[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: ”Kamera on elämää varten”

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, Freelance-toimittaja, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Aaltonen, Jouko: Seikkailu todellisuuteen. Dokumenttielokuvan
tekijän opas. Like Kustannus Oy, 2011. 454 sivua.


?Kamera on elämää varten?
---------------------------------------------------------

Jouko Aaltonen on paitsi kokenut dokumentaristi, myös tutkija. 
Väitöskirja vuodelta 2006 - Todellisuuden vangit vapauden
valtakunnassa - herätti  seuraamaan ohjaajan uusia
elokuvaprojekteja kasvavalla mielenkiinnolla. Viimeiset, hyvin
erilaiset dokumentit (Kongon Akseli, 2010 ja Taistelu Turusta, 2011)
osoittavat Aaltosen monipuolisen lahjakkuuden. Nyt hän on
kirjoittanut kirjan siitä, miten dokumenttielokuvan tekeminen
etenee...

 


Seikkailu todellisuuten on asiantuntemuksella kirjoitettu opaskirja,
jota on amatöörinkin helppo lukea. Jouko Aaltonen ei kikkaile
vierasperäisillä käsitteillä eikä myöskään teknisellä
tietämyksellä. Elokuvan 'tekninen tekeminen' on lähes
poiskarsittu, joskin asiantuntevia niksejä annetaan niin ideoimiseen
kuin varsinaisiin kuvaustilanteisiin. Teos etenee elokuvan alkuideasta
käsikirjoituksen kautta tekovaiheeseen ja tuotantoon. Tällä
matkalla Illume Oy:n tuottaja-ohjaaja opastaa, omien elokuviensa
esimerkin avulla, miten tavallisimmat karikot vältetään.

Aivan aluksi Aaltonen pohtii lyhyesti 'dokumenttielokuvan olemusta',
lajeja ja myös suomalaisen dokumentin historiaa. Sitten siirrytään
suht nopeasti käytännön tasolle. Erityisen paljon huomiota tekijä
pistää idean hiomiseen, kehittelyyn, ennakkotutkimukseen ja
käsikirjoitukseen, josta hän on ehtinyt jo viime vuosina pari
kirjaakin laatia. Omat työt puhuvat puolestaan: juuri aiheidensa
omaperäisyydessä ja elokuviensa ennakkovalmisteluissa Aaltonen on
mielestäni aina ollut vahvoilla. Hänellä on ollut sanottavaa ja
vankka taustatutkimus joko haastattelujen tai muun aineiston keruun
muodossa. Mielestäni tämä on olennainen arvovalinta: suomalainen
elokuva, dokumenttikin, kärsii yhä huonosta käsikirjoituksesta ja
siitä seuraavasta kehnosta dramaturgiasta.


Ohjaaminen on kohtaamista

Luvussa 'Ohjaaminen on kohtaamista'Aaltonen pohtii ohimennen myös
niitä häilyviä eroja, joita dokumentin ja fiktion tekemisen
välillä vielä nähdään. Juuri dokumentaristi joutuu, ainakin
ihmistä kuvatessaan, kovan sosiaalisen haasteen eteen.  Hänellä on
oltava sosiaalista mielenlaatua, erilaisuuden ja kummallisuuksien
sietokykyä, siis elämänkokemusta monelta alalta.  Dokumenteissa
kun harvemmin käytetään ammattinäyttelijöitä. Siis muuten kuin
esimerkiksi fiktiivisiksi tarkoitetuissa jaksoissa Niinpä Aaltonen
kiteyttääkin: 'Fiktiossa elämä on kameraa varten, mutta
dokumenttielokuvassa kamera on elämää varten'.

Seikkailu todellisuuteen on kaikin puolin mainio opas- ja käsikirja
siitä miten elokuvalle hommataan rahoitusta, miten idea, synopsis ja
käsikirjoitus markkinoidaan ja kuinka kuvaustilanteista ja elokuvan
jälkitöistä selvitään kunnialla. Erilaiset tuotantotavat ja
vaikkapa esimerkit budjeteista ja sponsorikirjeistä ovat hyvin
käytännönläheisiä ja selvästi kantapään kautta hankittua
kokemusta.

Muidenkin virheistä Aaltonen kehottaa oppimaan. Pieni esimerkki. Kun
huriseva pakastin haittaa äänitystä, kannattaa ottaa töpseli
seinästä kuvausten ajaksi. Kun laittaa vaikkapa autonsa avaimet
pakastimen kannelle, muistaa kytkeä laitteen päälle ja säästyä
sangen suurelta, esimerkiksi hirvenlihan pilaantumisen aiheuttamalta
jälkilaskulta.

Opaskirjan loppupuolella Jouko Aaltonen antaa komean näytteen siitä
kuinka pitkälle hän  dokumenttiensa lopullista hiomista, esillepanoa
pohtii. Luvussa 'Selostusteksti' puhutaan nimittäin 'hyvästä ja
pahasta spiikistä'. Osio on loistava erittely siitä miten juuri
selostuksella voidaan pilata, pelastaa tai jäntevöittää
kuvatarina. Aaltosen Kongon Akseli on hyvä esimerkki siitä, miten
päähenkilön päiväkirjamerkinnät kirjoitettiin spiikiksi, jotta
selviäisi Akselin muuttuminen 'humanistista ympäristönsä
kaltaiseksi rasistiksi'.

Ja lopuksi: Seikkailu todellisuuteen alkaa Turun torilta - siitä
miten eräs kuvauspäivän aamu epäonnistui. Se myös päättyy
Turkuun, Logomon suureen saliin, Taistelu Turusta -elokuvan
ensi-iltaan. Tässäkin ympyrän sulkeutumisessa on tekijän
dramaturgiataju parhaimmillaan...

 

 

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/