[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kirjoitatteko käsin?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, freelancer, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Ljungren, Anna; Rotkirch Kristina (toim.): Sata makkaralaatua ja yksi
idea. 11 venäläistä kirjailijaa kertoo (Odinnatsat besed o sovremennoi
russkoi proze). Kääntänyt Kirsti Era. Into Kustannus Oy (LIKE &
Suomen Rauhanpuolustajat), 2010. 190 sivua.


Kirjoitatteko käsin?
---------------------------------------------------------

Teos perustuu venäläisten nykykirjailijoiden perinpohjaisiin,
mielenkiintoisiin ja yllätyksellisiin haastatteluihin. Se käsittelee
heidän tuotantonsa vaiheita, tapaansa kirjoittaa sekä suhdettaan
neuvostokirjallisuuteen.

 


Sata makkaralaatua ja yksi idea on tärkeä tietoteos. Nykyvenäläisiä
kirjailijoita suomennetaan vähän eikä heistä oikeastaan paljon mitään
tiedetäkään. Tai venäjää taitamaton ei ainakaan tiedä. Ja vielä
vähemmän tiedettäisiin ilman Jukka Mallista, hänen asiantuntevia
puheenvuorojaan, suomennoksiaan ja kommenttejaan.

Onneksi kaunokirjallisuuden alalla on Mallisen ohella muutamia
muitakin Venäjä-entusiasteja. Toimittajat Anna Ljunggren & Kristina
Rotkirch ovat pitkän linjan spesialisteja, mutta eivät kovin
tunnettuja syystä, että kirjoittavat pääsääntöisesti ruotsiksi. He
myös kääntävät ruotsiksi venäläistä kirjallisuutta. Sata
makkaralaatua on käännetty venäjästä ja hyvää suomennustyötä on
tehnyt pohjoiskarjalainen venäjän kielen lehtori Kirsti Era.

Kirja perustuu haastatteluihin, jotka ovat Kristina Rotkirchin
tekemiä. Muutamaa kirjailijaa on haastateltu sähköpostitse.
Kirjailijakirjo on iso ja elämäkerratkin varsin erilaisia. Jotakin
yhteistä sentään löytyy. Uudet ja vähän vanhemmatkin kirjailijat - 7
miestä ja 4 naista - ovat liikkuneet kaikki virallisuuden ja
epävirallisuuden rajamailla. Varsinaista tunnustusta on tullut
yleensä vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Osa haastatelluista
on elänyt kääntämällä, kirjoittamalla dramaturgiaa ja kaikenlaista
muuta kuin kaunoa. Tai tekemällä sekalaisia töitä. Joidenkin
elämäkerta - kuten Eduard 'Editshka' Limonovin - sisältää suorastaan
sankarillisia ja epätavallisia elementtejä kirjailijalle: Limonovhan
on Venäjän kansallis-bolshevikkien puoluejohtaja, Amerikassa
hurjastellut dissidentti-emigrantti ja vähän väliä vankilaankin
tuomittu. Tutustuin mieheen itse Pietarissa joku vuosi sitten ja
sittemmin Limonka-nimisen julkaisun kautta: lehden kannessa seisoi
alaston Putin, sukupuolielin jämäkästi pystyssä. Voinette arvata
miten sen numeron kävi.

Sata makkaralaatua on jo kirjan nimenä loistava parodia Venäjästä,
joka yrittää rakentaa uutta markkinataloutta. Kulttuurin puolella
ideoita ei todella ole paljon, ikävä kyllä, mutta kaupoissa nyt
2000-luvulla makkaralaatuja riittää.

Voisin tässä kirjoittaa monista (Boris Akunin, Jevgeni Griskovets,
Eduard Limonov, Juri Mamlejev, Viktor Pelevin, Ljudmila
Petrushevskaja, Nina Sadur, Mihail Shishkin, Vladimir Sorokin,
Tatjana Tolstaja, Ljudmila Ulitsakaja) kirjan hienoista esittelyistä
ja haastatteluista, mutta annettakoon lukijalle tilaisuus tutusta
heihin ihan itse. Kristina Rotkirch on tehnyt hienoa työtä! Kaikki
haastattelut ovat perinpohjaisia, mielenkiintoisia, yllätyksellisiä
ja erilaisia - ja, elämäkerralliselta anniltaan jopa käsittääkseni
luotettavia. Olen huomannut, että Wikipedia ei tässä mielessä ole
aina luotettavimpia lähteitä. Esimerkiksi monen kuuluisan
maailmankirjailijankin kohdalla luotettavuus jo pelkän syntymävuoden
kohdalla voi olla koetuksella. Jos siis luotat Wikipediaan. Älä
luota.

Tämän hetken kenties kuuluisin naiskirjailija Venäjällä on jo
neuvostoaikana aloittanut Ljudmila Ulitskaja (s.1943). Hänen juuri
suomennettu teoksensa Naisten valheet on mielestäni parasta
venäläistä (nais?)proosaa mitä olen lukenut sitten Neuvostoliiton
hajoamisen.

Palkittu ja kymmenille kielille käännetty Ulitskaja sukupuolittaa
'valheen olemuksen' ja sen syyt vasta suomennetun pienoisromaaninsa
esipuheessa: 'miehet valehtelevat pragmaattisesti ja
päämäärätietoisesti, naiset puolihuolimattomasti, tarkoituksetta ja
tunteella'. Näinköhän on?

Naisten valheet (ven. Skvoznaja linija) ainakin pyrkii todistamaan
esipuheen väitteen. Ulitskaja onnistuu osittain ja siinä mielessä,
että romaanin valehtelevat nuoret tytöt tai naiset aiheuttavat
hätävalheillaan ja peitetarinoillaan korkeintaan pahaa mieltä.
Valehtelijat eivät saa itse muuta hyötyä kuin hieman myötätuntoa tai
syvää sääliä. Harvemmin edes arvostusta, koska valheet aina
paljastuvat.

Kirjan päähenkilö Zhenja muistuttaa epäilyttävän paljon kirjailijaa
itseään - erityisesti kun on ensin lukenut Sata makkaralaatua -kirjan
haastattelun. Lukijana haluaa uskoa, että Ulitskajan kirjailijakohtalo
ei olisi ihan näin hurja.

Kaikissa tarinoissa - erillisissä naiskohtaloissa, joiden
keskushenkilö, kuuntelija tai toimija Zhenja on - taustalla on
repaleinen, hajoamassa oleva tai jo hajonnut Neuvostoliitto. Zhenja
elää ja vanhenee lapsineen, eroineen ja miehineen tarinoiden myötä ja
päätyy viimeisillä sivuilla pyörätuolissa parvekkeelle, harkittuaan
sitä ennen jo itsemurhaakin.

Aika monen Sata makkaralaatua -kirjan esittelyhenkilön elämä on lähes
yhtä vivahteikasta kuin Zhenjan tai Ulitskajan. Ei sentään nuorempien
venäläiskirjailijoiden, jotka eivät ole vielä ehtineet elää sellaista
elämää, joka tekisi heistä myytin.

'Kirjoitatteko käsin? ... Kyllä, kirjoitan käsin. Vankilan jälkeen 
pääasiassa käsin. ... Mielestäni vankila on hyödyllistä kokemusta, 
ehdottomasti. Se oli minulle välttämätön kokemus asketismista, munkin
 elämästä - kuoleman harjoittelua. Tulin vankilasta ulos paljon 
viisaampana...' (Eduard Limonov)

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/