[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Vanhojen herrojen räväkkää kirjeenvaihtoa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Rami Nissilä  Senior Associate Researcher, Vrije Universiteit
Brussel
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Viinanen, Iiro; Seppänen, Esko: Vasen oikea, oikea vasen.
Keskustelukirjeitä. Minerva Kustannus Oy, 2012. 311 sivua.


Vanhojen herrojen räväkkää kirjeenvaihtoa
---------------------------------------------------------

Iiro Viinasen ja Esko Seppäsen teos Vasen oikea, oikea vasen.
Keskustelukirjeitä tarjoaa monia ajatuksia ja oivalluksia, laittaa
lukijankin muistelemaan. Kirja on hienosti ja raikkaassa formaatissa
- kirjeenvaihtona - toteutettu aikamatka viimeisten parin
vuosikymmenen suomalaiseen poliittiseen historiaan. Huutia saavat
niin vakaan markan politiikka kuin devalvaatiokin, terveydenhuolto,
pörssi, energiapolitiikka, EU ja Nato... vain muutamia esimerkkejä
Viinasen ja Seppäsen lukuisista aiheista mainitakseni. Herrat
edustivat aktiiviaikoinaan suomalaisen poliittisen spektrin
ääripäitä ja heidän politiikkansa erosivat toisistaan
radikaalisti. Onkin yllättävää, että kirjaa lukiessaan joutuu
tämän tästä tarkistamaan kumpi oikeastaan olikaan kyseisen
tekstinpätkän kirjoittanut, 'Porvari-Iiro' vai 'kommunisti-Esko'.
Onko tällainen konsensus mahdollista muualla kuin Suomessa? 


Iiro Viinanen aloittaa pelin viinasmaisen avoimella ja
suorasukaisella kommentillaan: 'Minut on kasvatettu aikanaan
vierastamaan kommunisteja ja teikäläisten aatemaailmaa.' (s. 9.)
Eskokin tunnustaa syntinsä heti alkuun ja asemoi itsensä politiikan
kartalle: 'Olit reilu vastustaja, vaikka minä olin joskus sinua
kohtaan epäreilu sparraaja. - - - En ole itse köyhä enkä
syrjäytynyt, mutta heitä puolustan teitä porvareita vastaan.
Jokainen ei voi olla oman onnensa seppä, ja siksi tarvitaan lisää
välittämistä ja enemmän yhteisöllisyyttä.' (s. 15).

Pelin henki on tämän jälkeen selvä: tässä ei nokka tuhise.
Aseet, aika ja paikka on valittu, kaksintaistelu voi alkaa. Kirja
onkin nautittavaa kilpalaulantaa kahden suorapuheisen miehen
välillä. Seppänen tulee ehkä tahtomattaan paljastaneeksi jotain
aktiivipoliitikkojen retoriikasta, jota usein tuntuu säätelevän
seuraavien vaalien ja edustajapaikan uusimisen maksiimi: 'Kun (en)
ole enää mukana politiikassa, sanon selkeästi sellaista, mitä
äänestäjät eivät halua kuulla.' (s. 221, lisäys RN)

Myös elämän ehtoo- ja varjopuolet ovat esille herrojen
kirjeenvaihdossa. Parkinsonin tauti, eutanasia eli hyvä kuolema,
läheisen menettäminen... vanhenevien suomalaisten miesten kypsää
pohdintaa ja poikkeuksellista avoimuutta elämän - ja kuoleman -
peruskysymysten äärellä.

Kumpi ja kampi tappelivat, kumpi voitti? Tähän kysymykseen ei saada
vastausta vaan herrat antavat ja ottavat iskuja oxfordilaiseen
nyrkkeilytradition kauneimpia periaatteita kunnioittaen. Teksti on
mukavaa luettavaa kannesta kanteen, usein suorastaan nautittavaa.
Kirja on pullollaan loistavia sitaatteja ja lukija hyristelee
mielissään kun saa poliitikoiden suusta suoraa tekstiä.


Seppänen sivaltaa:

'Kun Saksa hävisi sodan, miehitetyssä maassa eläneiden
saksalaisten mielestä miehitysjoukoista vapaa Suomi 'suomettui'.
Sillä käsitteellä yritettiin murentaa kokoomuslaisen monarkistin
J. K. Paasikiven johdolla kehitelty Suomen kaikkien aikojen
turvallisin maabrändi: puolueettomuus suurvaltojen
ristiriitatilanteissa. Puolueettomuuspolitiikka kesti ajan rientoa
puoli vuosisataa, mutta sitten Suomi teki taas uuden liiton Saksan
kanssa, tällä kerralla EU:n kautta. Euron kriisissä, joka on EU:n
taloudellinen sisällissota, Suomi saksoittuu (germanisierung,
deutschwerdung) ja on taas Saksan aseveli. Velka on veli otettaessa,
aseveli maksettaessa.' (s. 18)


Viinasen vastaus:

'Enää ei saa devalvoida, vaan nyt edellytetään palkka- ja
budjettikuria ja kontrolloidaan valtioiden velkaantumista - tai niin
ainakin piti tehdä. Emu muka kurjistaa elämää! Voi hyvä tavaton,
Esko! Eikö mielestäsi kulukuri kilpailukyvyn nimissä ole tarpeen?
Eikö ylivelkaantuminen tuo vain lisää ongelmia? Unohdat, että
devalvaation maksavat juuri palkansaajat ja vähäosainen kansanosa.
Sitäkö sinä haluat?' (s. 46)


Seppänen hyökkää uudelleen:

'Te porvarit sanotte, että kapitalismi on paska järjestelmä mutta
ylivertainen kommunismiin nähden. Ei kuitenkaan ole reilua verrata
paskakapitalismia kommunismiin, joka on uskonto eikä
yhteiskuntamuodostelma. Teille kommunismi on keppihevonen, jolla te
ratsastatte pakoon reaalikapitalismissa ilmenneiden ongelmien
tsunamia. Kun pakotiellä tulee vastaan tarpeeksi iso ongelma, te
toimitte kuin kovan linjan kommunistit ja hätäpäissänne
sosialisoitte pankkeja ja vakuutusyhtiöitä - ja/tai niiden velkoja
- muille maksuun. Systeemin järkkyessä paljastuu, että te
olettekin kaappikommunisteja.' (s. 48)


Viinanen palauttaa:

'Kuvaavaa on, että nykyinen työministeri Lauri Ihalainen on
todennut julkisesti kolmikannalle kuuluvan kaikki muu paitsi
ulkopolitiikka. Ei muuten kuulu, mutta eipä kuulu eduskunnastakaan -
vastaväitteitä nimittäin. Ay-liikkeestä on tullut hiljakseen
valtio valtiossa, eikä siitä hyvää seuraa vaan pahaa. Eduskunnan
vaikeneminen johtunee rohkeuden puutteesta ja siitä, että
lojaaleina isännälleen edustajat - valtaosa jonkin liiton jäseniä
- pitävät suunsa supussa. Edustajien hiljaisuus on jo etukäteen
maksettu vaaliavustuksilla.' (s. 143)

Iiro Viinasen ja Esko Seppäsen teos Vasen oikea, oikea vasen.
Keskustelukirjeitä tarjoaa monia ajatuksia ja oivalluksia, laittaa
lukijankin muistelemaan. Yllättävää on se, että välillä joutuu
tarkistamaan kumpi oikeastaan olikaan kyseisen tekstinpätkän
kirjoittanut,- 'Porvari-Iiro' vai 'kommunisti-Esko'. Vai arvaatko
lonkalta kumpi (vai kampi) on kirjoittanut seuraavan: 'Minun
ihanneyhteiskunnassani yritystoiminta on keskeisessä roolissa. Ei
täysin vapaasti toimivana, vaan asiallisen, kannustavan ja tiukankin
säännöstön alaisena.' (s. 276) No entä tämä, kymmenisen sivua
myöhemmin? 'Kannatan myös markkinoita, mutta säänneltyinä.' (s.
284) Edellinen on Viinasen, jälkimmäinen Seppäsen kynästä.
Hämmästyttäviä yhtäläisyyksiä löytyy myös monelta muulta
politiikan sektorilta. Aika lähellä toisiaan ovat miesten
näkökannat nykyään monessa kysymyksessä. '. Onko tällainen
konsensus mahdollista muualla kuin Suomessa? Pystyisivätkö Bill
Clinton ja Rush Limbaugh samanlaiseen suoritukseen? Entä
ranskalainen oikeistolaisporvari ja tulipunainen sosialisti?

Kirja on hienosti ja raikkaassa formaatissa tuotettu aikamatka
viimeisten parin vuosikymmenen suomalaiseen poliittiseen historiaan.
Esimerkkejä mainitakseni huutia saavat niin vakaan markan politiikka
kuin devalvaatiokin, terveydenhuolto, ay-liike, energiapolitiikka,
ympäristökysymykset, pörssi (nuo omistajien peliluolat ja
myyntivoittojen ilotalot, s. 110)... Ja tietysti EU ja Nato.
 'Nato-jäsenyyden esileikeissä on Suomen neitsyys mennyt, ja
tänään Suomi-neito elää avosuhteessa Naton kanssa. Avopuolison
nato on EU.' (s. 256)

Teos on kaiken kaikkiaan virkistävä ja miellyttävä lukukokemus.
Se on lisäksi sopivan pituinen, kolmisensataa sivua yhteenvetoineen
ja analyyseineen. Tätä kirjaa on vaikea lukea hampaat irvessä,
päinvastoin. Lisää tällaisia muistelmia ja kirjeenvaihtoja!

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/