[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kremlissä ei tehdä kenttätyötä!

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Pentti Stranius  FL, Venäjä-tutkija, freelancer, Joensuu
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Meri Kulmala ja Aino Saarinen (toim.): Naistutkijana Venäjän
kentillä. Kikimora Publications, 2010. 225 sivua.


Kremlissä ei tehdä kenttätyötä!
---------------------------------------------------------

Meri Kulmalan ja Aino Saarisen toimittama Naistutkijana Venäjän
kentillä on piristävä uutuus miehisen ja Moskovan valtakuvioihin
keskittyvän Venäjä-tutkimuksen alalta. Artikkelikokoelma suuntautuu
korostetusti arjen ilmiöihin, kansalaisyhteiskunnan ja kolmannen
sektorin toimintoihin, mutta erityisesti myös naistutkijoiden omaan
tutkimusproblematiikkaan Venäjällä.


Jo kirjan esipuhe tekee eroa miehiseen perinteeseen ja korostaa
artikkelien mikrotasoa sekä kentällä koettua empiriaa.
Toimittajakaksikko julistaa jo johdannossa osuvasti:
'...Venäjä-tutkimuksen näkyvin perinne Suomessa on paljolti
keskittynyt makrotasoisiin valtaeliitin analyyseihin. Kärjistetysti
voisi sanoa, ettei Kremlissä vieläkään ole mahdollista tehdä
kenttätyötä'.

Tuo toimittajien sutkaus (tulee venäl. sanasta 'shutka') on enemmän
kuin paikallaan kun tarkastelee kirjan artikkeleita vaikkapa
suhteessa Arto Luukkasen mittavaan Kreml-keskeiseen
Venäjä-tutkimukseen. Suuresti arvostamani Timo Vihavaisen kunniaksi
on sanottava, että erityisesti hänen toimittamissaan kirjoissa myös
arjen näkökulma ja uudetkin Venäjä-vinkkelit ovat hyvin esillä.

Naistutkijana Venäjän kentillä -kirjan kirjoittajat ovat feministejä.
Silmiinpistävää kuitenkin on, että feminismi itänaapurin 'kentillä'
saa usein uusia haasteita. Niinpä tutkijat joutuvat niin sanotusti
nöyrtymään ja miettimään metodejaan uusiksi. Tämän he pääsääntöisesti
myöntävätkin. Myös 'ylhäältäpäin' katselu saa väistyä kun kierrellään
Karjalan kylissä, Sortavalan kansalaisjärjestöjen parissa - tai
perehdytään Viipurin prostituutioon, puhumattakaan perheväkivallasta
Udmurtiassa.

Juuri tutkijoiden rehellinen itsetutkiskelu, ennakkoluulojen
uudelleenarviointi ja kenttätyössä kantapään kautta saatu kokemus
puhuttelevat lukijaa. Harvoinpa miestutkija avautuu vastaavalla
tavalla, tai edes tekee sellaista arkista kenttätyötä kuin nämä
naiset!

Esimerkiksi Aino Saarisen perusteellinen 'itseanalyysi' ja selvitys
siitä mitä on olla naistoimijana vs. tutkijana Luoteis-Venäjällä on
omaperäistä tekstiä, jota harvoin saa luettavakseen. Siinä liikutaan
haastattelututkimuksen parissa Pietarin, Petroskoin ja Murmanskin
kriisikeskuksissa ja turvakodeissa. Samoin Laura Assmuth erittelee
hyvin rajaseudun naisia toisaalta Venäjän, toisaalta Viron ja Latvian
rajaseudulla. Hän tekee selkeästi eroa siinä, miten tutkijat ja naiset
näkevät rajan kun sitä katsellaan eri puolilta, eri 'kansallisista'
näkökulmasta. Nationalismia Pietarin naisyhteisöissä tutkiva Kaarina
Aitamurto taas avaa aivan uusia portteja venäläistutkimuksessa.

Kysymys on pääosin haastattelututkimuksista, joissa oma havainnointi,
kenttäpäiväkirjat ja syvähaastattelujen anti litteroidaan, myllytetään
ja muokataan artikkeleiksi, tutkimusraporteiksi tai jopa
väitöskirjoiksi. Juuri näin on käynyt Naistutkijana Venäjän kentillä
-kirjan tekijöidenkin kohdalla. Tuloksena on ollut tieteellistä
tutkimusta, josta nämä antropologit, etnografit, sosiologit jne
antavat taidokkaan näytteen kirjan artikkeleissa. He ovat
virkistävästi myös eri sukupolvia - alkaen jo neuvostoaikana,
1970-luvulla Venäjän Karjalassa liikkuneesta naistutkimuksen
professorista Kaija Heikkisestä ja päätyen 2000-luvun nuorempiin
lupauksiin Elina Ihamäkeen, Maija Jäppiseen, Meri Kulmalaan ja
Anne-Maria Marttilaan.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/