[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kristillisten symbolien abc-kirja

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti  FL, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Väisänen, Liisa: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään..
Kirjapaja, 2011. 207 sivua.


Kristillisten symbolien abc-kirja
---------------------------------------------------------

Liisa Väisäsen Kristilliset symbolit ei ole varsinaisesti
hakuteos eikä taidekirja, mutta on kuitenkin hiukan molempia.
Teos esittelee kymmeniä kristillisiä symboleja sekä
eri aikakausien taideteoksia, joissa näitä symboleja
esiintyy. Mukaan on valikoitu kuvailtavaksi sekä
yksittäisiä symboleita että esimerkiksi pyhimyksiin
liittyviä attribuutteja. Parisataasivuinen kirja ei
tietenkään voi olla kattava, mutta paljon tietoa se
sisältää. Runsas taidekuvitus selityksineen tekee
kirjasta sekä kauniin että kiinnostavan.

 


Teos alkaa symbolin määrittelyllä, joka on
yksinkertainen, mutta riittävä tämän kirjan
symbolikuvausten ymmärtämiseen. Kirjoittajan mukaan
symbolit ovat 'kuin oma kielensä, joka toimii tietyn
kulttuurillisen kehyksen sisällä'. Tässä
tapauksessa kristinusko tarjoaa tuon kulttuurisen kontekstin.
Kirjoittaja korostaa useaan otteeseen, ettei symboliikka suinkaan
merkitse salaisten ryhmien vielä salaisempia viestejä.
Symbolit syventävät kuvan kristilliseksi sanomaksi sille,
joka osaa kuvan symboleita lukea. Esimerkiksi kärpänen
1600-luvun flaamilaisessa asetelmassa voi muistuttaa, että
sielunvihollinen, kärpästen herra Belsebub, vaanii
kaikkialla. Näin kukka- tai hedelmäasetelma voikin itse
asiassa kuvata myös hyvän ja pahan taistelua.

Symboleina voi esiintyä esineitä, kasveja ja
eläimiä, mutta myös ihmishahmojen asentoja,
eleitä ja ilmeitä, muotoja, värejä, numeroita ja
kirjaimia. Kulttuurinen kehys näkyy siinä, että sama
esine voi symboloida useita eri asioita. Ellei katsoja tunne
kulttuurista kontekstia, kotka on vain suuri lintu, mutta
kontekstista riippuen kotka on voi viitata myös Juppiteriin,
keisariin tai evankelista Johannekseen.

Symbolit eivät ole muuttumattomia ja yksiselitteisiä.
Samalla esineellä voi olla sekä positiivinen että
negatiivinen merkityksensä muusta yhteydestä riippuen.
Esimerkiksi ahneuden symboli, raha, voi muuttua menestyksen
symboliksi, kun rahan lähellä on rukouskirja tai Raamattu.
Symbolit myös siirtyvät kulttuurista toiseen ja saavat
uusia merkityksiä. Monet antiikin symboleista ovat lainautuneet
kristinuskoon: esimerkiksi Venus/Afrodite-jumalattaren simpukka ja
ruusu ovat siirtyneet Neitsyt Marialle, jumalattaren kyyhkysestä
taas on tullut Pyhän Hengen symboli. Marian yhteydessä
simpukkakuvio viittaa erityisesti neitseellisyyteen.
Kristillisessä symboliikassa punainen ruusu symboloi
kärsimystä, valkoinen puolestaan viattomuutta.

Teos on jaettu kronologisesti eteneviin lukuihin, joista kahdessa
ensimmäisessä, varhaiskristillistä aikaa ja keskiaikaa
käsittelevissä on alaotsikoina erityisesti
symboliesineitä, eläimiä ja kasveja. Kaikkein
ensimmäisenä erikseen käsiteltävänä
symbolina on kala, varhaiskristittyjen tunnusmerkki. Symbolina veteen
liittyvä kala voi viitata puhtauteen, viisauteen,
hedelmällisyyteen ja ylösnousemukseen. Se on myös
kasteen symboli. Kala liitetään myös useisiin
henkilöihin: apostoli Andreas oli kalastaja, Tobia ja Gregorius
Toursilainen paransivat kumpikin sokean isänsä
kalanmaksalla. Kalat nousivat kuulemaan pyhän Antonius
Padovalaisen saarnaamista ja Juudas Iskariot voi piilotella
selkänsä takana ehtoollispöydästä
varastettua kalaa. Myös arkkienkeli Rafaelin tunnus on kala.

Varhaiskristillisessä osiossa käsitellään
myös ristiä, joka nykyään on kristinuskon
keskeinen symboli. Varhaiskristityt eivät kuitenkaan halunneet
korostaa vapahtajansa häpeällistä ristinkuolemaa, kun
perinteisesti ympäröivien kansojen taruissa jumalat ja
sankarit olivat voittamattomia. Ristiä käsittelevän
aukeaman kuvissa on monenlaisia ristejä, mutta niistä ei
tekstissä kerrota kovinkaan paljon; näin keskeisen symbolin
olisi suonut saavan perusteellisemman käsittelyn. 

Keskiajan kristillisessä taiteessa kuvattiin myös
tarueläimiä, kuten yksisarvisia, basiliskeja ja
lohikäärmeitä. Tällaiset eläimet voidaan
nähdä suoraan Jumalan kaikkivoipaisuuden osoituksena:
halutessaan Jumala voisi luoda mitä tahansa uusia
eläimiä. Suosituimmilla tarueläimillä on
myös symbolimerkityksiä. Yksisarvinen voi olla viattomuuden
symboli; se on myös viitannut sekä Jeesukseen että
Neitsyt Mariaan. Aikanaan se oli myös fallinen symboli, mutta
keskiajalla eläimen päässä oleva sarvi alettiin
liittää enemmänkin henkisiin ominaisuuksiin. Toinen
erittäin suosittu tarueläin on lohikäärme, joka
kristillisessä symboliikassa kuvaa paholaista.

Renessanssiajan taidetta käsittelevässä osassa
keskitytään toisaalta Jeesuksen elämään
liittyvien miesten attribuutteihin, toisaalta hyveiden ja syntien
symboleihin. Evankelistojen symbolit, enkeli, leijona,
härkä ja kotka, kuvataan jo keskiaika-osiossa, mutta
renessanssiin kuuluvat myös ne miehet, joita kuvattiin
Kristus-lapsen kanssa. Johannes Kastaja esiintyy näissä
kuvissa itsekin lapsena, mutta aikuisena miehenä Jeesus-lapsen
kanssa on kuvattu Joosefia, pyhää Kristofferia ja
pyhää Antonius Padovalaista, joilla kullakin on omat
tuntomerkkinsä. Myös kardinaalihyveitä sekä
kuolemansyntejä on kuvattu runsaasti ja niillä on myös
symbolisia ilmauksia. Esimerkiksi hedelmien syöminen ja kukkien
poimiminen viittaavat sukupuoliaktiin; tyhjä, avoin
lintuhäkki taas viittaa jo tapahtuneeseen neitsyyden
menetykseen.

Seuraavat luvut ovat lyhyempiä käsitellen reformaatiota,
vastareformaatiota, valistusaikaa, 1800-luvun Maria-mystiikkaa ja
nykyaikaa. Jokaiseen lukuun kuuluu yleisemmin kertovaa tekstiä
sekä kuvia aikakauden taideteoksista. Kuviin liittyvissä
kuvateksteissä esitellään kuhunkin kuvaan
sisältyvää symboliikkaa sekä annetaan myös
jonkun verran taustatietoja. Kirjoittaja varoittaa myös
ylitulkinnoista; joskus taideteosten kuvioissa voi myös todella
olla kysymys vain esteettisestä ja visuaalisesta vaikutelmasta.
Kuitenkin esimerkiksi maalausten henkilöhahmojen käsien ja
sormien asennoista voi lukea monenlaisia asioita - jos osaa.

Kirja lopun hakemistoissa on eroteltu toisistaan eri hakemistoiksi
kirjassa käsitellyt kasvit, eläimet, myyttiset oliot, eleet
ja ilmeet, kristilliset merkit, värit, asiat ja esineet sekä
pyhimykset. Myös kirjan kuvista on oma luettelonsa asianmukaisine
tietoineen. Kaikista taideteoksista ei tietenkään ole
tiedossakaan täsmällistä valmistumisvuosilukua, mutta
jonkinlainen ajanmääre olisi ollut hyödyksi. Kaiken
kaikkiaan teos runsaine yksityiskohtineen on mainio lisä kenen
tahansa yleissivistykseen. 

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/