[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Pohjoismainen lapsuus 1900-luvulla

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Helene Laurent  LL, VTM, tohtoriopiskelija, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Andresen, Astri; Garðarsdóttir, Ólöf; Janfelt, Monika; Lindgren,
Cecilia; : Barnen och välfärdspolitiken. Nordiska barndomar
1900-2000. . Serie framtider. Institut för framtidsforskning.
Dialogos Förlag, 2011. 459 sivua.


Pohjoismainen lapsuus 1900-luvulla
---------------------------------------------------------

Ruotsalainen Institut för framtidsforskning on julkaissut
pohjoismaisesta lapsuuden yhteiskuntapolitiikasta teoksen, jonka
kirjoittajat, kuusi pohjoismaista historioitsijaa, määrittelevät
teoksen 'kuuden tutkijan monografiaksi' pohjoismaisista lapsuuksista,
jossa fokus on lasten oikeuksissa ja hyvinvointipolitiikassa.
Vertailevassa hyvinvointitutkimuksessa lapset ovat tutkijoiden
mielestä jääneet marginaaliin, ja kirjan tehtävänä onkin
tarkastella, miten 1900-luvun hyvinvointihistoria esittäytyy lapsen
kannalta. Kirja on jaettu temaattisesti kuuteen lukuun, jotka
käsittelevät demografiaa, pohjoismaista yhteistyötä
lastensuojelukongressien kautta, lastensuojelukäytäntöjä,
adoptiota, kouluterveydenhuoltoa sekä sota- ja pakolaislapsia.
Kirjaa voi pohjoismaisen lapsuuden perusteoksena suositella kaikille
lapsuuden historian ja hyvinvointiyhteiskunnan tutkijoille.


Vuonna 1900 ruotsalainen Ellen Key julkaisi teoksen Barnets
århundrade, jossa hän nimesi alkavan vuosisadan lapsen
vuosisadaksi. Kirja sai laajan levikin, se käännettiin useille
kielille ja se toimi aikanaan inspiraation lähteenä lasten
oikeuksien puolustajille. 'Lasten vuosisadan' päättyminen on
innostanut tutkijoita tarkastelemaan, miten lasten oikeudet ovat
todella toteutuneet.

Vuonna 2010 esimerkiksi ilmestyi Dirk Schumannin toimittamana Raising
citizens in the century of the child. The United States and German
central Europe in Comparative Perspective, jossa verrataan valtion ja
asiantuntijoiden vaikutusvaltaa lasten kasvatuksen teorioihin ja
käytäntöihin kahdessa toisistaan monella tapaa poikkeavassa
valtiossa. Teos toimii näin kiinnostavana vastapainona
arvosteltavalle pohjoismaiselle tutkimukselle, jossa pääpaino on
yhteistyöllä ja vastavuoroisuudella.

Keyn kirja mainitaan myös teoksessa Barnen och välfärdspolitiken,
joka on lasten olosuhteita analysoineen pohjoismaisen
tutkimusprojektin loppuraportti. Kirjassa pohditaan, kuinka lasten
hyvinvointia 1900-luvulla problematisoitiin ja kuinka
yhteispohjoismaiset keskustelut vaikuttivat tai olivat vaikuttamatta
kansallisiin päätöksiin. Esimerkiksi nostetaan lainsäädäntö,
joka on saanut yhä suuremman merkityksen yhteiskunnassa. Lapsuus on
yhtenäistynyt ajan mittaan erityisesti koulunkäynnin ja
päivähoidon vaikutuksesta, mutta yksittäisten lasten kokemukset
ovat vaihdelleet suuresti riippuen esimerkiksi yhteiskuntaluokasta,
asuinpaikasta tai etnisiteetistä.

Kirjoittajat, kuusi pohjoismaista historioitsijaa, määrittelevät
teoksen 'kuuden tutkijan monografiaksi' pohjoismaisista lapsuuksista,
jossa fokus on lasten oikeuksissa ja hyvinvointipolitiikassa. Lasten
omat äänet kuuluvat harvoin käytetyssä lähdemateriaalissa, mutta
tutkijat kertovat kuitenkin työskennelleensä lapsiperspektiivistä
käsin, eli huomioimalla ja tekemällä näkyväksi lasta
historiallisessa prosessissa.

Teos on luonnollinen jatko viime vuosina ilmestyneille pohjoismaisten
hyvinvointivaltioiden historiaa käsitteleville teoksille, ja
toimiikin eräänlaisena sisarteoksena vuonna 2006 ilmestyneelle
kirjalle The Nordic Model of Welfare. A Historical Reappraisal, jonka
työhypoteesissa pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta nähdään
mallina, jolla on viisi poikkeusta.  Vertailevassa
hyvinvointitutkimuksessa lapset ovat tutkijoiden mielestä jääneet
marginaaliin, ja kirjan tehtävänä onkin tarkastella, miten
1900-luvun hyvinvointihistoria esittäytyy lapsen kannalta.
Kirjoittajat ovat projektissaan pyrkineet ymmärtämään, missä
laajuudessa pohjoismainen hyvinvointipolitiikka on kehittynyt
yhteistyön, kilpailun ja poliittisen vertailun tuloksena - ts. mikä
on pohjoismaista, mikä on kansallista ja mikä on kansainvälistä
pohjoismaisissa hyvinvointimalleissa.

Kirja on jaettu temaattisesti kuuteen lukuun, jotka käsittelevät
demografiaa, pohjoismaista yhteistyötä lastensuojelukongressien
kautta, lastensuojelukäytäntöjä, adoptiota, kouluterveydenhuoltoa
sekä sota- ja pakolaislapsia. Pohjoista lapsuutta ei luonnollisesti
voi käsitellä kattavasti yhden teoksen puitteissa, minkä
kirjoittajat alussa mainitsevatkin. Muiden muassa lasten työnteko ja
koulutus on rajattu tässä teoksessa pois, koska aiheista on jo
olemassa runsaasti tutkimuskirjallisuutta.

Keskinäisen vertailun ja pohjoismainen yhteistyön kuvaamisen kautta
nostetaan esille maita yhdistäviä ja erottavia tekijöitä. Kun
Ruotsia on pidetty hyvinvointilainsäädännön esikuvana ja
edelläkävijänä, kuva muuttuu, kun lähdetään tarkastelemaan
lastensuojelun eri sektoreita. Norja esimerkiksi nousee
edelläkävijäksi maailman ensimmäisellä lastensuojelulailla
vuonna 1896 ja varmistamalla vuonna 1915 aviottomien lasten
perimysoikeuden isäänsä. Suomi, jonka yleisesti katsotaan olevan
Pohjoismaiden peränpitäjä hyvinvointilainsäädännössä, on taas
kouluterveydenhuollon ja -ruokailun edelläkävijämaa.

1900-luvun alussa dramaattisesti kiihtyneet yhteiskunnalliset
muutokset Pohjoismaissa vaikuttivat lasten elämään ja muuttivat
perinpohjaisesti lapsuutta: lapsikuolleisuus väheni voimakkaasti,
yhteiskunnat kaupungistuivat ja koulunkäynti lisääntyi. Juuri
1900-luvun alussa nopeat muutokset, epävarmuus ja ahdistus
tulevaisuuden suhteen johtivat lisääntyneeseen kiinnostuksen
lapsiin ja lapsuuteen, mikä johti sekä lainsäädännön muutoksiin
että erilaisiin lapsiin kohdistuviin toimenpiteisiin. Kirjoittajat
korostavat, että lasten oikeudet ja lasten etu olivat tärkeitä
periaatteita hyvinvointipolitiikassa 1900-luvulla, mutta se miten
lasten etu nähtiin, on muuttunut monin tavoin aikojen saatossa.

Hyvinvointitutkimus on korostanut julkisen sektorin ratkaisevaa
merkitystä Pohjoismaissa, samoin sosiaalidemokratian rooli on
katsottu tärkeäksi.  Kuitenkin juuri lastensuojelussa useat
toimijat ovat olleet tärkeitä. Vaikka sosiaalidemokraattien
merkitys oli suuri 1920- ja 1930-luvun tanskalaisessa ja
ruotsalaisessa sosiaalilainsäädännössä, niin jo vuosisadan
vaihteessa liberaalit ja konservatiiviset reformistit nostivat lasten
hyvinvoinnin esiin. On muistettava, että 1800-luvulla perustettiin
useita filantrooppisia laitoksia hädänalaisille lapsille.

Vaikka kirja tuo monella tavalla aivan uusia kysymyksiä
pohjoismaiseen hyvinvointikeskusteluun, on kirjan rakenne kuitenkin
mielestäni hieman epäonnistunut. Kirjoittajat kertovat esipuheensa
päätyneensä 'kuuden kirjoittajan monografiaan', jolloin lukujen
kirjoittajia ei ole kerrottu, tosin esipuheen alaviitteessä on
ilmoitettu eri lukujen vastuuhenkilöt. Vastuuhenkilöiden
kädenjälki ja kansallisuus näkyy kuitenkin selvästi muun muassa
lähdeviitteiden valinnassa. Suomalaisia lähteitä on kaiken
kaikkiaan verraten niukalti ja ne ovat usein vanhentuneita, mikä
korostuu etenkin terveydenhuoltoa käsittelevässä luvussa. Onko
niin, että tutkimuskirjallisuutta suomalaisesta lastenhuollosta ja -
suojelusta ei löydy muuta kuin suomen kielellä? Mielestäni selvempi
ratkaisu olisi ollut ilmoittaa lukujen kirjoittajat, sillä näin
lähdeaineiston valintakin olisi tullut selvemmäksi ja
ymmärrettävämmäksi.   

Pienestä moitteesta huolimatta teos on kattavana ja monipuolisena on
tervetullut ja kaivattu lisä pohjoismaiseen
hyvinvointikirjallisuuteen. Kirjan käsittelemistä teemoista ei
vertailevia pohjoismaisia teoksia ole aikaisemmin ilmestynyt.
Monipuoliseen lukuun lapsuuden demografiasta on koottu lapsia
koskevaa tilastotietoa yli sadan vuoden ajalta. Luku pohjoismaisista
lastensuojelukokouksista on erittäin kiinnostava ja toimii
'sisarartikkelina' Klaus Petersenin kirjoitukseen pohjoismaisista
sosiaalipolitiikan kokouksista.[1] Oma suosikkini kirjassa on sota-
ja pakolaislapsien historiaa ja ongelmia syvällisesti pohtiva luku,
jonka aikajana ulottuu 1920-luvulta nykypäivään. Erityisen
kiitoksen annan runsaalle kuvitukselle, joka toimii informatiivisena
ja tekstiä tukevana lisänä.

 

Kirjallisuus:

Christiansen, Niels Finn, Edling, Nils, Haave, Per & Petersen, Klaus
(eds) (2006) The Nordic Welfare State - A Historical Reappraisal.
Copenhagen: Museum Tusculanum.

Key, Ellen Barnets århundrade (1900). Stockholm: Albert Bonniers
förlag.

Schumann, Dirk (ed.) (2010) Raising citizens in the century of the
child. The United States and German central Europe in Comparative
Perspective . New York, Oxford: Berghahn Books.

 

[1] Klaus Petersen: Constructing Nordic Welfare? Nordic Social
Political Cooperation 1919-1955. The Nordic Model of Welfare (2006).



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/