[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomalaisen rasismin koko kuva

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Freelance-toimittaja, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Puuronen, Vesa: Rasistinen Suomi. Gaudeamus, 2011. 286 sivua.


Suomalaisen rasismin koko kuva
---------------------------------------------------------

Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksella työskentelevä dosentti Vesa
Puuronen on pitkän linjan rasismitutkija. Voisi olettaa, että hänen
roolinsa nuorisotutkijana ja skini-ilmiön taustojen selvittäjänä
Joensuun vuosina Karjalan tutkimuslaitoksella  on vaikuttanut myös
uuden Rasistinen Suomi -kirjan syntyyn. Sen esipuheessa tekijä
mainitsee lähdemateriaalin kokoamisen kestäneen reilut kymmenen
vuotta.


Rasistinen Suomi on rakenteeltaan perinteistä akateemista tutkimusta,
mutta luettavuudeltaan se on harvinaisen laadukasta ja selkokielistä
tekstiä. Se on myös todella ajankohtainen puheenvuoro, koska
kommentoi maahanmuuttokeskustelua, -politiikkaa ja suomalaista
monikulttuurisuutta. Myös perussuomalaisten 'halla-aholaisten'
näkemyksiä ja kirjoituksia arvioidaan rasismi-näkökulmasta.

Aluksi Puuronen arvioi aikaisempaa rasismitutkimusta, erittelee
rodullistamista ja rasismin muotoja. Lukija saa hyödyllistä tietoa
siitä, mitä ovat esimerkiksi vanha 'biologinen' ja uusi
'kulttuurinen' rasismi - tai mitä rakenteellinen ja arkipäivän
rasismi pitävät sisällään. Näin tulevat perustelluiksi kenties
yllättävätkin arviot siitä, missä kontekstissa ryssävihaa tai
saamelaisten kokemaa sortoa tulisi tarkastella. Erittäin paljon
huomiota Puuronen antaa rasismin leviämisessä yhteiskunnallisille
syille. Se, että kansalaiset eivät ole lähimainkaan sosiaalisesti
tasa-arvoisia, ruokkii aina myös rasistisia tulkintoja 'niistä
toisista' , yhteiskunnallisten luokkaerojen kasvaessa.


Venäjänkielisten ja saamelaisten kokema rasismi

Kolmannessa luvussa käsitellään perusteellisesti venäläisvihan
historiaa Matti Klingen näkemyksistä lähtien ja kuvaillaan
ryssittelyn nykypäivääkin. Puuronen tuo esiin myös vastikään
ilmestyneen tutkimuksen, nimittäin Anne-Mari Souton väitöskirjan
Arkipäivän rasismi koulussa (2011). Neljäs luku on erinomainen
johdattelu saamelaiskysymyksen problematiikkaan ja sen johtopäätös on
tyly: saamelaisten kohtelu ja heihin maan alkuperäisasukkaina
kohdistuva syrjintä on ala-arvoista rodullistamista ja sisältää
selkeästi rasistisia elementtejä. Useinkaan ne oikeudet, jotka
saamelaiset ovat saaneet paperilla, eivät toteudu käytännössä.
Mielestäni kolmas ja neljäs luku ovat Puurosen tutkimuksen
varsinaisia ydinalueita ja antavat paljon uutta tietoa rasististen
ajatusrakennelmien moninaisuudesta ja 'näkymättömyydestäkin'
suomalaisessa yhteiskunnassa.


Vesa Puurosen haastattelu

Pentti Stranius: Eräs mielenkiintoinen teema uudessa kirjassasi ovat
saamelaiset. Miten yhdistät saamelaiskysymyksen rasismiin ja miksi? 

Vesa Puuronen: Saamelaiset ovat Suomen alkuperäiskansa, joka on
joutunut suomalaisten kolonialismin kohteeksi satojen vuosien aikana.
Nykyisin kolonialismin jäljet näkyvät Saamenmaassa muun muassa siten,
että saamelaisilla ei ole oikeuksia maahansa ja vesistöihinsä vaan
suuri osa saamelaisten aiemmin hallitsemasta alueesta on Suomen
valtion omaisuutta.

Rasismi näkyy lisäksi saamelaisten ja suomalaisten arkisessa
kanssakäymisessä muun muassa nimittelynä, syrjintänä työmarkkinoilla
ja koulutuksessa. Saamelaisten kiellelliset oikeudet eivät toteudu.
Itse asiassa Suomessa on tapahtumassa kulttuurinen kansanmurha: kaksi
kolmesta saamenkielestä on vaarassa hävitä.

Saamelaisista kirjoitan koska heidän asemastaan ei ole tästä
näkökulmasta paljoa Suomessa keskusteltu. Saamelaisten
rodullistamisen historiaa on tutkittu mutta muuten saamelaisiin
kohdistunut rasismi ja kolonialismi ovat vielä vähän tutkittuja
aiheita. Muissa pohjoismaissa, erityisesti Norjassa saamelaisten
kokemia vääryyksiä on pyritty oikaisemaan ja saamelaisille on
palautettu oikeuksia maihinsa sekä maksettu korvauksia
norjalaistamistoimenpiteistä. Kaikki tämä on Suomessa tekemättä.
Hallitus toisensa perään on luvannut ratkaista muun muassa
saamelaisten maakysymyksen mutta mitään todellista edistystä ei ole
tapahtunut.

Pentti Stranius: Olet myös tutkinut ja vertaillut rasistisia
nuorisoliikkeitä ja ideologioita Suomessa ja Venäjällä. Näetkö
Venäjällä enemmän / vähemmän rasismi-uhkaa kuin Suomessa? 

Vesa Puuronen: Venäjällä rasismi on hyvin väkivaltaista. Maassa on
viimeisten kymmenen vuoden aikana tapettu vuosittain noin 30-50
ihmistä rasistisissa rikoksissa, joita usein ovat tehneet
äärioikeistolaiset nuorisoryhmät. Tällaista meillä Suomessa ei ole.
Mielipiteiden tasolla on vaikea vertailla venäläisten ja suomalaisten
nuorten rasistisuutta, koska vertailukelpoisia aineistoja ei ole.

Pentti Stranius: Entä onko ns. ryssäviha Suomessa oikeasti rasistinen
ongelma? 

Vesa Puuronen: 'Ryssäviha' liittyy venäläisten rodullistamiseen ja
siten siihen, että venäläisiä muun muassa nimitellään ja syrjitään
Suomessa eri elämänalueilla. Rodullistaminen, syrjintä nimittely ja
muu arkipäivän rasismi on osa monien Suomessa asuvien venäläisten
elämää. Se on osa suomalaista rasismia. Ryssäviha on monien
suomalaisten mielissä niin syvällä, että sen kantajat eivät itsekään
sitä tiedosta. Sen seurauksia näkyy monilla elämänalueilla,
akateemisista keskusteluista kapakoiden uhoamiseen.


Jussi Halla-ahon rooli

Rasistinen Suomi tuo siis tavallaan näkymättömät rasismia ruokkivat
rakenteet ja ilmiöt näkyviksi. Rasismihan liitetään pohjoisella
pallonpuoliskolla - erityisesti Skandinaviassa ja Venäjällä - yleensä
valkoisen miehen suhtautumiseen mustaan afrikkalaiseen. Ei tulla
helposti ajatelleeksi, että voi olla muunkinlaista rodullistamista ja
etnisten ryhmien arvottamista, avoimen rasistisesti.

Kirjan loppupuolella keskitytään rasismin ilmentymiin politiikassa,
Suomen maahanmuuttokeskusteluun ja Jussi Halla-ahon
'maahanmuuttokritiikin' analyysiin. Vesa Puuronen vetää
perussuomalaisten ulkomaalaispolitiikan kohdalla komeasti langat
yhteen ja tekee myös selkeän loppupäätelmän: kyllä, Jussi Halla-ahoa
voidaan perustellusti pitää rasistina. Hänen tekstinsä sisältävät
paljolti 'kulttuurista' rasismia, koska kirjoittaja selvästi
rodullistaa somalit, maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja itselle
epämieluisat 'etniset' ryhmät. Juuri tuo 'etnisyys' on Puurosen
mielestä rodullistamisen halla-aholainen kiertoilmaisu.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/