[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Supermies 1500-luvulta

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Marjo Kaartinen  Professori, Kulttuurihistoria, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Mantel, Hilary: Susipalatsi (Wolf Hall). Kääntänyt Kaisa Sivenius.
Teos, 2011. 800 sivua.


Supermies 1500-luvulta
---------------------------------------------------------

Susipalatsi on mittava, mahtava ja palkittu suuri historiallinen
romaani Henrik VIII:n luottomiehestä Thomas Cromwellista. Se
kannattaa kaikkien historian harrastajien lukea.


Hilary Mantel voitti Susipalatsilla vuoden 2009 Booker-palkinnon.
Kyseessä on historiallinen romaani, joka asettuu kertomaan Henrik
VIII:n  luottomiehestä Thomas Cromwellista. Arvioin teoksen tässä
historioitsijana, Henrikiä ja Thomas Cromwellia tutkineena tutkijana.

Susipalatsi  on merkkiteos, jota tuskin voi ylistää liikaa. On
erityisen hienoa, että se suomennettu, vaikka sen historialliset
teemat eivät itsestään selvästi suomalaista lukijaa
puhuttelisikaan.  Se on kahdeksansataasivuinen järkäle, hidas
muttei hidassoutuinen romaani, joka tuo 1500-luvun alun
englantilaisen hovin ja Henrik VIII:n politiikan lähelle. Mantel
onnistuu kirjoittamaan tuosta mitä mielenkiintoisimmasta ajasta
kiihkottomasti ja siten, että hän luo ainakin tämän
historiantutkijan arvostaman, erittäin uskottavan kuvan
päähenkilöstään, lopultakin salaperäisyyden verhoamasta
'pääministeristä'. Enempää historialliselta romaanilta ei tohdi
toivoa.

Mantel on kiinnostunut vain ihmisistä ja siitä miten he rakentuvat,
millaisia he ovat tai miksi he toimivat niin kuin toimivat.
Susipalatsia on turha ryhtyä lukemaan, jos hakee pukudraamaa tai
loistokkaiden interiöörien kuvausta. Niitä ei yksinkertaisesti
ole: Mantel ei kuvaile. Hän on kiinnostunut ihmisen sisimmästä,
psyykestä ja motiiveista, mikä on kerännyt hänelle syytöksiä
siitä, että hän on historiaton ja kirjoittaa lopulta
nykyihmisistä - että hän tekisi Cromwellistä nykyihmisen.

Tässä tekee mieleni ryhtyä puolustamaan Mantelia ja väittää,
että hän onnistuu historiallistamisessaan paljon paremmin kuin moni
kritiikkiä esittänyt on ajattelut. Cromwell oli edeltäjänsä ja
entisen isäntänsä kardinaali Wolseyn tavoin nousukas, tavaton
näky noustuaan kuninkaan neuvostoon ja hovin aristokraattisissa
kamareissa. Hänellähän ei ollut edes Wolseyn korkeaa kirkonmiehen
asemaa paikkaamassa aatelisvaakunan puutetta. Eläneellä
Cromwellilla oli poikkeuksellisia kykyjä. Hänen on täytynyt olla
äärettömän neuvokas ja lahjakas voidakseen nousta kuninkaan
luottomieheksi. Kuva ylettömän pätevästä miehestä, jonka Mantel
maalaa, perustuu mielestäni hyvin historialliseen tutkimukseen ja
Cromwellin jälkeensä jättämään aineistoon. Olen lukenut
Cromwellin papereita ja ne paljastavat miehen, joka oli kiinnostunut
kaikesta, hallitsi kaiken, muisti kaiken ja selvitti kaiken sen,
josta ei vielä tiennyt.

Lisäksi ajattelen Mantelin luoman Cromwellin olevan hyvin pitkälle
mahdollinen uuden ajan alun sielu. Hän suhtautuu avioliittoon niin
kuin aikalaisensa suhtautuivat, taloudellisena järjestelynä, johon
mielellään sai liittyä myös himon liitto. Hän suhtautuu
lapsiinsa, niin siittämiinsä kuin lapseksi otettuihin juuri niin
kuin uuden ajan alun isät tekivät: suurella rakkaudella ja tuskia
kärsivänä, kun lapsen menettää.

Sitä paitsi Mantelin hirviömäinen Thomas More sai minut hihkumaan
innosta. Kun olen lukenut loputtomaan ikävystymiseen asti Moren
tolkuttoman pitkiä ja minusta melko pitkäveteisiä - joskin
myönnettäköön tavattoman hienosti kirjoitettuja  ja elokventteja
- teologisia tutkielmia ja toisaalta tutustunut myös tämän roisiin
puoleen ja etenkin ihmetellyt hänen tavatonta verenhimoaan, olin
vaikuttunut (ja myönnettäköön ilahtunut) Mantelin rohkeudesta
nostaa esiin juuri tämä More:  hurskas mutta  suustaan
räävitön, loputtoman kostonhimoinen, ilkeä, pahansisuinen ja
muihin alentuvasti suhtautuva itsepäisyyden perikuva.

Kaisa Siveniuksen suomennos on erinomainen. Hän tavoittaa hienosti
Mantelin lauseen ja myös Mantelin tavattoman nopeat tyylilajin
vaihtelut. (Olen lukenut teosta 1/3 myös alkukielellä, joten
uskallan sanoa näin.) Suomennokseen on jäänyt muutamia pieniä
lipsauksia: muutama paikannimi on jäänyt englanninkieliseen muotoon
kuten Basel Basleksi ja yhdellä aukeamalla kuningas Henrikin nimi 
on jäänyt alkukielelle. Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä harmeja
pitkässä ja ansiokkaasti suomennetussa kokonaisuudessa. Yhtä
käännösratkaisua en kuitenkaan kannata: hän suomentaa englannin
Master-sanan mestariksi, jolloin Master Cromwellin titteli kääntyy
mestariksi. Olisin suomentanut tittelin herraksi.

Sivenius pohtii jälkisanoissaan sitä, miten 'hyvän kirjan Mantel
on kirjoittanut ajasta, jolla ei ollut käytössään Shakespearen
kieltä'. Sanoisin, että 1500-luvun kieli oli häikäisevää,
täynnä kielikuvia, joita Shakespearekin hyödynsi, täynnä
samanlaista verevää kuvallisuutta, roisia roiskintaa, joka saa
meidät punastelemaan. Shakespeare oli juuri tämän ajan lapsi,
Cromwellien ja Morein suora perillinen.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/