<tt><font size=2>Minkähän takia nuo otsikkolistat näkyuvät aina tuollaisena
suttuna, joka on täynnä kysymysmerkkejä ja =-merkkejä?</font></tt>
<br><tt><font size=2>Haittaavat todella paljon luettavuutta. Eikö niitä
saa pois?</font></tt>
<br>
<br><tt><font size=2>2. =?UTF-8?Q?Tutkimuspyynt=F6=3A?= Apurahoja kirjan
tutkimukseen<br>
(agricola@utu.fi)<br>
3. Helsinki, =?UTF-8?Q?V=E4it=F6s=3AThe?= Enlightenment Idea of<br>
History as a Legitimation Tool of Kemalism in Turkey
(agricola@utu.fi)<br>
4. Oulu, Pohjois- ja =?UTF-8?Q?It=E4-Suomen?= elinkeinojen<br>
=?UTF-8?Q?kehitt=E4minen?= suomalaisen yhteiskunnan
murroksessa.<br>
Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka =?UTF-8?Q?1951=961970?=<br>
(agricola@utu.fi)</font></tt>
<br><font size=2 face="sans-serif"><br>
<br>
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -- - - - - <br>
Seppo Heikkinen<br>
Toimittaja<br>
Yle Asia/Tiede<br>
PL 79 00240 Yleisradio<br>
Puh: +358-9-1480 4812<br>
Mob: +358-40-830 8013<br>
</font>
<br>
<br>
<br>
<br><font size=1 color=#5f5f5f face="sans-serif">From:
</font><font size=1 face="sans-serif">h-verkko-request@lists.utu.fi</font>
<br><font size=1 color=#5f5f5f face="sans-serif">To:
</font><font size=1 face="sans-serif">h-verkko@lists.utu.fi</font>
<br><font size=1 color=#5f5f5f face="sans-serif">Date:
</font><font size=1 face="sans-serif">25.10.2011 10:11</font>
<br><font size=1 color=#5f5f5f face="sans-serif">Subject:
</font><font size=1 face="sans-serif">H-verkko Lukemisto,
Vol 149, Aihe 1</font>
<br><font size=1 color=#5f5f5f face="sans-serif">Sent by:
</font><font size=1 face="sans-serif">h-verkko-bounces@lists.utu.fi</font>
<br>
<hr noshade>
<br>
<br>
<br><tt><font size=2>Lähetä H-verkko postituslistalle lähetetyt viestit
hyväksyttäväksi<br>
h-verkko@lists.utu.fi<br>
<br>
Liittyäksesi tai irtisanoutuaksesi listalta www-yhteyden kautta,<br>
vieraile<br>
</font></tt><a href="https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko"><tt><font size=2>https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko</font></tt></a><tt><font size=2><br>
tai jos käytät sähköpostia niin kirjoita otsikko- tai viestikenttään<br>
sana 'help' ja lähetä se<br>
h-verkko-request@lists.utu.fi<br>
<br>
Saat yhteyden listan ylläpitäjään<br>
h-verkko-owner@lists.utu.fi<br>
<br>
Kun vastaat listalle, muokkaa Otsikko-kenttää siten, että sopii<br>
paremmin kuin "Re: Kokoelman H-verkko sisältö..."<br>
<br>
<br>
Tämänpäivän Aiheet:<br>
<br>
1. Agricola-Suomen historiaverkon uutis- ja keskustelufoorumien<br>
otsikot 13.10.-21.10.2011 (Tapio Onnela)<br>
2. =?UTF-8?Q?Tutkimuspyynt=F6=3A?= Apurahoja kirjan tutkimukseen<br>
(agricola@utu.fi)<br>
3. Helsinki, =?UTF-8?Q?V=E4it=F6s=3AThe?= Enlightenment Idea of<br>
History as a Legitimation Tool of Kemalism in Turkey
(agricola@utu.fi)<br>
4. Oulu, Pohjois- ja =?UTF-8?Q?It=E4-Suomen?= elinkeinojen<br>
=?UTF-8?Q?kehitt=E4minen?= suomalaisen yhteiskunnan
murroksessa.<br>
Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka =?UTF-8?Q?1951=961970?=<br>
(agricola@utu.fi)<br>
5. Helsinki, Kohti pelotonta maailmaa (agricola@utu.fi)<br>
6. Helsinki, ENTREPRENEURSHIP IN THE SOCIALIST AND<br>
POST-SOCIALIST SPACE (agricola@utu.fi)<br>
7. Agricolan kirja-arvostelut: Makumuistoja sukuarkistosta<br>
(agricola@utu.fi)<br>
8. Fanimuistot talteen - Vielä kolme viikkoa aikaa
osallistua<br>
keruuseen! (janne.poikolainen@helsinki.fi)<br>
9. CFP: ICOHTEC Palkinto Nuorille Tutkijoille 2012 (agricola@utu.fi)<br>
10. =?UTF-8?Q?Tutkimuspyynt=F6=3A?= Erik Allardt Fellowship<br>
(agricola@utu.fi)<br>
11. Agricolan kirja-arvostelut: Metallican nousu ja tuho<br>
(agricola@utu.fi)<br>
<br>
<br>
----------------------------------------------------------------------<br>
<br>
Message: 1<br>
Date: Fri, 21 Oct 2011 15:20:04 +0300<br>
From: Tapio Onnela <tapio.onnela@utu.fi><br>
Subject: [H-verkko] Agricola-Suomen historiaverkon uutis- ja<br>
keskustelufoorumien otsikot 13.10.-21.10.2011<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi, kultut@lists.jyu.fi<br>
Message-ID: <2E29BB4D-1CB8-427B-A2F5-509523804D28@utu.fi><br>
Content-Type: text/plain; charset=ISO-8859-1; format=flowed; delsp=yes<br>
<br>
Agricola-Suomen historiaverkon uutis- ja keskustelufoorumien otsikot <br>
13.10.-21.10.2011<br>
<br>
Uutisia historiasta<br>
-------------------------------------------------------------------<br>
* Museovirasto jakoi kannustuspalkinnot Venäjän suomalais-ugrilaisten <br>
alueiden museoille<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=3"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=3</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
Uudet historia-aiheiset mediat<br>
-------------------------------------------------------------------<br>
* Nummisuutarien kriittinen editio nyt myös verkossa<br>
* Uusi verkkolehti, Hiiskuttua<br>
* Olavinlinnaan on valmistunut uusi linnan vaiheita esittelevä näyttely<br>
* Tekniikan Waiheita 3/2011 on ilmestynyt<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=5"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=5</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
Yleinen keskustelu: puheenvuoroja historiasta<br>
-------------------------------------------------------------------<br>
* Historia kielipoliittisena lyömäaseena<br>
* Historiallisen tiedon taso Suomessa<br>
* Suomi, terrorismi, Supo<br>
* Rusin Tiitisen lista, oman asian ajamista?<br>
* Sota-arkiston salat - poltettu, tuhottu vai peukaloitu?<br>
* Luovuttiko Puna-armeija Petroskoin 1.10.1941 taisteluitta?<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=10"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=10</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
Kysymyksiä historiasta<br>
-------------------------------------------------------------------<br>
* Gaddafin Libyan hankkeita<br>
* Keskiaika?<br>
* Perinnekeruu: Olympiasoihtuviesti 1952 - saatoitko tulta, veitkö <br>
viestiä?<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=9"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=9</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
Matkailua historiaan<br>
-------------------------------------------------------------------<br>
* Muistomerkkien politiikkaa: de Tolly ja Pietari Suuri Riiassa<br>
* Vilnan museotarjontaa<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=13"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=13</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
Agricolan kirja-arvostelujulkaisussa 12.10.-21.10.2011 julkaistut <br>
arvostelut<br>
-------------------------------------------------------------------<br>
* Hämeen-Anttila, Jaakko; Nokso-Koivisto, Inka: Kalifien kirjastossa. <br>
Arabialais-islamilaisen tieteen historia. (Rami Nissilä)<br>
* Leitzinger, Antero (toim.): Mansikkamaan vartijat - muistelmia <br>
ulkomaalaishallinnosta eri vuosikymmeniltä (Jussi Jalonen)<br>
* Kemppi, Jarkko: Isänmaan puolesta - jääkäriliikkeen ja jääkärien <br>
historia (Jussi Jalonen)<br>
* Bonnet, Jacques: Kirjaston henget (Maija-Kaisa Myllymäki)<br>
* Rinne, Matti: Tohtori Brusiinin oikeusopillinen elämä (Toivonen, Timo)<br>
* Oksanen, Juha; Pesonen, Pekka; Rilla, Nina; Saarinen, Jani: <br>
Suomalaisia innovaatioita. Suomi-konepistoolista Habbo hotelliin (Rami
<br>
Nissilä)<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
Historisk Tidskrift för Finland<br>
-------------------------------------------------------------------<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=14"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=14</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
Historiallinen Aikakauskirja<br>
-------------------------------------------------------------------<br>
* Historiallinen Aikakauskirja 3/2011, sisältö<br>
* Pääkirjoitus: Marko Lamberg, Puhetta vihasta (Haik 3/2011)<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=11"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=11</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
Ennen&Nyt historian tietosanomat<br>
* Lectio praecursoria 10.9.2011<br>
* Jussi Jääskeläinen: Lectio praecursoria 26.8.2011<br>
* 1800_luvun amerikkalainen Kalevanpoika: Henry Wadsworth Longfellow<br>
-------------------------------------------------------------------<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=8"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewforum.php?f=8</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
******<br>
* Agricolan tapahtumakalenteri: </font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
* Agricolan kirja-arvostelut: </font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
* Agricolan työpaikkailmoitukset: </font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/nyt/tilmoitukset/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/nyt/tilmoitukset/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
* Agricolan artikkelipyyntöilmoitukset: </font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/nyt/pyynnot/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/nyt/pyynnot/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
* Agricolan tutkimuspyyntöilmoitukset: </font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/tutk/ttarjotaan/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/tutk/ttarjotaan/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
* Agricola Facebookissa: </font></tt><a href="http://www.facebook.com/pages/AgricolaSuomen-historiaverkko/239633804654"><tt><font size=2>http://www.facebook.com/pages/AgricolaSuomen-historiaverkko/239633804654</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
Message: 2<br>
Date: Sun, 23 Oct 2011 13:03:30 +0300<br>
From: agricola@utu.fi<br>
Subject: [H-verkko] =?UTF-8?Q?Tutkimuspyynt=F6=3A?= Apurahoja kirjan<br>
tutkimukseen<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi<br>
Message-ID: <0LTI00GZZJXUDU30@smtp-03.utu.fi><br>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15<br>
<br>
<br>
Agricolan tutkimuspyyntötietokantaan<br>
( </font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/tutk/ttarjotaan/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/tutk/ttarjotaan/</font></tt></a><tt><font size=2>
)<br>
on tullut seuraava ilmoitus:<br>
<br>
Apurahoja kirjan tutkimukseen<br>
<br>
Kalevi Kuitusen säätiö edistää kirjan ja kirjataiteen kehityksen<br>
tutkimusta ja tuntemusta sekä kiinnostusta bibliofiliaan.<br>
<br>
Säätiö julistaa haettavaksi apurahoja kirjan ja kirjataiteen sekä<br>
bibliofilian tutkimukseen. <br>
<br>
Vapaamuotoiseen hakemukseen tulee liittää tutkimussuunnitelma,<br>
ansioluettelo sekä selvitys hankkeen muusta rahoituksesta.<br>
Mahdollisia suosittelijoita pyydetään lähettämään suosituksensa<br>
suoraan säätiölle. Säätiön hallitukselle osoitettu hakemus tulee<br>
toimittaa viimeistään 18. marraskuuta 2011 osoitteeseen <br>
<br>
Kalevi Kuitusen säätiö<br>
c/o Cecil Hagelstam<br>
Fredrikinkatu 35<br>
00120 Helsinki.<br>
<br>
Lisätietoja antaa tarvittaessa säätiön hallituksen jäsen, dos. Tuomas<br>
Heikkilä: p. 050 360 2100, tuomas.m.heikkila@helsinki.fi.<br>
<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
Ilmoituksen lähetti: Tuomas Heikkilä <tuomas.m.heikkila@helsinki.fi><br>
Ilmoitus vanhentuu: 19.11.2011<br>
Lisätietoja WWW-osoitteesta: http://<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
Message: 3<br>
Date: Mon, 24 Oct 2011 08:59:01 +0300<br>
From: agricola@utu.fi<br>
Subject: [H-verkko] Helsinki, =?UTF-8?Q?V=E4it=F6s=3AThe?=<br>
Enlightenment Idea of History as a Legitimation Tool of Kemalism in<br>
Turkey<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi<br>
Message-ID: <0LTK00H8F3AD1YB0@smtp-03.utu.fi><br>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15<br>
<br>
Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
Väitös:The Enlightenment Idea of History as a Legitimation Tool of<br>
Kemalism in Turkey<br>
Helsinki 03.12.2011 <br>
<br>
FL Toni Alaranta väittelee 3.12.2011 kello 10 Helsingin yliopiston<br>
valtiotieteellisessä tiedekunnassa aiheesta 'The Enlightenment Idea<br>
of History as a Legitimation Tool of Kemalism in Turkey'.<br>
Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Economicum, Arkadiankatu 7,<br>
luentosali 2. kerros.<br>
<br>
Vastaväittäjänä on professori Aysel Morin, East Carolina University,<br>
ja kustoksena on professori Seppo Hentilä.<br>
<br>
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis<br>
-palvelussa (</font></tt><a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7319-9"><tt><font size=2>http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7319-9</font></tt></a><tt><font size=2>
).<br>
<br>
Tiedustelut:<br>
Toni Alaranta <toni.alaranta@helsinki.fi> <br>
<br>
Ilmoitus lähetetty: 21.10.2011 11:13<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa<br>
</font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
Message: 4<br>
Date: Mon, 24 Oct 2011 09:00:33 +0300<br>
From: agricola@utu.fi<br>
Subject: [H-verkko] Oulu, Pohjois- ja =?UTF-8?Q?It=E4-Suomen?=<br>
elinkeinojen =?UTF-8?Q?kehitt=E4minen?= suomalaisen yhteiskunnan<br>
murroksessa. Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka<br>
=?UTF-8?Q?1951=961970?=<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi<br>
Message-ID: <0LTK00HKX3CX1YC0@smtp-03.utu.fi><br>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15<br>
<br>
Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittäminen suomalaisen<br>
yhteiskunnan murroksessa. Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka<br>
1951–1970<br>
Oulu 29.10.2011 klo 12:00<br>
<br>
29.10.2011 Väitöstilaisuus/ Oulun yliopiston humanistinen tiedekunta,<br>
historian oppiaine <br>
<br>
Janne Leiviskä:<br>
Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittäminen suomalaisen<br>
yhteiskunnan murroksessa. Suurimpien puolueiden elinkeinopolitiikka<br>
1951–1970 <br>
(Development of sources of livelihood in Northern and Eastern Finland<br>
at a turning point in Finnish society. Industrial policies of the<br>
largest parties in 1951–1970)<br>
Linnanmaa, Kuusamonsali (YB210) kello 12.00<br>
<br>
Vastaväittäjä:<br>
Dosentti Tapani Paavonen, Turun yliopisto <br>
<br>
Kustos:<br>
Professori Jouko Vahtola <br>
<br>
--------------------------------------------------------------------------------<br>
<br>
Tiivistelmä:<br>
<br>
Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen kehittäminen jäi haaveeksi<br>
<br>
Väitöstutkimuksessa on tutkittu arkistolähteiden ja<br>
valtiopäiväasiakirjojen avulla suomalaisten puolueiden Pohjois- ja<br>
Itä-Suomen elinkeinojen kehittämispolitiikkaa vuosina 1951–1970.<br>
Tutkimuskohteena olivat Maalaisliitto–Keskustapuolue, Kansallinen<br>
Kokoomus, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) ja Suomen Kansan<br>
Demokraattinen Liitto (SKDL). Pyrin luomaan alkuperäislähteiden<br>
avulla kokonaiskuvan puolueiden Pohjois- ja Itä-Suomen elinkeinojen<br>
kehittämispolitiikan peruspiirteistä ja tavoitteista. <br>
<br>
Toisen maailmansodan jälkeen elinkeinopoliittiseksi ratkaisumalliksi<br>
valittiin maatalouden laajentaminen, jotta kansa saataisiin nopeasti<br>
tuottavaan työhön. Sodan jälkeen syntynyt SKDL pyrki kasvattamaan<br>
poliittista vaikutusvaltaansa myös maaseudulla, mikä lisäsi<br>
puolueiden mielenkiintoa maaseudun kehittämistä kohtaan. 1950-luvulle<br>
tultaessa huomattiin, etteivät uudet pienviljelmät pystyneet<br>
elättämään maaseudun kasvavaa väestöä. Samalla puolueet kävivät kovaa<br>
kilpailua maaseudun äänestäjistä, joten elinkeinopolitiikka<br>
politisoitui voimakkaasti. <br>
<br>
Käännekohdaksi muodostuivat vuoden 1958 vaalit, joihin puolueet<br>
valmistautuivat, maalaisliittoa lukuun ottamatta, uusilla<br>
puolueohjelmilla. Vaalien jälkeen muodostettiin laajapohjainen<br>
Fagerholmin III hallitus, joka pyrki ohjelmallaan maaseudun<br>
elinkeinojen monipuolistamiseen. Hallitus joutui kuitenkin eroamaan<br>
ulkopoliittisen painostuksen jälkeen. Niin sanotun yöpakkaskriisin<br>
jälkeen suomalaisessa hallituspolitiikassa tärkeimmäksi<br>
hallituskelpoisuuden kriteeriksi tuli se, että puolueella täytyi olla<br>
Neuvostoliiton hyväksyntä. Tämän jälkeen puolueet eivät juuri<br>
pystyneet yhteistyöhön maaseudun elinkeinojen kehittämistyössä. <br>
<br>
Puolueiden välillä vallitsi yksimielisyys siitä, että maaseudun<br>
elinkeinoja oli kehitettävä, jotta Suomen kasvava väestö saataisiin<br>
työllistettyä. Siitä miten se käytännössä tapahtuisi, ei päästy<br>
yksimielisyyteen. Maalaisliitto pyrki maaseudun kehittämiseen<br>
maatalouden, pienteollisuuden ja puunjalostusteollisuuden avulla. SDP<br>
nosti teollistamispolitiikan keskeiseksi työllistämisvaihtoehdoksi.<br>
Puolue kuitenkin hajosi vuonna 1957 henkilökysymysten ja<br>
elinkeinopoliittisten suuntaristiriitojen takia kahteen kilpailevaan<br>
leiriin. SKDL kannatti valtiojohtoisen teollisuuden voimistamista ja<br>
ulkomaankauppaa Neuvostoliiton kanssa. Kokoomus oli<br>
yksityisyrittäjyyden ja läntisten kauppayhteyksien lisäämisen<br>
kannalla.<br>
<br>
Aluksi kehittämistoimet keskittyivät Pohjois-Suomeen ja laajenivat<br>
1960-luvulla laajempia alueita käsittäväksi kehitysaluepolitiikaksi.<br>
1960-luvulla aloitetut kehitysaluepoliittiset toimet olivat jo<br>
pahasti myöhässä. Erilaisista aluepoliittisista toimista huolimatta<br>
maaseudun väestöä ei pystytty työllistämään Suomessa, vaan<br>
työikäisten muuttoliike Ruotsiin lisääntyi voimakkaasti. Tätä voidaan<br>
pitää harjoitetun elinkeinopolitiikan pahimpana epäonnistumisena.<br>
<br>
Väitöskirja on luettavissa sähköisessä muodossa:<br>
<br>
</font></tt><a href="http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9553-9"><tt><font size=2>http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-951-42-9553-9</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
</font></tt><a href=http://www.hallinto.oulu.fi/viestin/vaitos11/leiviska.html><tt><font size=2>http://www.hallinto.oulu.fi/viestin/vaitos11/leiviska.html</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
Tiedustelut:<br>
puh. 08 - 553 3313 <br>
<br>
Ilmoitus lähetetty: 21.10.2011 12:06<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa<br>
</font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
Message: 5<br>
Date: Mon, 24 Oct 2011 14:17:05 +0300<br>
From: agricola@utu.fi<br>
Subject: [H-verkko] Helsinki, Kohti pelotonta maailmaa<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi<br>
Message-ID: <0LTK00H58I0HDGC0@smtp-03.utu.fi><br>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15<br>
<br>
Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
Kohti pelotonta maailmaa<br>
Helsinki 25.11.2011 klo 12:00<br>
<br>
Hyvä ihmisoikeuksista kiinnostunut tutkija!<br>
<br>
Se, miten naisiin kohdistuva väkivalta Suomessa ymmärretään ja miten<br>
siitä kirjoitetaan, on jokaisen asia. Tämä tulkinta kantaa usein myös<br>
mukanaan historian painolastia: ylläpidetäänkö julkisuudessa kuvaa<br>
'puhtaasta' uhrista, joka ansaitsee apua, tukea ja sympatiaa? Miten<br>
väkivallan haavoittavuus ymmärretään mediassa? <br>
<br>
Kohti pelotonta maailmaa -tilaisuudessa pohdimme edellä mainittuja<br>
kysymyksiä sekä sitä, millaisia tekoja, palveluja ja politiikkaa<br>
tarvitaan jotta väkivalta todella vähenee. Keskustelussa on mukana<br>
joukko media-ammattilaisia, väkivallan kokemusasiantuntijoita,<br>
poliitikkoja, kirjailijoita, tutkijoita sekä väkivaltakysymysten<br>
parissa päivätyötään tekeviä. <br>
<br>
Katso ohjelma nettisivuilta! Ilmoittaudu mukaan sähköisellä<br>
lomakkeella:<br>
</font></tt><a href="http://www.amnesty.fi/kampanjat/joku-raja/kohti-pelotonta-maailmaa/kohti-pelotonta-maailmaa"><tt><font size=2>http://www.amnesty.fi/kampanjat/joku-raja/kohti-pelotonta-maailmaa/kohti-pelotonta-maailmaa</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
Paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä! Tilaisuus on maksuton,<br>
ja sen yhteydessä osallistujille tarjotaan lounas. <br>
<br>
Lämpimästi tervetuloa!<br>
<br>
<br>
</font></tt><a href="http://www.amnesty.fi/kampanjat/joku-raja/kohti-pelotonta-maailmaa"><tt><font size=2>http://www.amnesty.fi/kampanjat/joku-raja/kohti-pelotonta-maailmaa</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
Tiedustelut:<br>
Pia Puu Oksanen Asiantuntija, naisten oikeudet Amnesty International<br>
Suomen osasto <pia.oksanen@amnesty.fi> <br>
<br>
Ilmoituksen lähetti:<br>
Satu Lidman <satu.lidman@utu.fi> <br>
24.10.2011 10:42<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa<br>
</font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
Message: 6<br>
Date: Mon, 24 Oct 2011 14:18:42 +0300<br>
From: agricola@utu.fi<br>
Subject: [H-verkko] Helsinki, ENTREPRENEURSHIP IN THE SOCIALIST AND<br>
POST-SOCIALIST SPACE<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi<br>
Message-ID: <0LTK00H4HI36DGD0@smtp-03.utu.fi><br>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15<br>
<br>
Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
ENTREPRENEURSHIP IN THE SOCIALIST AND POST-SOCIALIST SPACE<br>
Helsinki 31.10.2011 klo 10:00 - 01.11.2011 klo 16:30<br>
<br>
ENTREPRENEURSHIP IN THE SOCIALIST AND POST-SOCIALIST SPACE<br>
October 31 – November 1, 2011.<br>
Aleksanteri Institute, University of Helsinki<br>
(Unioninkatu 33, 2. floor)<br>
<br>
This workshop is dedicated to studying entrepreneurship and<br>
entrepreneurial behaviour in different sectors of socialist and<br>
post-socialist society. Previously entrepreneurship has been analysed<br>
mostly in the economic sphere. Here, the topic is discussed in a<br>
broader social and cultural perspective in addition to the fields of<br>
technology and science. We also explore East-West interaction during<br>
the Cold War, investigating how Western economic actors functioned in<br>
the socialist arena and impact this interaction has had on the<br>
post-Cold War period.<br>
<br>
The program: <br>
October 31 Monday <br>
<br>
10:00 – 10:15 Opening words: Katalin Miklóssy (University of<br>
Helsinki)<br>
10:15 – 11:15 Oksana Shmulyar Gréen (University of Gothenburg)<br>
Entrepreneurship in Russia: historical
legacies and current<br>
perceptions<br>
11:15 – 12:15 László Bruszt (European University Institute,<br>
Florence)<br>
Fostering local enterpreneurship from
without. EU<br>
Structural Funds and local<br>
developmental agency.<br>
12:15 – 13:15 Lunch <br>
13:15 – 14:00 Sari Autio-Sarasmo (Aleksanteri Institute) <br>
East-West interactions during the Cold
War <br>
14:00 – 14:45 Katalin Miklóssy (University of Helsinki)<br>
Entrepreneurship in the popular culture
industry in state<br>
socialism. <br>
14:45 – 15:15 Coffee<br>
15:15 – 16:00 Abel Polese (University of Edinburgh) <br>
Between illegality and informality,
post-socialist<br>
entrepreneurship in Ukraine <br>
<br>
November 1 Tuesday <br>
<br>
10:00 – 11:00 Ivan Tchalakov (University of Plovdiv)<br>
Academic entrepreneurship in Eastern
Europe <br>
11:00 – 11:45 Jouko Nikula (University of Helsinki)<br>
The Transformation of Socialist Giants
into sinuous private<br>
companies<br>
11:45 – 12:30 Antti Sarasmo (University of Tampere)<br>
Entrepreneurship in a Soviet-Estonian
kolkhoz: the case of<br>
Kirov <br>
12:30 – 13:30 Lunch <br>
13:30 – 14:30 Ann-Mari Sättre (University of Uppsala)<br>
Strategies for Enterprise Development
in Russia: Influences<br>
from the Soviet System<br>
14:30 – 15:15 Mila Oiva (University of Turku)<br>
Changing Export Practices. Polish exporters
of<br>
ready-to-wear clothes changing<br>
practices towards the Soviet market
from the late 1950s to<br>
early 1960s <br>
15:15 – 16:15 Coffee and network-meeting <br>
16:15 – 16:30 Closing words: Katalin Miklóssy <br>
<br>
Contact person: Dr. Katalin Miklóssy, katalin.miklossy@helsinki.fi<br>
The workshop is organised by the CERES network<br>
</font></tt><a href=http://www.helsinki.fi/aleksanteri/ceres/><tt><font size=2>http://www.helsinki.fi/aleksanteri/ceres/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
and NORCENCOWAR network </font></tt><a href=http://norcencowar.ku.dk/><tt><font size=2>http://norcencowar.ku.dk/</font></tt></a><tt><font size=2>
and by the<br>
Competition in Socialist Society project<br>
</font></tt><a href=http://www.helsinki.fi/aleksanteri/competition/index.html><tt><font size=2>http://www.helsinki.fi/aleksanteri/competition/index.html</font></tt></a><tt><font size=2>
. <br>
<br>
<br>
Tiedustelut:<br>
Katalin Miklossy <katalin.miklossy@helsinki.fi> puh. 050 3683231
<br>
<br>
Ilmoitus lähetetty: 24.10.2011 09:57<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa<br>
</font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
Message: 7<br>
Date: Mon, 24 Oct 2011 14:43:37 +0300<br>
From: agricola@utu.fi<br>
Subject: [H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Makumuistoja<br>
sukuarkistosta<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi, kultut@lists.cc.jyu.fi,<br>
Sukututkijat-owner@yahoogroups.com<br>
Message-ID: <0LTK00HTGJ8PEJ80@smtp-03.utu.fi><br>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15<br>
<br>
Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:<br>
---------------------------------------------------------<br>
Helena Pilke FT, Helsinki <br>
---------------------------------------------------------<br>
Arvosteltavana:<br>
Laijoki, Ritva : Kakkuja ja kahvikutsuja. Leivontareseptejä<br>
Svinhufvudin suvun naisten kokoelmista. Karisto Oy, 2011. 127 sivua.<br>
<br>
<br>
Makumuistoja sukuarkistosta <br>
---------------------------------------------------------<br>
<br>
Kakkukirjako kulttuurihistoriaa? Miksipä ei - ja tähän nimenomaiseen<br>
kakkukirjaan voi ilman isoa aasinsiltaa liittää myös ripauksen<br>
taloushistoriaa.<br>
<br>
<br>
Kakkuja ja kahvikutsuja on kuutisenkymmentä reseptiä sisältävä<br>
leivontaohjekirja. Kakkujen, torttujen ja piiraiden, pikkuleipien ja<br>
leivosten ohjeet ovat Svinhufvudin suvussa kulkeneita, suvun naisten<br>
vuosikymmenten varrella keräämiä. Vanhimmat niistä ovat 1800-luvun<br>
alusta, mutta pääpaino on 1900-luvun alkuvuosikymmenissä, jolloin P.<br>
E. Svinhufvud vaikutti Suomen politiikassa ja hänen vaimonsa Ellen<br>
antoi nimensä yhdelle historiaan jääneelle leivonnaiselle.<br>
<br>
Lapsuuden kultaiset kesät <br>
<br>
Kirjan on koonnut Ritva Laijoki, joka on Pehr Evind Svinhufvudin<br>
(1861-1944) ja hänen vaimonsa Ellenin (1869-1953) lapsenlapsenlapsi.<br>
P. E. Svinhufvud toimi ennen presidenttikauttaan mm.<br>
kihlakunnantuomarina, eduskunnan puhemiehenä, valtionhoitajana ja<br>
pääministerinä. Ellen puolestaan synnytti kuusi lasta, hoiti suurta<br>
taloutta ja piti perheen maatilalla Luumäen Kotkaniemessä<br>
täysihoitolaa. Hän oli toimen nainen, joka lähti saattelemaan<br>
miestään Siperiaan, kun tämä karkotettiin vuonna 1914. Myöhemminkin<br>
Ellen kävi Siperiassa tervehtimässä miestään, ja kansalaissodan<br>
aikana pariskunta piileskeli eri paikoissa Helsingissä, kunnes Pehr<br>
Evind pääsi pakenemaan ulkomaille.<br>
<br>
Näistä dramaattisista tapahtumista ei kirja kuitenkaan kerro: sen<br>
maailmassa nutturapäiset, pitkähameiset naiset kokoontuvat rouvasväen<br>
kesken kahvipöytien ääreen tai maalaavat isolla joukolla posliinia,<br>
poseeraavat kameralle aviopuolisoiden vierellä, asettuvat kuviin<br>
kesken arkiaskareiden lapset sylissään. Suvun perhealbumeista on<br>
kakkuohjeiden oheen kaivettu kuvia, joita todennäköisesti ei ole<br>
julkaistu koskaan aikaisemmin.<br>
<br>
Tekijällä itsellään ei ole henkilökohtaisia muistoja<br>
presidenttiparista, mutta hänen äitinsä Marianne Laijoki (o.s.<br>
Sommar, Svinhufvudien Gretel-tyttären tytär) on kertonut hänelle<br>
lapsuusmuistojaan, joista suuri osa liittyy isovanhempien maatilalla<br>
vietettyihin lapsuuden kesiin. Niissä isoisä metsästää ja kalastaa,<br>
kokee verkkojaan ja asettaa ne kuivumaan omin käsin vuolluille<br>
katajaripustimille. Pehtori huolehtii pelloista, karjakko hoitaa<br>
lehmät, mutta lastenlapset komennetaan joskus heinäpellolle avuksi.<br>
Kotkaniemestä tehdään veneretkiä lähisaariin, joissa naisväki poimii<br>
mustikoita ja pikkupojat onkivat soppakaloja. Kesäiltoina Ellen-mummu<br>
tekee käsitöitä, päivisin hoitaa kukkapenkkejä ja kanatarhaa.<br>
Juhannuksena pataan pannaan kahdeksan litraa kermaa, runsaasti<br>
kananmunia sekä sokeria ja veivataan jäätelöä niin että sitä riittää<br>
koko suvulle.<br>
<br>
Kirjan lukija saa siis kurkistaa kadonneeseen maailmaan, jossa<br>
perinteinen elämänrytmi ei vähästä järky. Mitä nyt joskus<br>
1930-luvulla, kun papasta tulee ensin pääministeri, sitten<br>
presidentti, ja eräänä kesäpäivänä armeijan vesitaso laskee<br>
Pajalahden venevalkamaan, lentäjä ja upseeri menevät noutamaan pappaa<br>
lasten jäädessä pyörimään koneen ympärille. - Näyttää siihen<br>
ehättäneen perheen naisväkikin; etteipä vain kuvassa olisi<br>
Ellen-mummukin raitaleningissään...<br>
<br>
Mummu, musterit ja Mannerheim <br>
<br>
Viehättävät mustavalkokuvat ja pikku-Mariannen muistot saavat<br>
hohtonsa siitä, että isovanhemmat eivät olleet kuka tahansa mummu ja<br>
pappa, vaan Suomen tasavallan kolmas presidenttipari.<br>
Presidenttikautena (1931-1937) Svinhufvudit eivät päässeet<br>
oleskelemaan Kotkaniemessä yhtä paljon kuin aikaisemmin, mutta<br>
vaikuttaa siltä, että presidentinrouvanakaan Ellen ei kaihtanut<br>
töihin tarttumista: kanat oli ruokittava, kakut leivottava.<br>
Kotkaniemen kanojen munista Ellen leipoi usein hopeakakkua, siis<br>
sokerikakkua johon munista käytetään ainoastaan valkuaiset. Se olikin<br>
Pehr Evind Svinhufvudin lempileivonnainen, mutta 'Ukko-Pekalle'<br>
kelpasi kahvikupposen kera myös tavallinen sokerikakku.<br>
</font></tt>
<br><tt><font size=2>Tavallista lienee, että suvussa kulkevat reseptit
saavat nimensä<br>
alkuperäisen - tai ahkerimmin ohjetta käyttäneen - leipojan mukaan.<br>
Näin myös Svinhufvudin suvussa: resepteissä vilahtelevat monen<br>
sukupolven naiset. Isoäiti Ellen näyttää hopeakakkunsa ohella<br>
leiponeen ainakin marenkeja ja viipaleiksi leikattavia<br>
prinsessapikkuleipiä. Pari seuraavaa sukupolvea on myös keräillyt ja<br>
kehitellyt reseptejä, niinpä joistakin on kirjassa eri variaatioita.<br>
Esimerkiksi Sommarin sisarukset Ulla ja Marianne leipoivat<br>
'upside-down'-omenakakkunsa hiukan toisistaan poikkeavin ohjein.<br>
<br>
Ohjeiden nimissä esiintyviä mustereita ei yleensä ohjeen yhteydessä<br>
esitellä. Jos lukija haluaa tietää, kuka kukin on, hän joutuu<br>
päättelemään sen perhekuvista, eivätkä kaikki sukulaisuussuhteet<br>
selviä niistäkään. Itse leivontaohje ei tietenkään näistä<br>
lisätiedoista muuksi muuttuisi, mutta Millan, Babben, Sagan, Irjan,<br>
Aino-mummin ja Engla Adolfinan olisi hyvin voinut parilla rivillä<br>
liittää osaksi tätä herkullista historiankirjoitusta. Rusinoita ja<br>
manteleita sisältävä, kinuskilla kuorrutettu Mannerheimin kakkukin<br>
pistää miettimään: tarjottiinko sitä sotamarsalkalle vai olivatko<br>
Ellen-rouva ja Mannerheimin taloudenhoitaja vaihtaneet<br>
lempireseptejään keskenään?<br>
<br>
Marenkia, mantelia ja kahvinmakuista kreemiä <br>
<br>
Itsenäisyyspäivän juhlaperinne, joka oli aloitettu joulukuun<br>
kuudentena pidetyillä kahvikutsuilla vuonna 1919, sai uusia muotoja<br>
Ellen Svinhufvudin emännöidessä presidentinlinnaa. Mukaan alettiin<br>
kutsua enemmän puolisoita ja tarjoilu monipuolistui. Yhdeksi juhlien<br>
vakiotarjottavaksi tuli konditoria Stellan manteli-marenkipohjista ja<br>
kahvinmakuisesta kreemitäytteestä valmistettu kakku, joka tuolloin<br>
tunnettiin nimellä Fragilité. Sitä syötiin myös Svinhufvudin suvun<br>
juhlissa ja Ellenin omilla kutsuilla. Konditoria nimesi kakkunsa<br>
rouvan luvalla Ellen Svinhufvud-kakuksi, ja sitä tarjoiltiin<br>
presidentinlinnan juhlissa myös Svinhufvudin kauden jälkeen, aina<br>
2000-luvulle saakka. Kakku sai muutenkin klassikkoleivonnaisen<br>
aseman; erityisesti tavaratalo Stockmann myi sitä pääkaupunkiseudulla<br>
suuria määriä.<br>
<br>
Vuonna 2006 Stockmann vaihtoi tavarantoimittajaa; Stellan tilalle<br>
tuli toinen leipomo ja kakkukin sai uuden nimen, Sans Rival<br>
(vertaansa vailla). Stella piti tuotetta alkuperäisen kopiona ja<br>
haastoi Stockmannin markkinaoikeuteen. Pari vuotta asiaa pohdittuaan<br>
markkinaoikeus langetti tavaratalolle uhkasakon. Stella ajautui<br>
konkurssiin. Vaikka kakkukiista ei ollut konkurssin ainoa syy, sen<br>
vaikutus oli huomattava. Suomen taloushistoria ei taida tuntea toista<br>
mantelikakkuun kaatunutta yhtiötä?<br>
<br>
Pienen tauon jälkeen 'alkuperäistä' kakkua alkoi taas saada:<br>
Billnäsin ruukki hankki oikeudet nimeen ja reseptiin.<br>
Alkuperäisimmillään kakku kuitenkin esiintyy Kakkuja ja kahvikutsuja<br>
-kirjassa, eikä 1950-luvun Kotikokki-lehdessä julkaistu resepti ole<br>
ylivoimaisen vaikea nykypäivänkään kotikokille. Varoituksen sana on<br>
toki paikallaan: sokeria ja voita, manteleita ja kermaa on reseptissä<br>
reilusti, mutta niitä ei säästellä kirjan muissakaan ohjeissa, kuten<br>
ei raaka-aineita yleensäkään. Esimerkiksi raittiuskakku vuodelta 1863<br>
sisältää hyvänlaisen tujauksen eli puoli kvarteria (nykymitoissa 16<br>
cl) punssia tai madeiraa.<br>
<br>
Paunat, aluna ja wieno uuninlämpö <br>
<br>
Leivontakirjan tärkein anti ovat tietenkin itse ohjeet. Reseptit ovat<br>
herkullisen tuntuisia - pari niistä testasin ja toimiviksi havaitsin.<br>
Suuret leivonnaiskuvat eivät juuri poikkea muiden vastaavien kirjojen<br>
kuvista - ryytiä kirjalle antavatkin juuri nuo edellä esitellyt<br>
perhekuvat ja muistelmat.<br>
<br>
Kun useilla resepteillä on ikää toistasataa vuotta, ovat myös monet<br>
niissä esiintyvät mitat nykyleipurin mielestä harvinaisia ja ehkä<br>
hankaliakin. Mitat on säilytetty alkuperäisohjeiden mukaisina, mutta<br>
kirjan alussa annetaan niille selitykset. Paunat, luodit ja tuopit on<br>
muunnettu nykymitoiksi muutamissa vanhoissa resepteissä, mutta<br>
esimerkiksi vuoden 1822 mantelitorttua leipoessaan saisi käytellä<br>
taskulaskinta ahkerasti.<br>
<br>
Leivonnaisten kohotusaineetkin olivat ennen erilaisia. Useimmiten<br>
käytettiin alunaa ja hirvensarvisuolaa, joita saa edelleen<br>
apteekista; hirvensarvisuola tosin on korvattavissa leivinjauheella.<br>
Ilman kirjan alkulausetta olisi myös haastavaa arvata oikea<br>
paistolämpötila: innokkaankaan jauhopeukalon mieleen ei ehkä tule,<br>
että wieno uuninlämpö on korkeampi kuin kohtalainen tai tavallinen<br>
uuninlämpö.<br>
<br>
Siwumennen sanoen: runsas w-kirjaimen wiljely on ehkä ollut tekijän<br>
(tai kustannustoimittajan) mielestä omiaan luomaan kirjalle wanhojen<br>
hywien aikojen tunnelmaa. Mutta kun w esiintyy yhdessä ohjeessa<br>
kaksikymmentä kertaa, myös sanoissa waahdottaa, leiwinpaperi ja<br>
kermawiili, se alkaa hiwenen haitata...<br>
<br>
Kulttuurihistorialla kuorrutetulla kakkukirjalla on käyttöä, jos<br>
haluaa leipoa epookinmukaisia herkkuja tai antaa<br>
jauhopeukaloystävälleen lahjan, jossa on hiukan ylimääräistä<br>
maustetta.<br>
<br>
<br>
<br>
---------------------------------------------------------<br>
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan<br>
arvostelujulkaisussa osoitteessa<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
Message: 8<br>
Date: Mon, 24 Oct 2011 15:24:02 +0300<br>
From: janne.poikolainen@helsinki.fi<br>
Subject: [H-verkko] Fanimuistot talteen - Vielä kolme viikkoa aikaa<br>
osallistua keruuseen!<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi, ses-list@helsinki.fi, mts@lists.jyu.fi,<br>
kultut@lists.jyu.fi, fanitutkimus@lists.jyu.fi<br>
Message-ID:<br>
<20111024152402.19001rvbks87nw0y.jannepoi@webmail.helsinki.fi><br>
Content-Type: text/plain; charset=UTF-8; DelSp=Yes; format=flowed<br>
<br>
FANIMUISTOT TALTEEN -MUISTITIETOKERUU<br>
<br>
Menetitkö sydämesi Paul Ankalle? Tai Neumannille? Oletko metallifani? <br>
Ihailetko Olavi Virtaa? Vai diggaatko vanhaa rock?n?rollia?<br>
<br>
Tutkija Janne Poikolainen ja Suomen Jazz & Pop Arkisto keräävät <br>
musiikkifaniuteen liittyviä muistoja. Kirjoituskeruu on kohdistettu <br>
eri artistien, yhtyeiden, musiikkityylien ja tapahtumien entisille ja <br>
nykyisille ihailijoille ilman ikä- tai aikarajauksia. Keruuseen voit <br>
vastata joko verkossa tai postitse. Yhteystietonsa ilmoittaneiden <br>
vastaajien kesken arvotaan kirja- ja levypalkintoja. Keruu on avoinna <br>
13.11.2011 asti.<br>
<br>
Muistelukirjoitukset taltioidaan Suomen Jazz & Pop Arkistoon ja ne
<br>
toimivat aineistona Poikolaisen suomalaisen musiikkifaniuden historiaa
<br>
käsittelevässä väitöskirjatutkimuksessa.<br>
<br>
Lue lisää ja osallistu keruuseen osoitteessa </font></tt><a href=www.fanimuistot.net!><tt><font size=2>www.fanimuistot.net!</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
Terveisin,<br>
<br>
Janne Poikolainen, tutkija, Helsingin yliopisto<br>
Janne Mäkelä, arkistonjohtaja, Suomen Jazz & Pop Arkisto<br>
<br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
Message: 9<br>
Date: Mon, 24 Oct 2011 19:52:30 +0300<br>
From: agricola@utu.fi<br>
Subject: [H-verkko] CFP: ICOHTEC Palkinto Nuorille Tutkijoille 2012<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi<br>
Message-ID: <0LTK00HI7XJILRB0@smtp-03.utu.fi><br>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15<br>
<br>
<br>
Agricolan Artikkelipyyntötietokantaan<br>
( </font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/nyt/pyynnot/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/nyt/pyynnot/</font></tt></a><tt><font size=2>
)<br>
on tullut seuraava ilmoitus:<br>
<br>
ICOHTEC Palkinto Nuorille Tutkijoille 2012<br>
<br>
Teknologian historian kansainvälinen komitea, ICOHTEC, on avannut<br>
kilpailun teknologian historiaa käsitteleville monografioille.<br>
Voittaja saa palkinnoksi 3.000 euroa ja kutsun osallistua kirjaansa<br>
käsittelevään istuntoon järjestön seuraavaan symposiumiin, joka<br>
pidetään Barcelonassa heinäkuussa 2012. <br>
<br>
ICOHTEC on kiinnostunut erityisesti teoksista, joissa teknologinen<br>
kehitys kytketään tieteisiin, yhteiskuntaan, talouteen, kulttuuriin<br>
ja ympäristökysymyksiin. Teknologian historia kattaa kaikki historian<br>
aikakaudet ja asutetut alueet. Rajoituksia ei ole myöskään<br>
teoreettisten tai metodologisten lähestymistapojen suhteen.<br>
<br>
Valintakelpoisia ovat kirjan mitat täyttävät alkuperäistutkimukset,<br>
jotka voivat olla julkaisemattomia väitöskirjoja tai julkaistuja<br>
monografioita englannin, espanjan, ranskan, saksan tai venäjän<br>
kielellä. Hakijoiden tulee olla 37 -vuotiaita tai nuorempia<br>
jättäessään hakemuksensa. <br>
<br>
Teoksensa voi lähettää paperille painettuna tai elektronisena<br>
versiona. Jos kyseessä on väitöskirja, sen tulee olla hyväksytty 2010<br>
tai 2011. Jos teos on puolestaan kirja, sen tulee olla julkaistu 2010<br>
tai 2011. Hakemukseen tulee liittää ansio- ja julkaisuluettelo ja<br>
niiden lisäksi siihen voi oheistaa muita asiaankuuluvia liitteitä.<br>
Hakemuksen määräpäivä 23. tammikuuta 2012.<br>
<br>
Lisätietoja palkinnosta saa ICOHTECin kotisivuilta:<br>
</font></tt><a href="http://www.icohtec.org/resources-prizes-young-scholars-call-2012.html"><tt><font size=2>http://www.icohtec.org/resources-prizes-young-scholars-call-2012.html</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
Vuoden 2011 ICOHTEC Palkinnon voittaja oli Christopher Neumaier<br>
teoksellaan Dieselautos in Deutschland und den USA, Zum Verhältnis<br>
von Technologie, Konsum und Politik, 1949 –2005 (Stuttgart 2010),<br>
Kts:<br>
</font></tt><a href="http://www.icohtec.org/publications/newsletter/2011-08-icohtec-newsletter.pdf"><tt><font size=2>http://www.icohtec.org/publications/newsletter/2011-08-icohtec-newsletter.pdf</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
Timo Myllyntaus, <br>
ICOHTECin pääsihteeri<br>
</font></tt><a href=http://utu.academia.edu/TimoMyllyntaus><tt><font size=2>http://utu.academia.edu/TimoMyllyntaus</font></tt></a><tt><font size=2>
<br>
<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
Ilmoituksen lähetti: Timo Myllyntaus <timmyl@utu.fi><br>
Ilmoitus vanhentuu: 24.01.2012<br>
LisÃ?tietoja WWW-osoitteesta: </font></tt><a href=http://www.icohtec.org/><tt><font size=2>http://www.icohtec.org/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
Message: 10<br>
Date: Tue, 25 Oct 2011 09:21:53 +0300<br>
From: agricola@utu.fi<br>
Subject: [H-verkko] =?UTF-8?Q?Tutkimuspyynt=F6=3A?= Erik Allardt<br>
Fellowship<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi<br>
Message-ID: <0LTL00IACZ0H3L50@smtp-03.utu.fi><br>
Content-Type: text/plain; CHARSET=UTF-8<br>
<br>
<br>
Agricolan tutkimuspyynt?tokantaan<br>
( </font></tt><a href=http://agricola.utu.fi/tutk/ttarjotaan/><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/tutk/ttarjotaan/</font></tt></a><tt><font size=2>
)<br>
on tullut seuraava ilmoitus:<br>
<br>
Erik Allardt Fellowship<br>
<br>
Information on a fellowship for post-doctoral / senior researcher<br>
level in humanities and social sciences:<br>
<br>
Call for applications for the academic year 2012-2013: Erik Allardt<br>
Fellowship<br>
<br>
Swedish Collegium for Advanced Study (SCAS) in Uppsala offers a<br>
residential fellowship for one or two scholars affiliated with a<br>
university in Finland. Early career as well as senior scholars from<br>
any discipline within the humanities and social sciences are welcome<br>
to apply. The application may be for the entire academic year or for<br>
one academic semester.<br>
<br>
Applicants should submit a curriculum vitae and a project proposal,<br>
in English, of 1500?3000 words. The final selection will be made by<br>
the Principal of SCAS at the recommendation of an Academic Board.<br>
Applications should be submitted no later than November 1, 2011.<br>
<br>
Funded by Riksbankens Jubileumsfond, the Erik Allardt Fellowship<br>
programme is a collaboration between SCAS and Helsinki Collegium for<br>
Advanced Studies.<br>
<br>
More information on:<br>
</font></tt><a href=www.swedishcollegium.se><tt><font size=2>www.swedishcollegium.se</font></tt></a><tt><font size=2><br>
or<br>
</font></tt><a href=www.helsinki.fi/collegium><tt><font size=2>www.helsinki.fi/collegium</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
Best regards,<br>
-- <br>
Outi J. Hakola, PhD.<br>
Programme coordinator<br>
Helsinki Collegium for Advanced Studies<br>
PO BOX 4<br>
FIN 00014 University of Helsinki<br>
Finland<br>
tel. +358 (0)9 191 21734<br>
email: outi.j.hakola@helsinki.fi<br>
<br>
------------------------------------------------------<br>
Ilmoituksen l?tti: Agricola <agricola@utu.fi><br>
Ilmoitus vanhentuu: 02.11.2011<br>
Lis?etoja WWW-osoitteesta: </font></tt><a href=http://www.swedishcollegium.se/><tt><font size=2>http://www.swedishcollegium.se</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
Message: 11<br>
Date: Tue, 25 Oct 2011 10:10:46 +0300<br>
From: agricola@utu.fi<br>
Subject: [H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Metallican nousu ja<br>
tuho<br>
To: h-verkko@lists.utu.fi, kultut@lists.cc.jyu.fi,<br>
Sukututkijat-owner@yahoogroups.com<br>
Message-ID: <0LTM00IRW19Y5310@smtp-03.utu.fi><br>
Content-Type: text/plain; charset=iso-8859-15<br>
<br>
Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:<br>
---------------------------------------------------------<br>
Sami Liuhto FM, Turku<br>
---------------------------------------------------------<br>
Arvosteltavana:<br>
Eglinton, Mark: James Hetfield ? Peto Metallican ovella (James<br>
Hetfield ? The Wolf At Metallica?s Door). Kääntänyt Tenhola, Katri.<br>
Minerva Kustannus Oy, 2011. 238 sivua.<br>
<br>
<br>
Metallican nousu ja tuho<br>
---------------------------------------------------------<br>
<br>
Mark Eglintonin elämäkerta James Hetfieldistä on pikemminkin tarina<br>
Metallicasta, maailman tunnetuimmasta hevimetalliyhtyeestä, sen<br>
uljaasta 80-luvusta ja myöhemmästä rappiosta. Kirjansa lopussa<br>
Eglinton kuitenkin vihjaa, että Metallica nousee vielä.<br>
<br>
<br>
On hienoa puhua hevimetallimusiikista akateemisissa piireissä, yhtä<br>
hienoa kuin sanoa äänestävänsä Timo Soinia presidentiksi. Se on niin<br>
epäsopivaa. Paljon sopivampaa on 'fiilistellä' Pink Floydia, The<br>
Beatlesia ja Deep Purplea, kenties jopa Nirvanaa kun sen solisti<br>
kuoli niin paljon kärsittyään. Musiikillisista ansioista ei ole<br>
kysymys. Ylipäänsä 'ansiot' ja 'akatemia' sovittautuvat todella<br>
heikosti samaan virkkeeseen. Peliä kun on vain jälkimmäinen.<br>
Hevimetallimusiikki ei sekään ole peliä, se on totisinta totta,<br>
täysillä menoa ja äärimmäisyyksien etsimistä.<br>
<br>
Tänäkin kesänä konsertoi maailmalla muttei valitettavasti<br>
hevimetallimusiikin asiantuntijamaassa Suomessa ns. The Big Four ?<br>
Neljä suurta ? eli Anthrax, Slayer, Megadeth, sekä Metallica, tuo<br>
suurin ja rumin. Tai ainakin Metallica oli rumin ennen kuin paisui<br>
ylisuureksi. Metallica teki 1980-luvun lopulla tiettyjä valintoja,<br>
jotka allekirjoittaneen ja kaikkien järkevien ihmisten mielestä<br>
olivat huonoja valintoja, huonoimpia valintoja. Metallica<br>
valtavirtaistui, kaupallistui ja ylipäänsä myi sielunsa<br>
keskivertokuulijalle, jota hevimetallimusiikin pitää potkia aina kun<br>
huvittaa.<br>
<br>
Mark Eglintonin journalistinen James Hetfield ? Peto Metallican<br>
ovella kuvaa Metallican prosessin vaarallisesta yhtyeestä<br>
naurettavaksi yleisönkosiskelijaksi. Yhtyeen kitaristi-laulaja James<br>
Hetfield on lähinnä tarkastelukulma, syvällistä analyysiä Hetfieldin<br>
luonteesta emme saa. Päätösluvussa 'Kitarasankari' Eglinton vain<br>
sanoo, että Hetfield on nero, mikä on oikea väittämä, ja siteeraa<br>
sitten tusinan verran ystäviä ja kylänmiehiä jotka ovat samaa mieltä.<br>
Tämä on harmillista, sillä James Hetfield olisi ansainnut kunnon<br>
elämäkerran, akateemisen.<br>
<br>
Hetfield oli lähtöisin aivan omituisista oloista. Hänen vanhempansa<br>
edustivat uskonnolliselta vakaumukseltaan kristillistä tiedettä. Tämä<br>
hyvin 'amerikkalainen' eli karismaattinen suuntaus vastustaa muun<br>
muassa lääketiedettä ja kannattaa hengellistä paranemista. Joten<br>
hyvin ei käynyt kun äiti-Hetfield sairastui syöpään; James-poika jäi<br>
äidittömäksi kuusitoistavuotiaana. Myöhemmissä sanoituksissaan<br>
Hetfield on usein palannut tähän traumaattiseen kokemukseen,<br>
esimerkiksi Mustan albumin, joka on suomennettu muun muassa 'Black<br>
albumiksi', 'Black'-levyksi ja 'Black'-albumiksi, kappale 'The God<br>
That Failed' käsittelee syvällisesti aihetta, mutta Eglinton ei<br>
sanoituksiin ole viitsinyt paneutua.<br>
<br>
Kuitenkin Eglintonin kirja suppeahkolla 238-sivullaan on hyvä<br>
johdatus perusasioihin tästä aikoinaan hurjasta yhtyeestä, josta<br>
nykyään ovat kuulleet kaikki. Koska itse olen seurannut Metallican<br>
taivalta vuodesta 1985 saakka, niin kuin kaiken muunkin<br>
hevimetallimusiikin, voin suoraan ottaa kantaa Eglintonin<br>
väitteisiin, jotka usein ovat reippaan arvottavia. Tämä oli kehu.<br>
Hevimusiikki, tarkemmin sanottuna hevimetallimusiikki ja Metallican<br>
tapauksessa trashmetallimusiikki, siis ennen kuin Metallica petti<br>
kannattajansa, on luonteeltaan arvottavaa ja erotteluja tekevää.<br>
Poliittinen korrektius ei sitä kosketa.<br>
<br>
James Hetfield syntyi 1963 työväenluokkaan Los Angelesin laitamille<br>
ja, kuten jo todettua, hänen kotinsa oli uskonnollinen. Tämä on<br>
mielenkiintoista, sillä uskonnollisuus on hevimusiikissa tärkeällä<br>
sijalla, tai lähinnä uskonnon kritiikki. Dave Mustaine on lähtöisin<br>
Jehovan todistajista ja viime vuosina taas omaksunut uskonnollisen,<br>
vaikkei Jehovan todistajien mallisen, elämänasenteen. Axl Rose<br>
puolestaan kävi lapsuudessaan ja nuoruudessaan<br>
helluntaiseurakunnassa, lauloi kirkkokuorossa ja veti pyhäkoulua.<br>
Sellaisia pyhäkoulupoikia nämä olivat. Akateemiselle tutkimukselle<br>
tosiaan olisi tilausta, pitäisi selvittää nämä vakumukselliset asiat,<br>
eikä jättää kaikkea journalistien hoidettavaksi. Tokkopa kuitenkaan<br>
Suomesta löytyy tutkijoita, jotka kykenisivät suhtautumaan<br>
asiallisesti kahteen heistä hyvin kaukana olevaan elämänmuotoon,<br>
nimittäin hevimusiikkiin ja uskonnollisuuteen.<br>
<br>
<br>
Kulta-aika<br>
<br>
<br>
Metallica syntyi 1980-luvun alussa kun Hetfield tapasi erään<br>
tanskalaisen Yhdysvaltoihin muuttaneen nuorukaisen, Lars Ulrichin.<br>
Eglinton kuvaa kiinnostavasti, ettei Ulrich aluksi edes osannut<br>
soittaa rumpuja, vaikka myöhemmin hänestä tuli rumpuvirtuoosi. Tosin<br>
osa pitää Ulrichia pelkkänä suunsoittajavirtuoosina. Hetfield taas<br>
oli nuorena sulkeutunut, paitsi saatuaan viinaa. Myöhemmin, uuden<br>
vuosituhannen alussa, Hetfield raitistui ja kontrollintarvekin<br>
väheni. Eglintonin mukaan oli sääli, että basisti Jason Newsted oli<br>
jo häipynyt, tämä kun ei Hetfieldin diktatuurista välittänyt. Newsted<br>
on muutenkin tarinan kärsijä. Hän tuli korvaamaan 1986<br>
auto-onnettomuudessa kuollutta Cliff Burtonia, joka oli<br>
musiikillisesti korvaamaton. Ja ilmeni että muutenkin. Newsted<br>
nimittäin joutui Metallicassa naurettavan kiusaamisen kohteeksi,<br>
minkä pääorkestroija oli Hetfield. Eglintonilta on hyvä huomio, että<br>
Newsted tajusi tämän ja ehkä siksi otti verrattain lungisti<br>
Hetfieldin lapsellisuudet.<br>
<br>
Ongelma Metallicassa on koko sen uran ajan ollut Hetfieldin<br>
vasemmalla puolella eli soolokitaristissa. Tätä ei Eglinton tuo juuri<br>
yhtään esiin. Soolokitaristina aloittanut Dave Mustaine, joka<br>
erotettiin ennen debyyttialbumia, on syystä kantanut kaunaa<br>
kohtalostaan Metallicassa. Eglinton kuvaa hämmästyttävän lyhyesti ja<br>
kylmästi nuo huhtikuiset tapahtumat New Yorkissa vuonna 1983.<br>
Mustaine heitettiin pellolle ja tilalle otettiin hyvänahkainen Kirk<br>
Hammett, joka kitaristina on valitettavan kaavamainen eli<br>
keskinkertainen. Katsoessani live-tallennetta 'The Big Fourin'<br>
keikalta, kun kaikki yhtyeet saapuvat soittamaan lavalle 'Am I<br>
Evilin?', tunnen kärsimystä siitä että sooloa soittaa Hammett eikä<br>
taustalla seisoskeleva Mustaine. Onneksi Youtubesta löytyy varhaisia<br>
versioita siitä, miten 'Am I Evil?' kunnolla soitetaan eli<br>
hirvittävällä voimalla, tunteella ja nopeudella.<br>
<br>
Moniongelmainen Mustaine oli vaikea ihminen. Ja kun yhtyeessä jo oli<br>
kaksi isoa egoa, Hetfield ja Ulrich, ei sinne kolmatta enää sopinut.<br>
Basistinero Burton näppäili syrjässä laitettaan, minkä Eglinton kuvaa<br>
hyvin vaikkakin lyhyesti. Eglinton ei oikein tiedä kirjoittaako kirjaa<br>
Metallicasta vai Hetfieldistä. Kuitenkin, kun yhtye oli saatu kasaan<br>
ja musiikkiteollisuus tai lähinnä musiikkipienteollisuus osoitti<br>
kiinnostusta, oli aika mennä studioon tekemään ensimmäinen levy.<br>
Mustaine sen sijaan perusti Megadethin, joka suomennoksessa löytyy<br>
myös muodossa 'Megadeath', ja on yhtyeellään edelleen osoittamassa<br>
että valtavirtaporukkaa ei tarvitse lipoa. Eräässä<br>
verkkokeskustelussa joku sanoi hyvin, että Mustainen erottamisessa<br>
oli se hyvä puoli, että sen avulla syntyi Megadeth. Näin on.<br>
<br>
Kuten tunnettua, 1980-luvulta löytyy kaksi päivämäärää, jolloin<br>
rockmusiikki muutti muotoaan, ensimmäinen on 25.7.1983, jolloin<br>
julkaistiin Metallican debyyttialbumi Kill 'Em All, ja toinen<br>
21.7.1987, jolloin julkaistiin Guns N' Rosesin esikoinen Appetite for<br>
Destruction. Nerous on luonteeltaan hiipivää, eikä kesäaikakaan<br>
parantanut levyjen näkyvyyttä, mutta nykyään näiden teosten ikuinen<br>
arvo on kaikille selviö.<br>
<br>
Eglintonin tai suomentajan mukaan Kill 'Em Allin kannessa on kirves.<br>
En tiedä, millaisia kirveitä muualla on mutta ainakin meilläpäin<br>
kannen kuvaamaa välinettä kutsutaan moukariksi. Eglinton käy<br>
Metallican levyt läpi kappale kappaleelta ja huomaan hänen usein<br>
olevan oikeassa, mutta joskus menee metsäänkin. Kill 'Em Allista ja<br>
sen arvosta Eglinton sanoo hyvin: 'Koko hevimetallimusiikin<br>
kehitykseen vaikuttaneen teoksen kriittinen analysoiminen on vähän<br>
sama, kuin jos moderni taidekriitikko yrittäisi arvioida järkevästi<br>
Mona Lisaa ? ei mikään helppo nakki.' Kunniakkaasti Eglinton<br>
kuitenkin arviointiin antautuu ja osoittaa esimerkiksi terävästi,<br>
että 'The Four Horsemen' viittaa rakenteeltaan tuleviin levyihin.<br>
Mutta miksei Eglinton mainitse, että kappaleesta on myös<br>
Megadeth-versio nimellä 'The Mechanix'? Samalla olisi voitu<br>
laajemminkin eritellä Mustainen panosta Metallicalle. 'Jump in the<br>
Firestä' Eglinton ei pidä. Onhan se rasittava, muttei riffiltään<br>
'yltiöpositiivinen'. Niin Kill 'Em Allin kappaleiden analyyseissä<br>
kuin muidenkin levyjen kappaleiden analyyseissä Eglinton jää turhaan<br>
puolitiehen, esittelyn asteelle. Tämä on harmi, sillä Eglinton on<br>
terävä sanailija, jonka mielipiteitä olisi mielellään lukenut<br>
laajemminkin.<br>
<br>
Jo seuraavana vuonna 1984 ilmestyi Ride the Lightning. Ikuinen ja<br>
hedelmällinen väittely siitä, kumpi on Metallican paras levy, Ride<br>
the Lighning, vai seuraava Master of Puppets, päätyy Eglintonin<br>
osalta oikeaan vastaukseen eli Master of Puppetsin paremmuuden<br>
tunnustamiseen. Ride the Lightning on vielä selkeä, mutta<br>
monimutkaisempi kuin Kill 'Em All, ja Master of Puppetsissa yhdistyy<br>
Kill 'Em Allin raakuus ja Ride the Lightningin monimutkaisuus.<br>
Eglinton huomioi nämä asiat.<br>
<br>
Ride the Lightning alkaa ikimuistettavalla kitarahelkyttelyllä, joka<br>
jatkuu raivona päätyen ydintuhoon: 'Fight Fire with Fire' on<br>
ensimmäinen kappale jonka olen Metallicalta kuullut ja varhaisnuori<br>
melkein säntäsi karkuun kuullessaan nuo kauheat sävelet. Eglinton<br>
näkee kappaleen tärkeyden. 'Biisin aggressiivisuus säväyttää<br>
edelleen, ja eikä bändin ole ollut helppo panna sitä paremmaksi.'<br>
Pahoittelen, mutta noin suomennoksessa lukee. Nimikappaleen jälkeinen<br>
'For Whom the Bell Tolls' ? suomennoksessa 'For Whom The Bells Toll' ?<br>
lienee nerokkain hevimetallikappale vuoteen 2011 mennessä. Eglinton<br>
osaa viitata Hemingwayhin, muttei tietenkään John Donneen kappaleen<br>
innoitteita etsiessään. Se olisi vaatinut jo vähän viitseliäisyyttä.<br>
'The Call of Ktulu' -instrumentaalista Eglinton sentään tietää, että<br>
'[m]ahtipontisen metalliherkuttelun innoituksena oli luultavasti<br>
ollut H.P. Lovecrafthin novelli 'The Call Of Cthulhu' ? tahdon<br>
jälleen korostaa, että en ole vastuussa oikeinkirjoituksesta.<br>
<br>
Luku, jossa käsitellään Master of Puppetsia, on nimeltään 'Mestari'.<br>
Olisiko 'Herra' kuitenkin ollut parempi? Heti alkuun tulee hauska<br>
virke: '1980-luvun puoliväli oli konservatiivista aikaa, eikä<br>
metallibändi hevillä kiivennyt listojen kärkipäähän kaiken maailman<br>
Whitney Houstoneiden joukkoon.' Tottahan tuo on, ei hevillä listoille<br>
päässyt, täytyi olla vähintään hard rockia, tämän Metallicakin pian<br>
ymmärsi vaikkakin päin honkia. Joka tapauksessa Master of Puppets<br>
julkaistiin talvella 1986, eikä sen verroille Metallica ole myöhemmin<br>
yltänyt. Tästä olen erittäin samanmielinen Eglintonin kanssa.<br>
Kuitenkin en sanoisi, että 'A Thing That Should Not Be' oli levyn<br>
huonoin kappale, sillä levyllä ei ylipäänsä ole huonoa hetkeä ja sen<br>
kruunaa upea instrumentaali 'Orion'. Odotinkin mielenkiinnolla, mitä<br>
Eglinton 'Orionista' laukoo: '- - se alkoi etukäteen sävelletyllä<br>
rapealla riffillä, joka haarautui Hetfieldin ja Hammettin väliseksi<br>
kekseliääksi vuoropuheluksi. Loppuosaa hallitsi Burton, ja mukaan oli<br>
heitetty myös upea bassosoolo.' Näillä kohdin, sivulla 102, aloin<br>
menettää hermoni suomennokseen, eikö todellakaan kukaan enää välitä<br>
mistään, edes kielestä, suomen kielestä. Ilmeisesti ei. Pahinta on,<br>
että nuoriso, joka tätä kirjaa lukee, imee itseensä nämä kömpelyydet<br>
ja levittää niitä edelleen. Suomennoksen suomi on kuin Wikipedian<br>
musiikkiartikkeleista, joskus jopa pahempaa. 'Orionista' vielä sen<br>
verran, että 2000-luvulla Metallica on esittänyt sitä konserteissaan<br>
uuden basistinsa Robert Trujillon johdattamana. Näytteitä löytyy<br>
Youtubesta. Kappale loppuu konsertissa Hetfieldin sanomaan: 'God<br>
bless Cliff Burton.' Hetki on erittäin koskettava. Master of<br>
Puppetsiin päättyi Cliff Burtonin ura ja elämä.<br>
<br>
Some Kind of Monster -dokumentissa vuodelta 2004 viitataan siihen,<br>
ettei Metallica koskaan toipunut Burtonin kuolemasta. Eglintonkin<br>
korostaa järkytystä, mutta jättää vähälle huomiolle sen, että Burton<br>
piti Metallicaa musiikillisesti kasassa. Vielä seuraavalla levyllä,<br>
syksyllä 1988 julkaistulla ... And Justice for All -levyllä Metallica<br>
sinnitteli musiikillisesti mutta romahti ojaan pian sen jälkeen. ...<br>
And Justice for All ei ole huono levy, se on neljänneksi paras<br>
Metallican levyistä, mutta tuhon enteet on siitä kuultavissa.<br>
Erityisesti instrumentaali 'To Live Is to Die' on kitaroineen<br>
hälyttävä, ei suinkaan 'Eye of the Beholder' niin kuin Eglinton<br>
väittää. Siinä on vielä kunnon jytkettä, eikä tulevaa kantria niin<br>
kuin rakenteeltaan ja sävellykseltään upeassa instrumentaalissa 'To<br>
Live Is to Die'. Eglintonin olisi pitänyt raisummin tarttua<br>
Hetfieldin kantri-innostukseen ja vertauttaa sitä laajemmin kuin<br>
kirjassa tehdään Cliff Burtonin musiikillisiin mieltymyksiin, jolloin<br>
olisi syvennetty kuvaa siitä kammottavuudesta mihin Metallica<br>
1990-luvulla ajautui. Ehkä Eglinton ei pystynyt, sillä ajatuskin<br>
Metallican Load- ja Reload-levyistä aiheuttaa ahdistusta.<br>
<br>
... And Justice for All -levyn tunnetuin kappale on tietenkin<br>
balladimainen 'One'. Onhan se hyvä muttei niin hyvä kun sanotaan.<br>
Liian moni U2:n ja Pnk Floydin kuuntelija on kehunut sitä, se viittaa<br>
keskinkertaisuuteen. Levyn kuitenkin päättää loistava 'Dyers Eve',<br>
suomennoksessa 'Dyer's Eve', mitä Eglintonkin ylistää. Kuunnellessani<br>
kappaleen bassorumpuja olen joskus miettinyt, onko Ulrich tosiaan<br>
soittanut ne vai onko todella nopeat bassorummut miksattu studiossa.<br>
Luotan siihen, että pohjoismaalainen toverini Lars Ulrich on itse<br>
bassorumpunsa soittanut.<br>
<br>
<br>
90-luvun kurjuus<br>
<br>
<br>
Eglinton on parhaimmillaan suhteuttaessaan Metallican ja yleensä<br>
hevimetallimusiikin aikaansa kun tullaan 1990-luvulle. Silloinhan<br>
saapui tämä 'grunge', jota ei voi kannattaa koska se ei ole<br>
musiikkia. Nirvanalla on hetkensä, etenkin In Utero -albumilla, mutta<br>
Nevermind on ? pahoittelen ilmaisuani mutta tarkoitan tätä<br>
vilpittömästi, eikä muu kuvaisi tuntemuksiani paremmin ? täyttä<br>
paskaa. Lisäksi 'grungeen' liittyi ulkomusiikillisia piirteitä, jotka<br>
olivat jo niin ajanmukaisia että hirvittää. Sitä sanotaan<br>
populismiksi. Eglinton kuvaa hienosti, miten hevimusiikki otti<br>
'grungen' ystävällisesti vastaan, mutta sai sitten vastineeksi<br>
nyrkkiä naamaan. Näin tapahtui eritoten Kurt Cobainin Nirvanan ja<br>
Guns N' Rosesin välillä, missä jälkimmäisen tuttavallisuus sai<br>
vastaansa kaikenlaista asiatonta huutelua. Lopuksi Guns N' Rosesin<br>
Axl Rose sitten ilmoitti lavalta, että jos Cobainin ja tämän kauhean<br>
vaimon Courtney Loven lapsi syntyy epämuodostuneena, vanhemmat kun<br>
käyttivät heroiinia, niin vanhempien pitäisi joutua vankilaan.<br>
Lausunto oli rehellinen, moraalinen ja kaikkea sitä mitä<br>
reppana-Cobain ei voinut sietää, joten Axl Rosen, joka ei juuri<br>
käyttänyt muita huumeita kuin psyykenlääkkeitä, kimppuun käytiin mitä<br>
ankarimmin. Sellaista on 'grunge', ja sellaisesta yleisö pitää.<br>
<br>
Metallica valmistautui muutoksiin julkaisemalla elokuussa 1991<br>
nimettömän albumin, jota sen värityksen vuoksi vähitellen alettiin<br>
kutsua Mustaksi albumiksi. Muistan tuon elokuisen päivän, vaikken<br>
mitään niin tahtoisi kuin unohtaa tuon elokuisen päivän vuonna 1991,<br>
kun olimme menossa ostamaan Metallican uutta levyä. En osannut<br>
lainkaan pitää varaani, sillä olin juuri päässyt opiskelemaan<br>
historiaa ja olin juhlistanut tapausta ystäväni kanssa useilla<br>
tuopillisilla olutta. Mieli oli hyvä ja aurinko paistoi kun kävelin<br>
levykaupan ovesta sisään ja ilmoitin haluavani yhden kappaleen<br>
Metallican, syvästi rakastamani yhtyeen, uutta levyä. Sain levyn ja<br>
pyysin että saisin kuunnella levyä vielä kaupassa, mihin pyyntöön<br>
auliisti suostuttiin. Lähti soimaan 'Enter Sandman'. Olin hieman<br>
yllättynyt kun soundit tulivat kuin äänieristeen takaa, mutta epäilin<br>
syyksi Hetfieldin ja Ulrichin jäynää, kohta kenties rävähtäisi. Ei<br>
rävähtänyt milloinkaan. Levy sisälsi muun muassa hirvittävän 'Nothing<br>
Else Mattersin', balladinraakileen, missä Hetfield määkyi inhottavan<br>
kuuloisesti. 'The Unforgiven' oli vielä inhottavampi ja menetin siitä<br>
yöuneni. Pari kertaa yhtye yritti, esimerkiksi 'The God That Failed'<br>
oli toimivahko vaikka sekin oli kevyt. Levy ei ollut metallia vaan<br>
stadionrockia.<br>
<br>
Levyn oli tuottanut Bob Rock, jonka 'meriitteihin' kuului muun muassa<br>
Bon Jovin tuottaminen. Ihmisethän levystä pitivät, suuri yleisö, mitä<br>
väliä kaikkien niiden, joille Metallica oli muutakin kuin autossa<br>
soitettavaa menomeininkiä. Mustaa albumia myytiin paljon ja Eglinton<br>
kuvaa nämä säälittävät tapahtumat tarkasti, kerrankin. Hän myös<br>
ripottelee hienoja anekdootteja selostukseensa, esimerkiksi sen, että<br>
Kerrang!-lehden lukijat valitsivat umpisurkean 'Enter Sandmanin'<br>
maailman metallikappaleista parhaimmaksi. Sama kuin äänestettäisiin<br>
että Stephen King on parempi kirjailija kuin Marcel Proust.<br>
Tuollaiset äänestykset, niin kuin kaikki äänestykset, ovat<br>
pyhäinhäväistystä.<br>
<br>
Mustan albumin jälkeen monet jättivät Metallican niin kuin Eglinton<br>
mainitsee. Musta albumi oli kuin paha uni, mutta mitä ihminen mistään<br>
tietää, viisi vuotta myöhemmin oli kamalampaa tulossa kun Hetfield<br>
löysi sisäisen Garth Brooksinsa ja ryhtyi kantrille. Eglinton tekee<br>
erottelun Ulrichin ja Hetfieldin välille: 'Hänen [Hetfieldin]<br>
sydämensä oli etelävaltioissa, kun taas Ulrich oli kiinnostunut<br>
kultivoituneemmasta Euroopasta. Hetfieldin rakkaus kantriin löysi<br>
tiensä myös Metallican musiikkiin.' Seuraukset olivat<br>
katastrofaaliset. Hetfield tosiaan oli Metallican johtohahmo ja<br>
lopulta päätti missä mennään. Toisaalta hän myös vetäytyi, kun oli<br>
ikävä asia kyseessä. Näin tapahtui 2000-luvun alussa kun Metallica<br>
taisteli Napsteria vastaan, jolloin Ulrich sai roolin ahneena<br>
roistona, joka ei suostunut siihen että musiikkia ladattiin verkosta<br>
maksutta. Kuitenkin, niin kuin Eglinton kuvaa, Hetfield oli samaa</font></tt>
<br><tt><font size=2>mieltä kuin Ulrich, mutta pysytteli taustalla. Kultivoituneempi
ja<br>
keskiluokkainen ja eurooppalainen Lars Ulrich otti vastuun sanoistaan<br>
ja tekemisistään, kun taas työväenluokasta ulos pullahtanut<br>
etelävaltiosydäminen James Hetfield perääntyi. Ei sitä Eglinton<br>
uskalla aivan suoraan sanoa, mitä tuollainen toiminta on:<br>
pelkuruutta. Asiaa voidaan selitellä 'alkoholismista toipumisella',<br>
mutta jotakin tukea voisi ystävälle antaa.<br>
<br>
Vuosina 1996 ja 1997 Metallica julkaisi albumit Load ja Reload. Ne<br>
ovat kantria. Niistä yleisö nautti. Eglinton pitää Loadin ensisingleä<br>
'Until It Sleeps' hirveänä, mitä se toki on, mutta ei se ole lainkaan<br>
niin hirveä kun Loadin ja Reloadin kappaleet keskimäärin. Olen samaa<br>
mieltä Eglintonin kanssa siitä, että ihmisten kovasti ? myös<br>
miespuolisten historianopiskelijoiden ? rakastama 'Hero of the Day'<br>
'oli myös niin löysä, että vaikutti todellakin maanneen jossain<br>
mätänemässä vuosikaudet.' Luullakseni tuo kappale soi helvetissäni.<br>
Reloadin aloitus 'Fuel' saattaa helvetissäni myös toisinaan soida ja<br>
ikävän oikeassa Eglinton on siinä ettei 'Fuel' edes ole Reloadin<br>
huonoin kappale. En ole kuunnellut näitä levyjä erityisen hyvin,<br>
sillä masokismillakin on rajansa, mutta ihailen tapaa jolla Eglinton<br>
jaksaa ja kykenee puhumaan näistä kärsimyksellisistä levyistä, joita<br>
ilman maailma olisi paljon parempi paikka.<br>
<br>
<br>
Uusi nousu(?)<br>
<br>
<br>
Cover-levy Garage Inc.:n jälkeen Metallica levytti 1999 San<br>
Franciscon sinfoniaorkesterin kanssa. Tuplalevy on komea, sillä Bob<br>
Rock ei ole päässyt sörkkimään sitä saastaisilla sormillaan. Garage<br>
Inc. oli hard rockia sillä erotuksella, että hard rock on<br>
vivahteikasta niin kuin kaikki hyvä eikä kitaran repimistä hiukan<br>
alhaisemmilla äänenvoimakkuuksilla kuten Metallica näytti<br>
kuvittelevan. S&M:n hyvyydestä vastaa pitkälti San Franciscon<br>
sinfoniaorkesterin kapellimestari Michael Kamen. Eglinton sanoo<br>
yleisesti: 'Klassinen musiikki ja hevimetalli eivät ole niin kaukana<br>
toisistaan kuin aluksi saattaisi kuvitella, sillä monet klassiset<br>
säveltäjät olivat tavallaan oman genrensä ja aikakautensa hevareita.'<br>
Näinhän se on, vaikka kuvittelijoita ovat vain ne, jotka eivät<br>
musiikista mitään ymmärrä.<br>
<br>
S&M:n komein hetki löytyy ensimmäiseltä levyltä, uudesta kappaleesta<br>
'No Leaf Clover' ? suomentajan mielestä 'No Leaf Cover', mikä tuo<br>
aivan uusi merkityksiä nimeen. Eglintonkin pitää 'No Leaf Cloverista'<br>
ja kokonaisarviossaan levystä sanoo, että 'S&M:n suurin ongelma oli<br>
sen epätasaisuus: bändi oli aina joko toipumassa huonosta hetkestä<br>
tai syöksymässä suin päin seuraavaan.' En aivan allekirjoita tätä,<br>
sillä levyssä oli huonoa se, että siinä oli kappaleita Loadilta ja<br>
Reloadilta, eikä yhtään kappaletta Kill 'Em Allilta. Miten komeasti<br>
olisikaan soinut 'The Four Horsemen' Metallican ja San Franciscon<br>
sinfoniaorkesterin ankarassa käsittelyssä!<br>
<br>
Sitten lähti Metallicasta Jason Newsted, Hetfield raitistui ja tuli<br>
entistä ärsyttävämmäksi. Some Kind of Monster -dokumentin<br>
mieleenpainuvimpia hetkiä olikin, kun Hetfield treenikämpällä<br>
vaikeroi ja Lars Ulrich tuli tämän luokse ilmoittamaan: 'Fuck you!'<br>
Sama lause oli monella katsojalla mielessä. Ulrich, taiteenkerääjä,<br>
ja työläisjuntti Hetfield eivät aina löytäneet niin sanotusti<br>
yhteistä säveltä, mutta ystävyys on silti säilynyt.<br>
<br>
Koko metallimaailma odotti kauhulla Metallican seuraavaa levyä ja<br>
kesäkuussa 2003 ilmestyi St. Anger. Eglinton ei levystä pidä: 'Levy<br>
ei nimestään huolimatta ollut kovinkaan vihainen, tai edes<br>
murheellinen, vaan monien mielestä (minut mukaan lukien) ainoastaan<br>
hyvin keskinkertainen.' Mielestäni St. Anger on Metallican<br>
viidenneksi paras levy. Siinä on raivoa eikä yhtään kitarasooloa.<br>
Olen kyllästynyt Kirk Hammettin sieluttomiin tilutteluihin. Eglinton<br>
ei puolestaan pidä lainkaan St. Angerin rummuista, jotka toivat hänen<br>
mieleensä roskapönttöjen kannet. Niin rumpujen pitikin tehdä mutta<br>
Eglintonia se ärsyttää.<br>
<br>
Vuonna 2008 ilmestyi Death Magnetic. En ole sitä kuunnellut, mutta<br>
saatan pian kuunnella sillä Eglintonin mukaan se on hyvä levy, ...<br>
And Justice for Allin tasoa. Bob Rockille oli viimeinkin osoitettu<br>
ovea ja tuottamaan valittu Rick Rubin. Ehkä kaikki vielä muuttuu<br>
hyväksi? Siihen viittaa Eglintonin kirjan loppu. Metallica on<br>
pettänyt kannattajansa useammin kuin suotavaa, mutta toivonpilke siis<br>
on syttynyt. Tulevat vuodet osoittavat onko Metallicasta vielä<br>
muuhunkin kuin stadioneja täyttämään.<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
---------------------------------------------------------<br>
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan<br>
arvostelujulkaisussa osoitteessa<br>
</font></tt><a href="http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/"><tt><font size=2>http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
<br>
------------------------------<br>
<br>
_______________________________________________<br>
H-verkko - historian sähköpostilista<br>
H-verkko@lists.utu.fi<br>
</font></tt><a href="https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko"><tt><font size=2>https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko</font></tt></a><tt><font size=2><br>
<br>
<br>
Loppu H-verkko Lukemisto, Vol 149, Aihe 1<br>
*****************************************<br>
</font></tt>
<br>