[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kristillisten symbolien abc-kirja

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti  FL, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Väisänen, Liisa: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään..
Kirjapaja, 2011. 207 sivua.


Kristillisten symbolien abc-kirja
---------------------------------------------------------

Liisa Väisäsen Kristilliset symbolit ei ole varsinaisesti hakuteos
eikä taidekirja, mutta on kuitenkin hiukan molempia. Teos esittelee
kymmeniä kristillisiä symboleja sekä eri aikakausien taideteoksia,
joissa näitä symboleja esiintyy. Mukaan on valikoitu kuvailtavaksi
sekä yksittäisiä symboleita että esimerkiksi pyhimyksiin liittyviä
attribuutteja. Parisataasivuinen kirja ei tietenkään voi olla
kattava, mutta paljon tietoa se sisältää. Runsas taidekuvitus
selityksineen tekee kirjasta sekä kauniin että kiinnostavan.

 


Teos alkaa symbolin määrittelyllä, joka on yksinkertainen, mutta
riittävä tämän kirjan symbolikuvausten ymmärtämiseen. Kirjoittajan
mukaan symbolit ovat 'kuin oma kielensä, joka toimii tietyn
kulttuurillisen kehyksen sisällä'. Tässä tapauksessa kristinusko
tarjoaa tuon kulttuurisen kontekstin. Kirjoittaja korostaa useaan
otteeseen, ettei symboliikka suinkaan merkitse salaisten ryhmien
vielä salaisempia viestejä. Symbolit syventävät kuvan kristilliseksi
sanomaksi sille, joka osaa kuvan symboleita lukea. Esimerkiksi
kärpänen 1600-luvun flaamilaisessa asetelmassa voi muistuttaa, että
sielunvihollinen, kärpästen herra Belsebub, vaanii kaikkialla. Näin
kukka- tai hedelmäasetelma voikin itse asiassa kuvata myös hyvän ja
pahan taistelua.

Symboleina voi esiintyä esineitä, kasveja ja eläimiä, mutta myös
ihmishahmojen asentoja, eleitä ja ilmeitä, muotoja, värejä, numeroita
ja kirjaimia. Kulttuurinen kehys näkyy siinä, että sama esine voi
symboloida useita eri asioita. Ellei katsoja tunne kulttuurista
kontekstia, kotka on vain suuri lintu, mutta kontekstista riippuen
kotka on voi viitata myös Juppiteriin, keisariin tai evankelista
Johannekseen.

Symbolit eivät ole muuttumattomia ja yksiselitteisiä. Samalla
esineellä voi olla sekä positiivinen että negatiivinen merkityksensä
muusta yhteydestä riippuen. Esimerkiksi ahneuden symboli, raha, voi
muuttua menestyksen symboliksi, kun rahan lähellä on rukouskirja tai
Raamattu. Symbolit myös siirtyvät kulttuurista toiseen ja saavat
uusia merkityksiä. Monet antiikin symboleista ovat lainautuneet
kristinuskoon: esimerkiksi Venus/Afrodite-jumalattaren simpukka ja
ruusu ovat siirtyneet Neitsyt Marialle, jumalattaren kyyhkysestä taas
on tullut Pyhän Hengen symboli. Marian yhteydessä simpukkakuvio
viittaa erityisesti neitseellisyyteen. Kristillisessä symboliikassa
punainen ruusu symboloi kärsimystä, valkoinen puolestaan
viattomuutta.

Teos on jaettu kronologisesti eteneviin lukuihin, joista kahdessa
ensimmäisessä, varhaiskristillistä aikaa ja keskiaikaa käsittelevissä
on alaotsikoina erityisesti symboliesineitä, eläimiä ja kasveja.
Kaikkein ensimmäisenä erikseen käsiteltävänä symbolina on kala,
varhaiskristittyjen tunnusmerkki. Symbolina veteen liittyvä kala voi
viitata puhtauteen, viisauteen, hedelmällisyyteen ja
ylösnousemukseen. Se on myös kasteen symboli. Kala liitetään myös
useisiin henkilöihin: apostoli Andreas oli kalastaja, Tobia ja
Gregorius Toursilainen paransivat kumpikin sokean isänsä
kalanmaksalla. Kalat nousivat kuulemaan pyhän Antonius Padovalaisen
saarnaamista ja Juudas Iskariot voi piilotella selkänsä takana
ehtoollispöydästä varastettua kalaa. Myös arkkienkeli Rafaelin tunnus
on kala.

Varhaiskristillisessä osiossa käsitellään myös ristiä, joka nykyään
on kristinuskon keskeinen symboli. Varhaiskristityt eivät kuitenkaan
halunneet korostaa vapahtajansa häpeällistä ristinkuolemaa, kun
perinteisesti ympäröivien kansojen taruissa jumalat ja sankarit
olivat voittamattomia. Ristiä käsittelevän aukeaman kuvissa on
monenlaisia ristejä, mutta niistä ei tekstissä kerrota kovinkaan
paljon; näin keskeisen symbolin olisi suonut saavan perusteellisemman
käsittelyn. 

Keskiajan kristillisessä taiteessa kuvattiin myös tarueläimiä, kuten
yksisarvisia, basiliskeja ja lohikäärmeitä. Tällaiset eläimet voidaan
nähdä suoraan Jumalan kaikkivoipaisuuden osoituksena: halutessaan
Jumala voisi luoda mitä tahansa uusia eläimiä. Suosituimmilla
tarueläimillä on myös symbolimerkityksiä. Yksisarvinen voi olla
viattomuuden symboli; se on myös viitannut sekä Jeesukseen että
Neitsyt Mariaan. Aikanaan se oli myös fallinen symboli, mutta
keskiajalla eläimen päässä oleva sarvi alettiin liittää enemmänkin
henkisiin ominaisuuksiin. Toinen erittäin suosittu tarueläin on
lohikäärme, joka kristillisessä symboliikassa kuvaa paholaista.

Renessanssiajan taidetta käsittelevässä osassa keskitytään toisaalta
Jeesuksen elämään liittyvien miesten attribuutteihin, toisaalta
hyveiden ja syntien symboleihin. Evankelistojen symbolit, enkeli,
leijona, härkä ja kotka, kuvataan jo keskiaika-osiossa, mutta
renessanssiin kuuluvat myös ne miehet, joita kuvattiin Kristus-lapsen
kanssa. Johannes Kastaja esiintyy näissä kuvissa itsekin lapsena,
mutta aikuisena miehenä Jeesus-lapsen kanssa on kuvattu Joosefia,
pyhää Kristofferia ja pyhää Antonius Padovalaista, joilla kullakin on
omat tuntomerkkinsä. Myös kardinaalihyveitä sekä kuolemansyntejä on
kuvattu runsaasti ja niillä on myös symbolisia ilmauksia. Esimerkiksi
hedelmien syöminen ja kukkien poimiminen viittaavat sukupuoliaktiin;
tyhjä, avoin lintuhäkki taas viittaa jo tapahtuneeseen neitsyyden
menetykseen.

Seuraavat luvut ovat lyhyempiä käsitellen reformaatiota,
vastareformaatiota, valistusaikaa, 1800-luvun Maria-mystiikkaa ja
nykyaikaa. Jokaiseen lukuun kuuluu yleisemmin kertovaa tekstiä sekä
kuvia aikakauden taideteoksista. Kuviin liittyvissä kuvateksteissä
esitellään kuhunkin kuvaan sisältyvää symboliikkaa sekä annetaan myös
jonkun verran taustatietoja. Kirjoittaja varoittaa myös
ylitulkinnoista; joskus taideteosten kuvioissa voi myös todella olla
kysymys vain esteettisestä ja visuaalisesta vaikutelmasta. Kuitenkin
esimerkiksi maalausten henkilöhahmojen käsien ja sormien asennoista
voi lukea monenlaisia asioita - jos osaa.

Kirja lopun hakemistoissa on eroteltu toisistaan eri hakemistoiksi
kirjassa käsitellyt kasvit, eläimet, myyttiset oliot, eleet ja
ilmeet, kristilliset merkit, värit, asiat ja esineet sekä pyhimykset.
Myös kirjan kuvista on oma luettelonsa asianmukaisine tietoineen.
Kaikista taideteoksista ei tietenkään ole tiedossakaan täsmällistä
valmistumisvuosilukua, mutta jonkinlainen ajanmääre olisi ollut
hyödyksi. Kaiken kaikkiaan teos runsaine yksityiskohtineen on mainio
lisä kenen tahansa yleissivistykseen. 

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/