[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Propagandan nurjalta puolelta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Olli Kleemola  Jatko-opiskelija, jatkosodan
valokuvatiedoitustoiminnan tutkija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Pilke, Helena: Julkaiseminen kielletty - Rintamakirjeenvaihtajat ja
Päämajan sensuuri. SKS, 2011. 304 sivua.


Propagandan nurjalta puolelta
---------------------------------------------------------

Tutkija, FT Helena Pilke avaa uusia näkökulmia propagandan ja
tiedotustoiminnan tutkimukseen. Hänen teoksensa
rintamakirjeenvaihtajista kuvaa hyvin TK-miesten kohtaamia haasteita
sodan aikana. Arvosteltava teos sisältää useita esimerkkejä
sotakuvauksista, jotka olivat  sodanjohdon mielestä kotirintamalle
vaarallisia tai sopimattomia.


Jo väitöskirjassaan vuonna 2009 suomalaisten tiedoituskomppanioiden
rintamakirjeenvaihtajien tekstejä käsitelleen tutkija, tohtori
Helena Pilke on tuoreessa teoksessaan lähtenyt käsittelemään 
suomalaista TK-toimintaa uudesta ja hyvin mielenkiintoisesta
näkökulmasta. Tekijä on löytänyt entisen sota-arkiston
kokoelmista tähän saakka tutkimattoman aineiston. Aineisto koostuu
paristakymmenestä mapillisesta TK-miesten tekstejä, joiden
julkaisemisen Päämaja aikanaan oli kieltänyt milloin mistäkin
syystä. Pilke toteaakin teoksensa alkusivuilla päämajan
'punakynämiesten' valitettavan harvoin vaivautuneen valottamaan
päätöksensä syitä.

Päämajan tiedoitusosaston perustamispäätös vuodelta 1941 kertoo
olennaisen piirteen suomalaisesta ajattelusta: Suomalaiset
suhtautuivat nuivasti propagandaan ja assosioivat siihen lukuisia
kielteisiä asioita. Tästä johtuen Suomeen päädyttiin perustamaan
Päämajan tiedoitus- (huom. nimen kirjoitusasu), eikä
propagandaosastoa. 
Propagandaa sodanjohto kuitenkin harjoitti, olipa osaston nimi mikä
tahansa. Suomalainen tiedoitustoiminta on viime sotiemme historiasta
kenties kaikkein tutkimattomimpia alueita, vaikka mm. Touko Perko ja
Esko Salminen ovat ansiokkaasti käsitelleet TK-toimintaa.

Johdantoluvussa tekijä toteaa päättäneensä lähteä
selvittämään kiellettyjen tekstien kohtalon vaiheita jättäen
suuret sotatapahtumat tietoisesti sivuun ja antamalla aineiston
itsensä puhua. Siinä hän on myös onnistunut. Tuloksena on teos,
joka kertoo suomalaisen sotapropagandan toiminnasta ikään kuin sen
nurjalta puolelta, kaiken sen kautta mitä ei sodan aikana haluttu
julkisuuteen päästää. Näin suomalaisesta propagandatoiminnasta
syntyy kuva, jossa ei voi nähdä sen paremmin hymistelyn kuin
tietoisen mustamaalauksen aiheuttamaa vääristymää.  Tämän
kuvan luominen ei todennäköisesti olisi ollut minkään muun
aineiston avulla edes mahdollista, sillä TK-toiminnan organisaation,
ohjekäskyjen tai muun vastaavan aineiston tutkiminen ei anna kattavaa
kuvaa siitä, minkälaista propagandaa jatkosodan aikana haluttiin -
tai ei haluttu - tehdä.

Tekijä luo kattavan katsauksen suomalaisen TK-toiminnan
tähänastiseen tutkimukseen sekä sen taustaan. Pilkkeen kerronta
kuljettaa lukijaansa joustavasti teemasta toiseen. Teoksen jäsentely
vaikuttaa selkeältä ja tiiviiltä. Turhaa rönsyilyä tekstistä ei
löydy. Sotasensuurin toiminnasta olisin melkein toivonut tarkempaa
kuvausta. Tämä olisi toki kasvattanut teoksen mittoja, mutta koska
Pilke pyrkii tuomaan pintaan ikään kuin sensorin näkökulmaa
teksteihin, olisi esimerkiksi sensuuritoiminnan perustamisvaiheen
hapuilevuuden tarkempi erittely lisännyt teoksen ansioita, etenkin
kun suomalaisen sensuurin historiaa hämärtävät vielä lukuisat
tutkimattomat aihealueet.

Pilke ei lähde syvällisemmin analysoimaan tekstien sensuroinnin
syitä. Tekijä toteaa kylläkin monessa kohtaa, mistä syystä
tekstejä on sensuroitu, mutta ei aina sido syitä  laajempiin
kokonaisuuksiin. Hän korostaa kirjoittavansa nimenomaan propaganda-
eikä sotahistoriaa. Pilkkeen teos tarjoaakin näin loistavan
lähtökohdan jatkotutkimukselle.

Lukuelämyksenä kirja pitää sen minkä lupaakin. Runsas dialogi
alkuperäisaineiston kanssa ja taiten valitut sitaatit kuljettavat
lukijan mukanaan kirjan maailmaan siinä määrin, että kirjaa on
vaikea laskea käsistään. Helena Pilke on onnistunut siinä, mihin
monet muut vain pyrkivät: kertomaan jotain uutta jatkosodan
perusteellisesti tutkitusta historiasta. Kun tähän vielä
yhdistää taidokkaan, mukaansatempaavan kirjoitustyylin, syntyy
lukuelämys, jota voin lämpimästi suositella kaikille!



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/