[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Lobbauksen lyhyt oppimäärä. Ja paljon muuta.

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Rami Nissilä  VTM, jatko-opiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Jaskari, Harri; Hyytiäinen, Minna; Lähde, Jussi; Perttula, Pekka:
Lobbauskirja. Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2010. 189 sivua.


Lobbauksen lyhyt oppimäärä. Ja paljon muuta.
---------------------------------------------------------

Lobbauskirja on kaivattu keskustelupuheenvuoro erilaisten eturyhmien,
kansalaisjärjestöjen ja yritysten edunvalvonnasta, lobbauksesta.
Tekijät ottavat härkää sarvista ja tarttuvat tähän vaikeaan ja
vaiettuun aiheeseen ennakkoluulottomasti. Kirja avaa lobbaamisen
käsitettä ja sisältöä ansiokkaasti ja auttaa lukijaa ymmärtämään
mistä tässä kiistanalaisessa termissä on kysymys. Lahjonta ja lobbaus
erotetaan kirjassa selkeästi toisistaan. Pekka Perttulan sanoin:
'Lobbaajan tärkein arvo ei ole raha vaan tieto ja asiantuntemus.' (s.
154). Teoksessa yritetään löytää ratkaisuja lobbauksen maineen
parantamiseksi ja yhteisten pelisääntöjen luomiseksi.

 


Kirja jakaantuu neljään lukuun kirjoittajiensa mukaan. Tällä kertaa
tuloksena on lievästi tasapainoton kokonaisuus, sen verran paljon
kirjoittajien tyylit ja lukujen sisällöt eroavat toisistaan. Lähteen
ja Jaskarin luvut toimivat hyvin yhteen kun taas Hyytiäisen ja
Perttulan osuudet tuntuvat hieman vierailta ensimmäisten tekstien
lupaavan alun jälkeen.

Jussi Lähteen kynä ei tälläkään kertaa petä. Lähteellä on lahja ottaa
lukija nopeasti haltuun ja pitää hänet otteessaan elävällä
tekstillään. Lähteen kirjoittama luku vilisee oivaltavia kielikuvia
ja valaisevia esimerkkejä. Loistavista ja ajatuksia herättävistä
sitaateista käy esimerkiksi vaikka seuraava:

'Muistatteko ilosanoman, jota meille toitotettiin internetin
saapuessa? Luvattiin avoimuuden lisääntymistä, tiedonvälityksen
nopeutumista, raja-aitojen madaltumista. Vaan kuinkas sitten
kävikään? Verkosta on tullut puskasta-ampujien paratiisi, vihan
punttisali ja tiedon irvokas peilisali, jossa fiktiota väännetään
faktaksi.' (s. 43)

Harri Jaskarin kirjoituksen paras anti, sujuvan tekstin lisäksi,
liittyy sen lähestymistapaan. Hän esittelee useampaa lobbauskampanjaa
viimeisen 20 vuoden ajalta ja valottaa hienosti aikojen ja tapojen
muuttumista. Kehitystä on tapahtunut, kuten seuraava sitaatti
parinkymmenen vuoden takaisesta ydinvoimalobbauksesta osoittaa. On
vaikea kuvitella, että nykymaailmassa pärjäisi enää vastaavanlaisella
asenteella:

'Yksi seikka, jonka yleisesti uskottiin vaikuttaneen
ydinvoimahankkeen kaatumiseen, oli kahden ydinvoimalobbarin
aggressiivinen, painostava ja yliaktiivinen tapa lobata, mikä kääntyi
heidän tarkoitusperiään vastaan. Varsinkin naiskansanedustajat kokivat
heidän tapansa lähestyä kansanedustajia aggressiiviseksi ja
vähätteleväksi. 'Onko täällä naisia paikalla? No, puhun sitten
hitaammin.' Ammattiyhdistysliikkeen ydinvoimalobbarin avauspuhe
1990-alun ydinvoimakeskustelussa.' (s. 69)

Lähteen tavoin myös Jaskari antaa mainioita ilmaisia neuvoja
jokaiselle lobbauksesta työnsä puolesta tai muusta syystä
kiinnostuneelle.

Minna Hyytiäinen on saanut neljästä kirjoittajasta ehkä
epäkiitollisimman tehtävän kirjoittaessaan lobbauksesta ja
edunvalvonnasta lakitekstien valossa. Hyväkään kirjoittaja ei pääse
hevillä loistamaan kun toimeksiantona on kuvata lobbaukseen liittyviä
laintulkintoja. Hyytiäisen teksti on kuitenkin informatiivinen ja
varoittaa useista sudenkuopista, joihin sekä lobbari että lobattava
voivat langeta. Tämän tekstin lukemalla voisi välttää niistä
yleisimmät. Hyytiäisen käyttämät esimerkit kertovat karulla tavalla
miten kokeneetkin pelurit saattavat rikkoa lakia, tahallisesti ja
tahattomasti. Tämän tekstin lukemalla on kartalla ainakin
yleisimmistä avantokohdista, joihin virkamies, kuntapäättäjä tai
kansanedustaja saattaa heikoilla jäillä tipahtaa.

Pekka Perttulan kirjoituksen keskiössä on vaalirahajupakka ja
puolueiden maineen rehabilitoiminen. Ansiokas puheenvuoro on väärässä
seurassa. Yhteensopimattomuus muiden kirjoitusten kanssa paistaa
kokonaisuudesta läpi.

Perttula - ymmärrettävistä syistä - on jäänyt ikään kuin
vaalirahakohun vangiksi. Hänen sinänsä arvokas ja syvällisesti
pohdiskeleva kirjoituksensa keskittyy puolueiden maineen
palauttamiseen vaalirahajupakan jälkimainingeissa. Sivuja uhrataan
surutta myös Keskustan ja sen puoluetoimiston sisäiseen toimintaan.
Aihe on validi ja ollut Suomessa viime vuosina ajankohtainen. Jonkin
verran Perttulan sisällöllinen valinta kuitenkin herättää kysymyksiä.
Siinä missä muiden kirjoittajien tekstit ovat ajattomampia Perttula
asemoituu vielä vaalirahasotkun aikaisiin juoksuhautoihin puolueiden
puolustustaistelua käydessään.

Lobbaukselle on laadittava säännöt

Kaikille neljälle kirjoittajalle on yhteistä huoli siitä, että
lobbaus esitetään usein demokratialle vieraana ja vastenmielisenä
ilmiönä. Kirjoittajat peräänkuuluttavat asiallista ja avointa
keskustelua lobbauksesta. On hyvä, että lobbauksesta puhutaan
kirjassa sen omalla nimellään eikä olla yritetty löytää uudissanoja
tai -termejä ja piilottaa lobbausta niiden taakse. Suomenkielessä ja
suomalaisessa keskustelussa 'lobbaus' on terminä saanut
käsittämättömän negatiivisen konnotaation. Yksi kirjan ansioista
liittyykin lobbaus-sanan demystifioimiseen. Selkeä pesäero tehdään
lobbaamisen ja lahjonnan välillä. Aikamoinen savotta on arvattavasti
vielä edessä ennen kuin lobbaamisen ja lobbarin maine on lopullisesti
puhdistettu Suomen syvän kansan keskuudessa.

Kirjan tärkein opetus lienee kiteytettävissä seuraavaan: lobbaukselle
on laadittava säännöt ja niitä on noudatettava. Lobbaus on
parhaimmillaan päätöksentekijöille hyödyllistä, koska lobbauksen
kautta virkamiehet ja päättäjät saavat tietoa päätöksen vaikutuksista
yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Parhaimmillaan lobbaus lisää
demokratiaa, ei vähennä sitä. Päätöksien tekeminen on inhimillistä
toimintaa ja parhaimmiltakin virkamiehiltä voi jäädä asioita ja
näkökohtia huomaamatta valmisteluprosessin aikana.

Kukapa meistä ei joskus lobbaisi

Takakannen lupauksen mukaisesti kirja toimii myös mainiona
oppikirjana kaikille lobbauksesta kiinnostuneille. Varsinaisia
ammattilobbareita Suomessa on melko vähän, mutta jokaisen elämään
kuuluu erilaisiin päätöksiin vaikuttaminen. Jos hyväksyy ajatusleikin
siitä, että elämä on sarja erilaisia ja eri suuruisia päätöksiä, on
lobbaaminen erottamaton osa jokaisen kansalaisen ja yksilön elämää.
Kaikenlaisia päätöksiä pitää tehdä joka päivä ja niitä pitää
perustella lähipiirilleen. Oli kyse sitten oman yksikön budjetin
kasvattamisen perustelemisesta esimiehilleen, työpaikan
virkistyspäivän ohjelmasta työkavereilleen, tietynmerkkisen auton
ostamisen tai kavereiden saunaillan välttämättömyyden perustelemista
kotona aviopuolisolleen...

Niin. Kukapa meistä ei joskus lobbaisi?

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/