[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tutkimusmatkailijoita kautta aikain

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Minna Santaoja  HM, tohtoriopiskelija, Tampereen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Royal Geographical Society: Suuret tutkimusmatkat (Explorers).
Kääntänyt Timo Hautala. Docendo, 2011. 360 sivua.


Tutkimusmatkailijoita kautta aikain
---------------------------------------------------------

Maailma näyttää pienentyneen ja kaukaisiin maihin matkustamisesta
on tullut mahdollista, kirjoittaa Royal Geographical Societyn
puheenjohtaja Michael Palin johdannossaan Docendon suomeksi
julkaisemaan kirjaan Suuret tutkimusmatkat. Kirjassa kuvataan
elämänpiirin laajentumista, teknologisen kehityksen mahdollistamia
tutkimusmatkoja ja tiedonvälityksen kehittymistä 2500-luvulta ennen
ajanlaskun alkua näihin päiviin saakka. Kun uudet manteret oli
löydetty, valloitettu ja tutkittu, kohdistui tutkimusmatkailijoiden
mielenkiinto maailman ääriin, napa-alueille, korkeimmille
vuorenhuipuille ja valtamerien syvänteisiin. Seuraava askel oli
kurkotella kohti kuuta ja tähtiä. Juri Gagarinista tuli
ensimmäinen ihminen avaruudessa vuonna 1961 ja kahdeksan vuotta
myöhemmin Neil Armstrong painoi jalanjälkensä kuun kamaraan.


Kirjan englanninkielinen alkuperäisotsikko Explorers kertoo
suomenkielistä nimeä tarkemmin näkökulman, josta aihetta
käsitellään: tutkimusmatkoja kautta aikain lähestytään
tutkimusmatkailijoiden persoonien ja henkilöhistorioiden kautta.
Kirjassa on omat parin sivun artikkelinsa yli 80
tutkimusmatkailijasta. Kunkin henkilön kohdalta löytyy lyhyt kuvaus
hänen elämänvaiheistaan ja karttapohjainen esitys tekemistään
matkoista. Tekstit kuvaavat tunnettujen ja suurelle yleisölle
vähemmän tunnettujenkin seikkailijoiden saavutuksia ja kohtaamiaan
vastoinkäymisiä ja vievät lukijan elävästi retkeilijöiden
matkaan. Kirjassa on monipuolinen kuvitus ja paikoin näyttäville
kuville olisi toivonut jätetyn enemmänkin tilaa.

Teos on jaettu viiteen päälukuun, jotka etenevät kronologisesti
varhaisista tutkimusmatkoista (2500 e.a.a.-1000 j.a.a.) kaupan ja
löytöretkien aikakauteen (1000-1500), siirtomaiden valloituksiin
(1500-1700), tiedon hankkimiseen edelleen tuntemattomilta alueilta
(1800-1925) ja tieteellisen tutkimuksen nimissä tehtyihin
tutkimusmatkoihin (1500- luvulta tähän päivään). Jokaisen
aikakauden keskeiset henkilöt ja tapahtumat on tiivistetty lukujen
alkuun sijoitetuille aikajanoille. Henkilöesittelyiden lisäksi
kirjassa on teema-artikkeleita liittyen navigoinnin ja kartoituksen
kehitykseen, merenkulkuun, viestinnän, lääketieteen ja vaatetuksen
kehittymiseen sekä keinoihin joilla tutkimusmatkailijat ovat
sopeutuneet elämään äärimmäisissä olosuhteissa esimerkiksi
aavikolla tai etelänavalla.

Käsiteltävän ajanjakson pituudesta johtuen kirjaan on otettu
mukaan monenlaisia tutkimusmatkailijoita ja hyvin erilaisia
tutkimusmatkoja. Ensilukemalta tuntui hämmentävältä, että
tutkimusmatkailijoihin on luettu niin valloittajana paremmin tunnettu
Aleksanteri Suuri, kiinalainen pyhiinvaeltajamunkki Fa Xian kuin
luonnontieteen isäksi mainittu Charles Darwin ja Mount Everestin
valloittaja Edmund Hillarykin. Laaja-alaisuus osoittautuu kirjan
vahvuudeksi. Löytöretket eivät alkaneet, eivätkä päättyneet,
Kolumbuksen Amerikan valloitukseen.

Kirjan suomentamiseen on osaltaan varmasti vaikuttanut luku A.E.
Nordenskiöldistä, jonka mainitaan olleen ensimmäinen
koillisväylän purjehtija. Suomalaissyntyinen geologi sai kokemusta
tutkimusmatkoilla Huippuvuorille ja 1872 hän yritti ensimmäisenä
ihmisenä kävellä pohjoisnavalle. Haave ei vastoinkäymisten vuoksi
toteutunut, mutta Nordenskiöld ei lannistunut. Vuonna 1878 hän
lähti purjehtimaan pohjoismaisessa retkikunnassa Vega-höyrylaivalla
Beringinsalmen kautta Atlantilta Tyynelle valtamerelle. Vailla
vastoinkäymisiä ei retkikunta selvinnyt tälläkään kertaa,
sillä laiva juuttui jäihin kymmeneksi kuukaudeksi lähellä
Beringinsalmea. Retkikunta jatkoi tutkimustöitään ja keväällä
jäiden irrottua pääsi jatkamaan matkaansa. Vega-laivan miehistö
sai sankarin vastaanoton palatessaan Ruotsiin huhtikuussa 1880.

Löytöretkillä voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita, ja
löytöretkille on lähdetty monenlaisin motiivein. Kirjan
kansipaperin taitteessa tämä on tiivistetty seuraavasti:
'Tutkimusmatkojen käynnistäjinä on kautta aikojen ollut erilaisia
virikkeitä. Joskus on ollut tarpeen luoda kauppayhteyksiä tai
valloittaa maita. Myös tieteellinen uteliaisuus tai halu levittää
omaa uskontoa on saanut tutkimusmatkailijat liikkeelle.'
Henkilötasolla tutkimusmatkojen taustalla on epäilemättä aina
ollut halu nähdä ja kokea uutta ja ennen kokematonta, koetella omia
ja maailmankatsomuksen rajoja. Samat syyt ovat edelleen
reppureissaajien ja muiden seikkailijoiden kaukokaipuun taustalla.

Kirjan julkaisija on brittiläinen Royal Geographical Society ja sen
näkökulma on väistämättä Eurooppa-keskeinen. Tarkastelukulman
ulottaminen 2500-luvulle ennen ajanlaskun alkua laajentaa näkemystä
tutkimusmatkoista tarpeellisella tavalla. Matkat eivät ole aina
suuntautuneet Euroopasta ulospäin, vaan myös Eurooppa on ollut
periferiaa ja tutkimusmatkojen kohteena. Varhaisimmilta ajoilta
tunnetaan savitauluista kuvauksia Syyrian ja nykyisen Turkin
välisistä kauppareiteistä ja egyptiläisten retkistä Nubiaan ja
Afrikan sarveen. Tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua
polynesialaiset saapuivat Tongaan ja Samoaan Etelä-Kiinasta. Ajatus
pala palalta rakentuvasta maailmasta ja lisääntyvästä
ymmärryksestä on kiehtova. Mutta samalla kun maailma on
kartoitettu, on menetetty jotain sen arvoituksellisuudesta. Vaikka
tuntematon ja vieras koetaan usein uhkana, se tarjoaa myös kiehtovia
mahdollisuuksia ja unelmia paremmasta.

Laaja-alaisuudesta huolimatta kirjan näkökulma on valkoisen
länsimaisen miehen valloitustarina. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa
tutkimusmatkailu tuli mahdolliseksi myös naisille ja kirjassa kolme
heistä ovat saaneet oman artikkelinsa. Mary Kingsley matkusti
ajalleen poikkeuksellisesti itsenäisenä Afrikassa. Legitimoidakseen
halunsa paeta viktoriaanisen yhteiskunnan rajoitteita hän keräsi
British Museumille vaikuttavan kokoelman kaloja ja museoesineitä.
Arkeologi Gertrude Bell seikkaili arabimaailmassa, osasi puhua
useiden vieraiden kielten joukossa persiaa ja arabiaa, ja vaikutti
Britannian virkamiehenä ensimmäisen maailmansodan aikana Irakin
itsehallinnon syntyyn yhdessä T.E. Lawrencen kanssa. Arabiassa
matkusteli myös englantilainen Freya Stark, jonka
matkapäiväkirjoista on lainattu kirjassa lause: 'Idän tavat
hämmentävät aina meitä, joilla on paljon vähemmän aikaa istua
ja puhua sekä katsella ja kuunnella.'

Kirjan loppuluvussa 'Tulevaisuuden tiedettä' mainitaan lyhyesti
ilmaston, jäätiköiden ja valtamerien tutkimuksesta, napaseutujen
tutkimuksesta sekä hiukkastutkimuksesta, jonka tavoitteena on
maailman alkuhetkien ymmärtäminen. Maapallon lämpötilan todetaan
uusimpien tietokonemallinnusten mukaan nousevan ainakin kaksi astetta
lähivuosikymmeninä, mikä asettaa haasteita tutkijoille. Toiseksi
tutkimuskohteeksi ilmastonmuutoksen ymmärtämisessä mainitaan
metsien häviäminen. Siis häviäminen - ei hävittäminen. Tähän
tiivistyy kirjan ongelma: kritiikittömyys. Tutkimusmatkat
esitetään tieteellis-teknologisen maailmankatsomuksen voittokulkuna
ja niiden nurjat puolet kuten valloitusten ja orjuuden tuottama
valtava inhimillinen kärsimys tuntuvat jäävän vähälle
maininnalle.

Löytöretket ovat osaltaan tehneet mahdolliseksi sen maailman jossa
nyt elämme, mutta vastuullisuus tuntuu jäävän yksilösaavutusten
ylistyksessä unholaan. Ilmasto ei lämpene itsestään, metsät
eivät tuhoudu itsestään. Nämä ovat ihmiskunnan lisääntymisen,
vaurastumisen ja levittäytymisen seurausta. Ihmisen kaikkialle
ulottuva tieteellis-taloudellinen aktiivisuus ja siitä seuraavat
ympäristöongelmat ja eriarvoisuus himmentävät tutkimusmatkailun
hohtoa. Tutkimusmatkailijahenkeä ja tieteellistä uteliaisuutta
tarvitaan kuitenkin edelleen juuri käsillä olevien valtavien
ongelmien ratkaisemiseksi. Tämän vuoksi kirja voikin olla
innostavaa luettavaa kaikille tutkijanaluille.

Tutkimusmatkailua voisi verrata lentämiseen: lentokone on upea
keksintö mahdollistaessaan vaivattoman matkustamisen kauas, ja se,
että ihmisen rakentama tonnien painoinen metallihökötys pysyy
ilmassa, tuntuu suoranaiselta ihmeeltä. Lentämisen
ilmastopäästöjen ollessa tiedossa on sitä syytä harjoittaa vain
harkitusti. Lähes joka maailman kolkka on ainakin kertaalleen
tutkittu ja nykyisen tiedonvälityksen ansiosta koko maailma on
ulottuvillamme. Sen sijaan että katsotaan kauas, voisi katseen
tarkentaa uudelleen lähelle. Tutkimusmatkailijan ei ole
välttämätöntä lähteä Amazonian sademetsiin, sillä Suomen
luonnostakin löytyy vielä tieteelle tuntemattomia hyönteis- ja
sienilajeja. Seikkailu voi löytyä läheltä.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/