[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kansalliskiihkoa Aunuksen saloilla

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Olli Kleemola  Tohtorikoulutettava, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pilke, Helena (toim.): Taistelu Aunuksesta. SKS, 2011. 462 sivua.


Kansalliskiihkoa Aunuksen saloilla
---------------------------------------------------------

Eikö kaikki ole jo kirjoitettu suomalaisessa sotahistoriassa? Eikö
jokaisen joukko-osaston liikkeet tiedetä tarkkaan, eikö jokaisen
komentoportaan henkilösuhteet ole aikoja sitten ruodittu? Kyllä -
ja ei. Perinteisen sotahistorian tultua “loppuun tutkituksi',
esiin nousee kuitenkin yhä uusia aiheita, jotka herättävät
tutkijoiden kiinnostuksen. Jo väitöskirjassaan suomalaisten
jatkosodanaikaisten tiedotuskomppanioiden rintamakirjeenvaihtajien
toimintaa käsitellyt tutkija, FT Helena Pilke, on onnistunut
kaivamaan entisen sota-arkiston kätköistä esille aineistoa, joka
oli vähällä päätyä kirjaksi jo jatkosodan aikana.


Kyseessä on Martti Haavion ja Olavi Paavolaisen toimittama,
lukuisien TK-rintamakirjeenvaihtajien artikkeleista ja runoista
koottu teos, josta alkujaan piti tulla Aunuksen vapautuksen
sankarieepos. Teoksella oli toki taustallaan myös muita intressejä:
Tiedotuskomppanioiden ohjekäskyssä todettiin jo sodan alkuvaiheessa,
että tiedotustoiminnalla tuli pyrkiä luomaan kansan keskuuteen vahva
mielikuva Itä-Karjalasta suomalaisena alueena. Tämä pyrkimys
paistaakin vahvasti läpi teoksen artikkeleista.

Teoksesta piti ilmeisesti aikanaan tulla myös  jos ei matkakirjaa
niin ainakin jonkinlainen ensimmäisen mielenkiinnon herättäjä
Aunusta kohtaan suomalaisten keskuudessa. Tätä ei mainita erikseen
missään, mutta sen verran maalailevasti kuvaillaan useassa
artikkelissa Aunuksen maan ja kansan tarjoamia tulevaisuuden
mahdollisuuksia, että tarkoitus käy selväksi..

Helena Pilke on tehnyt erinomaista työtä: esipuheen huolellinen
taustoitus selvittää teoksen mutkikkaat vaiheet sekavan suomalaisen
sensuurijärjestelmän pyörteissä vähemmän vihkiytyneellekin
lukijalle: Jo jatkosodan aikana julkaistavaksi suunnitellun kirjan
kohtalona oli joutua ensin kiistakapulaksi siihen
kissanhännänvetoon, jossa kenraalikunnan eri ryhmittymät
kiistelivät Mannerheimin mahdollisen seuraajan valinnasta. Sittemmin
Saksan kääntynyt sotaonni esti teoksen julkaisun lopullisesti.

Teokseen alun perin suunnitellusta runsaasta kuvituksesta on tekijä
huolella valinnut otannan, joka luo lukijalle tasapainoisen
vaikutelman. Kuvatutkijana jäin hieman kaipaamaan loppujakin
teokseen alun perin suunnitelluista kuvista. Nykyajan painotekniikka
olisi tarjonnut loistavan mahdollisuuden vielä näyttävämpään
kuvitukseen.

Ennen teoksen lopullista kieltämistä sensuuri ehti parannella
tekstejä. Antaakseen nykylukijoille kuvan sodanaikaisen sensuurin
toiminnasta, tekijä on julkaissut tekstit sensuurin suositusten
mukaisina, mutta merkinnyt jokaisen poiston teoksen marginaaliin
viitteellä, jotta lukija voi tarkastaa, mitä sensuuri on tekstistä
poistanut ja miksi. Pilke on kuitenkin - ilmeisesti tietoisesti -
jättänyt sensuurin toiminnan sitomatta suurempaan kokonaisuuteen:
sensuurin päätöksiä ei ole pyritty vertaamaan kulloinkin
vallinneeseen sotatilanteeseen eivätkä Pilkkeen alkuperäistekstin
sekaan lisäämät viitteet sisällä muutenkaan lisätietoja esim.
henkilöistä, komentosuhteista tai muusta vastaavasta perinteisestä
sotahistoriasta. Tätä ei kuitenkaan tarvitse nähdä puutteena:
jättämällä perinteinen sotahistoria kokonaisuudessaan pois
teoksesta on saatu aikaan mahdollisimman autenttinen ajankuva.
Mikäli lukijalla kirjan lukemisen jälkeen jää tiedonnälkä
kytemään, ovat tarvittavat lisätiedot hankittavissa kohtuullisella
vaivalla tutkimuskirjallisuudesta.

Pilkkeen oman tekstin osuus jää - ymmärrettävistä syistä -
teoksessa varsin vähäiseksi, mutta teoksen loppuun hän on koonnut
vielä onnistuneen napakat esittelyt kirjaan artikkeleita tehneistä
TK-miehistä. Aivan kirjan viimeisillä sivuilla on myös kartta,
jonka avulla itäkarjalaista paikannimistöä tuntematon nykylukija
voi sijoittaa tarinoissa vilahtelevia paikannimiä maantieteelliseen
yhteyteensä. Kyseessä on makuasia, mutta itse olisin toivonut,
että kartta olisi ollut kätevästi esillä kirjan alussa. Kenties
tähän ratkaisuun on päädytty siksi, ettei teoksen autenttista,
hienoa tyyliä ole haluttu rikkoa.

Lopuksi vielä muutama sana itse TK-miesten tekstistä. Kirjan
tarinat ovat ajalleen uskollisesti iskeviä, ja niissä viljellään
suhteellisen usein jo kliseeksikin muodostuneita ilmaisuja tyyliin
'meidän poikamme'. Tyyli on nykylukijan näkökulmasta usein jopa
naiivin yli-isänmaallista, mutta samalla siinä on jotain
mukaansatempaavaa, samaa kuin vanhoissa poikakirjoissa. Tekstit
eivät missään kohtaa ole tylsiä, vaan toimintaa riittää - jopa
liiankin kanssa. Ajankuva on autenttinen, mutta sopii kysyä, olisiko
Suomen kansa sota-aikana sulattanut ko. teoksen tekstiä, sen verran
rajuja kuvauksia vihollisen kaatuneista teksti sisältää.

Helena Pilke on tehnyt merkittävän työn tuodessaan nykylukijan
ulottuville autenttisen ajankuvan jatkosodan alkuvuosilta.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/