseen muotoon ”Äänilevy”. Ratkaisulle on vaikea
keksiä perusteluja etenkin kun sähköisten, ei-fyysisten äänitteiden osuus
äänitemyynnistä on voimakkaassa kasvussa samalla kun perinteisen äänilevyn
markkinaosuus laskee.

Kokonaisuutena teos tarjoaa ajankohtaisen ja päivitetyn katsauksen Suomen
joukkoviestinnän historiaan, mutta em. kuvion kaltaisten virheiden johdosta
lukijalta vaaditaan tarkkaavaisuutta ja kriittisyyttä teoksen tietoja
käyttäessään.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/