[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tuhannen ja yhden yön tositarinoita

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Rami Nissilä  VTM, jatko-opiskelija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hämeen-Anttila, Jaakko; Nokso-Koivisto, Inka: Kalifien kirjastossa.
Arabialais-islamilaisen tieteen historia.. Avain, 2011. 284 sivua.


Tuhannen ja yhden yön tositarinoita 
---------------------------------------------------------

Kalifien kirjastossa on merkittävä tieteenhistoriallinen teos, jonka
viesteistä ansaitsevat tulla mainituksi antiikin Kreikan
kulttuuriperinnön säilyttäminen valtavan käännösoperaation avulla ja
sen välittäminen vuosisatoja myöhemmin keskiajasta heräävälle
läntiselle Euroopalle. Myös arabialais-islamilaisen tieteen omat
huippusaavutukset muun muassa matematiikassa ja tähtitieteessä
kestivät tieteellistä kilpailua vuosisatoja ja toimivat käsikirjoina
myös läntisessä Euroopassa renessanssin synnyttämän
tieteellisteknisen nousukauden aikana. Aikamatkailu Kalifien
kirjastossa avaa tieteenhistoriasta kiinnostuneille monia ovia ja
tarjoaa lukemattomia esimerkkejä usein takapajuisena pidetyn
kulttuurin ja aikakauden huimaavista saavutuksista.

 

 


Perustellusti ja uskottavasti 

Kaksiosaisen kirjan ensimmäinen osa valottaa sitä ympäristöä, jossa
tiede arabialais-islamilaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa toimi.
Ratkaisu käyttää kirjan miltei 90 ensimmäistä sivua taustoitukseen on
sekä perusteltu että onnistunut. Keskivertolukijan tiedot
keskiaikaisesta arabialais-islamilaisesta kulttuurista eivät
välttämättä mahdollistaisi kaiken tiedon omaksumista ilman
perusteellista taustoitusta.

Kalifien kirjaston toinen osa käy läpi eri tieteenalojen tasoa ja
merkittävimpiä kehitysaskelia arabialais-islamilaisen imperiumin
aikana. Kirjoittajat ovat valinneet mukaan matemaattiset tieteet,
tähtitieteen, optiikan, musiikinteorian, tekniikan ja
koneenrakennusopin, alkemian ja kemian, maantieteen, lääketieteen,
biologiset tieteet ja humanistiset tieteet. Kirjan rakenne on
taitavasti suunniteltu ja toteutettu. Ensimmäisen osan taustoitus ja
kontekstualisoiminen nostaa lukijan kärryille ja toisen osan
tieteenalakohtaiset esittelyt lukuisine esimerkkeineen pitää lukijan
kyydissä loppuun saakka.

Hämeen-Anttila ja Nokso-Koivisto kirjoittavat selkeästi ja sujuvasti.
Hienon ja rikkaan kielen lisäksi suuren vaikutuksen tekee tekstin
vakuuttavuus ja uskottavuus. Eläköön se pieni ratkaiseva ero,
ominaisuus, joka ottaa lukijan syliinsä ja pitää hänet siellä kirjan
loppuun saakka. Ei epäilyksen häivääkään, nämä kaverit osaavat
asiansa alusta loppuun. Kunpa kaikkien kirjoittajien taustatiedot ja
osaaminen olisi näin korkealla tasolla.

Miksi tiede menestyi? 

700-900-lukujen niin sanottu käännösliike, eli antiikin Kreikan koko
tieteellisen ja filosofisen kirjallisuuden kääntäminen arabiaksi
auttoi arabialais-islamilaisen tieteen lentävään lähtöön, kaikkea ei
tarvinnut opiskella alusta saakka. Operaatio oli paitsi massiivinen
myös systemaattinen ja täytti tieteelliset kriteerit. Käännösliikkeen
keskus oli Kalifi al-Mansurin vuonna 762 perustama Bagdad, nopeasti
merkittävään asemaan noussut kulttuurien kansainvälinen sulatusuuni.

Kirjan ohella myös kirjasto edusti arabialais-islamilaisen kulttuurin
merkittäviä tiedeinstituutioita. Käännettyä kirjallisuutta alettiin
kerätä kirjastoihin, jotka olivat jossain tapauksissa kaikille
avoimia. Kirjastot olivat myös hämmästyttävän suuria: kokoelmissa
saattoi olla kymmeniä-, jopa satojatuhansia teoksia. Mainitsemisen
arvoinen tiedeinstituutio oli myös 'madrasa', eräänlainen länsimaisen
yliopiston esiaste. Ne tarjosivat korkeampaa koulutusta mutta
keskittyivät pääasiassa uskonnollisen lainoppiin ja muiden
uskonnollisten tieteiden opetukseen. Muita tieteitä harjoitettiin
joko suoraan hallitsijan tai muiden mesenaattien ylläpitämissä
kirjastoissa, observatorioissa ja laboratorioissa.

Tiedeinstituutioiden lisäksi tieteen suosiota ja leviämistä helpotti
imperiumin yhtenäiskulttuuri. Aktiivinen kaupankäynti ja
matkustaminen toi keksinnöt, kirjat ja tiedemiehet nopeasti Persiasta
Andalusiaan. Klassinen arabia oli alueen oppineiden yhtenäinen kieli
huolimatta siitä, että tiedettä harjoitti monen eri kieliryhmien ja
uskontokuntien edustajat. Kaikki tiedemiehet eivät suinkaan olleet
muslimeja ja tiede oli luonteeltaan sekulaaria.

Miksi tiede sitten oli niin tärkeässä asemassa keskiaikaisessa
arabialais-islamilaisessa yhteiskunnassa? Hallitsijat olivat
kiinnostuneita tieteestä sekä uteliaisuudesta uutta tietoa kohtaan
että sen tarjoamista hyötynäkökohdista. Tieteen tukeminen toi
hallitsijalle myös myönteistä mainetta. Myös uskonnollinen tausta
vaikutti asiaan: Profeetta Muhammed suosi perimätiedon mukaan
tieteiden harjoitusta. Kirjoittajat toteavat, että 'Tiedon ihannointi
voidaankin nähdä yhtenä klassisen ajan islamin piirteistä.' (s. 68)

Miksei latinasta käännetty? 

Joitain avoimia kysymyksiä kirja herättää ja valitettavasti jättää
niihin vastaamatta. Suurin kysymysmerkki koskee antiikin Rooman
tieteellisteknistä perintöä. Kun arabit näkivät valtavasti vaivaa
kääntäessään käytännössä koko antiikin Kreikan tuotannon arabiaksi ja
ottivat opiksi intialaisesta tieteen traditiosta, miksi
latinankielinen kulttuuriperintö jätettiin koskematta? Tämä mainitaan
kirjassa mutta syitä tälle äärimmäiselle valinnalle ei edes yritetä
esittää. Joitain ilmeisesti arabialais-islamilaisen kulttuurin
tutkijoille triviaaleja käsitteitä jätetään myös avaamatta. Koulun
historiantuntien perusteella aika monelle lienee epäselvää keitä
kaldealaiset olivatkaan.

 Historioitsijan näkökulmasta 

 Kalifien kirjastossa kehutaan arabialais-islamilaisen
historiantutkimuksen tasoa ja väitetään sen edustaneen humanististen
tieteiden korkeinta tasoa. 700-luvulta alkaen arabialainen historia
on vahvasti dokumentoitua ja sen voi uskoa kuvaavan
aikalaistapahtumia suhteellisen tarkasti. Kirjassa todetaan, että
'Historiantutkimus kattoi lähes kaikki ajateltavissa olevat
perinteisen historian muodot.' (s. 269) Muslimioppineet kirjoittivat
maailmanhistorioita, dynastioiden tai hallitsijoiden historioita,
henkilöhistoriallisia hakuteoksia, kulttuurihistoriaa jne.
Historioitsijat pyrkivät myös ymmärtämään historian kehittymistä.
Historioitsijoista mainitaan nimeltä 1300-luvulla vaikuttanut
tunisialainen Ibn Khaldun.

 Merkittävä vaikutus Euroopan tieteelle

Jo aikaisemmin mainittu käännösliike on kirjoittajien mukaan
maailmanhistorian näyttävin kulttuuriperinnön siirto-operaatio.
Käännösoperaation voidaan katsoa pelastaneen antiikin Kreikan
perinnön jälkimaailmalle: monet antiikin alkuperäiset
käsikirjoitukset ovat tuhoutuneet mutta niiden sisältö on tiedossamme
arabialaisten käännösten ansiosta. Käännöstyön kulttuurihistoriallinen
arvo nousee vielä toiseen potenssiin kun muistaa, että käännökset ja
kopioiminen tehtiin käsityönä. Kirjapainotaidon keksimiseen oli aikaa
vielä puolivuosituhatta.

Käännösliikkeen toinen osa, eli arabialais-islamilaisen tradition
kääntäminen latinaksi kruunaa muslimioppineiden suorituksen maailman
kulttuuriperinnön säilyttäjinä ja välittäjänä. Keskiajan Euroopassa
kosketus antiikin perintöön oli katkennut ja kuten kirjassa todetaan,
'suuri osa antiikin ajattelusta välittyi latinankieliseen traditioon
islamilaisessa maailmassa tehtyjen tulkintojen kautta.' (s. 274)

Kalifien kirjastossa on sujuvasti ja uskottavasti kirjoitettu
kertomus 700-1200-luvuilla hallinneen arabialais-islamilaisen
imperiumin tieteen historiasta. Se on ansiokas luku tieteen historiaa
ja valottaa usein takapajuisena pidetyn ja uskonnon kautta
tarkastellun kulttuurin edistyksellistä puolta. Kalifien
kirjastoissa, laboratorioissa ja observatorioissa tiede kukoisti ja
sen annettiin kukoistaa.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/