[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Valokuvaajan menestysreseptit

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Iiris Sarmas  FM, Tampere
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Suonpää, Juha: Valokuva on IN. Maahenki Oy, 2011. 248 sivua.


Valokuvaajan menestysreseptit
---------------------------------------------------------

Juha Suonpää on tutkinut taiteessaan, työssään ja kirjoissaan
valokuvan asemaa taidekentässä ja esim. matkailun edistämisessä.
Tällä kertaa hän on pureutunut valokuvaajan menestystekijöiden
jäljittämiseen taidepuhetta tarkastelemalla. Keskeiseksi löydöksi
nousee taidepuheen merkittävävyys taiteilijan uran rakentamisessa.
 


Juha Suonpää jäljittää kirjassaan niin valokuvataiteilijan
menestyskonseptia kuin valokuvataiteen arvonnousuakin analysoimalla
taidepuhetta Helsingin Sanomien artikkeleiden lisäksi erilaisten
kansainväliseen levitykseenkin suunnattujen hankkeiden yhteydessä
tehtyjen julkaisujen teksteistä. Asiaa valottaviksi esimerkeiksi on
nostettu Esko Mannikön ja Elina Brotheruksen urakehitys.
Kirjoittaessaan havaintojaan sanalliseen muotoon, Suonpää tekee
näkyväksi niitä tekijöitä, jotka osaltaan nostavat tai laskevat
taiteilijan arvostusta.

Kirjoittaja on löytänyt analysoimastaan aineistosta
menestyskonstruktion, joka koostuu useasta eri tekijästä;
kansainvälisyyden ja suomalaisuuden vuoropuhelu yhtenä
merkittävimmistä. Suomalaisuus on kiinnostavimmillaan
uhanalaisuutta, josta selvitään sisun avulla, toisaalta
marginaalista, juroa miehisyyttä tai eteeristä naiseutta.
Kansainvälisyyteen kytkeytyvät taiteilijan puolelta lähinnä
taidehistorian kuvaston hyväksikäyttö sekä taiteilijasta
riippumattomina tekijöinä rahoittajien intressit ja erilaiset
kansainvälisyyteen pyrkivät projektit. Näissä merkittäväksi
tekijäksi nousee taidepuheen merkitys. Kuraattorien, kriitikoiden ja
muiden asiantuntijoiden rooli on varsin suuri tuotettaessa
kansainvälistä tuhkimotarinaa. Tuhkimotarinat tukevat voimakkaasti
taiteilija-nero-myyttiä ja sitä kautta edistää myös
teosmyyntiä. Kulloinkin vallitseva teoshankintapolitiikka ja sitä
myötä saavutettu arvostus luovat osaltaan taiteilijalle nostetta.
Loppuvaikutelmana Suonpään tekstistä jää voimakas sattuman osuus
menestykseen. Pitäisi olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, jotta
menestyksen portit aukeaisivat. Suurin osa menestyksen tekijöistä
kun ei ole taiteilijasta tai hänen lahjakkuudestaan johtuvia.

Tekstin rinnalla kirjassa kulkee toisena punaisena lankana voimakas
kuvitus, joka välillä kiinnittää huomion tekstiä tehokkaammin.
Kuvitus on Suonpään omaa, siksi siitä puuttuu kuvatekstit (mikä
häiritsi alussa ennen kuin asian huomasi). Kuvat kyllä kommentoivat
tekstiä, mutta ne elävät ihan omaakin elämäänsä. Kuvat ovat
pastisseja (=mukaelma tai yhdistelmäteos) ja niiden esikuvina ovat
olleet niin kansalliset, symbolisen aseman saavuttaneet maalaukset
(mm. Taistelevat metsot, Aino-tarusto) kuin käsiteltävinä olevien
valokuvataiteilijoiden teokset. Tässä on toisaalta jekku, toisaalta
ansa. Laajan kulttuuri- ja taidehistoriallisen tuntemuksen omaava saa
tietämyksensä mukaisen oivalluksen ja reaktion. Toisaalta kuvia on
mukava seurata ihan itsenäisinäkin teoksina, mutta silloin osa
Suonpään työstä tekstin ja kuvien koukussa jää saavuttamatta.

Kirjoittajalla on hyvin intensiivinen suhde materiaaliinsa. Hän tuo
itsensä persoonana hyvin näkyväksi niin tekstin kuin kuvienkin
kautta. Hän esittää kuville ja analysoitavana olevalle
taidepuheelle kysymyksiä. Välillä lukijan olo on kuin lukisi
päiväkirjaa tai tirkistelisi jotenkin. Kuvatulkinnan luonne on
toisaalta hyvin intiimiä ja henkilökohtaista. Taidepuheessa
heijastuu myös ajallisuus. 1990-luvun tekstit ovat aivan
toisenlaisia kuin uudemmat.

Valokuva on IN on hyvin mielenkiintoinen ja mietteitä herättävä
kirja. Sen koko ei houkuttele; taidekirjan näyttävyys kostautuu
hankalana käsiteltävyytenä. Kuitenkin se on kirja, jonka aihe on
tärkeä. Taiteesta kirjoitetun tekstin ja taideteoksen suhde on
moneen asiaan vaikuttava ja siksi herkkä. Kirjan nimi ei minulle
ihan auennut, vaikka Suonpää aukaiseekin sitä selittämällä
nimen viittaavan 'valokuvan asemaan yhtenä nykytaiteen
näkyvimmistä välineistä'. Suonpään teos on kuvitukseltaan
herkullinen ja hauska. Kiitos hykerryttävistä hetkistä!



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/