[H-verkko] H-verkko Lukemisto, Vol 149, Aihe 1

seppo.heikkinen at yle.fi seppo.heikkinen at yle.fi
Ti Marras 25 17:01:41 EEST 2011


Minkähän takia nuo otsikkolistat näkyuvät aina tuollaisena suttuna, joka 
on täynnä kysymysmerkkejä ja =-merkkejä?
Haittaavat todella paljon luettavuutta. Eikö niitä saa pois?

2. =?UTF-8?Q?Tutkimuspyynt=F6=3A?= Apurahoja kirjan tutkimukseen
      (agricola at utu.fi)
   3. Helsinki, =?UTF-8?Q?V=E4it=F6s=3AThe?= Enlightenment Idea of
      History as a Legitimation Tool of Kemalism in Turkey 
(agricola at utu.fi)
   4. Oulu, Pohjois- ja =?UTF-8?Q?It=E4-Suomen?= elinkeinojen
      =?UTF-8?Q?kehitt=E4minen?= suomalaisen yhteiskunnan murroksessa.
      Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka =?UTF-8?Q?1951=961970?=
      (agricola at utu.fi)


- - - - - - - - - - - - - - - - - - -- - - - - 
Seppo Heikkinen
Toimittaja
Yle Asia/Tiede
PL 79  00240  Yleisradio
Puh:   +358-9-1480 4812
Mob: +358-40-830 8013




From:   h-verkko-request at lists.utu.fi
To:     h-verkko at lists.utu.fi
Date:   25.10.2011 10:11
Subject:        H-verkko Lukemisto, Vol 149, Aihe 1
Sent by:        h-verkko-bounces at lists.utu.fi



Lähetä H-verkko postituslistalle lähetetyt viestit hyväksyttäväksi
                 h-verkko at lists.utu.fi

Liittyäksesi tai irtisanoutuaksesi listalta www-yhteyden kautta,
vieraile
                 https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko
tai jos käytät sähköpostia niin kirjoita otsikko- tai viestikenttään
sana 'help' ja lähetä se
                 h-verkko-request at lists.utu.fi

Saat yhteyden listan ylläpitäjään
                 h-verkko-owner at lists.utu.fi

Kun vastaat listalle, muokkaa Otsikko-kenttää siten, että sopii
paremmin kuin "Re: Kokoelman H-verkko sisältö..."


Tämänpäivän Aiheet:

   1. Agricola-Suomen historiaverkon uutis- ja keskustelufoorumien
      otsikot 13.10.-21.10.2011 (Tapio Onnela)
   2. =?UTF-8?Q?Tutkimuspyynt=F6=3A?= Apurahoja kirjan tutkimukseen
      (agricola at utu.fi)
   3. Helsinki, =?UTF-8?Q?V=E4it=F6s=3AThe?= Enlightenment Idea of
      History as a Legitimation Tool of Kemalism in Turkey 
(agricola at utu.fi)
   4. Oulu, Pohjois- ja =?UTF-8?Q?It=E4-Suomen?= elinkeinojen
      =?UTF-8?Q?kehitt=E4minen?= suomalaisen yhteiskunnan murroksessa.
      Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka =?UTF-8?Q?1951=961970?=
      (agricola at utu.fi)
   5. Helsinki, Kohti pelotonta maailmaa (agricola at utu.fi)
   6. Helsinki, ENTREPRENEURSHIP IN THE SOCIALIST AND
      POST-SOCIALIST SPACE (agricola at utu.fi)
   7. Agricolan kirja-arvostelut: Makumuistoja sukuarkistosta
      (agricola at utu.fi)
   8. Fanimuistot talteen - Vielä kolme viikkoa aikaa osallistua
      keruuseen! (janne.poikolainen at helsinki.fi)
   9. CFP: ICOHTEC Palkinto Nuorille Tutkijoille 2012 (agricola at utu.fi)
  10. =?UTF-8?Q?Tutkimuspyynt=F6=3A?= Erik Allardt Fellowship
      (agricola at utu.fi)
  11. Agricolan kirja-arvostelut: Metallican nousu ja tuho
      (agricola at utu.fi)


----------------------------------------------------------------------

Message: 1
Date: Fri, 21 Oct 2011 15:20:04 +0300
From: Tapio Onnela <tapio.onnela at utu.fi>
Subject: [H-verkko] Agricola-Suomen historiaverkon uutis- ja
                 keskustelufoorumien otsikot 13.10.-21.10.2011
To: h-verkko at lists.utu.fi, kultut at lists.jyu.fi
Message-ID: <2E29BB4D-1CB8-427B-A2F5-509523804D28 at utu.fi>
Content-Type: text/plain; charset=ISO-8859-1; format=flowed; delsp=yes

Agricola-Suomen historiaverkon uutis- ja keskustelufoorumien otsikot 
13.10.-21.10.2011

Uutisia historiasta
-------------------------------------------------------------------
* Museovirasto jakoi kannustuspalkinnot Venäjän suomalais-ugrilaisten 
alueiden museoille
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=3

Uudet historia-aiheiset mediat
-------------------------------------------------------------------
* Nummisuutarien kriittinen editio nyt myös verkossa
* Uusi verkkolehti, Hiiskuttua
* Olavinlinnaan on valmistunut uusi linnan vaiheita esittelevä näyttely
* Tekniikan Waiheita 3/2011 on ilmestynyt
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=5

Yleinen keskustelu: puheenvuoroja historiasta
-------------------------------------------------------------------
* Historia kielipoliittisena lyömäaseena
* Historiallisen tiedon taso Suomessa
* Suomi, terrorismi, Supo
* Rusin Tiitisen lista, oman asian ajamista?
* Sota-arkiston salat - poltettu, tuhottu vai peukaloitu?
* Luovuttiko Puna-armeija Petroskoin 1.10.1941 taisteluitta?
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=10


Kysymyksiä historiasta
-------------------------------------------------------------------
* Gaddafin Libyan hankkeita
* Keskiaika?
* Perinnekeruu: Olympiasoihtuviesti 1952 - saatoitko tulta, veitkö 
viestiä?
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=9

Matkailua historiaan
-------------------------------------------------------------------
* Muistomerkkien politiikkaa: de Tolly ja Pietari Suuri Riiassa
* Vilnan museotarjontaa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=13


Agricolan kirja-arvostelujulkaisussa 12.10.-21.10.2011 julkaistut 
arvostelut
-------------------------------------------------------------------
* Hämeen-Anttila, Jaakko; Nokso-Koivisto, Inka: Kalifien kirjastossa. 
Arabialais-islamilaisen tieteen historia. (Rami Nissilä)
* Leitzinger, Antero (toim.): Mansikkamaan vartijat - muistelmia 
ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä (Jussi Jalonen)
* Kemppi, Jarkko: Isänmaan puolesta - jääkäriliikkeen ja jääkärien 
historia (Jussi Jalonen)
* Bonnet, Jacques: Kirjaston henget (Maija-Kaisa Myllymäki)
* Rinne, Matti: Tohtori Brusiinin oikeusopillinen elämä (Toivonen, Timo)
* Oksanen, Juha; Pesonen, Pekka; Rilla, Nina; Saarinen, Jani: 
Suomalaisia innovaatioita. Suomi-konepistoolista Habbo hotelliin (Rami 
Nissilä)
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/


Historisk Tidskrift för Finland
-------------------------------------------------------------------
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=14


Historiallinen Aikakauskirja
-------------------------------------------------------------------
* Historiallinen Aikakauskirja 3/2011, sisältö
* Pääkirjoitus: Marko Lamberg, Puhetta vihasta (Haik 3/2011)
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=11


Ennen&Nyt historian tietosanomat
* Lectio praecursoria 10.9.2011
* Jussi Jääskeläinen: Lectio praecursoria 26.8.2011
* 1800_luvun amerikkalainen Kalevanpoika: Henry Wadsworth Longfellow
-------------------------------------------------------------------
http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=8

******
* Agricolan tapahtumakalenteri: http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/
* Agricolan kirja-arvostelut: 
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
* Agricolan työpaikkailmoitukset: http://agricola.utu.fi/nyt/tilmoitukset/
* Agricolan artikkelipyyntöilmoitukset: 
http://agricola.utu.fi/nyt/pyynnot/
* Agricolan tutkimuspyyntöilmoitukset: 
http://agricola.utu.fi/tutk/ttarjotaan/
* Agricola Facebookissa: 
http://www.facebook.com/pages/AgricolaSuomen-historiaverkko/239633804654
 

------------------------------

Message: 2
Date: Sun, 23 Oct 2011 13:03:30 +0300
From: agricola at utu.fi
Subject: [H-verkko] =?UTF-8?Q?Tutkimuspyynt=F6=3A?= Apurahoja kirjan
                 tutkimukseen
To: h-verkko at lists.utu.fi
Message-ID: <0LTI00GZZJXUDU30 at smtp-03.utu.fi>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15


Agricolan tutkimuspyyntötietokantaan
( http://agricola.utu.fi/tutk/ttarjotaan/ )
on tullut seuraava ilmoitus:

Apurahoja kirjan tutkimukseen

Kalevi Kuitusen säätiö edistää kirjan ja kirjataiteen kehityksen
tutkimusta ja tuntemusta sekä kiinnostusta bibliofiliaan.

Säätiö julistaa haettavaksi apurahoja kirjan ja kirjataiteen sekä
bibliofilian tutkimukseen. 

Vapaamuotoiseen hakemukseen tulee liittää tutkimussuunnitelma,
ansioluettelo sekä selvitys hankkeen muusta rahoituksesta.
Mahdollisia suosittelijoita pyydetään lähettämään suosituksensa
suoraan säätiölle. Säätiön hallitukselle osoitettu hakemus tulee
toimittaa viimeistään 18. marraskuuta 2011 osoitteeseen 

Kalevi Kuitusen säätiö
c/o Cecil Hagelstam
Fredrikinkatu 35
00120 Helsinki.

Lisätietoja antaa tarvittaessa säätiön hallituksen jäsen, dos. Tuomas
Heikkilä: p. 050 360 2100, tuomas.m.heikkila at helsinki.fi.


------------------------------------------------------
Ilmoituksen lähetti: Tuomas Heikkilä <tuomas.m.heikkila at helsinki.fi>
Ilmoitus vanhentuu: 19.11.2011
Lisätietoja WWW-osoitteesta: http://




------------------------------

Message: 3
Date: Mon, 24 Oct 2011 08:59:01 +0300
From: agricola at utu.fi
Subject: [H-verkko] Helsinki, =?UTF-8?Q?V=E4it=F6s=3AThe?=
                 Enlightenment Idea of History as a Legitimation Tool of 
Kemalism in
                 Turkey
To: h-verkko at lists.utu.fi
Message-ID: <0LTK00H8F3AD1YB0 at smtp-03.utu.fi>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitös:The Enlightenment Idea of History as a Legitimation Tool of
Kemalism in Turkey
Helsinki 03.12.2011 

FL Toni Alaranta väittelee 3.12.2011 kello 10 Helsingin yliopiston
valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta 'The Enlightenment Idea
of History as a Legitimation Tool of Kemalism in Turkey'.
Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Economicum, Arkadiankatu 7,
luentosali 2. kerros.

Vastaväittäjänä on professori Aysel Morin, East Carolina University,
ja kustoksena on professori Seppo Hentilä.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis
-palvelussa (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7319-9 ).

Tiedustelut:
Toni Alaranta <toni.alaranta at helsinki.fi> 

Ilmoitus lähetetty: 21.10.2011 11:13

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/




------------------------------

Message: 4
Date: Mon, 24 Oct 2011 09:00:33 +0300
From: agricola at utu.fi
Subject: [H-verkko] Oulu, Pohjois- ja =?UTF-8?Q?It=E4-Suomen?=
                 elinkeinojen =?UTF-8?Q?kehitt=E4minen?= suomalaisen 
yhteiskunnan
                 murroksessa. Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka
                 =?UTF-8?Q?1951=961970?=
To: h-verkko at lists.utu.fi
Message-ID: <0LTK00HKX3CX1YC0 at smtp-03.utu.fi>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittäminen suomalaisen
yhteiskunnan murroksessa. Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka
1951–1970
Oulu 29.10.2011 klo 12:00

29.10.2011 Väitöstilaisuus/ Oulun yliopiston humanistinen tiedekunta,
historian oppiaine 

Janne Leiviskä:
Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittäminen suomalaisen
yhteiskunnan murroksessa. Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka
1951–1970 
(Development of sources of livelihood in Northern and Eastern Finland
at a turning point in Finnish society. Industrial policies of the
largest parties in 1951–1970)
Linnanmaa, Kuusamonsali (YB210) kello 12.00

Vastaväittäjä:
Dosentti Tapani Paavonen, Turun yliopisto 

Kustos:
Professori Jouko Vahtola 

--------------------------------------------------------------------------------

Tiivistelmä:

Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittäminen jäi haaveeksi

Väitöstutkimuksessa on tutkittu arkistolähteiden ja
valtiopäiväasiakirjojen avulla suomalaisten puolueiden Pohjois- ja
Itä-Suomen elinkeinojen kehittämispolitiikkaa vuosina 1951–1970.
Tutkimuskohteena olivat Maalaisliitto–Keskustapuolue, Kansallinen
Kokoomus, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) ja Suomen Kansan
Demokraattinen Liitto (SKDL). Pyrin luomaan alkuperäislähteiden
avulla kokonaiskuvan puolueiden Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen
kehittämispolitiikan peruspiirteistä ja tavoitteista. 

Toisen maailmansodan jälkeen elinkeinopoliittiseksi ratkaisumalliksi
valittiin maatalouden laajentaminen, jotta kansa saataisiin nopeasti
tuottavaan työhön. Sodan jälkeen syntynyt SKDL pyrki kasvattamaan
poliittista vaikutusvaltaansa myös maaseudulla, mikä lisäsi
puolueiden mielenkiintoa maaseudun kehittämistä kohtaan. 1950-luvulle
tultaessa huomattiin, etteivät uudet pienviljelmät pystyneet
elättämään maaseudun kasvavaa väestöä. Samalla puolueet kävivät kovaa
kilpailua maaseudun äänestäjistä, joten elinkeinopolitiikka
politisoitui voimakkaasti. 

Käännekohdaksi muodostuivat vuoden 1958 vaalit, joihin puolueet
valmistautuivat, maalaisliittoa lukuun ottamatta, uusilla
puolueohjelmilla. Vaalien jälkeen muodostettiin laajapohjainen
Fagerholmin III hallitus, joka pyrki ohjelmallaan maaseudun
elinkeinojen monipuolistamiseen. Hallitus joutui kuitenkin eroamaan
ulkopoliittisen painostuksen jälkeen. Niin sanotun yöpakkaskriisin
jälkeen suomalaisessa hallituspolitiikassa tärkeimmäksi
hallituskelpoisuuden kriteeriksi tuli se, että puolueella täytyi olla
Neuvostoliiton hyväksyntä. Tämän jälkeen puolueet eivät juuri
pystyneet yhteistyöhön maaseudun elinkeinojen kehittämistyössä. 

Puolueiden välillä vallitsi yksimielisyys siitä, että maaseudun
elinkeinoja oli kehitettävä, jotta Suomen kasvava väestö saataisiin
työllistettyä. Siitä miten se käytännössä tapahtuisi, ei päästy
yksimielisyyteen. Maalaisliitto pyrki maaseudun kehittämiseen
maatalouden, pienteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden avulla. SDP
nosti teollistamispolitiikan keskeiseksi työllistämisvaihtoehdoksi.
Puolue kuitenkin hajosi vuonna 1957 henkilökysymysten ja
elinkeinopoliittisten suuntaristiriitojen takia kahteen kilpailevaan
leiriin. SKDL kannatti valtiojohtoisen teollisuuden voimistamista ja
ulkomaankauppaa Neuvostoliiton kanssa. Kokoomus oli
yksityisyrittäjyyden ja läntisten kauppayhteyksien lisäämisen
kannalla.

Aluksi kehittämistoimet keskittyivät Pohjois-Suomeen ja laajenivat
1960-luvulla laajempia alueita käsittäväksi kehitysaluepolitiikaksi.
1960-luvulla aloitetut kehitysaluepoliittiset toimet olivat jo
pahasti myöhässä. Erilaisista aluepoliittisista toimista huolimatta
maaseudun väestöä ei pystytty työllistämään Suomessa, vaan
työikäisten muuttoliike Ruotsiin lisääntyi voimakkaasti. Tätä voidaan
pitää harjoitetun elinkeinopolitiikan pahimpana epäonnistumisena.

Väitöskirja on luettavissa sähköisessä muodossa:

http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9553-9

http://www.hallinto.oulu.fi/viestin/vaitos11/leiviska.html

Tiedustelut:
puh. 08 - 553 3313 

Ilmoitus lähetetty: 21.10.2011 12:06

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/




------------------------------

Message: 5
Date: Mon, 24 Oct 2011 14:17:05 +0300
From: agricola at utu.fi
Subject: [H-verkko] Helsinki, Kohti pelotonta maailmaa
To: h-verkko at lists.utu.fi
Message-ID: <0LTK00H58I0HDGC0 at smtp-03.utu.fi>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Kohti pelotonta maailmaa
Helsinki 25.11.2011 klo 12:00

Hyvä ihmisoikeuksista kiinnostunut tutkija!

Se, miten naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa ymmärretään ja miten
siitä kirjoitetaan, on jokaisen asia. Tämä tulkinta kantaa usein myös
mukanaan historian painolastia: ylläpidetäänkö julkisuudessa kuvaa
'puhtaasta' uhrista, joka ansaitsee apua, tukea ja sympatiaa? Miten
väkivallan haavoittavuus ymmärretään mediassa? 

Kohti pelotonta maailmaa -tilaisuudessa pohdimme edellä mainittuja
kysymyksiä sekä sitä, millaisia tekoja, palveluja ja politiikkaa
tarvitaan jotta väkivalta todella vähenee. Keskustelussa on mukana
joukko media-ammattilaisia, väkivallan kokemusasiantuntijoita,
poliitikkoja, kirjailijoita, tutkijoita sekä väkivaltakysymysten
parissa päivätyötään tekeviä. 

Katso ohjelma nettisivuilta! Ilmoittaudu mukaan sähköisellä
lomakkeella:
http://www.amnesty.fi/kampanjat/joku-raja/kohti-pelotonta-maailmaa/kohti-pelotonta-maailmaa



Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä! Tilaisuus on maksuton,
ja sen yhteydessä osallistujille tarjotaan lounas. 

Lämpimästi tervetuloa!


http://www.amnesty.fi/kampanjat/joku-raja/kohti-pelotonta-maailmaa

Tiedustelut:
Pia Puu Oksanen Asiantuntija, naisten oikeudet Amnesty International
Suomen osasto <pia.oksanen at amnesty.fi> 

Ilmoituksen lähetti:
 Satu Lidman <satu.lidman at utu.fi> 
24.10.2011 10:42

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/




------------------------------

Message: 6
Date: Mon, 24 Oct 2011 14:18:42 +0300
From: agricola at utu.fi
Subject: [H-verkko] Helsinki, ENTREPRENEURSHIP IN THE SOCIALIST AND
                 POST-SOCIALIST SPACE
To: h-verkko at lists.utu.fi
Message-ID: <0LTK00H4HI36DGD0 at smtp-03.utu.fi>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
ENTREPRENEURSHIP IN THE SOCIALIST AND POST-SOCIALIST SPACE
Helsinki 31.10.2011 klo 10:00 - 01.11.2011 klo 16:30

ENTREPRENEURSHIP IN THE SOCIALIST AND POST-SOCIALIST SPACE
October 31 – November 1, 2011.
Aleksanteri Institute, University of Helsinki
(Unioninkatu 33, 2. floor)

This workshop is dedicated to studying entrepreneurship and
entrepreneurial behaviour in different sectors of socialist and
post-socialist society. Previously entrepreneurship has been analysed
mostly in the economic sphere. Here, the topic is discussed in a
broader social and cultural perspective in addition to the fields of
technology and science. We also explore East-West interaction during
the Cold War, investigating how Western economic actors functioned in
the socialist arena and impact this interaction has had on the
post-Cold War period.

The program: 
October 31 Monday 

10:00 – 10:15 Opening words: Katalin Miklóssy (University of
Helsinki)
10:15 – 11:15 Oksana Shmulyar Gréen (University of Gothenburg)
          Entrepreneurship in Russia: historical legacies and current
perceptions
11:15 – 12:15 László Bruszt (European University Institute,
Florence)
          Fostering local enterpreneurship from without. EU
Structural Funds and local
         developmental agency.
12:15 – 13:15 Lunch 
13:15 – 14:00 Sari Autio-Sarasmo (Aleksanteri Institute) 
          East-West interactions during the Cold War 
14:00 – 14:45 Katalin Miklóssy (University of Helsinki)
          Entrepreneurship in the popular culture industry in state
socialism. 
14:45 – 15:15 Coffee
15:15 – 16:00 Abel Polese (University of Edinburgh) 
          Between illegality and informality, post-socialist
entrepreneurship in Ukraine 

November 1 Tuesday 

10:00 – 11:00 Ivan Tchalakov (University of Plovdiv)
          Academic entrepreneurship in Eastern Europe 
11:00 – 11:45 Jouko Nikula (University of Helsinki)
          The Transformation of Socialist Giants into sinuous private
companies
11:45 – 12:30 Antti Sarasmo (University of Tampere)
          Entrepreneurship in a Soviet-Estonian kolkhoz: the case of
Kirov 
12:30 – 13:30 Lunch 
13:30 – 14:30 Ann-Mari Sättre (University of Uppsala)
          Strategies for Enterprise Development in Russia: Influences
from the Soviet System
14:30 – 15:15 Mila Oiva (University of Turku)
          Changing Export Practices. Polish exporters of
ready-to-wear clothes changing
          practices towards the Soviet market from the late 1950s to
early 1960s 
15:15 – 16:15 Coffee and network-meeting 
16:15 – 16:30 Closing words: Katalin Miklóssy 

Contact person: Dr. Katalin Miklóssy, katalin.miklossy at helsinki.fi
The workshop is organised by the CERES network
http://www.helsinki.fi/aleksanteri/ceres/
and NORCENCOWAR network http://norcencowar.ku.dk/ and by the
Competition in Socialist Society project
http://www.helsinki.fi/aleksanteri/competition/index.html . 


Tiedustelut:
Katalin Miklossy <katalin.miklossy at helsinki.fi> puh. 050 3683231 

Ilmoitus lähetetty: 24.10.2011 09:57

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/




------------------------------

Message: 7
Date: Mon, 24 Oct 2011 14:43:37 +0300
From: agricola at utu.fi
Subject: [H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Makumuistoja
                 sukuarkistosta
To: h-verkko at lists.utu.fi, kultut at lists.cc.jyu.fi,
                 Sukututkijat-owner at yahoogroups.com
Message-ID: <0LTK00HTGJ8PEJ80 at smtp-03.utu.fi>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Helena Pilke  FT, Helsinki 
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Laijoki, Ritva : Kakkuja ja kahvikutsuja. Leivontareseptejä
Svinhufvudin suvun naisten kokoelmista. Karisto Oy, 2011. 127 sivua.


Makumuistoja sukuarkistosta 
---------------------------------------------------------

Kakkukirjako kulttuurihistoriaa? Miksipä ei - ja tähän nimenomaiseen
kakkukirjaan voi ilman isoa aasinsiltaa liittää myös ripauksen
taloushistoriaa.


Kakkuja ja kahvikutsuja on kuutisenkymmentä reseptiä sisältävä
leivontaohjekirja. Kakkujen, torttujen ja piiraiden, pikkuleipien ja
leivosten ohjeet ovat Svinhufvudin suvussa kulkeneita, suvun naisten
vuosikymmenten varrella keräämiä. Vanhimmat niistä ovat 1800-luvun
alusta, mutta pääpaino on 1900-luvun alkuvuosikymmenissä, jolloin P.
E. Svinhufvud vaikutti Suomen politiikassa ja hänen vaimonsa Ellen
antoi nimensä yhdelle historiaan jääneelle leivonnaiselle.

Lapsuuden kultaiset kesät 

Kirjan on koonnut Ritva Laijoki, joka on Pehr Evind Svinhufvudin
(1861-1944) ja hänen vaimonsa Ellenin (1869-1953) lapsenlapsenlapsi.
P. E. Svinhufvud toimi ennen presidenttikauttaan mm.
kihlakunnantuomarina, eduskunnan puhemiehenä, valtionhoitajana ja
pääministerinä. Ellen puolestaan synnytti kuusi lasta, hoiti suurta
taloutta ja piti perheen maatilalla Luumäen Kotkaniemessä
täysihoitolaa. Hän oli toimen nainen, joka lähti saattelemaan
miestään Siperiaan, kun tämä karkotettiin vuonna 1914. Myöhemminkin
Ellen kävi Siperiassa tervehtimässä miestään, ja kansalaissodan
aikana pariskunta piileskeli eri paikoissa Helsingissä, kunnes Pehr
Evind pääsi pakenemaan ulkomaille.

Näistä dramaattisista tapahtumista ei kirja kuitenkaan kerro: sen
maailmassa nutturapäiset, pitkähameiset naiset kokoontuvat rouvasväen
kesken kahvipöytien ääreen tai maalaavat isolla joukolla posliinia,
poseeraavat kameralle aviopuolisoiden vierellä, asettuvat kuviin
kesken arkiaskareiden lapset sylissään. Suvun perhealbumeista on
kakkuohjeiden oheen kaivettu kuvia, joita todennäköisesti ei ole
julkaistu koskaan aikaisemmin.

Tekijällä itsellään ei ole henkilökohtaisia muistoja
presidenttiparista, mutta hänen äitinsä Marianne Laijoki (o.s.
Sommar, Svinhufvudien Gretel-tyttären tytär) on kertonut hänelle
lapsuusmuistojaan, joista suuri osa liittyy isovanhempien maatilalla
vietettyihin lapsuuden kesiin. Niissä isoisä metsästää ja kalastaa,
kokee verkkojaan ja asettaa ne kuivumaan omin käsin vuolluille
katajaripustimille. Pehtori huolehtii pelloista, karjakko hoitaa
lehmät, mutta lastenlapset komennetaan joskus heinäpellolle avuksi.
Kotkaniemestä tehdään veneretkiä lähisaariin, joissa naisväki poimii
mustikoita ja pikkupojat onkivat soppakaloja. Kesäiltoina Ellen-mummu
tekee käsitöitä, päivisin hoitaa kukkapenkkejä ja kanatarhaa.
Juhannuksena pataan pannaan kahdeksan litraa kermaa, runsaasti
kananmunia sekä sokeria ja veivataan jäätelöä niin että sitä riittää
koko suvulle.

Kirjan lukija saa siis kurkistaa kadonneeseen maailmaan, jossa
perinteinen elämänrytmi ei vähästä järky. Mitä nyt joskus
1930-luvulla, kun papasta tulee ensin pääministeri, sitten
presidentti, ja eräänä kesäpäivänä armeijan vesitaso laskee
Pajalahden venevalkamaan, lentäjä ja upseeri menevät noutamaan pappaa
lasten jäädessä pyörimään koneen ympärille. - Näyttää siihen
ehättäneen perheen naisväkikin; etteipä vain kuvassa olisi
Ellen-mummukin raitaleningissään...

Mummu, musterit ja Mannerheim 

Viehättävät mustavalkokuvat ja pikku-Mariannen muistot saavat
hohtonsa siitä, että isovanhemmat eivät olleet kuka tahansa mummu ja
pappa, vaan Suomen tasavallan kolmas presidenttipari.
Presidenttikautena (1931-1937) Svinhufvudit eivät päässeet
oleskelemaan Kotkaniemessä yhtä paljon kuin aikaisemmin, mutta
vaikuttaa siltä, että presidentinrouvanakaan Ellen ei kaihtanut
töihin tarttumista: kanat oli ruokittava, kakut leivottava.
Kotkaniemen kanojen munista Ellen leipoi usein hopeakakkua, siis
sokerikakkua johon munista käytetään ainoastaan valkuaiset. Se olikin
Pehr Evind Svinhufvudin lempileivonnainen, mutta 'Ukko-Pekalle'
kelpasi kahvikupposen kera myös tavallinen sokerikakku.

Tavallista lienee, että suvussa kulkevat reseptit saavat nimensä
alkuperäisen - tai ahkerimmin ohjetta käyttäneen - leipojan mukaan.
Näin myös Svinhufvudin suvussa: resepteissä vilahtelevat monen
sukupolven naiset. Isoäiti Ellen näyttää hopeakakkunsa ohella
leiponeen ainakin marenkeja ja viipaleiksi leikattavia
prinsessapikkuleipiä. Pari seuraavaa sukupolvea on myös keräillyt ja
kehitellyt reseptejä, niinpä joistakin on kirjassa eri variaatioita.
Esimerkiksi Sommarin sisarukset Ulla ja Marianne leipoivat
'upside-down'-omenakakkunsa hiukan toisistaan poikkeavin ohjein.

Ohjeiden nimissä esiintyviä mustereita ei yleensä ohjeen yhteydessä
esitellä. Jos lukija haluaa tietää, kuka kukin on, hän joutuu
päättelemään sen perhekuvista, eivätkä kaikki sukulaisuussuhteet
selviä niistäkään. Itse leivontaohje ei tietenkään näistä
lisätiedoista muuksi muuttuisi, mutta Millan, Babben, Sagan, Irjan,
Aino-mummin ja Engla Adolfinan olisi hyvin voinut parilla rivillä
liittää osaksi tätä herkullista historiankirjoitusta. Rusinoita ja
manteleita sisältävä, kinuskilla kuorrutettu Mannerheimin kakkukin
pistää miettimään: tarjottiinko sitä sotamarsalkalle vai olivatko
Ellen-rouva ja Mannerheimin taloudenhoitaja vaihtaneet
lempireseptejään keskenään?

Marenkia, mantelia ja kahvinmakuista kreemiä 

Itsenäisyyspäivän juhlaperinne, joka oli aloitettu joulukuun
kuudentena pidetyillä kahvikutsuilla vuonna 1919, sai uusia muotoja
Ellen Svinhufvudin emännöidessä presidentinlinnaa. Mukaan alettiin
kutsua enemmän puolisoita ja tarjoilu monipuolistui. Yhdeksi juhlien
vakiotarjottavaksi tuli konditoria Stellan manteli-marenkipohjista ja
kahvinmakuisesta kreemitäytteestä valmistettu kakku, joka tuolloin
tunnettiin nimellä Fragilité. Sitä syötiin myös Svinhufvudin suvun
juhlissa ja Ellenin omilla kutsuilla. Konditoria nimesi kakkunsa
rouvan luvalla Ellen Svinhufvud-kakuksi, ja sitä tarjoiltiin
presidentinlinnan juhlissa myös Svinhufvudin kauden jälkeen, aina
2000-luvulle saakka. Kakku sai muutenkin klassikkoleivonnaisen
aseman; erityisesti tavaratalo Stockmann myi sitä pääkaupunkiseudulla
suuria määriä.

Vuonna 2006 Stockmann vaihtoi tavarantoimittajaa; Stellan tilalle
tuli toinen leipomo ja kakkukin sai uuden nimen, Sans Rival
(vertaansa vailla). Stella piti tuotetta alkuperäisen kopiona ja
haastoi Stockmannin markkinaoikeuteen. Pari vuotta asiaa pohdittuaan
markkinaoikeus langetti tavaratalolle uhkasakon. Stella ajautui
konkurssiin. Vaikka kakkukiista ei ollut konkurssin ainoa syy, sen
vaikutus oli huomattava. Suomen taloushistoria ei taida tuntea toista
mantelikakkuun kaatunutta yhtiötä?

Pienen tauon jälkeen 'alkuperäistä' kakkua alkoi taas saada:
Billnäsin ruukki hankki oikeudet nimeen ja reseptiin.
Alkuperäisimmillään kakku kuitenkin esiintyy Kakkuja ja kahvikutsuja
-kirjassa, eikä 1950-luvun Kotikokki-lehdessä julkaistu resepti ole
ylivoimaisen vaikea nykypäivänkään kotikokille. Varoituksen sana on
toki paikallaan: sokeria ja voita, manteleita ja kermaa on reseptissä
reilusti, mutta niitä ei säästellä kirjan muissakaan ohjeissa, kuten
ei raaka-aineita yleensäkään. Esimerkiksi raittiuskakku vuodelta 1863
sisältää hyvänlaisen tujauksen eli puoli kvarteria (nykymitoissa 16
cl) punssia tai madeiraa.

Paunat, aluna ja wieno uuninlämpö 

Leivontakirjan tärkein anti ovat tietenkin itse ohjeet. Reseptit ovat
herkullisen tuntuisia - pari niistä testasin ja toimiviksi havaitsin.
Suuret leivonnaiskuvat eivät juuri poikkea muiden vastaavien kirjojen
kuvista - ryytiä kirjalle antavatkin juuri nuo edellä esitellyt
perhekuvat ja muistelmat.

Kun useilla resepteillä on ikää toistasataa vuotta, ovat myös monet
niissä esiintyvät mitat nykyleipurin mielestä harvinaisia ja ehkä
hankaliakin. Mitat on säilytetty alkuperäisohjeiden mukaisina, mutta
kirjan alussa annetaan niille selitykset. Paunat, luodit ja tuopit on
muunnettu nykymitoiksi muutamissa vanhoissa resepteissä, mutta
esimerkiksi vuoden 1822 mantelitorttua leipoessaan saisi käytellä
taskulaskinta ahkerasti.

Leivonnaisten kohotusaineetkin olivat ennen erilaisia. Useimmiten
käytettiin alunaa ja hirvensarvisuolaa, joita saa edelleen
apteekista; hirvensarvisuola tosin on korvattavissa leivinjauheella.
Ilman kirjan alkulausetta olisi myös haastavaa arvata oikea
paistolämpötila: innokkaankaan jauhopeukalon mieleen ei ehkä tule,
että wieno uuninlämpö on korkeampi kuin kohtalainen tai tavallinen
uuninlämpö.

Siwumennen sanoen: runsas w-kirjaimen wiljely on ehkä ollut tekijän
(tai kustannustoimittajan) mielestä omiaan luomaan kirjalle wanhojen
hywien aikojen tunnelmaa. Mutta kun w esiintyy yhdessä ohjeessa
kaksikymmentä kertaa, myös sanoissa waahdottaa, leiwinpaperi ja
kermawiili, se alkaa hiwenen haitata...

Kulttuurihistorialla kuorrutetulla kakkukirjalla on käyttöä, jos
haluaa leipoa epookinmukaisia herkkuja tai antaa
jauhopeukaloystävälleen lahjan, jossa on hiukan ylimääräistä
maustetta.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/



------------------------------

Message: 8
Date: Mon, 24 Oct 2011 15:24:02 +0300
From: janne.poikolainen at helsinki.fi
Subject: [H-verkko] Fanimuistot talteen - Vielä kolme viikkoa aikaa
                 osallistua keruuseen!
To: h-verkko at lists.utu.fi, ses-list at helsinki.fi, mts at lists.jyu.fi,
                 kultut at lists.jyu.fi, fanitutkimus at lists.jyu.fi
Message-ID:
 <20111024152402.19001rvbks87nw0y.jannepoi at webmail.helsinki.fi>
Content-Type: text/plain; charset=UTF-8; DelSp=Yes; format=flowed

FANIMUISTOT TALTEEN -MUISTITIETOKERUU

Menetitkö sydämesi Paul Ankalle? Tai Neumannille? Oletko metallifani? 
Ihailetko Olavi Virtaa? Vai diggaatko vanhaa rock?n?rollia?

Tutkija Janne Poikolainen ja Suomen Jazz & Pop Arkisto keräävät 
musiikkifaniuteen liittyviä muistoja. Kirjoituskeruu on kohdistettu 
eri artistien, yhtyeiden, musiikkityylien ja tapahtumien entisille ja 
nykyisille ihailijoille ilman ikä- tai aikarajauksia. Keruuseen voit 
vastata joko verkossa tai postitse. Yhteystietonsa ilmoittaneiden 
vastaajien kesken arvotaan kirja- ja levypalkintoja. Keruu on avoinna 
13.11.2011 asti.

Muistelukirjoitukset taltioidaan Suomen Jazz & Pop Arkistoon ja ne 
toimivat aineistona Poikolaisen suomalaisen musiikkifaniuden historiaa 
käsittelevässä väitöskirjatutkimuksessa.

Lue lisää ja osallistu keruuseen osoitteessa www.fanimuistot.net!

Terveisin,

Janne Poikolainen, tutkija, Helsingin yliopisto
Janne Mäkelä, arkistonjohtaja, Suomen Jazz & Pop Arkisto



------------------------------

Message: 9
Date: Mon, 24 Oct 2011 19:52:30 +0300
From: agricola at utu.fi
Subject: [H-verkko] CFP: ICOHTEC Palkinto Nuorille Tutkijoille 2012
To: h-verkko at lists.utu.fi
Message-ID: <0LTK00HI7XJILRB0 at smtp-03.utu.fi>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15


Agricolan Artikkelipyyntötietokantaan
( http://agricola.utu.fi/nyt/pyynnot/ )
on tullut seuraava ilmoitus:

ICOHTEC Palkinto Nuorille Tutkijoille 2012

Teknologian historian kansainvälinen komitea, ICOHTEC, on avannut
kilpailun teknologian historiaa käsitteleville monografioille.
Voittaja saa palkinnoksi 3.000 euroa ja kutsun osallistua kirjaansa
käsittelevään istuntoon järjestön seuraavaan symposiumiin, joka
pidetään Barcelonassa heinäkuussa 2012. 

ICOHTEC on kiinnostunut erityisesti teoksista, joissa teknologinen
kehitys kytketään tieteisiin, yhteiskuntaan, talouteen, kulttuuriin
ja ympäristökysymyksiin. Teknologian historia kattaa kaikki historian
aikakaudet ja asutetut alueet. Rajoituksia ei ole myöskään
teoreettisten tai metodologisten lähestymistapojen suhteen.

Valintakelpoisia ovat kirjan mitat täyttävät alkuperäistutkimukset,
jotka voivat olla  julkaisemattomia väitöskirjoja tai julkaistuja
monografioita englannin, espanjan, ranskan, saksan tai venäjän
kielellä. Hakijoiden tulee olla 37 -vuotiaita tai nuorempia
jättäessään hakemuksensa. 

Teoksensa voi lähettää paperille painettuna tai elektronisena
versiona. Jos kyseessä on väitöskirja, sen tulee olla hyväksytty 2010
tai 2011. Jos teos on puolestaan kirja, sen tulee olla julkaistu 2010
tai 2011. Hakemukseen tulee liittää ansio- ja julkaisuluettelo ja
niiden lisäksi siihen voi oheistaa muita asiaankuuluvia liitteitä.
Hakemuksen määräpäivä 23. tammikuuta 2012.

Lisätietoja palkinnosta saa ICOHTECin kotisivuilta:
http://www.icohtec.org/resources-prizes-young-scholars-call-2012.html

Vuoden 2011  ICOHTEC Palkinnon voittaja oli Christopher Neumaier
teoksellaan  Dieselautos in Deutschland und den USA, Zum Verhältnis
von Technologie, Konsum und Politik, 1949 –2005 (Stuttgart 2010),
Kts:
http://www.icohtec.org/publications/newsletter/2011-08-icohtec-newsletter.pdf


Timo Myllyntaus, 
ICOHTECin pääsihteeri
http://utu.academia.edu/TimoMyllyntaus 


------------------------------------------------------
Ilmoituksen lähetti: Timo Myllyntaus <timmyl at utu.fi>
Ilmoitus vanhentuu: 24.01.2012
LisÃ?tietoja WWW-osoitteesta: http://www.icohtec.org/




------------------------------

Message: 10
Date: Tue, 25 Oct 2011 09:21:53 +0300
From: agricola at utu.fi
Subject: [H-verkko] =?UTF-8?Q?Tutkimuspyynt=F6=3A?= Erik Allardt
                 Fellowship
To: h-verkko at lists.utu.fi
Message-ID: <0LTL00IACZ0H3L50 at smtp-03.utu.fi>
Content-Type: text/plain; CHARSET=UTF-8


Agricolan tutkimuspyynt?tokantaan
( http://agricola.utu.fi/tutk/ttarjotaan/ )
on tullut seuraava ilmoitus:

Erik Allardt Fellowship

Information on a fellowship for post-doctoral / senior researcher
level in humanities and social sciences:

Call for applications for the academic year 2012-2013: Erik Allardt
Fellowship

Swedish Collegium for Advanced Study (SCAS) in Uppsala offers a
residential fellowship for one or two scholars affiliated with a
university in Finland. Early career as well as senior scholars from
any discipline within the humanities and social sciences are welcome
to apply. The application may be for the entire academic year or for
one academic semester.

Applicants should submit a curriculum vitae and a project proposal,
in English, of 1500?3000 words. The final selection will be made by
the Principal of SCAS at the recommendation of an Academic Board.
Applications should be submitted no later than November 1, 2011.

Funded by Riksbankens Jubileumsfond, the Erik Allardt Fellowship
programme is a collaboration between SCAS and Helsinki Collegium for
Advanced Studies.

More information on:
www.swedishcollegium.se
or
www.helsinki.fi/collegium

Best regards,
-- 
Outi J. Hakola, PhD.
Programme coordinator
Helsinki Collegium for Advanced Studies
PO BOX 4
FIN 00014 University of Helsinki
Finland
tel. +358 (0)9 191 21734
email: outi.j.hakola at helsinki.fi

------------------------------------------------------
Ilmoituksen l?tti: Agricola <agricola at utu.fi>
Ilmoitus vanhentuu: 02.11.2011
Lis?etoja WWW-osoitteesta: http://www.swedishcollegium.se




------------------------------

Message: 11
Date: Tue, 25 Oct 2011 10:10:46 +0300
From: agricola at utu.fi
Subject: [H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Metallican nousu ja
                 tuho
To: h-verkko at lists.utu.fi, kultut at lists.cc.jyu.fi,
                 Sukututkijat-owner at yahoogroups.com
Message-ID: <0LTM00IRW19Y5310 at smtp-03.utu.fi>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sami Liuhto  FM, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Eglinton, Mark: James Hetfield ? Peto Metallican ovella (James
Hetfield ? The Wolf At Metallica?s Door). Kääntänyt Tenhola, Katri.
Minerva Kustannus Oy, 2011. 238 sivua.


Metallican nousu ja tuho
---------------------------------------------------------

Mark Eglintonin elämäkerta James Hetfieldistä on pikemminkin tarina
Metallicasta, maailman tunnetuimmasta hevimetalliyhtyeestä, sen
uljaasta 80-luvusta ja myöhemmästä rappiosta. Kirjansa lopussa
Eglinton kuitenkin vihjaa, että Metallica nousee vielä.


On hienoa puhua hevimetallimusiikista akateemisissa piireissä, yhtä
hienoa kuin sanoa äänestävänsä Timo Soinia presidentiksi. Se on niin
epäsopivaa. Paljon sopivampaa on 'fiilistellä' Pink Floydia, The
Beatlesia ja Deep Purplea, kenties jopa Nirvanaa kun sen solisti
kuoli niin paljon kärsittyään. Musiikillisista ansioista ei ole
kysymys. Ylipäänsä 'ansiot' ja 'akatemia' sovittautuvat todella
heikosti samaan virkkeeseen. Peliä kun on vain jälkimmäinen.
Hevimetallimusiikki ei sekään ole peliä, se on totisinta totta,
täysillä menoa ja äärimmäisyyksien etsimistä.

Tänäkin kesänä konsertoi maailmalla muttei valitettavasti
hevimetallimusiikin asiantuntijamaassa Suomessa ns. The Big Four ?
Neljä suurta ? eli Anthrax, Slayer, Megadeth, sekä Metallica, tuo
suurin ja rumin. Tai ainakin Metallica oli rumin ennen kuin paisui
ylisuureksi. Metallica teki 1980-luvun lopulla tiettyjä valintoja,
jotka allekirjoittaneen ja kaikkien järkevien ihmisten mielestä
olivat huonoja valintoja, huonoimpia valintoja. Metallica
valtavirtaistui, kaupallistui ja ylipäänsä myi sielunsa
keskivertokuulijalle, jota hevimetallimusiikin pitää potkia aina kun
huvittaa.

Mark Eglintonin journalistinen James Hetfield ? Peto Metallican
ovella kuvaa Metallican prosessin vaarallisesta yhtyeestä
naurettavaksi yleisönkosiskelijaksi. Yhtyeen kitaristi-laulaja James
Hetfield on lähinnä tarkastelukulma, syvällistä analyysiä Hetfieldin
luonteesta emme saa. Päätösluvussa 'Kitarasankari' Eglinton vain
sanoo, että Hetfield on nero, mikä on oikea väittämä, ja siteeraa
sitten tusinan verran ystäviä ja kylänmiehiä jotka ovat samaa mieltä.
Tämä on harmillista, sillä James Hetfield olisi ansainnut kunnon
elämäkerran, akateemisen.

Hetfield oli lähtöisin aivan omituisista oloista. Hänen vanhempansa
edustivat uskonnolliselta vakaumukseltaan kristillistä tiedettä. Tämä
hyvin 'amerikkalainen' eli karismaattinen suuntaus vastustaa muun
muassa lääketiedettä ja kannattaa hengellistä paranemista. Joten
hyvin ei käynyt kun äiti-Hetfield sairastui syöpään; James-poika jäi
äidittömäksi kuusitoistavuotiaana. Myöhemmissä sanoituksissaan
Hetfield on usein palannut tähän traumaattiseen kokemukseen,
esimerkiksi Mustan albumin, joka on suomennettu muun muassa 'Black
albumiksi', 'Black'-levyksi ja 'Black'-albumiksi, kappale 'The God
That Failed' käsittelee syvällisesti aihetta, mutta Eglinton ei
sanoituksiin ole viitsinyt paneutua.

Kuitenkin Eglintonin kirja suppeahkolla 238-sivullaan on hyvä
johdatus perusasioihin tästä aikoinaan hurjasta yhtyeestä, josta
nykyään ovat kuulleet kaikki. Koska itse olen seurannut Metallican
taivalta vuodesta 1985 saakka, niin kuin kaiken muunkin
hevimetallimusiikin, voin suoraan ottaa kantaa Eglintonin
väitteisiin, jotka usein ovat reippaan arvottavia. Tämä oli kehu.
Hevimusiikki, tarkemmin sanottuna hevimetallimusiikki ja Metallican
tapauksessa trashmetallimusiikki, siis ennen kuin Metallica petti
kannattajansa, on luonteeltaan arvottavaa  ja erotteluja tekevää.
Poliittinen korrektius ei sitä kosketa.

James Hetfield syntyi 1963 työväenluokkaan Los Angelesin laitamille
ja, kuten jo todettua, hänen kotinsa oli uskonnollinen. Tämä on
mielenkiintoista, sillä uskonnollisuus on hevimusiikissa tärkeällä
sijalla, tai lähinnä uskonnon kritiikki. Dave Mustaine on lähtöisin
Jehovan todistajista ja viime vuosina taas omaksunut uskonnollisen,
vaikkei Jehovan todistajien mallisen, elämänasenteen. Axl Rose
puolestaan kävi lapsuudessaan ja nuoruudessaan
helluntaiseurakunnassa, lauloi kirkkokuorossa ja veti pyhäkoulua.
Sellaisia pyhäkoulupoikia nämä olivat. Akateemiselle tutkimukselle
tosiaan olisi tilausta, pitäisi selvittää nämä vakumukselliset asiat,
eikä jättää kaikkea journalistien hoidettavaksi. Tokkopa kuitenkaan
Suomesta löytyy tutkijoita, jotka kykenisivät suhtautumaan
asiallisesti kahteen heistä hyvin kaukana olevaan elämänmuotoon,
nimittäin hevimusiikkiin ja uskonnollisuuteen.


Kulta-aika


Metallica syntyi 1980-luvun alussa kun Hetfield tapasi erään
tanskalaisen Yhdysvaltoihin muuttaneen nuorukaisen, Lars Ulrichin.
Eglinton kuvaa kiinnostavasti, ettei Ulrich aluksi edes osannut
soittaa rumpuja, vaikka myöhemmin hänestä tuli rumpuvirtuoosi. Tosin
osa pitää Ulrichia pelkkänä suunsoittajavirtuoosina. Hetfield taas
oli nuorena sulkeutunut, paitsi saatuaan viinaa. Myöhemmin, uuden
vuosituhannen alussa, Hetfield raitistui ja kontrollintarvekin
väheni. Eglintonin mukaan oli sääli, että basisti Jason Newsted oli
jo häipynyt, tämä kun ei Hetfieldin diktatuurista välittänyt. Newsted
on muutenkin tarinan kärsijä. Hän tuli korvaamaan 1986
auto-onnettomuudessa kuollutta Cliff Burtonia, joka oli
musiikillisesti korvaamaton. Ja ilmeni että muutenkin. Newsted
nimittäin joutui Metallicassa naurettavan kiusaamisen kohteeksi,
minkä pääorkestroija oli Hetfield. Eglintonilta on hyvä huomio, että
Newsted tajusi tämän ja ehkä siksi otti verrattain lungisti
Hetfieldin lapsellisuudet.

Ongelma Metallicassa on koko sen uran ajan ollut Hetfieldin
vasemmalla puolella eli soolokitaristissa. Tätä ei Eglinton tuo juuri
yhtään esiin. Soolokitaristina aloittanut Dave Mustaine, joka
erotettiin ennen debyyttialbumia, on syystä kantanut kaunaa
kohtalostaan Metallicassa. Eglinton kuvaa hämmästyttävän lyhyesti ja
kylmästi nuo huhtikuiset tapahtumat New Yorkissa vuonna 1983.
Mustaine heitettiin pellolle ja tilalle otettiin hyvänahkainen Kirk
Hammett, joka kitaristina on valitettavan kaavamainen eli
keskinkertainen. Katsoessani live-tallennetta 'The Big Fourin'
keikalta, kun kaikki yhtyeet saapuvat soittamaan lavalle 'Am I
Evilin?', tunnen kärsimystä siitä että sooloa soittaa Hammett eikä
taustalla seisoskeleva Mustaine. Onneksi Youtubesta löytyy varhaisia
versioita siitä, miten 'Am I Evil?' kunnolla soitetaan eli
hirvittävällä voimalla, tunteella ja nopeudella.

Moniongelmainen Mustaine oli vaikea ihminen. Ja kun yhtyeessä jo oli
kaksi isoa egoa, Hetfield ja Ulrich, ei sinne kolmatta enää sopinut.
Basistinero Burton näppäili syrjässä laitettaan, minkä Eglinton kuvaa
hyvin vaikkakin lyhyesti. Eglinton ei oikein tiedä kirjoittaako kirjaa
Metallicasta vai Hetfieldistä. Kuitenkin, kun yhtye oli saatu kasaan
ja musiikkiteollisuus tai lähinnä musiikkipienteollisuus osoitti
kiinnostusta, oli aika mennä studioon tekemään ensimmäinen levy.
Mustaine sen sijaan perusti Megadethin, joka suomennoksessa löytyy
myös muodossa 'Megadeath', ja on yhtyeellään edelleen osoittamassa
että valtavirtaporukkaa ei tarvitse lipoa. Eräässä
verkkokeskustelussa joku sanoi hyvin, että Mustainen erottamisessa
oli se hyvä puoli, että sen avulla syntyi Megadeth. Näin on.

Kuten tunnettua, 1980-luvulta löytyy kaksi päivämäärää, jolloin
rockmusiikki muutti muotoaan, ensimmäinen on 25.7.1983, jolloin
julkaistiin Metallican debyyttialbumi Kill 'Em All, ja toinen
21.7.1987, jolloin julkaistiin Guns N' Rosesin esikoinen Appetite for
Destruction. Nerous on luonteeltaan hiipivää, eikä kesäaikakaan
parantanut levyjen näkyvyyttä, mutta nykyään näiden teosten ikuinen
arvo on kaikille selviö.

Eglintonin tai suomentajan mukaan Kill 'Em Allin kannessa on kirves.
En tiedä, millaisia kirveitä muualla on mutta ainakin meilläpäin
kannen kuvaamaa välinettä kutsutaan moukariksi. Eglinton käy
Metallican levyt läpi kappale kappaleelta ja huomaan hänen usein
olevan oikeassa, mutta joskus menee metsäänkin. Kill 'Em Allista ja
sen arvosta Eglinton sanoo hyvin: 'Koko hevimetallimusiikin
kehitykseen vaikuttaneen teoksen kriittinen analysoiminen on vähän
sama, kuin jos moderni taidekriitikko yrittäisi arvioida järkevästi
Mona Lisaa ? ei mikään helppo nakki.' Kunniakkaasti Eglinton
kuitenkin arviointiin antautuu ja osoittaa esimerkiksi terävästi,
että 'The Four Horsemen' viittaa rakenteeltaan tuleviin levyihin.
Mutta miksei Eglinton mainitse, että kappaleesta on myös
Megadeth-versio nimellä 'The Mechanix'? Samalla olisi voitu
laajemminkin eritellä Mustainen panosta Metallicalle. 'Jump in the
Firestä' Eglinton ei pidä. Onhan se rasittava, muttei riffiltään
'yltiöpositiivinen'. Niin Kill 'Em Allin kappaleiden analyyseissä
kuin muidenkin levyjen kappaleiden analyyseissä Eglinton jää turhaan
puolitiehen, esittelyn asteelle. Tämä on harmi, sillä Eglinton on
terävä sanailija, jonka mielipiteitä olisi mielellään lukenut
laajemminkin.

Jo seuraavana vuonna 1984 ilmestyi Ride the Lightning. Ikuinen ja
hedelmällinen väittely siitä, kumpi on Metallican paras levy, Ride
the Lighning, vai seuraava Master of Puppets, päätyy Eglintonin
osalta oikeaan vastaukseen eli Master of Puppetsin paremmuuden
tunnustamiseen. Ride the Lightning on vielä selkeä, mutta
monimutkaisempi kuin Kill 'Em All, ja Master of Puppetsissa yhdistyy
Kill 'Em Allin raakuus ja Ride the Lightningin monimutkaisuus.
Eglinton huomioi nämä asiat.

Ride the Lightning alkaa ikimuistettavalla kitarahelkyttelyllä, joka
jatkuu raivona päätyen ydintuhoon: 'Fight Fire with Fire' on
ensimmäinen kappale jonka olen Metallicalta kuullut ja varhaisnuori
melkein säntäsi karkuun kuullessaan nuo kauheat sävelet. Eglinton
näkee kappaleen tärkeyden. 'Biisin aggressiivisuus säväyttää
edelleen, ja eikä bändin ole ollut helppo panna sitä paremmaksi.'
Pahoittelen, mutta noin suomennoksessa lukee. Nimikappaleen jälkeinen
'For Whom the Bell Tolls' ? suomennoksessa 'For Whom The Bells Toll' ?
lienee nerokkain hevimetallikappale vuoteen 2011 mennessä. Eglinton
osaa viitata Hemingwayhin, muttei tietenkään John Donneen kappaleen
innoitteita etsiessään. Se olisi vaatinut jo vähän viitseliäisyyttä.
'The Call of Ktulu' -instrumentaalista Eglinton sentään tietää, että
'[m]ahtipontisen metalliherkuttelun innoituksena oli luultavasti
ollut H.P. Lovecrafthin novelli 'The Call Of Cthulhu' ? tahdon
jälleen korostaa, että en ole vastuussa oikeinkirjoituksesta.

Luku, jossa käsitellään Master of Puppetsia, on nimeltään 'Mestari'.
Olisiko 'Herra' kuitenkin ollut parempi? Heti alkuun tulee hauska
virke: '1980-luvun puoliväli oli konservatiivista aikaa, eikä
metallibändi hevillä kiivennyt listojen kärkipäähän kaiken maailman
Whitney Houstoneiden joukkoon.' Tottahan tuo on, ei hevillä listoille
päässyt, täytyi olla vähintään hard rockia, tämän Metallicakin pian
ymmärsi vaikkakin päin honkia. Joka tapauksessa Master of Puppets
julkaistiin talvella 1986, eikä sen verroille Metallica ole myöhemmin
yltänyt. Tästä olen erittäin samanmielinen Eglintonin kanssa.
Kuitenkin en sanoisi, että 'A Thing That Should Not Be' oli levyn
huonoin kappale, sillä levyllä ei ylipäänsä ole huonoa hetkeä ja sen
kruunaa upea instrumentaali 'Orion'. Odotinkin mielenkiinnolla, mitä
Eglinton 'Orionista' laukoo: '- - se alkoi etukäteen sävelletyllä
rapealla riffillä, joka haarautui Hetfieldin ja Hammettin väliseksi
kekseliääksi vuoropuheluksi. Loppuosaa hallitsi Burton, ja mukaan oli
heitetty myös upea bassosoolo.' Näillä kohdin, sivulla 102, aloin
menettää hermoni suomennokseen, eikö todellakaan kukaan enää välitä
mistään, edes kielestä, suomen kielestä. Ilmeisesti ei. Pahinta on,
että nuoriso, joka tätä kirjaa lukee, imee itseensä nämä kömpelyydet
ja levittää niitä edelleen. Suomennoksen suomi on kuin Wikipedian
musiikkiartikkeleista, joskus jopa pahempaa. 'Orionista' vielä sen
verran, että 2000-luvulla Metallica on esittänyt sitä konserteissaan
uuden basistinsa Robert Trujillon johdattamana. Näytteitä löytyy
Youtubesta. Kappale loppuu konsertissa Hetfieldin sanomaan: 'God
bless Cliff Burton.' Hetki on erittäin koskettava. Master of
Puppetsiin päättyi Cliff Burtonin ura ja elämä.

Some Kind of Monster -dokumentissa vuodelta 2004 viitataan siihen,
ettei Metallica koskaan toipunut Burtonin kuolemasta. Eglintonkin
korostaa järkytystä, mutta jättää vähälle huomiolle sen, että Burton
piti Metallicaa musiikillisesti kasassa. Vielä seuraavalla levyllä,
syksyllä 1988 julkaistulla ... And Justice for All -levyllä Metallica
sinnitteli musiikillisesti mutta romahti ojaan pian sen jälkeen. ...
And Justice for All ei ole huono levy, se on neljänneksi paras
Metallican levyistä, mutta tuhon enteet on siitä kuultavissa.
Erityisesti instrumentaali 'To Live Is to Die' on kitaroineen
hälyttävä, ei suinkaan 'Eye of the Beholder' niin kuin Eglinton
väittää. Siinä on vielä kunnon jytkettä, eikä tulevaa kantria niin
kuin rakenteeltaan ja sävellykseltään upeassa instrumentaalissa 'To
Live Is to Die'. Eglintonin olisi pitänyt raisummin tarttua
Hetfieldin kantri-innostukseen ja vertauttaa sitä laajemmin kuin
kirjassa tehdään Cliff Burtonin musiikillisiin mieltymyksiin, jolloin
olisi syvennetty kuvaa siitä kammottavuudesta mihin Metallica
1990-luvulla ajautui. Ehkä Eglinton ei pystynyt, sillä ajatuskin
Metallican Load- ja Reload-levyistä aiheuttaa ahdistusta.

... And Justice for All -levyn tunnetuin kappale on tietenkin
balladimainen 'One'. Onhan se hyvä muttei niin hyvä kun sanotaan.
Liian moni U2:n ja Pnk Floydin kuuntelija on kehunut sitä, se viittaa
keskinkertaisuuteen. Levyn kuitenkin päättää loistava 'Dyers Eve',
suomennoksessa 'Dyer's Eve', mitä Eglintonkin ylistää. Kuunnellessani
kappaleen bassorumpuja olen joskus miettinyt, onko Ulrich tosiaan
soittanut ne vai onko todella nopeat bassorummut miksattu studiossa.
Luotan siihen, että pohjoismaalainen toverini Lars Ulrich on itse
bassorumpunsa soittanut.


90-luvun kurjuus


Eglinton on parhaimmillaan suhteuttaessaan Metallican ja yleensä
hevimetallimusiikin aikaansa kun tullaan 1990-luvulle. Silloinhan
saapui tämä 'grunge', jota ei voi kannattaa koska se ei ole
musiikkia. Nirvanalla on hetkensä, etenkin In Utero -albumilla, mutta
Nevermind on ? pahoittelen ilmaisuani mutta tarkoitan tätä
vilpittömästi, eikä muu kuvaisi tuntemuksiani paremmin ? täyttä
paskaa. Lisäksi 'grungeen' liittyi ulkomusiikillisia piirteitä, jotka
olivat jo niin ajanmukaisia että hirvittää. Sitä sanotaan
populismiksi. Eglinton kuvaa hienosti, miten hevimusiikki otti
'grungen' ystävällisesti vastaan, mutta sai sitten vastineeksi
nyrkkiä naamaan. Näin tapahtui eritoten Kurt Cobainin Nirvanan ja
Guns N' Rosesin välillä, missä jälkimmäisen tuttavallisuus sai
vastaansa kaikenlaista asiatonta huutelua. Lopuksi Guns N' Rosesin
Axl Rose sitten ilmoitti lavalta, että jos Cobainin ja tämän kauhean
vaimon Courtney Loven lapsi syntyy epämuodostuneena, vanhemmat kun
käyttivät heroiinia, niin vanhempien pitäisi joutua vankilaan.
Lausunto oli rehellinen, moraalinen ja kaikkea sitä mitä
reppana-Cobain ei voinut sietää, joten Axl Rosen, joka ei juuri
käyttänyt muita huumeita kuin psyykenlääkkeitä, kimppuun käytiin mitä
ankarimmin. Sellaista on 'grunge', ja sellaisesta yleisö pitää.

Metallica valmistautui muutoksiin julkaisemalla elokuussa 1991
nimettömän albumin, jota sen värityksen vuoksi vähitellen alettiin
kutsua Mustaksi albumiksi. Muistan tuon elokuisen päivän, vaikken
mitään niin tahtoisi kuin unohtaa tuon elokuisen päivän vuonna 1991,
kun olimme menossa ostamaan Metallican uutta levyä. En osannut
lainkaan pitää varaani, sillä olin juuri päässyt opiskelemaan
historiaa ja olin juhlistanut tapausta ystäväni kanssa useilla
tuopillisilla olutta. Mieli oli hyvä ja aurinko paistoi kun kävelin
levykaupan ovesta sisään ja ilmoitin haluavani yhden kappaleen
Metallican, syvästi rakastamani yhtyeen, uutta levyä. Sain levyn ja
pyysin että saisin kuunnella levyä vielä kaupassa, mihin pyyntöön
auliisti suostuttiin. Lähti soimaan 'Enter Sandman'. Olin hieman
yllättynyt kun soundit tulivat kuin äänieristeen takaa, mutta epäilin
syyksi Hetfieldin ja Ulrichin jäynää, kohta kenties rävähtäisi. Ei
rävähtänyt milloinkaan. Levy sisälsi muun muassa hirvittävän 'Nothing
Else Mattersin', balladinraakileen, missä Hetfield määkyi inhottavan
kuuloisesti. 'The Unforgiven' oli vielä inhottavampi ja menetin siitä
yöuneni. Pari kertaa yhtye yritti, esimerkiksi 'The God That Failed'
oli toimivahko vaikka sekin oli kevyt. Levy ei ollut metallia vaan
stadionrockia.

Levyn oli tuottanut Bob Rock, jonka 'meriitteihin' kuului muun muassa
Bon Jovin tuottaminen. Ihmisethän levystä pitivät, suuri yleisö, mitä
väliä kaikkien niiden, joille Metallica oli muutakin kuin autossa
soitettavaa menomeininkiä. Mustaa albumia myytiin paljon ja Eglinton
kuvaa nämä säälittävät tapahtumat tarkasti, kerrankin. Hän myös
ripottelee hienoja anekdootteja selostukseensa, esimerkiksi sen, että
Kerrang!-lehden lukijat valitsivat umpisurkean 'Enter Sandmanin'
maailman metallikappaleista parhaimmaksi. Sama kuin äänestettäisiin
että Stephen King on parempi kirjailija kuin Marcel Proust.
Tuollaiset äänestykset, niin kuin kaikki äänestykset, ovat
pyhäinhäväistystä.

Mustan albumin jälkeen monet jättivät Metallican niin kuin Eglinton
mainitsee. Musta albumi oli kuin paha uni, mutta mitä ihminen mistään
tietää, viisi vuotta myöhemmin oli kamalampaa tulossa kun Hetfield
löysi sisäisen Garth Brooksinsa ja ryhtyi kantrille. Eglinton tekee
erottelun Ulrichin ja Hetfieldin välille: 'Hänen [Hetfieldin]
sydämensä oli etelävaltioissa, kun taas Ulrich oli kiinnostunut
kultivoituneemmasta Euroopasta. Hetfieldin rakkaus kantriin löysi
tiensä myös Metallican musiikkiin.' Seuraukset olivat
katastrofaaliset. Hetfield tosiaan oli Metallican johtohahmo ja
lopulta päätti missä mennään. Toisaalta hän myös vetäytyi, kun oli
ikävä asia kyseessä. Näin tapahtui 2000-luvun alussa kun Metallica
taisteli Napsteria vastaan, jolloin Ulrich sai roolin ahneena
roistona, joka ei suostunut siihen että musiikkia ladattiin verkosta
maksutta. Kuitenkin, niin kuin Eglinton kuvaa, Hetfield oli samaa
mieltä kuin Ulrich, mutta pysytteli taustalla. Kultivoituneempi ja
keskiluokkainen ja eurooppalainen Lars Ulrich otti vastuun sanoistaan
ja tekemisistään, kun taas työväenluokasta ulos pullahtanut
etelävaltiosydäminen James Hetfield perääntyi. Ei sitä Eglinton
uskalla aivan suoraan sanoa, mitä tuollainen toiminta on:
pelkuruutta. Asiaa voidaan selitellä 'alkoholismista toipumisella',
mutta jotakin tukea voisi ystävälle antaa.

Vuosina 1996 ja 1997 Metallica julkaisi albumit Load ja Reload. Ne
ovat kantria. Niistä yleisö nautti. Eglinton pitää Loadin ensisingleä
'Until It Sleeps' hirveänä, mitä se toki on, mutta ei se ole lainkaan
niin hirveä kun Loadin ja Reloadin kappaleet keskimäärin. Olen samaa
mieltä Eglintonin kanssa siitä, että ihmisten kovasti ? myös
miespuolisten historianopiskelijoiden ? rakastama 'Hero of the Day'
'oli myös niin löysä, että vaikutti todellakin maanneen jossain
mätänemässä vuosikaudet.' Luullakseni tuo kappale soi helvetissäni.
Reloadin aloitus 'Fuel' saattaa helvetissäni myös toisinaan soida ja
ikävän oikeassa Eglinton on siinä ettei 'Fuel' edes ole Reloadin
huonoin kappale. En ole kuunnellut näitä levyjä erityisen hyvin,
sillä masokismillakin on rajansa, mutta ihailen tapaa jolla Eglinton
jaksaa ja kykenee puhumaan näistä kärsimyksellisistä levyistä, joita
ilman maailma olisi paljon parempi paikka.


Uusi nousu(?)


Cover-levy Garage Inc.:n jälkeen Metallica levytti 1999 San
Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa. Tuplalevy on komea, sillä Bob
Rock ei ole päässyt sörkkimään sitä saastaisilla sormillaan. Garage
Inc. oli hard rockia sillä erotuksella, että hard rock on
vivahteikasta niin kuin kaikki hyvä eikä kitaran repimistä hiukan
alhaisemmilla äänenvoimakkuuksilla kuten Metallica näytti
kuvittelevan. S&M:n hyvyydestä vastaa pitkälti San Franciscon
sinfoniaorkesterin kapellimestari Michael Kamen. Eglinton sanoo
yleisesti: 'Klassinen musiikki ja hevimetalli eivät ole niin kaukana
toisistaan kuin aluksi saattaisi kuvitella, sillä monet klassiset
säveltäjät olivat tavallaan oman genrensä ja aikakautensa hevareita.'
Näinhän se on, vaikka kuvittelijoita ovat vain ne, jotka eivät
musiikista mitään ymmärrä.

S&M:n komein hetki löytyy ensimmäiseltä levyltä, uudesta kappaleesta
'No Leaf Clover' ? suomentajan mielestä 'No Leaf Cover', mikä tuo
aivan uusi merkityksiä nimeen. Eglintonkin pitää 'No Leaf Cloverista'
ja kokonaisarviossaan levystä sanoo, että 'S&M:n suurin ongelma oli
sen epätasaisuus: bändi oli aina joko toipumassa huonosta hetkestä
tai syöksymässä suin päin seuraavaan.' En aivan allekirjoita tätä,
sillä levyssä oli huonoa se, että siinä oli kappaleita Loadilta ja
Reloadilta, eikä yhtään kappaletta Kill 'Em Allilta. Miten komeasti
olisikaan soinut 'The Four Horsemen' Metallican ja San Franciscon
sinfoniaorkesterin ankarassa käsittelyssä!

Sitten lähti Metallicasta Jason Newsted, Hetfield raitistui ja tuli
entistä ärsyttävämmäksi. Some Kind of Monster -dokumentin
mieleenpainuvimpia hetkiä olikin, kun Hetfield treenikämpällä
vaikeroi ja Lars Ulrich tuli tämän luokse ilmoittamaan: 'Fuck you!'
Sama lause oli monella katsojalla mielessä. Ulrich, taiteenkerääjä,
ja työläisjuntti Hetfield eivät aina löytäneet niin sanotusti
yhteistä säveltä, mutta ystävyys on silti säilynyt.

Koko metallimaailma odotti kauhulla Metallican seuraavaa levyä ja
kesäkuussa 2003 ilmestyi St. Anger. Eglinton ei levystä pidä: 'Levy
ei nimestään huolimatta ollut kovinkaan vihainen, tai edes
murheellinen, vaan monien mielestä (minut mukaan lukien) ainoastaan
hyvin keskinkertainen.' Mielestäni St. Anger on Metallican
viidenneksi paras levy. Siinä on raivoa eikä yhtään kitarasooloa.
Olen kyllästynyt Kirk Hammettin sieluttomiin tilutteluihin. Eglinton
ei puolestaan pidä lainkaan St. Angerin rummuista, jotka toivat hänen
mieleensä roskapönttöjen kannet. Niin rumpujen pitikin tehdä mutta
Eglintonia se ärsyttää.

Vuonna 2008 ilmestyi Death Magnetic. En ole sitä kuunnellut, mutta
saatan pian kuunnella sillä Eglintonin mukaan se on hyvä levy, ...
And Justice for Allin tasoa. Bob Rockille oli viimeinkin osoitettu
ovea ja tuottamaan valittu Rick Rubin. Ehkä kaikki vielä muuttuu
hyväksi? Siihen viittaa Eglintonin kirjan loppu. Metallica on
pettänyt kannattajansa useammin kuin suotavaa, mutta toivonpilke siis
on syttynyt. Tulevat vuodet osoittavat onko Metallicasta vielä
muuhunkin kuin stadioneja täyttämään.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/



------------------------------

_______________________________________________
H-verkko - historian sähköpostilista
H-verkko at lists.utu.fi
https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko


Loppu H-verkko Lukemisto, Vol 149, Aihe 1
*****************************************


-------------- seuraava osa --------------
HTML liite on poistettu...
URL: https://lists.utu.fi/pipermail/h-verkko/attachments/20111025/51a16f19/attachment-0001.html