[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Urheilulajien syntysijoilla

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Lauri Keskinen <lokesk at utu.fi> Filosofian tohtori, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kanerva, Juha; Tikander, Vesa: Urheilulajien synty. Teos, 2012. 496 sivua.


Urheilulajien syntysijoilla
---------------------------------------------------------

Urheilulajien synty tekee minkä lupaa: se käy yksityiskohtaisesti ja
kiinnostavasti läpi 47 urheilulajin, tai joissain tapauksissa lajiperheen,
historian niiden synnystä nykypäivään niin ulkomailla kuin Suomessakin.
Pääpaino on ulkomailla, sillä harvassa ovat Suomessa ideoidut lajit.
Kauniisti taitetussa kirjassa silmä lepää ja kuvia on viljalti. Kirja
julkistettiin juuri ennen isänpäivää, mutta sopii se mainiosti
joululahjaksikin.   



Urheilutoimittaja Juha Kanerva ja Suomen Urheilukirjaston erikoistutkija Vesa
Tikander julkaisivat marraskuun alussa epäilemättä suuritöisen teoksen
Urheilulajien synty. Nimensä mukaisesti kirjassa käydään pieteetillä läpi
47 urheilulajin historia kansainvälisestä, suomalaisesta ja naisten
näkökulmasta. Jaottelusta lisää jäljempänä. Tarkemmin ottaen pitäisi
puhua lajiperheistä tai urheilumuodoista, sillä esimerkiksi moottoriurheilun
ja yleisurheilun alla on useampia lajeja. Asia on ilmiselvästi vaivannut
kirjoittajiakin, sillä he käyvät lyhyesti läpi urheilulaji- ja
urheilumuoto-käsitteiden merkitystä. Pohdinnat kannattivat – kirjan jaottelu
on oikein selkeä. Onkin hyvä puhua jaottelusta, sillä yksittäisiä lajeja
esittelevät osiot eivät käy juuri minkäänlaista keskustelua toistensa
kanssa. Joku voisi pitää tätä heikkoutena, mutta itse pidän sitä
vahvuutena. Nyt kirjan voi lukea missä järjestyksessä tahansa, osioita voi
hyppiä yli, eikä aiempien osioiden tietoja tarvita. Tekstin tyyli pysyy
hämmästyttävän samanlaisena läpi kirjan, vaikka kirjoittajia on kaksi. Itse
asiassa ehdin lukea kirjasta miltei neljä viidesosaa, jonka jälkeen huomasin
kunkin osion perässä olevat kirjoittajien pienenpienet nimikirjaimet VK tai
JK. Kirjoitustyyli on kevyt mutta asiantunteva, ja olenkin havaitsevinani
Kanervan tehokkaan toimittajatyylin. Kirjassa ei siis jaaritella, vaan asiaan
mennään heti, ilman – tällaiselle kirjalle – turhaa teoretisointia tai
taustoittamista.

Koska urheilulajit esitellään omissa selkeärajaisissa osioissaan, olisi ne
voinut järjestää useammallakin tavalla. Kirjoittajat päätyivät lajien
esittelyyn aakkosjärjestyksessä, mikä saattaa aluksi hämmentää lukijaa.
Onhan esimerkiksi hieman nurinkurista lukea ensimmäiseksi amerikkalaisesta
jalkapallosta, siis 1800-luvulla kehitetystä lajista, ja vasta sadan sivun
jälkeen jousiammunnasta, jolla on kiistatta ikiaikaisen vanhat juuret. Mutta
eipä näitä olisi voinut aikajärjestykseenkään laittaa. Ensinnäkin
1800-luku olisi tullut yliedustetuksi, sillä niin monella lajilla on juurensa
kyseisellä vuosisadalla ja vielä Englannissa. Toiseksi on äärimmäisen
vaikea määrittää hetki, kun laji syntyy. Onko se vaikkapa jousiammunnan
tapauksessa hetki, kun metsästäjät tuhansia vuosia sitten kilpailivat
ampumallaan saaliilla, vai kenties 1800-luvulla, kun jousiammunta nousi
Iso-Britanniassa yläluokan suosioon? Urheilulajin synnyn ajoittaminen
kirjallisten sääntöjen laatimisen perusteella olisi sekin pulmallista, sillä
monesti säännöt syntyivät useassa paikassa suurin piirtein samaan aikaan, ja
toisaalta sääntöjä on muokattu rankasti lajien historian aikana.
Maantieteellinen jaottelu urheilulajin syntypaikan perusteella olisi ollut yksi
mahdollisuus, mutta siinäkin on ongelmansa. Esimerkiksi sulkapallon kaltaista
lajia harrastettiin jo muinaisessa Kiinassa, jonka jälkeen nykymuotoonsa se
kehittyi niin Englannissa kuin Intiassakin.

Kussakin osiossa käsitellään ensin lajin synty sekä sitten
sattumanvaraisessa järjestyksessä Suomen tilanne ja naisten osuus lajin
parissa. Naisista erikseen kirjoittaminen tuntui päälle liimatulta, sillä
sitähän se on! Osioiden sisäinen käsittelytapa etenee siis valtavirrasta
kohti marginaalia, maailmanlaajuisesta kohti Suomea. Asiasta voisi halutessaan
nostaa isonkin mekkalan ja lyödä pöytään sukupuolikortin, mutta Kanervaa ja
Tikanderia ei asiasta sovi syyttäminen. Miltei kaikissa lajeissa sukupuolella
on ollut vahvasti merkitystä, ja usein naiset ovat omaksuneet lajeja miesten
vanavedessä. Näin ollen Urheilulajien synnyn ratkaisua voidaan perustella
aikasidonnaisuudella. Silloin käy järkeen sekin, miksi suomalaisten
urheiluharrastukset esitellään useimmiten kansainvälisen tilanteen jälkeen.
Pikaisella selauksella selvisi, että ainoastaan pesäpallon kohdalla
esitellään vain suomalainen – ja naisten – tilanne. Onhan pesäpallo
Suomessa kehitetty laji. Naisten ja miesten tilanteen esittelyssä erikseen voi
nähdä erään hyvänkin puolen: näin lukijat löytävät heti itseään
kiinnostavat osiot. Samalla logiikalla voidaan perustella myös kirjan jakaminen
osioihin lajien perusteella.

Harvoin tulee vastaan näin näyttävästi taitettu kirja! Taitto on ilmava,
selkeä ja miellyttävä silmälle. Kirjan graafisen suunnittelun on tehnyt
graafikko Jenni Saari. Ei liene sattumaa, että Saari voitti marraskuussa vuoden
parhaan esikoisteoksen kansikilpailun, jota järjestää Helsingin Sanomat.
Kansi on Veera Antsalon proosarunokokoelmassa Sähkökatkoksen aikaan.
Urheilulajien synnyn graafinen yleisilme on suomalaiskansallisen sinivalkoinen,
vaikka sininen väri onkin todella vaalea. Kuvia, lähinnä mustavalkoisia, on
paljon, miltei joka toisella sivulla. Leipätekstin ohessa kirjassa on
Tiesitkö? -infolaatikoita, jotka keveällä otteella tuovat lisäinformaatiota
käsiteltävään urheilulajiin. Kirjan lopusta löytyy suuntaa-antava
lähdeluettelo – viiteapparaattia ei ole –, henkilöhakemisto ja
kuvalähteet.

Urheilulajien synty tasapainoilee lukukirjan ja selattavan hakuteoksen
välillä, ja lukutapahan riippuu täysin lukijasta. Yhtäältä kirjan voi
lukea kannesta kanteen, ikään kuin pikakurssina kaiken maailman
urheilulajeihin. Toisaalta sitä voi lukea minun tapaani: ensin valikoiden
kiinnostavimmat tai tuntemattomat lajit, jonka jälkeen etenin kohti itselleni
ennalta tuttuja lajeja. Lahjakirjaksi urheilusta kiinnostuneelle se joka
tapauksessa sopii mitä mainioimmin. Saattaapa kirja innostaa kokeilemaan uusia
lajejakin.          



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/