[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ikuinen toisinajattelija - Lev Bronstein (Trotski)

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Freelancer, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pursiainen, Christer: Trotski. Gummerrus. Kustannus Oy, 2011. 448
sivua.


Ikuinen toisinajattelija - Lev Bronstein (Trotski)
---------------------------------------------------------

Christer Pursiaisen tutkimus, Trotski on ensimmäinen suomenkielinen
kattava elämäkerta Venäjän vallankumouksen ikuisesta
toisinajattelijasta. Trotskia lukiessa tulee ensimmäiseksi mieleen,
kuinka vähän 1917 Lokakuun vallankumouksen aivoista ja kynämiehestä
tiedämme, vaikka trotskilaisuus on käsite ja niin moni
trotskilaiseksi - ainakin nuoruudessaan - tunnustautuu. Elämäkerta on
kattava ja komea ja siitä tajuaa lopultakin, mikä Trotskin rooli
oikeasti oli Venäjän vallankumouksessa.


Kirjan päähenkilö, Lev Bronstein (1879-1940) taisi olla paitsi
tsaari-Venäjän, sittemmin myös Neuvostoliiton vainotuin
toisinajattelija ja vallankumouksellinen. Hän oli Lokakuun ja
maailmanvallankumouksen  (jatkuvan vallankumouksen) tunnetuin
toisinajattelija ja romantikko,  älykäs ja kielitaitoinen
kosmopoliitti, ja samalla propagoimansa  vallankumouksellisen
terrorin uhri. Vallankumouksellinen, joka oli niin  itsetietoinen ja
naivi, että näki jo 1900-luvun alussa olleensa monessa  mielessä
oikeammassa kuin Lenin. Hän oli ikuisesti maanpaossa, aina
oppositiossa, aina karkotettuna, aina väärässä seurassa ja väärässä
tai, omasta mielestään, tietenkin oikeassa. Ei ole ollenkaan
ihmeteltävää, että trotskilaiset internationaalit seuraavat toinen
toistaan ja trotskilaiset jakautuvat yhä pienempiin ryhmäkuntiin tai
riitelevät jatkuvasti keskenään. Trotski itsekin tappeli oman itsensä
kanssa jatkuvasti. Ja jos hän olisi elänyt kauemmin, hän olisi
taatusti riidellyt aina kaikkien, vaikkapa Jean-Luc Godardin kanssa
myös elokuvataiteesta. Siksi hän on monelle toisinajattelijalle niin
läheinen sielunveli.

Trotski-elämäkerran kirjoittaja, Christer Pursiainen on kovan luokan
Venäjä-tutkija, jota ei laajemmin edes tunneta. Hän ei ole television
Venäjä-ohjelmien kommentaattori-automaatti, vaan tehnyt uransa myös
yliopistojen ulkopuolella. Silti esimerkiksi Pursiaisen pikku
kirjanen Venäjän idea, utopia ja missio yli kymmenen vuoden takaa on
perusteos Neuvostoliiton hajoamisen ja uuden Venäjän murroksen
ymmärtämiseen. Pursiainen hallitsee Venäjänsä - ja suosittelen
Venäjän ideaa jokaiselle, joka kyselee mistä saisi ymmärrystä
Neuvostoliiton romahdukselle.

Pursiainen ei ihaile eikä säästele Trotskiaan, vaikka ehti jo
ilmoittaa jossakin haastattelussa olleensa aina tästä kiinnostunut.
Kiinnostus näkyy hienosti lähteissä, joita ei ole tekstiin
sekoitettu, eikä sivuille merkitty. Kysymys on puolipopulaarista
elämäkerrasta. Kirjan lopusta saa toki vinkit olennaisista
arkistolähteistä ja kirjallisuudesta.


Lenin, Stalin ja Trotski

Trotski oli Leninille hyvin läheinen taistelutoveri, jonka hän näki
'testamentissaan' myös mahdollisena seuraajana Neuvosto-Venäjän
johdossa. Tämä on yksi syy Stalinin katkeruuteen ja
kylmäkiskoisuuteen. Trotski oli kynämies, josta Lenin käytti jopa
hellyttelynimeä 'Kynä', mikä kertoo tasavertaisesta suhteesta.
Trotski perusti puoluelehti Pravdan ja oli sittemmin Lokakuun 1917
aivot - aina paikalla ja konkreettisesti vallankumousta johtamassa.
Kun vielä puna-armeijan kokoaminen ja strategia kansalaissodassa
liittyy Trotskin nimeen, ei pidä ihmetellä, miksi jäyhä
pankkiryöstäjä ja puoluejuonittelija Stalin katsoi asemansa uhatuksi
juuri trotskilaisten älykköjen puolelta.

Pursiainen osoittaa monin tavoin ne ristiriidat, jotka tulevat
bolshevikkipuolueessa pintaan viime kädessä Leninin kuoleman jälkeen
- myös sen 1920-luvun lopun NEP-talouspolitiikan, jota Trotski ei
allekirjoita. Toisaalta, juuri Trotski vaati aina kovaa kättä
luokkavihollisen suhteen. Häneltä Stalin peri myös idean
kolhoosilaitoksesta, kulakkien likvidoimisesta luokkana. Voi hyvin
päätellä: jos Trotski olisi johtanut Neuvostoliittoa, trotskismi
olisi ollut saman luokan väkivaltaa omaa kansaa kohtaan kuin
stalinismi. Sille ei edes Lenin - haudan takaa - olisi voinut mitään.
Myös Trotski hylkäsi oman permanenttivallankumouksensa ja olisi
taatusti ollut valmis vakiinnuttamaan valtansa Neuvostoliiton
puitteissa.


Trotski, Suomi ja naiset

Trotski-elämäkerta on myös mielenkiintoista 'toista'
Venäjä-historiaa. Suomellakin on kirjassa paikkansa. Kun
Mannerheim-elämäkerroista usein puuttuu marsalkan mietteet ja
aikomukset esimerkiksi vuoden 1918 kansalaissodan jälkeen, Pursiainen
tuo ne hyvin esiin. Kyllä, kyllähän Mannerheimilla oli omat
suunnitelmansa 'paluusta Pietariin' - milloin kenenkin valkokenraalin
viitoittamaa tietä. Mannerheim keskusteli esimerkiksi aktiivisesti
valkokenraali Judenitsin kanssa mahdollisesta hyökkäyksestä
Pietariin. Suunnitelmat kariutuivat osin siksi, etteivät venäläiset
valkokaartilaiset innostuneet Suomen itsenäisyydestä. Toisaalla myös
koko valkoarmeija alkoi romahtaa muillakin rintamilla. Trotskin
johdolla puna-armeija oli rakentanut rivinsä varsin vikkelästi ja se
oli aatteellisesti ja moraalisesti valkokaartilaisia vahvemmissa
asemissa.

Pursiainen esittelee pääosin myös Trotskin naiset - pari vaimoa ja
rakastajattaret. Rakastajattaria saattoi olla kyllä huomattavan
paljon enemmän kuin tässä elämäkerrassa mainitut. Silti Trotskia
'kuvaveistänyt' englantilainen seurapiirikaunotar Clare Sheridan ja
meksikolainen trotskilaisia sympatiseerannut taiteilija Frida Kahlo
lienevät merkittävimmät. Trotskin yksityiselämä ja arki jäävät silti
ehkä liian vähälle huomiolle. Toinen merkittävä puute on Trotskin
suhde kulttuuriin. Sitä Pursiainen ei käsittele lainkaan. Silti
tiedämme, että esimerkiksi elokuvan suhteen Trotski oli
äärilinjoilla. Hänelle ei riittänyt eisensteiniläinen montaasi ja
fiktio. Trotski vaati elokuvataiteeseenkin sirppiä ja vasaraa, jotta
marxismin aakkoset olisi suorastaan hakattu sivistymättömien
talonpoikien ja ryysyläisproletaarien päähän.

Christer Pursiaisen elämäkerta on silti kattava. Se on samalla
oppikirja siitä, miten liikutaan tutkimuksen ja popularisoinnin
rajamailla. Pursiainen, Venäjän aatehistoriankin loistava
asiantuntija, keikkuu Trotskissa silti hieman häilyvillä vesillä,
koska on jättänyt lähdeviitteet tutkimuksestaan pois. Trotskia
lukiessa kuvittelen ne sivujen alalaitaan - niin täyttä tutkimusta
Trotski on. Ja miellyttävällä tavalla. Sujuvasti.

Trotski menee henkilökohtaisiin (lue: naissuhteisiin) suhteisiin
kuitenkin perin harvoin, mutta perustellusti. Ei niitä Trotskin
kohdalla voi välttää: mies oli komea ja perso(onallinen) rakastaja
aina kun vastaan asteli hehkeä nainen. Juoruja on enemmänkin kuin
Pursiainen oikeaksi todistaa, mutta tämä puoli kiehtovaa Trotskia jää
näin muiden tutkittavaksi.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/