[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Näkökulmia 1910-luvun tyttöyteen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Torninoja-Latola, Jaana <jaator at utu.fi> FM, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Eskola, Katarina: Elsa Eklundin tytönpäiväkirjat 1913-1920. Tyttö
Pitkänsillan molemmin puolin.. WSOY, 1912. 347 sivua.


Näkökulmia 1910-luvun tyttöyteen
---------------------------------------------------------

Professori Katarina Eskola (s. 1940) on perehtynyt omaan ja perheensä
historiaan monilla aikaisemmilla teoksillaan. Yhdessä lapsuuden ystävänsä
Satu Koskimiehen kanssa Eskola toimitti ja julkaisi molempien nuoruuden
päiväkirjat 50-luvun tytöt(1992) ja 50-luvun teinit(1994) sekä
koulutovereiden kirjeistä kootun 50-luvun tyttöjen ystävät(1998).
Päiväkirjat ja kirjeet tarjosivat näkymän 1950-luvun nuoren tytön
maailmaan. Tämän jälkeen Eskola siirtyi vanhempiensa Elsa Enäjärvi-Haavion
ja Martti Haavion omaelämäkerrallisen ja myös julkaistun materiaalin kautta
heidän elämänsä esiintuomiseen. Tämän aineiston perusteella syntyi
viisiosainen Valistuksen sukutarina (1999–2003). Uusimmassa kirjassaan Tyttö
Pitkänsillan molemmin puolin Eskola siirtyy edelleen ajassa taaksepäin ja
nostaa tarkastelun keskiöön äitinsä Elsa Eklundin (myöhemmin Enäjärvi ja
Enäjärvi-Haavio) lapsuuden ja nuoruuden päiväkirjat. Tämän taustan kautta
päästään kurkistamaan siihen maailmaan, joka teki kalliolaisesta
maitokauppiaan tyttärestä julkisuudessa vaikuttavan akateemisen
intellektuellinaisen.



Eskolan teos jakaantuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa käsittää Elsa Eklundin
päiväkirjat lisälehtineen muokkaamattomina. Toisessa osassa Eskola tuo esiin
oman lukukokemuksensa sekä Elsa Eklundin tyttärenä että itse omat
päiväkirjansa julkaisseena 1950-luvun tyttönä. Hän löytää paljon
yhtäläisyyksiä omista ja äitinsä päiväkirjoista, sillä molemmista
löytyvät samat tunnekuohut suhteessa ystävyyteen, ihastumisiin, rakastumisiin
ja uskon asioihin. Molemmista on myös löydettävissä koulumaailman tärkeys
ja ympäröivän yhteiskunnan tarkkailua. Eskola avaa äitinsä tyttöaikaista
maailmaa erilaisten yksityiskohtien kautta. Hän taustoittaa sitä
elämänpiiriä ihmisineen, paikkoineen ja tapahtumineen jossa Elsa Eklund
vaikutti ja luo katseensa myös ympäröivään yhteiskunnalliseen rakenteeseen
ja tilanteeseen. Päiväkirjoista nousee esiin yhden tytön elinkaari
lapsuudesta aikuisuuden alkumetreille. Niissä on paljon aukkoja, mutta myös
paljon avaimia, jotka auttavat niiden nykylukijaa sukeltamaan 1910-luvun tytön
maailmaan ja sielunelämään ja tässä Eskolan tutkimus- ja taustoitustyö
auttaa lukijaa paljon. 

Elsa Eklund syntyi vihtiläiseen talonpoikaisperheeseen vuonna 1901. Elsan
ollessa 6-vuotias perhe muutti Helsinkiin, sillä hänen isänsä myi maatilansa
ja lähti maitokauppiaaksi pääkaupungin työläiskaupunginosaan Kallioon.
Eskola arvelee, että ammatin vaihtamisen lisäksi yksi syy perheen muuttoon
Helsinkiin oli halu kouluttaa lapset. Elsa aloitti koulutaipaleensa Alli
Nissisen johtamassa Valmistavassa koulussa Kruunuhaassa, josta hän 1911 siirtyi
vieressä sijaitsevaan Lucina Hagmanin johtamaan Helsingin Uuteen Yhteiskouluun
ja sieltä hän kirjoitti ylioppilaaksi 1919. Kotiympäristön, perheen ja
sukulaisten lisäksi koulusta ja sen ihmisistä, opettajista ja oppilaista, tuli
tärkeitä ihmisiä nuoren Elsan elämässä ja tämä näkyy myös
päiväkirjan sivuilla. Asuinympäristössään Kalliossa Elsa oli oppikoulua
käyvänä, keskiluokkaisen, hyvin toimeentulevan perheen jäsenenä
vähemmistönä alueen asujaimistossa, joka pääosin koostui työväenluokkaan
kuuluvista. Elsalle itselleen tämä asia ei päiväkirjojen valossa
näyttäytynyt millään tavalla ongelmallisena, vaikka koulu luokkatovereineen
sijaitsikin Pitkänsillan toisella puolella.

Elsa aloitti päiväkirjansa kirjoittamisen Suomen suuriruhtinaskunnassa ja
lopetti sen itsenäisessä Suomessa. 1900-luvun alun suuret mullistukset,
ensimmäisen maailmansodan alkaminen, Venäjän vallankumousten vaikutukset
Suomessa, itsenäistyminen ja vuoden 1918 tapahtumat näkyvät monella tapaa
Elsan päiväkirjassa. Niistä henkii myös nuoren naisen historiatietoisuus,
ajatus siitä, että hän on silminnäkijänä jollekin historiallisesti
merkittävälle murroskohdalle.

Elsan päiväkirjamerkinnät kertovat siitä, millaista oli arki punaisten
hallitsemassa Helsingissä. Koulut olivat kiinni ja tiedon saanti
sotatapahtumista perustui paljolti huhupuheisiin ja Työmies-lehteen. Kun sodan
taistelut huhtikuussa 1918 levisivät myös Helsinkiin, istui Elsa kotinsa
ikkunalaudalla ja kirjoitti silminnäkijäraporttia kadulla käydyistä
taisteluista. Päiväkirjat kertovat kiinnostavalla tavalla siitä, miten Elsan
näkemys sodan tapahtumista muuttui tiedon lisääntyessä. Ollessaan
pelkästään Työmiehen varassa Elsa tunsi myötätuntoa punaisia kohtaan ja
jollain tasolla ymmärsi heidän kapinaansa, vaikka perhe- ja sukulaisverkosto
kuului kokonaisuudessaan valkoisten kannattajiin. Myöhemmin samana vuonna Elsa
häpesi näitä ”vaaleanpunaisia” näkemyksiään. 12.8.1918 hän kirjoitti:

Luin noita vanhoja kirjoituksiani kapinan ajoista, ja - häveten... Muuten on
anteeksiantamatonta, etten enempää kuvannut noita historiallisia päiviä ja
viikkoja. Ja kuinka ”vaaleanpunaisesti” kirjoitinkaan! Mutta eihän meillä
ollut täällä Helsingissä ”valkoisen Suomen” mieltä ja innostusta. (EE
TPK:t s. 107)

Elsan kunniaksi on sanottava, että hän ei kuitenkaan sensuroinut aikaisempia
näkemyksiään. Päiväkirjat ovat säilyneet sellaisinaan, niistä ei ole
revitty sivuja eikä niitä ole jälkikäteen editoitu. Tässä yhteydessä
haluan nostaa esiin myös toisen nuoren tytön julkaistun päiväkirjan samalta
ajalta ja samoilta asuinsijoilta. Kyseessä on SDP:n ja myöhemmin SKDL:n
kansanedustajan Sylvi-Kyllikki Kilven (os. Sinervo, s.1899) julkaistut nuoruuden
päiväkirjat. Kilven päiväkirjat tosin kävivät läpi melkoisen muokkauksen
toimitusvaiheessa 1960-luvulta, mutta niistä on kuitenkin löydettävissä
kokemus, joka valottaa Elsan sukupolveen kuuluvan, oppikoulua käyvän
työläistytön näkemystä samoista tapahtumista ja aikakaudesta, josta
Eklundin päiväkirjat kertovat. 

Kertoessaan sisällissodan tapahtumista Eskola nostaa Elsan rinnalle sodan
tarkkailijoiksi kirjailija Juhani Ahon sekä seurapiirirouva Gurli
Sevon-Rosenbröijerin, joiden sodanaikaiset merkinnät ovat myös julkaistu.
Hän vertailee näiden kolmen eri-ikäisen ja -taustaisen ihmisen näkemyksiä
ja huomioita sodasta ja sen kulusta. He kaikki olivat kuitenkin
lähtökohdiltaan valkoiseen Suomeen kuuluvia. Käyttämällä Kilven
julkaistuja päiväkirjoja Eskola olisi saanut teokseensa mukaan näkökulman
myös punaiseen Helsinkiin, niihin ihmisiin jotka olivat mukana sodassa
punaisten puolella.

Eskolan tapa kuvittaa historiaa oman sukunsa ihmisten kautta on elävää ja
sitä on kiinnostavaa lukea. Hän tuo selkeästi esiin oman asemansa perheen
jäsenenä eikä peittele sen mahdollista vaikutusta omiin tulkintoihinsa.
Reflektoimalla koko ajan omaa kokemustaan suhteessa äitiinsä, tai aiemmissa
teoksissaan vanhempiinsa, hän tekee omat päätelmänsä näkyviksi ja
lukijalle näin avoimimmiksi. Kuva nuoresta Elsa Eklundista ja myöhemmin Elsa
Enäjärvi-Haaviosta ja Martti Haaviosta olisi varmasti toisenlainen
ulkopuolisen tutkijan käsittelyssä, mutta se ei missään määrin laske
Eskolan näkemyksen arvoa.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/