[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Jatkuuko suomettuminen?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Freelance-toimittaja, Lieksa
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Seppinen, Jukka: Suomettumisen syövereissä. Sanoma Pro, Docendo,
2011. 466 sivua.


Jatkuuko suomettuminen?
---------------------------------------------------------

Suomen suomettumisesta (Finlandisierung) on kirjoitettu paljon. Timo
Vihavaisen komea avaus parinkymmenen vuoden takaa eli Suomi
rähmällään -tutkimus herätti aiheesta vilkkaan keskustelun -
puolesta ja vastaan. Jukka Seppinen väittää uudessa kirjassaan,
että suomettuminen saavutti lakipisteensä vasta presidentti Mauno
Koiviston aikana.


Jukka Seppinen on tuottelias tutkija ja historioitsija, jonka
erikoisalaa ovat kylmän sodan kausi ja Suomen uudempi poliittinen
historia. Hän on kirjoittanut ennenkin ilmiöstä nimeltä
'suomettuminen' - ja myös niin sanotuista 'vaaran vuosista'
1944-1948, jolloin Suomi oli liukumassa monen mielestä
Neuvostoliiton vaikutuspiiriin. Seppinen on sekä näkijä että
kokija, koska on ollut myös ulkoministeriön palveluksessa
suomettumisen kulta-aikana. En tiedä oliko hän jo silloin
toisinnäkijä - vai onko viisaus kypsynyt myöhemmin? Joka
tapauksessa pientä tendenssimäistä jälkiviisautta uusimmasta
kirjasta voi löytää. Sille on tulossa myös jatko-osa, joka
pureutuu suomettumisen varhaisvaiheisiin. Suomettumisen syövereissä
sisältää paljon faktatietoa poliittisen eliitin nuoleskelusta
itänaapurin suuntaan. Agenttitarinoitakin on mukana ja monia
arkistolähteitä on käytetty juuri herskyvien yksityiskohtien
tuottamiseen. Niinpä tutkimuksesta on tullut luettava kokonaisuus
eikä tekijää voi silti syyttää populismista. Lähdeviitteissä
kuitenkin korostuvat ääripäät: toisaalla vaikuttavat
'maanpetturi' kommunistit (SKP) ja KGB:n neuvostoliittolaiset
Suomi-syöjät - toisaalla kokoomus ja puhdasotsaiset
'isänmaalliset' voimat. Musta on mustaa ja valkoinen valkoista.
Keskitietä ei tahdo löytyä eikä aina poliittisten toimijoiden
motiivejakaan. Pahiksia ja läpeensä suomettuneita poliitikkoja
Jukka Seppinen löytää jo kuolleista ja vielä elävistäkin:
Kalevi Sorsa, Ahti Karjalainen, Paavo Väyrynen, Mauno Koivisto ja
niin edelleen. Tutkijan kovin väite kuuluukin: 'Suomettumisen
lakipiste saavutettiin presidentti Mauno Koiviston aikana', jolloin
siitä tuli - Seppisen mukaan - peräti valtionjohdon toiminnallinen
lähtökohta. Ei voi kieltää, etteikö Koivisto olisi ollut
itäsuhteissaan kovin varovainen vielä 1990-luvun alussakin,
esimerkiksi Baltian suuntaan, mutta näen hänen toimissaan silti
myös Venäjää tuntevan, venäjää osaavan valtiomiehen viisautta.

 
 Jotenkin tuntuu, että juuri Venäjä-osaaminen - kielitaito
mukaanlukien - on jäänyt taka-alalle Koivistoa seuraavien
presidenttien ja vaikuttajavaltiomiesten meriittilistassa.
Suomettumista ovat tutkineet muutkin kuin Seppinen. Timo Vihavaisen
20 vuoden takainen Suomi rähmällään on yhä perusteos, johon (ja
Seppisen muihin tutkimuksiin) verrattuna Suomettumisen syövereissä
ei tuo kovin paljon uutta tietoa päivänvaloon.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/