[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Mannerheim Donnerin mielikuvissa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Freelance-toimittaja, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Donner, Jörn: Muistiinpanoja Mannerheimista (Anteckningar om
Mannerheim). Otavan Kirjapaino Oy., 2011. 160 sivua.


Mannerheim Donnerin mielikuvissa
---------------------------------------------------------

Jörn Donner (s. 1933) on harvinainen monilahjakkuus: loistava
kirjailija, elokuvatuottaja-ohjaaja sekä kaiken lisäksi kovan luokan
liikemies, poliitikko ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hänellä on
myös aina ollut vainu siitä, mitä kansa milloinkin haluaa ja millä
tyylillä julkisuus vallataan. Tämän vuoden aikana hän on paneutunut
Mannerheimiin, jonka kuolemasta tuli kuluneeksi alkuvuodesta 60
vuotta.


Alkuvuodesta 2011 televisiossa esitetty  Jörn Donnerin ohjaama
dokumenttisarja Mannerheimista oli hienoinen pettymys ja kovin
tavanomainen näkemys marsalkasta. Mannerheim - Jörn Donnerin
kertomana oli kaiketi tehty puhuttelemaan 2000-luvun uusia
sukupolvia. Valitettavasti siitä ei löydy donnerilaista ärhäkkyyttä,
vaan sarja oli enemmänkin nostalgiaa:  täytetty kauniilla kuvilla ja
sovinnaisilla uusvanhoilla tulkinnoilla.

Muistiinpanoja Mannerheimista on selvästi dokumentin
käsikirjoituksesta jalostettu pienteos. Sekään ei paljon yllätä.
Pientä särmää tulee mukaan vain silloin kun Donner yrittää tunkeutua
Mannerheimin yksityiselämään, naishahmoihin, vähäiseen lukeneisuuteen
tai elitistisiin tapoihin. Mutta nämä 'muistiinpanot' jäävät ikään
kuin kesken. Donner ei selvästikään halua liioitella. Ei myöskään
esittää uusia olettamuksia tai kumota vanhaa. Niinpä Donnerin
Mannerheim on aivan liikaa myytin elitististä ylösrakentamista.

Päähenkilöstä tehdään menneen maailman upseeri ja  herrasmies, jolla
ei ole paljonkaan muuta elämää kuin kutsumuksensa. Hän on sivussa
omasta(kin) elämästään, ja jää kovin yksiulotteiseksi. Yhtä etäiseksi
kuin virallisissa  elämäkerroissa. Ja tosiasiallisesti marsalkka
pyöritti 'henkilökohtaisesti' Suomen historian veristä lihamyllyä
pariinkin otteeseen, 1918 ja 1939-44. Oli hetken jopa presidentti.
Luulisi yksityiselämänkin yksityiskohtia löytyvän? Vaikka monet
yksityiset kirjeet ja paperit ovat oikeastikin hävinneet.

Toisaalta, Muistiinpanoja Mannerheimista kertoo yllättävän paljon
vanhenevasta Jörn Donnerista itsestään, esimerkiksi Donnerin ja
Mannerheimin sukujen kohtaamisista. Vanhan radikaalin tasaantumista
kuvaa muistelmakirjan loppupuoli - pyrkimys marsalkan kaikenkattavaan
kunnioittamiseen. Donner pohtii sitäkin, mitä Mannerheim
nykymaailmasta tuumaisi. No, ainakin liittäisi Suomen Natoon...(?)

Yksi Donnerille ominainen uusi ja yllättävä näkökulma kirjassa - ja
jo dokumenttisarjassa - toki esitetään. Siinä Mannerheim mietiskelee
tulevaa uraansa Venäjän vuoden 1917 vallankumouksen pyörteissä ja
siitä sivuraiteella. Nimittäin Odessassa, London-hotellissa.
Deribasovskajan valtakatua ihaillen, välillä Potemkinin kuuluisia
portaita ja rantamaisemia astellen.

Mutta vaikka Donner yrittää asettua marsalkan saappaisiin, hän ei
sittenkään pääse mielestäni mukaan tämän mietteisiin. Ei lähellekään,
sillä tavalla kuin esimerkiksi kirjailija Hannu Raittila fiktiivisessä
Marsalkka -elämäkerrassa. Olisiko Mannerheimista tullut Donnerille
liian kotoinen tai  kunniakas Suurmies - tabu, jota ei vanhoilla
päivillä enää kyseenalaisteta?

 


Mannerheimin elämän mustat aukot

Voisi olettaa, että Mannerheim-myytin uusintamisen sijaan Jörn
Donnerilla olisi kosolti tietoa myös marsalkan elämän mustista
aukoista. Ja taitoa täyttää niitä elokuvallisin tai kirjallisin
kielikuvin? Ruotsinkielisen yläluokan historiallisista vaiheista,
naisista, erotiikasta ja ihmissuhteista komeasti kirjoittanut Donner
ei virittele uudessa kirjassaan epäilyksen verkkoja marsalkan salatun
yksityiselämän suuntaan.

Enkä nyt tarkoita sitä, että Mannerheimista pitäisi varta vasten
kaivella esiin ns. kaappihomo tai varsinainen naistennaurattaja? Ei,
mutta sentään jonkinlaisia inhimillisiä rakkaus- ja ihmissuhteita
kuitenkin. Olihan niitä, myös yläluokan rikkaita naisia aina
viimeisiä elinvuosia myöten. Entä Pietarissa solmitun avioliiton ja
eron kuviot? Kaksi sittemmin pariisilaistunutta tytärtä? Eikö ole
säilynyt mitään dokumentteja, kirjeenvaihtoa tai päiväkirjoja -
rakastumisista  tai riidoista, tunteista ja henkien taistoista?
Venäjä-vuosista Donner kirjoittaa muutenkin niukasti..., mutta eihän
kyseessä todella ole mikään Mannerheim-elämäkerta, vaan 'Anteckningar
om...'.

Silti kannattaa mainita, että aika suuri aukko
Mannerheim-muisteluissa sisältyy myös 1920-30-lukujen
elämänvaiheisiin ja lopulta myös muistelmien laatimiseen elämän
ehtoona Sveitsissä. Niissähän Mannerheim ei todellakaan sano
itsestään / yksityiselämästään juuri mitään. Mannerheimilla oli
kuitenkin tiettävästi enemmän tai vähemmän tiiviit yhteydet
venäläisiin valkokenraaleihin ja emigrantteihin heti kohta vuoden
1917 jälkeen 1920-luvulla. Hänhän tunsi Pietarin Chevalier-kaartin
ajoista varsin hyvin nuo aatelisen Venäjän ja keisarivallan
'ylisantarmit', jotka päätyivät maanpakoon Pariisiin ja muualle
Eurooppaan. Millaisia maailmaa  - tai Venäjää - mullistavia juonia
marsalkka mahtoi heidän kanssaan punoa?

Eikö missään todellakaan ole mitään uutta tai unohdettua aineistoa?
En jaksa oikein uskoa etteikö aukkoja voisi historiantutkimuksella
vielä täyttää. Voi tietysti olla niinkin, että pelokas maanpakolainen
repi ja poltti Sveitsin vuosinaan (tai heti 1944-45)  kaiken
arkaluontoisen ja yksityisen? Rakensi jälkipolville itsestään
erehtymättömän, nuhteettoman kansanjohtajan -  valmiin myytin ja
suurmiehen, jonka yksityisyyteen on turha tunkea...

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/