[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Syömään! tuo mieleen muistoja

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Onerva Lääperi  Tietokirjailija
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Venhola, Teija: Syömään!. Maahenki Oy, 2011. 103 sivua.


Syömään! tuo mieleen muistoja
---------------------------------------------------------

Teija Venhola on kulttuurisihteeri ja agrologi. Hän on kotoisin
Helsingistä ja asuu nykyisin Laukaassa, Keski-Suomessa. Suvun
ruokahistoriaa kuvaava kirja vie mummojen keittiöihin Helsingin
Kallioon ja Mäntsälän Sälinkään kylään, lapsuuden kotiin ja
kesämökille sekä lopulta oman Laukaan kodin keittiöön.
Syömään! ei ole varsinainen keittokirja, vaikka ruoka ja
ruoanlaitto ovat siinä pääosassa. Pienen kirjan anti on suurempi:
se kertoo rakkaudesta edeltäviin sukupolviin ja ruokapöydän
antimiin.

 

 








Hesan mummon huolenpito

Venholan lapsuusaika osui 1960-70-luvulle ja kirjailija vietti paljon
aikaa erityisesti Hesan mummon luona. Siellä hän oppi jo varhain
valmistamaan muun muassa herkullista kaalilaatikkoa: maukasta,
mehevää ja irtonaista. Mummon perunavellin tuoksu nosti veden
kielelle, eikä ihme. Sen oli mummon mukaan oltava tasaista kuin
sametti ja lempeää kuin kesätuuli. Hesan mummon pienessä
yksiössä valmistui maailman paras madekeitto kyytipoikanaan vain
leipää ja maitoa. Mummon käyttämät ainekset olivat
yksinkertaisia, mutta ruoka valmistettiin rakkaudella. Lapsen ja
mummon välillä vallitsi kunnioitus ja lämpö, joskus jopa
pikkuiseen lämmittävään konjakkinaukkuun asti. Hesan mummon
äiti, Norolan mummo, oli elämäänsä vaivanneesta köyhyydestä
huolimatta ollut sitkeä ja kekseliäs. Häneltä olivat peräisin
Hesan mummon monet tokaisut ja ruoat, jotka sittemmin kulkeutuivat
seuraaville polvillekin.

Lomia Sälinkään mummon hoivissa

Vaikka kauppa oli lähellä, niin ruokaa tehtiin paljon maaseudun
tapaan. Viili tehtiin itse ja lapselle suureksi ihmeeksi kaupasta
käytiin ostamassa maitoa ja viilin siementä. Kuitenkin kotiin
tullessa kassissa oli vain maitoa ja yksi viilipurkki - ei mitään
siemeniä. Omasta kasvimaasta kaivettiin perunat ja nostettiin
sipulit, metsästä poimittiin valikoiden parhaan näköiset rouskut.
Kun höyry kiemurteli valkeista kypsistä perunoista kohti kattoa ja
sienisalaatti nostettiin isolla lusikalla perunoiden viereen
lautaselle, radiosta kuului vanhaa tanssimusiikkia ja mummo hyräili
hiljaa sen tahdissa. Taas kerran ajattomuus hipaisi pientä tyttöä.
Sälinkään mummo oli ollut nuorena sisäkkönä paremmissa
piireissä ja hän tiesi miten ruokaa piti tehdä ja pöytä kattaa.

Vanhemmat uudistivat ruokatapoja 

Töissä käyvät vanhemmat turvautuivat uunilenkkimakkaroihin,
jääkaapinsiivouskeittoihin ja pakastevihanneksiin ajan tavan
mukaan. Lauantailenkki oli lasten haluttua ruokaa. Vaikka
ensimmäinen pitsanteko ei äidiltä onnistunutkaan, vierasruokiin
panostettiin aina innokkaasti. Silloin valmistettiin parasta,
katettiin kauniisti ja isä avasi viinipullon. Mökkimuistot
keskittyvät kalastukseen ja grillaukseen. Isä oli grillimestari,
jonka grillit paranivat ja kehittyivät vuosien varrella, samoin
kävi isälle tarjotun 'grillausnesteen' laadulle.

Omassa kodissa paluu olennaiseen

Kirja päättyy kirjoittajan kodissa omassa leivinuunissa kypsyviin
ruisleipiin. Näin vanha ruokaperinne elää nykyajassa ja mieli on
haikea. Näkyvissä on edellisten sukupolvien vaikutus
henkilökohtaiseen ruokahistoriaan. Tekstissä eivät välity
ainoastaan reseptit, vaan myös tunnelma.

Syömään! tarjoaa paitsi kuvauksen kirjoittajan suvun
ruokaperinteestä, se antaa myös muutamia yksinkertaisen
perusruokien ohjeita ja ruokaan liittyvää arjen ajankuvaa reilun
puolen vuosisadan ajalta. Sinä aikana suomalainen arkiruokailu on
kokenut suuria muutoksia. Perheiden omaa ruokahistoriaa ei osata
välttämättä enää arvostaa. Tilalle ovat tulleet erilaiset
muodit, aatteet ja suuntaukset. Tutkimuksissa vuorollaan lähes
jokainen ruoka todetaan lihottavaksi tai epäterveelliseksi ja
ohjeita ja ruoka-aineksia haetaan mitä kauempaa sitä parempi.

Kirjoittaja on halunnut nostaa mummot ja mummojen kokkaukset taas
kunniaan. Niistä on edelleen meille opittavaa. Aina ei tarvita
gourmet-annoksia. Suuri nautinto voi tulla luontevasta arjesta ja
vanhasta perinneruoasta. Kirja sopii ruoasta ja ihmisistä
kiinnostuneille. Se ei ole tutkielmakirjallisuutta, vaan lähinnä
pienen tytön näkökulmasta tehty muistelmakirja. Pientä
tarkennusta olisi voinut tehdä oikeakielisyyteen. Ulkoasun
vaatimattomuus tukee kirjan nostalgiaa. Tosin joistakin ruoista olisi
kaivannut laadukasta kuvaa selventämään oman mielen luomaa kuvaa
valmiista annoksesta. Kaiken kaikkiaan kirja saa vesi kielellä
muistelemaan omia lapsuuden herkkuja.

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/