[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Olla äiti, mitä se on?

agricola at utu.fi agricola at utu.fi
Pe Nov 18 19:00:43 EET 2011


Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti  FL, tutkija, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Niinisalo, Suvi: Äidin sylissä ja muita kuvakulmia äitiyteen..
Atena, 2011. 223 sivua.


Olla äiti, mitä se on?
---------------------------------------------------------

Taidehistorioitsija Suvi Niinisalon aikaisempia kirjoja ovat
Keijukaisten lähteillä (2004) ja Vedenneitojen lähteillä (2006).
Äidin sylissä -kirjan konsepti on päällisin puolin sama, tietyn
teeman ympärille koottuja taideteoksia, lähinnä maalaustaidetta.
Tuloksena on kaunis kirja, joka houkuttelee selailemaan ja lukemaan
pätkän sieltä, toisen täältä. Teoksen viehätystä lisäävät
sinne tänne sirotellut äitiyttä ja naiseutta käsittelevät runot
ja mietelmät.


Äitiys on aina ollut ja on edelleen hyvin keskeinen naiseuden
määrittäjä. Äitiys tai äitiyden mahdollisuus vaikuttaa naisen
elämässä silloinkin, kun nainen ei ole äiti. Äidin sylissä
-teos käsittelee mm. äitiyteen liitettyjä käsityksiä ja
mielikuvia sekä lapsuuskäsityksiä ja kasvatusperiaatteita eri
aikoina. Teksti ja kuvat täydentävät monin paikoin hienosti
toisiaan, mutta välillä ne taas tuntuvat jäävän toisistaan aivan
erillisiksi. Muutamissa kohdissa teksti tuntuu myös jääneen
muodoltaan hivenen viimeistelemättömäksi.

Teos jakautuu seitsemään lukuun, joista kaksi ensimmäistä
käsittelevät myyttisiä ja pyhiä äitejä Äiti Maasta Neitsyt
Mariaan. Lukujen otsikot ovat 'Salaperäinen' ja 'Pyhä'. Tekstissä
esitellään äitijumalattaria ja etenkin Neitsyt Mariaa, mutta
muistetaan myös esimerkiksi Lemminkäisen äiti. Erityisesti Mariaa
ja Jeesus-lasta esittäviä kuvia on olemassa niin paljon, että
valinta on varmasti ollut vaikea. Silti hiukan ihmetyttää, miksi
mukana ei ole lainkaan kuvaa jostakin Jumalanäiti Tiennäyttäjä
-ikonin versiosta, kun kyseistä ikonia kuitenkin tekstissä sanotaan
Marian ja Jeesus-lapsen kuvaamisen standardiksi.  

Kolmas luku on nimeltään 'Yhdessä'. Raskaana olevia naisia on
kuvattu taiteessa jonkin verran, mutta nykykatsoja ei voi
läheskään aina tietää, onko taulun pystyvatsainen nainen
raskaana vai onko kysymys muodista ja hameen laskoksista. Kirjoittaja
toteaa, että raskaus on toisaalta ollut naiselle niin tavallinen
olotila, ettei sitä ole tarvinnut korostaa, toisaalta ainakaan
entisajan Suomessa raskaana olemisesta ei ole aina kerrottu edes
perheenjäsenille. Kuvia raskaana olevasta kohdusta on kuitenkin
tehty jo 1500-luvulla; kysymys on tällöin ollut enemmän tieteen ja
tiedon tarkoituksiin tehdyistä kuvista kuin varsinaisista
taidekuvista, vaikka tekijöinä ovatkin olleet taiteilijat. Synnytys
on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta tullut taiteeseen vasta
äskettäin; aihe on kiinnostanut lähinnä naispuolisia
taiteilijoita.

Kahdessa seuraavassa luvussa 'Vaikutusvalta' ja 'Huolenpito' kuvataan
sekä korkea-arvoisia äitejä että tavallisia naisia lapsineen.
Ensin mainitut esiintyvät usein muotokuvissa, joihin on asettauduttu
poseeraamaan. Jälkimmäiset ovat usein ns. laatukuvia, joissa
kuvataan 'tavallisten ihmisten' kotielämää, mikä usein
sisältää myös äitejä ja lapsia arjen puuhissa. Näiden kuvien
esittämien henkilöiden nimet eivät useinkaan ole tiedossa, he
edustavatkin kuvissa ihmisryhmää, eivät itseään.

Toiseksi viimeisessä luvussa 'Kelvoton' äidin huonous tai
kelvottomuus ei välity kuvissa sillä tavoin kuin tekstissä, jossa
käsitellään esimerkiksi itsekkäitä, omistushaluisia äitejä.
Kuvien kelvoton äiti on esimerkiksi Segantinin Ilkeät äidit
-taulun (1894) nainen, joka ehkä ei ole halunnut synnyttää
hänelle tarkoitettua lasta. Huono äiti on myös Munchin
Perintö-taulun (1903-1905) kuppaa sairastava äiti, jonka lapsi saa
synnyinperintönään sairauden, joka aikanaan merkitsi melko nopeaa
kuolemaa, koska tehokasta hoitoa ei ollut. Luvussa käsitellään
mielenkiintoisesti esimerkiksi pakkosterilointeja ja vammaisen
oikeutta äitiyteen. Tietolaatikossa esitellään muutamia
kirjallisuuden häijyjä äitejä, joiden joukossa on - ehkä hieman
oudosti - myös Robert Blochin (kirjailijan nimeä ei mainita)
Psyko-teoksen Norma Bates, Norman Batesin äiti.  

Viimeinen luku on nimeltään 'Rakkaus'. Tässä luvussa korostetaan
äitiyden pysyvyyttä, ja kuvissa on äitejä aikuisten tytärtensä
tai lastenlastensa kanssa sekä muotokuvia taiteilijoiden omista
äideistä. Tekstissä käsitellään naisen elämänkaarta
vanhuuteen ja kuolemaan saakka. Lasten kasvaessa äitiys voi muuttua
isoäitiydeksi. Eräs alaotsikko onkin 'Kerran äiti, aina äiti'.


Äitejä kuvissa ja kuvatta

Kirjassa on yli sataviisikymmentä kuvaa, joista suurin osa on
maalauksista, mutta mukana on myös esimerkiksi mainoskuvia.
Kuvatutut taideteokset kattavat ajallisesti laajan alueen 1400-luvun
alusta 2000-luvulle. Lisäksi mukana on Willendorfin Venus, joka on
peräisin hyvin kaukaa menneisyydestä, yli kaksikymmentätuhatta
vuotta ennen ajanlaskumme alkua, sekä roomalainen imettävää
jumalatarta kuvaava patsas ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. Kuvien
yhteydessä on esitetty tiedot teoksista ja tekijöistä, lisäksi
lopussa on luetteloitu vielä tarkemmat kuvatiedot.

On mielenkiintoista tutustua taidemaailmaan tietyn teeman kautta, ja
äitiyteen liittyviä maalauksia ja muita taideteoksia on olemassa
runsain mitoin. Vaikka Äidin sylissä on kiinnostava ja ansiokas
kirja, asetan silti keijukaiset ja vedenneidot (Keijukaisten
lähteillä ja Vedenneitojen lähteillä) taidekirjoina tämän
kirjan edelle siinä mielessä, että niiden keskiössä olivat
nimenomaan kuvat. Keijukaiset ja vedenneidot muodostavat muutenkin
sen verran tiukemmin rajatun aihepiirin, että kyseisissä teoksissa
kuvat ja teksti muodostivat selkeästi yhden kokonaisuuden. Äidin
sylissä -teoksessa taas teksti ja kuvat kulkevat paikoin melko
erillisinä ja teksti käsittelee monia sellaisia asioita, joita
kuvissa ei näy. Tämä on tietenkin myös ansio. Kirjoittaja
käsittelee äitiyttä laajasti tutkimuskirjallisuutta käyttäen
eikä jää olemassa olevien taideteosten vangiksi. Niinisalo
osoittaa, että pelkästään taidekuvien perusteella näkemys
äitiydestä jäisi suppeaksi ja vajaaksi. Kirja toimii siten usealla
tasolla, sekä viehättävänä kuvateoksena äideistä ja lapsista
että katsauksena äitiyden historiaan.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/