[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Lännen lokarin laulaja: Hiski Salomaan elämä ja teot

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
Ke Heinä 4 13:46:03 EEST 2012


Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Heikki Uimonen  tutkijatohtori, Tampereen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pitkänen, Silja; Sutinen, Ville-Juhani: Värssyjä sieltä ja
täältä. Hiski Salomaan elämä ja laulut. . Teos, 2011. 397 sivua.


Lännen lokarin laulaja: Hiski Salomaan elämä ja teot    
---------------------------------------------------------

Amerikansuomalaista elämänmenoa lauluissaan kommentoineesta Hiski
Salomaasta on kirjoitettu elämäkerta. Kangasniemeläisen
kyläräätälin aviottoman pojan taival Amerikkaan ja takaisin
Suomeen on samalla osa työväenliikkeen, siirtolaisuuden,
kansanmusiikin ja äänilevyn historiaa.


Värssyjä sieltä ja täältä. Hiski Salomaan elämä ja laulut on
lauluntekijän elämäkerta. Sen ovat kirjoittaneet
kulttuurihistoriaa ja esittäviä taiteita opiskellut Silja Pitkänen
ja kirjailija ja kääntäjä Ville-Juhani Sutinen. Aiemmin kaksikko
on julkaissut yhdessä ja erikseen matkaoppaita, esseitä, proosaa ja
runoutta.    

Lähes neljänsadan sivun mittaisessa teoksessa esitellään
amerikansuomalaisen Hiski Salomaan (1891-1957) elämänvaiheet
räätälinä, ammattiyhdistysaktiivina, ravintoloitsijana ja
kanalanomistajana Suomessa ja Yhdysvalloissa sekä näiden väliä
kuljettaessa. Kirjan pääpaino on kuitenkin Salomaan ansioissa
muusikkona ja lauluntekijänä, joka esityksissään ja
levytyksissään teki kuuluvaksi Amerikan-siirtolaisten 1920-luvun
elämää sekä tätä edeltänyttä aikaa vanhalla ja uudella
mantereella.  

Elämäkerta on perinpohjainen selvitys kohteestaan ja jatkaa jo
tehtyä amerikansuomalaisen kulttuurin ja musiikkiperinteen
kartoittamista ja esittelyä. Samalla se tuo luettavaksi yksissä
kansissa aihetta käsittelevää aiempaa tutkimusta. Pitkänen ja
Sutinen ovat käyttäneet kirjansa lähdeaineistona muun muassa
kirjeitä, haastatteluja, sanomalehtiä, yksityiskokoelmia ja ennen
muuta Hiski Salomaan levytyksiä. Aiempiin tutkimuksiin verrattuna
työtä on helpottanut internet-lähteiden hyödyntäminen.

Erityyppisten lähdeaineistojen perkaaminen yhdistettynä jo tehtyyn
tutkimukseen ristivalottaa kirjan päähenkilön toimia ja tuo uutta
tietoa käsiteltävästä asiasta. Kirjassa on noudatettu
tieteellisen tutkimuksen viitekäytäntöä asianmukaisine
lähdeluetteloineen, mikä puoltaakin paikkaansa runsaan ja
monipuolisen lähdepohjan vuoksi. Kirjan loppuun on lisätty
diskografia ja valikoitu listaus Salomaan tuotannon
uudelleenlevytyksistä.   

Hiski ja Aino Salomaan elämänvaiheet esitellään lukijalle osana
laajempia yhteiskunnallisia ja historiallisia muutoksia. Kirjoittajat
selvittävät kiitettävästi siirtolaisuuden yleisiä syitä Suomessa
sekä poliittista ilmapiiriä, työväenliikkeen toimintaa ja
suomalaisyhteisöjen elämää Yhdysvalloissa. Salomaan
aseistakieltäytyminen tai vaihtoehtoisesti armeijan välttely
selvitetään vakuuttavasti, samoin hänen opiskelunsa Minnesotan
Duluthin työväenopistossa, jonka tavoitteena oli
suomalaissiirtolaisten sivistäminen ja työväenaatteen
levittäminen. Salomaan henkilöhistoria nivotaankin näin osaksi
Yhdysvaltain työväestön ja ammattiyhdistysliikkeen, erityisesti
'tuplajuulaisten' (IWW, Industrial Workers of the World) historiaa.
Kirjan loppuosa keskittyy Salomaiden elämän ehtoopuolen kuvaukseen
ammatinvalintoineen ja Suomen-matkoineen sekä siihen, millä tavalla
Salomaan laulut otettiin vastaan entisessä kotimaassa.   

Salomaan tuotantoa tuntevalle levytysten historiallisen kontekstin
avaaminen ja niissä esiintyvien hahmojen henkilöllisyyden
selvittäminen on valaisevaa luettavaa. Tämä on eräs kirjan
ehdottomista vahvuuksista. Etenkin lauluntekijän tunnetuimmat
Lännen lokari ja Vapauden kaiho -esitykset seulotaan
perusteellisesti, mukaan lukien ensin mainitun esikuvana ollut runo,
jonka Salomaa lienee lukenut amerikansuomalaisesta Industrialisti
-työväenlehdestä. Vapauden kaihon alkuperä selvitetään niin
ikään juurta jaksain. Amerikansuomalaisen musiikkiperinteen
tunnetuimpien edustajien Viola Turpeisen (1909-1958) ja Arthur
Kylanderin (1892-1968) ohella nostetaan esille taitelijanimellä
T-Bone Slim esiintynyt työväenliikkeen aktiivi Matt Valentin Huhta
(1890-1942), jonka elämänvaiheet ja hämärissä olosuhteissa
tapahtunut kuolema ansaitsisivat ehdottomasti oman tutkimuksensa.  

Tyylillisesti kirjoittajat tasapainoilevat asiaproosan ja
paikoitelleen hyvinkin impressionististen maalailujen välillä.
Viimemainittua ovat lukujen alkuihin sijoitetut ingressit.
Asiapitoista tekstiä ne keventävätkin, joskin värikkäät ja
monimerkityksiset ilmaisut olisi ollut hyvä pitää asiatekstistä
erillään. Kirjava kieli hämärtää tietokirjalta
edellytettävää eksaktiutta ja saa lukijan tuntemaan olonsa paikoin
hieman kiusaantuneeksi. Esimerkkeinä näistä kirjoittajien
luonnehdinnat 'olivat maa tai sen tavat mitkä hyvänsä, niin
suomalainen kiskoo polkkaa' tai 'suomalaiset pitivät kinkereitä'
(s. 171, 300). Näin varmasti olikin, mutta polkkaa tanssivat myös
muualta Euroopasta uudelle mantereelle saapuneet siirtolaiset.
Kinkereillä taas tarkoitetaan rippikoulua edeltävää,
uskonnollisten tekstien opettelua, eikä tansseja, joihin
kirjoittajat kaiketi viittaavat.

Sama huolettomuus lienee syynä siihen, että tekstiin on jäänyt
asiavirheitä. Salomaalle tyypilliseksi väitetty 'luonnonvertausten'
käyttäminen (s. 68, 80, 210, 163) on ajan suomalaisen kansanmusiikin
yleinen piirre, jota kutsutaan musiikintutkimuksen parissa
luonnonjohdannoksi. Lisäksi väitteet siitä, että vuosisadan alun
Suomessa 'ei levytetty käytännössä mitään jo pelkästään
kaluston puuttumisen vuoksi, joten ensimmäiset suomalaiset sävelet
ja sanat kaivertuivat urille Amerikassa' ja että äänilevyjen
korkeisiin tullimaksuihin olisivat vaikuttaneet
kansanvalistukselliset syyt (s. 243, 245) ovat molemmat pohjaa
vailla.  

Salomaan levytysten musiikillisten piirteiden ja siinä yhteydessä
aikakauden musiikkityylien sanallistaminen jää sekin harmittavan
ohueksi. Horjuvuutta on myös käytetyissä termeissä.
Epäilemättä 'vitivalkea' suomalainen tunnisti jazzin
ominaispiirteet, mutta hän tuskin suhtautui jazzia vakavammin
musiikkiin, joka kirjoittajien mukaan periytyi 'suomalaisesta
folkista' (s. 255). Tämä musiikinlajihan syntyi faktisesti vasta
1960-luvun jälkipuoliskolla. Kielellinen tyhjäkäynti vaivaa myös
joitakin Salomaan sanoitusten esittelyjä. Se ei tuo teksteihin
lisäarvoa, vaan jää yhtäältä referoinnin ja toisaalta varsin
spekulatiivisten tulkintojen tasolle.

Edellä mainittujen huomioiden perusteella olisi synti laittaa
tilille yksinomaan kirjoittajia, jotka ovat ilmeisen innostuneita
aiheestaan. Asiansa osaava kustannustoimittaja olisi tiivistänyt
tekstiä ja pitänyt huolta tavalla tai toisella siitä, että kirjan
tiedot pitävät faktisesti paikkansa. Nämä olisivat lisänneet
teoksen luettavuutta ja sen arvoa lähdeteoksena.   

Puutteistaan huolimatta on Värssyjä sieltä ja täältä
-elämäkerran kirjoittaminen ja julkaiseminen varsin tervetullut
lisä amerikansuomalaisen musiikkiperinteen saattamiseksi uusien
lukijoiden ja kuuntelijoiden ulottuville. Salomaan elämän
kirjaaminen, kontekstointi ja esittäminen ulkoasultaan
tyylikkäässä ja uutta kuvamateriaalia sisältävässä muodossa
jatkaa amerikansuomalaisen kulttuuriperinnön historiankirjoitusta.
Ennen muuta se tuo näkyväksi lauluntekijän taipaleen ja hänen
arvomaailmansa osana yhteisöään, sen dokumentoijana ja
kommentoijana. Hiski Salomaa tallensi ainutlaatuisella tavalla
gramofonilevyille ja teksteihinsä palan aikaistensa elämää
laulunlaatijan näkökulmasta. Värssyjä sieltä ja täältä
helpottaa tähän maailmaan perehtymistä.   

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/