[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ihminen on sitä mitä hän syö?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Maarit Cederberg  FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Popkin, Barry: Läski maailma. Villitykset, trendit, suositukset ja
tuotteet, jotka tekevät ihmisestä lihavan (The World Is Fat).
Kääntänyt Petri Stenman. Like Kustannus Oy, 2011. 286 sivua.


Ihminen on sitä mitä hän syö?
---------------------------------------------------------

Nykyään maailman ihmisistä 1,6 miljardia on ylipainoisia tai
liikalihavia, yli 230 miljoonalla on diabetes ja yli 1,5 miljoonalla
korkea verenpaine. Nämä ongelmat ovat moninkertaistuneet muutamassa
vuosikymmenessä. Barry Popkin, amerikkalainen ravitsemustieteen
professori, on tutkinut ravinto- ja liikuntatottumusten vaikutusta
terveyteen ei puolilla maailmaa jo usean vuosikymmenen ajan.
Yleistajuisessa teoksessaan Läski maailma hän osoittaa
tutkimustensa pohjalta havaitsemiaan syitä, jotka ovat johtaneet
liikalihavuuden räjähdysmäiseen ja vääjäämättömältä
näyttävään kasvuun ja esittelee lihavuuden vakavia seurauksia.

 


Popkin tarkastelee pitkittäistutkimuksissaan paitsi amerikkalaisten
myös kiinalaisten ja venäläisten ravintotottumusten, ruokavalion,
aktiviteettien, yhteisöjen, ansiotulojen ym. muutosta ja niiden
vaikutusta liikalihavuuden kasvuun. Sydäntautikuolemat ja erilaiset
syövät lisääntyvät jatkuvasti. Astma, korkea verenpaine, ja
univaikeudet liittyvät niin ikään liikalihavuuteen. Barry Popkinin
mukaan kyse on pandemiasta, joka leviää yhä kiihtyvällä
vauhdilla. Olisiko se ehkäistävissä?


Yhteiskunnan ja ruokavalion muutokset

 Teollisen vallankumouksen myötä ruokavalio monipuolistui, mutta
yhteiskunta eriarvoistui: eläinproteiinin ja -rasvan määrä nousi,
kuitujen saanti laski ja rintaruokinta väheni. Kaupungeissa ja
slummeissa juomaveden laatu oli huono: lapset alkoivat kärsiä
uusista ruokavalio-ongelmista, kuten kolibakteerin aiheuttamasta
ripulista, kasvun hidastumisesta ja vakavasta aliravitsemuksesta.
Myös sydäntaudit ja syöpä lisääntyivät. Vaikka liikalihavuus
on kasvanut ripeästi, on aliravittuja ihmisiä maailmassa edelleen
800 miljoonaa - eikä määrä ole merkittävästi vähenemässä.

Popkin selittää myös yhdysvaltalaisen viljelyjärjestelmän
muuttumista hallituksen myöntämien tukiaisten maksamisten myötä.
Viljelijöiden kannattaa viljellä vain niitä kasveja, joita
tuetaan, kuten maissia ja soijapapuja sekä vehnää - jotka
puolestaan pyörittävät Yhdysvaltain naudanliha- ja
siipikarjateollisuutta. Hedelmien ja vihannesten hinnat ovat
puolestaan koko ajan kohonneet. Sokerin rooli on Popkinin mukaan
maailmanhistoriassa ollut aina merkittävä: 1600-luvun maa-alueiden
hallinnan kiistat ovat seurausta mausteiden, sokerin ja sen
johdannaisten rommi- ja melassikaupan ympärille; näillä oli
avainrooli myös Amerikan vallankumouksessa ja orjakaupassa.

Ihminen on kehittänyt mieltymyksen makeaan evoluution tuloksena. Se
myös vaikuttaa samoihin aivojen reseptoreihin kuin tupakka, alkoholi
ja kokaiinikin, ja serotoniinin tuotanto lisääntyy. Serotoniinin
puolestaan uskotaan olevan tärkeää mielialan, unen,
seksuaalisuuden ja ruokahalun säätelyssä. Mieltymys on säilynyt,
ja jo pienet vauvat on helppo totuttaa makeaan - kuten tehtiin
Suomessakin vielä 1960-1970-luvuilla tarjoamalla heille sokeri- tai
hunajavettä.


Super Size Me

Popkin käyttää esimerkkiaineistonaan omaa amerikkalaista
lapsuudenperhettään, amerikkalaista nykyperhettä sekä
meksikolaista Yhdysvaltoihin muuttanutta perhettä ja intialaista
perhettä valottaessaan ruokailutottumisten muutoksia.
Tutkimusaineiston valossa näyttää siltä, että ihmisten
aterioiden energiapitoisuus ei ole muuttunut kovin paljon, mutta
välipalojen kohdalla se on rajusti kasvanut. Myös alkoholijuomien
kulutus on kasvanut huomattavasti.

Keskiverto amerikkalainen aikuinen nauttii nykyään viikonloppuisin
eli perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin 115 kaloria enemmän
päivässä kuin viikolla. Popkin mainitsee myös Morgan Spurlockin
ohjaaman Super Size Me -elokuvan tulevan lähelle totuutta, vaikkakin
liioitellusti. Pikaruoka- ja valmisruokateollisuus lähti 1980- ja
1990-luvuilla suurentamaan annoskokoja, ja ihmiset alkoivat syödä
yhä suurempia kalorimääriä.

Elintarviketeollisuus tai pikaruokaravintolat eivät Popkininkaan
mielestä ole yksin syyllisiä. Monet suuret yhtiöt ovat tehneet
töitä myös saadakseen tuotteensa terveellisemmiksi.
Mielenkiintoista on, etteivät yhtiöt uskalla kertoa muutoksista
asiakkailleen, koska pelkäävät, että tuotteita lakataan
ostamasta. Esimerkiksi Danone vähensi makeutettujen vesiensä
sokeripitoisuutta 20-40 prosenttia, mutta salaa. Usea
elintarvikeyhtiö pyrkiikin tekemään tuotteistaan terveellisempiä,
mutta tämä ei riitä. Lisäksi alalla vallitseva kilpailu eri
yritysten välillä vaikuttaa siihen, etteivät ne toimi
yhteistyössä terveyden eteen.

Tunnettu brittiläinen kokki Jamie Oliver on tehnyt työtä myös
amerikkalaisen kouluruokailun terveellistämiseksi tekemällä ruoan
huonosta laadusta julkista ja vetoamalla vanhempiin. Yksittäisen
ihmisen on vaikea kuitenkin vaikuttaa, niin kauan kuin
elintarviketeollisuuden näkemykset ruoasta eivät muutu
terveellisempään suuntaan eikä se noudata WHO:n suosituksia
esimerkiksi sokerin suhteen. Sisareni, joka muutti USA:han ja
työskentelee päiväkodissa, sai osakseen tyrmistystä, kun hän
ehdotti, että aamiaiseksi keksien ja maidon sijaan tarjoiltaisiin
puuroa, kuten suomalaisissa päiväkodeissa on (onneksi) edelleen
tapana.


 Kuinka suuriksi voimme kasvaa?

 Popkin pohtii myös, mitä yksittäiset ihmiset voivat tehdä. Hän
kannustaa ihmisiä omilla valinnoillaan vaikuttamaan omaan
terveyteensä: virvoitusjuomien kulutusta voi vähentää, samoin
kuin oluen, viinin ja suklaan.  Hän kehottaa myös jättämään
huomiotta ruokavillitykset, kuten esimerkiksi superfoodin, ja
tarkkailemaan kokonaiskalorimäärää. Lapsille pitäisi tarjota
terveellistä ruokaa ja kannustaa lapsia vilkkaisiin leikkeihin.
Popkinin mukaan meidän olisi ymmärrettävä, että käsityksemme
siitä, kuinka paljon on liian paljon, on muuttunut huonompaan
suuntaan. Popkin sanoo, että 'salaisuus ei olekaan siinä, kuinka
kehitys ja modernisaatio keskeytetään, vaan siinä, kuin elämisen,
syömisen ja juomisen tavat sopeutetaan siten, että muutoksista
voidaan hyötyä - eikä jäädä niiden jalkoihin' (s. 127).

Pekka Puskan jälkisanoissaan esittelemät kehityslinjat Suomen
liikalihavuuden kasvusta ovat hyvin samankaltainen kuin globaalisti:
ns. Finriski-väestötutkimuksen perusteella nähdään, että
ylipaino on merkittävästi yleistynyt 1980-luvulta 2000-luvun
lopulle tultaessa. Naiset ovat ylipainoisempia kuin miehet.
Painoindeksin muutos on kuitenkin miehillä suurempi kuin naisilla.
Ylipainoisten nuorten osuus on kolminkertaistunut. Ylipaino kytkeytyy
suhteelliseen köyhyyteen, ja Suomessa erityisesti naisilla matalaan
koulutustasoon. Terveysvaikutukset ovat selkeästi nähtävissä:
diabetes ja monet muut terveysongelmat yhdessä alkoholin käytön
kasvun kautta mm. maksakirroosikuolemat ovat lisääntyneet.

Puskan mukaan elinympäristömme on muuttunut 'obesitogeeniseksi' eli
lihavuutta aiheuttavaksi. Hänen 'lääkkeensä' ovat hyvin
samankaltaiset kuin Popkinkin: tarvitaan muutosta niin
elintarviketeollisuudessa, kaupan alalla, kouluissa, kodeissa sekä
työpaikoilla; myös kaupunkisuunnittelulla olisi suuri merkitys.
Molempien tutkijoiden näkemyksen mukaan kyse on kiihtyvästä
sairaudesta, jonka monet seuraukset olisivat estettävissä.

Teos on tärkeä puheenvuoro, mutta keinot eivät muuten kuin
yksittäisen ihmisen kohdalla ole kovin konkreettisia.
Elintarviketeollisuus tuskin kovin helposti muuttaa toimintatapojaan,
kuten Popkinin omatkin esimerkit osoittavat. Vaikka liikalihavuuteen
nähdään monia eri syitä, suurimpana juuri yhteiskunnan
muuttuminen, avaimet yksittäisellä ihmisellä terveelliseen
elämään ovat hänen omissa käsissään. Vaikka valinta on
vaikeaa, se on kuitenkin mahdollista. Huolimatta siitä, mitä
elintarviketeollisuus ja media meille yrittää tyrkyttää, voimme
valita itse - ja kantaa vastuun myös omien lastemme valinnoista,
mikä on mielestäni kirjan tärkein sanoma.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/