[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Täsmäiskuja kulttuurihistorian tutkimukseen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Kristiina Korjonen-Kuusipuro  FM, Lappeenrannan teknillinen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Asko Nivala & Rami Mähkä (toim.): Tulkinnan polkuja.
Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä. . Turun yliopiston historian
laitos, Kulttuurihistoria, 2012. 350 sivua.


Täsmäiskuja kulttuurihistorian tutkimukseen
---------------------------------------------------------

Tulkinnan polkuja. Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä -teos on
oivallinen lisä Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen
julkaisemien oppikirjojen sarjaan. Se esittelee kulttuurihistorian
menetelmiä mielenkiintoisella tavalla niin, että myös tutkijan
mahdollisuus yksilöllisiin ratkaisuihin nousee esille. Hyviä
menetelmäoppaita ei ole koskaan liikaa.


Tulkinnan polkuja. Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä -teos
keskittyy nimensä mukaisesti tarkastelemaan kulttuurihistorian
moninaisia tutkimusmenetelmiä. Kirja tavoitteena on pohtia yhtä
aikaa sekä aineistolähtöisyyttä että kulttuurihistorian
teoreettisia lähestymistapoja. Kirjan toimittajien mukaan näiden
kahden seikan yhdistäminen on luontevaa, sillä teoreettiset
käsitteet eivät yksistään voi tuottaa menneisyyttä koskevaa
tietoa. Tulkinnan polkuja -teoksessa on 12 artikkelia, jotka
muodostavat neljä laajempaa kokonaisuutta. Nämä kokonaisuudet ovat
aikalaiskokemus, lähdeaineistot, käsitteet ja tulkita sekä
materiaalisuus ja representaatiot. Lähes kaikki teoksen kirjoittajat
ovat Turun kulttuurihistorian oppiaineen henkilökuntaa. Kaikki
teoksen artikkelit ovat sujuvaa luettavaa, hyvin kirjoitettuja ja
pohdittuja itsenäisiä kokonaisuuksia. Syventävää tietoa löytyy
kunkin artikkelin perään liitetystä tutkimuskirjal­lisuuden
luettelosta.

Kirjan johdanto imaisee lukijan mukaan tieteen tekemisen maailmaan.
Jo muutaman sivun lukemisen jälkeen mieleen nousee ajatus siitä,
että tämä teos sopisi hyvin myös pääsykoekirjaksi.
Johdantoluvussa asiat kerrotaan selkeästi ja mielenkiintoisella
tavalla niin, että tutkijoiden yksilöllisyys ja ylipäänsä
mahdollisuus yksilöllisiin ratkaisuihin tieteen tekemisessä nousee
esiin. Teoksen yhtenä tavoitteena onkin antaa tilaa tutkijoiden
henkilökohtaisille kokemuksille. Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta
tutkijoiden mielenliikkeiden kirjaamista, vaan tutkijoiden
mahdollisuutta erilaisiin tulkintoihin. Tämä on asia, joka
varsinkin yleisessä keskustelussa tuntuu olevan vaikea ymmärtää.
Tutkijoilta odotetaan varsin tyhjentäviä vastauksia monenlaisiin
kysymyksiin, mutta harvoin huomioidaan sitä, että tutkimukset ovat
tutkijoiden tulkintoja, ja näihin tulkintoihin vaikuttavat hyvin
monenlaiset asiat, kuten esimerkiksi tutkijoiden omat
henkilökohtaiset motiivit.

Tulkinnan polkuja -kokoelman artikkelit eivät päästä lukijaa
helpolla, vaan ne haastavat pohtimaan tutkijoiden eri vaiheissa
tekemiä valintoja. Itse olisin toivonut tällaisista
käännekohdista vieläkin enemmän kirjoittajien omakohtaisia
kokemuksia: miksi tutkija on alun perin kiinnostunut kyseisestä
aihepiiristä ja kyseisestä menetelmästä, mitkä seikat
vaikuttivat menetelmien valintaan?

En tiedä, onko kyse tietoisesta valinnasta, mutta artikkelit
tuntuivat vaikeutuvan teoksen loppua kohti. Tämä vaikutelma saattoi
tosin tulla myös siitä, että itselleni tutummat aihepiirit olivat
heti kirjan alussa. Mitä pidemmälle artikkeleita luin, sitä
epäilevämmäksi mieleni kävi pääsykoekirja-ajatuksen suhteen -
teos taitaa sittenkin olla liian haastavaa luettavaa alasta
kiinnostuneelle 'aloittelijalle'.

Artikkelit ovat mielenkiintoisia, mutta olisin kaivannut teemojen
käsittelyä yleisemmällä tasolla ja enemmän artikkelien välistä
keskustelua. Artikkelikokoelmien kirjoittaminen ja niiden
toimittaminen on haastava tehtävä. Kirjoitus- ja toimitustyö
tehdään usein muiden töiden ohessa, eikä pitkäjänteinen
panostus ole aina mahdollista. Tämä näkyy kokoelmissa usein juuri
yhteisen 'juonen' puuttumisena.  Lukijalle syntyy vaikutelma siitä,
että toimittajan tehtävä on ollut koota artikkelit yhteen ja
saattaa julkaisu painoon, mutta aikaa tai resursseja yhtenäisen
kokonaisuuden rakentamiseen ei ole ollut. Lukijalle jää käteen
kimppu toisistaan irrallisia tekstejä, joista usein luetaan vain
juuri se itseä kiinnostava artikkeli. Tulkinnan polkuja -teoksessa
tekstien irrallisuus ei ole suuri haitta, sillä kokoelman
tarkoituksena on nimenomaan esitellä erilaisia kulttuurihistorian
menetelmiä, ja se tavoite toteutuu. Mutta olisin silti halunnut
tietää mitä yhteistä eri teemojen artikkeleilla on. Nyt se jää
täysin lukijan oman ajattelun varaan (mikä ei tietenkään
välttämättä ole pahasta). Koska artikkelit on kuitenkin
ryhmitelty eri teemojen alle, kaipasin näille teemoille jonkinlaista
johdantokappaletta, jossa yhtäläisyyksiä ja eroja olisi tuotu
esille. Olisiko ollut mahdollista, että kunkin teeman kirjoittajat
olisivat yhdessä laatineet lyhyet johdannot, joihin olisi liitetty
saman teeman artikkelien välistä keskustelua?

Tulkinnan polkuja. Kulttuurihistorian tutkimusmenetelmiä -teos on
hieno lisä kulttuurihistorian oppikirjojen sarjaan, joita Turussa on
julkaistu jo vuodesta 1993 alkaen. Samalla se esittelee oppiaineessa
tehtävää tutkimusta. Arvostan suuresti tätä panostusta, ja
samalla toivoisin kaikesta sydämestäni tämän mallin leviävän
muihinkin kulttuurialan oppiaineisiin. Hyviä menetelmäoppaita ja
tutkimuksen malleja ei ole koskaan liikaa.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/