[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Uskallusta ja uusia pedagogisia avauksia: Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun 125-vuotisjuhlateos

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sofia Kotilainen  FT, tutkijatohtori (Suomen Akatemia), Jyväskylän
yliopiston historian ja etnologian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Alanko, Anja-Liisa; Hietanen, Irmeli; Niiranen, Jukka; Uusi-Hallila,
Tuula (toim.): Rohkea koulu: SYK Nervanderinkadulta Isonnevantielle.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. 162 +  sivua.


Uskallusta ja uusia pedagogisia avauksia: Helsingin Suomalaisen
Yhteiskoulun 125-vuotisjuhlateos 
---------------------------------------------------------

Suomen vanhimman suomenkielisen yhteiskoulun, Helsingin Suomalaisen
Yhteiskoulun 125-vuotisjuhlateos sisältää paitsi historiikin
koulun tähänastisista vaiheista, myös oppilas- ja
opettajamatrikkelin. Kirja johdattaa lukijan useiden eri artikkelien
myötä koulun arkeen, jota ovat värittäneet monet pedagogiset
kokeilut. Kirjoittajat ovat koulun opettajia ja entisiä oppilaita.
Tarkastelun pääpaino sijoittuu viime sotien jälkeisiin
vuosikymmeniin. Rohkea koulu kuvaa havainnollisesti sitä, miten
Suomalaisessa Yhteiskoulussa on aina haluttu etsiä uusia
näkökulmia oppimiseen ja opettamiseen.


Helsingin Suomalaisen yhteiskoulun 125-vuotisjuhlakirjan 'Rohkea
koulu' on kustantanut Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Teoksen
toimittajat ovat koulun omaa opettaja- ja rehtorikuntaa ja
artikkelien kirjoittajat koulun opettajia ja entisiä oppilaita.
Jälkimmäiseen joukkoon kuuluvat esimerkiksi akateemikko Olli Lehto,
toimittaja Jyrki Koulumies ja elokuvaohjaaja Saara Cantell. Teoksen
kiinnostavinta antia ovatkin yksityiskohtaiset ja omaan kokemukseen
perustuvat menneiden vuosikymmenten koulutyötä valottavat
muistikuvat.

Ensimmäinen suomenkielinen yhteiskoulu, Helsingin Suomalainen
Yhteiskoulu, aloitti toimintansa vuonna 1886. Se tarjosi myös
tytöille mahdollisuuden hankkia yliopistoon valmistava koulutus.
Vanhin suomenkielinen oppikoulu eli Jyväskylän lyseo oli perustettu
vuonna 1858. Vaikka tämän jälkeen perustettiin viisiluokkaisia
tyttökouluja eri kaupunkeihin, tyttöjä varten ei ollut vielä
1880-luvulle tultaessa luotu varsinaista akateemisiin opintoihin
suuntaavaa opintoväylää. Suomalaisen Yhteiskoulun luoman esimerkin
kannustamana myös maaseutupaikkakunnille ryhdyttiin sittemmin
perustamaan uusia yhteiskouluja.

Alun perin SYK:n perustajien tarkoituksena oli saada aikaan
tyttökoulu, josta valmistuneet voisivat pyrkiä jatkamaan opintojaan
yliopistossa, mutta sitten hankkeen edistäjät innostuivat
yhteiskouluajatuksesta. Esimerkiksi Minna Canth oli kritisoinut
julkisesti perinteisten tyttökoulujen toimintaa jo
edellisvuosikymmenellä. Suomalaisen Yhteiskoulun ensimmäisenä
johtajattarena toimi Lucina Hagman vuosina 1886-1890. Hagman kannatti
tyttöjen ja poikien yhteiskasvatusta, jotta nämä oppisivat siten
paremmin ymmärtämään toisiaan ja saisivat elämälleen
samanlaiset lähtökohdat. Tyttökoulujen opetusohjelmat eivät
olleet tuohon aikaan yleensä yhtä teoreettisia kuin poikakoulujen.
Itse Vaasan ruotsalaisen tyttökoulun käynyt Hagman valmistui
kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista 1875 ja työskenteli
sen jälkeen koulunjohtajana sekä Hämeenlinnassa että Helsingissä.
Hagman tunnetaan paitsi naisasianaisena, myös Martta-järjestön
perustajana ja nuorsuomalaisen puolueen kansanedustajana. Koulun
opettajina toimivat vuosien varrella muiden muassa Vera Hjelt, Hilda
Käkikoski, Alli Nissinen, Max(imilian) Oker-Blom, Lauri Pohjanpää,
Nelma (Kaino Ihanelma) Sibelius ja Eino E. Suolahti. Myös
kasvatusopin professorina ja koulupoliitikkona tunnettu Mikael
Soininen (Johnsson) toimi SYK:n opettajana ja 1890-luvulla
koulunjohtajana.

Toisin kuin muut aikansa uudet oppikoulut, SYK oli yhdeksänvuotinen.
Lisävuoden avulla haluttiin alkuvaiheessa antaa tytöille
riittävästi aikaa selviytyä oppikoulun vaatimuksista. Aluksi koulu
toimi vuokratiloissa vaatimattomissa puurakennuksissa, kunnes oma
koulutalo valmistui 1890 Yrjönkadulle. Vuonna 1937 SYK siirtyi
Töölöön uusiin tiloihin ja 1972 Haagaan rakennettuun koulutaloon.
Kumpikin näistä muutoista johtui kaupunkiympäristön ja
oppilasmäärien kasvusta. Vuonna 1955 SYK:sta tuli kymmenluokkainen
oppikoulu.

1970-luvun peruskoulu-uudistus uhkasi haudata alleen SYK:n
perinteikkään historian ja pirstoa koulukokonaisuuden useisiin eri
osiin. Neuvottelujen jälkeen päädyttiin kuitenkin SYK:n
muuttamiseen peruskoulua vastaavaksi kouluksi, jolloin se saattoi
edelleen jatkaa kymmenluokkaisena kouluna ja keskittyä jatkossa
erityisesti kieliopintojen tarjoamiseen myös muille kuin koulun
omille opiskelijoille. Kielikouluksi profiloituminen auttoi varsin
pitkälti Suomalaista Yhteiskoulua säilyttämään perinteisen
asemansa osana helsinkiläistä koulukenttää. SYK:a edustanut
rehtori Vesa Nikunen osallistui pysyvänä asiantuntijana
opetusministeriön työryhmään, joka suunnitteli IB-ohjelman
käynnistämistä Suomessa. SYK oli toinen niistä oppilaitoksista,
jotka saivat ensimmäisinä toimiluvan järjestää koulutusta lukion
IB-linjalla 1990-luvun alussa.

Suomalaisen Yhteiskoulun toiminta on alusta saakka ollut monessa
suhteessa uudistusmielistä. Juhlateoksen mukaan koulussa on kokeiltu
etenkin 1950-luvulta lähtien aktiivisesti uusia opetussuunnitelmia,
oppisisältöjä ja lukusuunnitelmia. Osa hyviksi havaituista
opetuskokeilujen tuloksista on edelleen käytössä. Poikkeuksellista
on ollut se tapa, jolla koulussa on sisäistetty yhtenäiskouluajatus.
Lisäksi luokanopettajat ja aineenopettajat ovat työskennelleet
päivittäisessä vuorovaikutuksessa, mitä on edistänyt myös
yhteinen opettajainhuone. Varsin monet koulun opettajista ovat
toimineet oppikirjojen tekijöinä sekä monissa merkittävissä
opetusalan kehittämis- ja luottamustehtävissä. Jo SYK:n
alkuajoista saakka oppilaita on kannustettu myös aktiiviseen kerho-
ja harrastustoimintaan koulutyön ohessa.

Rohkea koulu -teos kostuu oppilaitoksen tähänastista toimintaa
kuvaavasta historiikista sekä matrikkeliosasta, johon sisältyvät
kaikki koulun opettajat ja muu henkilökunta sekä vuosina 1937-2010
eli kahden viimeisimmän koulutalon aikana vähintään yhden
lukuvuoden koulua käyneet oppilaat. Kirja täydentää SYK:n
edellistä matrikkelia, joka päättyy vuoteen 1976. Koulun
125-vuotisjuhlateos rakentuu pitkälti eri oppiaineiden opetusta ja
opiskelua kuvaavien artikkelien varaan. Niiden kautta muodostuu
kokonaiskuva SYK:n opetuksen ja opetussuunnitelmien kehityksestä
menneiden vuosikymmenten aikana. Lisämausteena on herkullisia
muistikuvia koulutyön arjesta. Mielenkiintoisia teemoja ovat
esimerkiksi espanjan kielen opetuksen aloittaminen SYK:ssa, koulun
omat mepit sekä arkkitehtuurin muovaama koulutila.

Teoksen lukuisat pienet artikkelit tekevät siitä rakenteeltaan
vaivattomasti luettavan. Tekijöiden tarkoituksena ei ole ollut
kirjoittaa varsinaista historiateosta, mikä työ luonnollisesti
vaatisi paitsi laajempaa arkistolähteiden käyttöä, myös teoksen
kysymyksenasettelun syventämistä. Tällaisenaan juhlakirja
muodostaa kuitenkin yhtenäisen kokonaisuuden. Teoksessa
käsitellään eniten viimeisten vuosikymmenten toimintaa, mikä on
ymmärrettävää, koska teksti perustuu paljolti aikalaiskuvaukseen
ja tarkoituksena on lisäksi ollut päivittää koulun historiikki ja
matrikkeli 1970-luvulta kirjoitushetkeen saakka. Kirjan kuvituksessa
näkyy vahvana koulun omien oppilaiden kädenjälki. Koulupäivistä
kertovien valokuvien lisäksi mukana on useita taidekuvia, jotka
esittelevät SYK:n käyneiden taiteilijoiden tuotantoa. Kirjan
kansissa kohtaavat jännittävällä tavalla jo sen nimessä mainitut
Nervanderinkadun ja Isonnevantien koulurakennukset.

Helsingin Suomalaisella Yhteiskoululla on ainutlaatuinen asemansa
suomalaisten koulujen joukossa. Siksi se ansaitsee myös näyttävän
juhlakirjan. Rohkea koulu näyttää mallia kaikille niille
oppilaitoksille, jotka suunnittelevat oman juhlakirjan tekemistä.
Elämänmakuinen ja värikäs kuvaus koulun menneiltä
vuosikymmeniltä kiehtoo taatusti muitakin koulutuksen historiasta
kiinnostuneita lukijoita kuin entisiä ja nykyisiä 'sykkiläisiä'.
Teoksesta välittyy koulun pitkä yhdessä tekemisen perinne ja aivan
omanlaisensa yhteishenki. Sen vuoksi koulun 125-vuotisjuhlateos tuo
arvokkaan lisän paitsi koulun oman menneisyyden tallennustyöhön,
myös koko suomalaisen koulutuksen ja kasvatuksen kulttuurihistorian
tarkasteluun.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/