[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomalaisen Afrikan tutkimuksen esiinmarssi

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Mari Kervinen  FM, nuorempi tutkija, Itä-Suomen yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Teppo, Annika (toim.): Afrikan aika Näkökulmia Saharan eteläpuoliseen
Afrikkaan. Gaudeamus, 2011. 372 sivua.


Suomalaisen Afrikan tutkimuksen esiinmarssi
---------------------------------------------------------

Afrikka on nousemassa näkyvään rooliin osana globaalia yhteisöä.
Manner ei ole enää vain kehitysajattelun staattinen kohde, jonka
kautta muu maailma voi peilata itseään, vaan monitahoinen toimija
maailman pelikentillä. Afrikan uusi asema ja sen tarjoamat
mahdollisuudet on viime vuosina monilla tahoilla jo huomattu, ja
onkin alettu puhua uudesta kilpajuoksusta Afrikkaan. Maailmalla
suuntaus on huomioitu jo myös kirjallisuudessa ja yleisemmin
akateemisessa keskustelussa. Suomen osalta asenteita, tietoa ja
ymmärrystä Afrikkaa kohtaan ravistelee keväällä julkaistu,
suomalaista Afrikan tutkimusta esittelevä Afrikan Aika Näkökulmia
Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan -kirja, joka onnistuu keskustelemaan
mantereen nykyisyydestä raikkaasti ja perinteisiä näkökulmia
kyseenalaistaen.


Afrikka on noussut vaivihkaa uuteen globaaliin asemaan. Kiinan, ja
vähemmässä määrin muiden Aasian maiden suhteista Afrikkaan on puhuttu
jo jonkin aikaa ja aivan viime vuosina on maailmalla ilmestynyt
useampia kirjoja, jotka kannustavat länsimaitakin huomioimaan Afrikan
uuden esiinnousun. Näistä voisi mainita esimerkiksi viime vuonna
julkaistut, poliittisiin ja taloudellisiin suhteisiin painottuvat A
New Scramble for Africa? ja Le Temps de l'Afrique - teokset.
Valitettavasti korkeatasoisesta Suomessakin tehdystä Afrikan
tutkimuksesta huolimatta yleisessä keskustelussa suurin osa Afrikan
saamasta huomiosta meillä Suomessa on edelleen säälittelevän holhoava
tai vaihtoehtoisesti tuomitseva. Sotien, kärpästen ja nälkäänäkevien
lasten Afrikka on paistanut ihmisten verkkokalvoilla aina Biafran
sodasta lähtien. Maanosan inhimillisen kärsimyksen määrää ei pidä
toki väheksyä, mutta vastapainoksi tulee muistaa, että massiivinen
manner on paljon muutakin kuin toiseuden olemuksen tiivistävä,
köyhien eristynyt maailmankolkka.

Afrikan ja afrikkalaisten kohteleminen muunakin, kuin
kehitysapukohteena voidaan nähdä myös mahdollisuutena niin tieteen,
taiteen, kuin talouden saralla. Suomessa muun muassa Pekka Haavisto
on pitänyt yllä keskustelua Afrikan roolista mahdollisena
yhteistyökumppanina ja esimerkiksi viime vuonna EVA:lle tekemässään
raportissa 'Afrikan tähteä etsimässä' hän kirjoittaa, että 'Afrikka
on meiltä suomalaisilta jäänyt usein unohdetuksi maanosaksi. Joko nyt
olisi Afrikan aika?'.[1]

Suomen osalta Afrikan Aika on tullut juuri nyt. Annika Teppo on
toimittanut kirjan Afrikan Aika, näkökulmia Saharan eteläpuoliseen
Afrikkaan, joka käsittelee humanistisella otteella Afrikkaa ja
suomalaista Afrikan tutkimusta. Käsissä on suomenkielinen,
yleistajuinen ja laajalle yleisölle suunnattu kriittinen teos Afrikan
nykypäivästä ja erityisesti siihen suunnatusta keskustelusta,
tutkimuksesta ja näiden vaikutuksista. Tilausta kirjalle selvästi on
ollut, ja näinä maahanmuuttokriittisyyden aikoina jos milloin
tarvitaan stereotypiat ylittävää keskustelua Afrikasta ja sen
tutkimuksesta.

Kirjan alkusanoissa kerrotaan sen olevan tarkoitettu 'kaikille
Afrikasta kiinnostuneille'. Laaja lukijakunta aiheuttaa paineita
sisällölle - miten osoittaa teksti yhtä aikaa Afrikkaa tunteville ja
siihen vasta tutustuville? Tehtävässä on joka tapauksessa onnistuttu
hyvin. Artikkelit ovat tutkijoiden kirjoittamia, vahvalla
kriittisellä, akateemisella otteella, mutta ilman tekstin raskaaksi
tekevää yliopistollista jargonia tai massiivisia viitteitä. Teksti on
helppolukuista ja varmasti helposti lähestyttävää myös muille kuin
aluetta työkseen tutkiville. Mantereen kanssa toimivat yhteisöt,
järjestöt ja jopa liike-elämän kumppanit saavat varmasti kirjasta
uutta ajateltavaa. Kirjaa voi pitää myös mielenkiintoisena johdantona
aiheeseen niille, jotka eivät ole olleet paljoakaan Afrikan tai sen
ihmisten kanssa tekemisissä.

Kirja on jaettu neljään osaan. Ensin teoksessa puretaan suomalaista
Afrikka-kuvaa ja sen perusteita, jonka jälkeen siirrytään
käsittelemään tämän päivän Afrikan ilmiöitä eri teemojen kautta.
Valtio- ja valtionhallintokeskustelusta edetään 'perinteisen ja
modernin liukumaan' ja lopulta näkökulmiin afrikkalaisista
kaupungeista. Perinteinen ja moderni sekä termeinä, että
polariteettimalleina särähtävät korvaani, ja aiheen alla
käsitellyille, sinänsä mielenkiintoisille kysymyksille olisi ollut
parempi otsikko, joka olisi tukenut ajatusta jatkuvista
historiallisista muutosprosesseista ilman alleviivaavaa erottelua
'vanhaan' ja 'uuteen'.

Kirjassa käsitellään niin Afrikkaa, kuin suomalaista Afrikan
tutkimusta kiitettävän monelta kantilta. Suomessa tehdyn tutkimuksen
painotukset, Namibia ja itäinen Afrikka ovat edustamassa tutkimuksen
paikallisia perinteitä. Ehdottomasti raskain maantieteellinen
painotus kirjassa hyökyy Itä-Afrikkaan ja erityisesti Tansaniaan,
joka toki kuvaa hyvin Suomessa tehdyn tutkimuksen maantieteellistä
fokusta, mutta jota teoksen tasapainon vuoksi olisi ollut hyvä
keventää. Osittain Tansania-keskeisyydestä johtuen Afrikan kartalle
jää nyt monia valkoisia, täysin käsittelemättömiä alueita, joista
kirjoittamiseen olisi Suomesta kuitenkin varmasti löytynyt osaajia.

Artikkeleiden väliin on sijoitettu kymmenen lyhyttä tietolaatikkoa,
joissa esitellään laajemmin artikkeleissa esiin tulleita, tai niitä
tukevia aiheita aina islamista ilmastonmuutokseen. Vaikka esiin on
nostettu mielenkiintoisia aiheita, myös laatikoissa käsiteltyjä
teemoja olisi voitu hajottaa: nyt mukana on muun muassa kieliä
käsittelevien kahden artikkelin lisäksi vielä kaksi kielistä kertovaa
tietolaatikkoa.

Kirjassa käsitellyt teemat ovat keskenään sopusointuisiksi mietittyjä
kokonaisuuksia, joiden rajaus jo toki poistaa osan muista
varteenotettavista aihevalinnoista. Myös kirjan tekstit yksittäisinä
artikkeleina ovat melko hyvässä tasapainossa keskenään. Mukana on
muutama varsin laaja yleisesitys koko mannerta käsittelevistä
aiheista, kuten historiasta tai vaikkapa Liisa Laakson teksti
poliittisten vapauksien kehityksestä. Eri esimerkkien kautta teemoja
käsittelevät tekstit, kuten noituus tai Aunion kielet ja koulutus
demokratian ja talouskehityksen edellytyksenä taas tuovat maanosaa ja
sen ihmisiä ja arkea lähemmäksi lukijaa.

Erityisen kiitollinen olen kirjan yleislinjan kiinnittymisestä
kriittiseen jälkikoloniaaliseen katsantokantaan.  Afrikkaan
johdattelu alkaa artikkeleilla, jotka keskittyvät repimään
mahdollisten ennakkoluulojen perusteet juurinen pois luoden samalla
tilaa avoimelle pohdinnalle nyky-Afrikasta. Kun Löytty ja Rastas
aloittavat alustamalla suomalaisten itselleen luomista Afrikan
rajoista, jatkaa Harri Englundin katsaus aiheen syväluotausta. Hän
esittelee ulkoatuotetun tutkimuksen ja tulkintojen ongelmakohtia ja
kiinnittää huomiota muun muassa populistiseen suhtautumiseen
mantereen ihmisiin ja ongelmiin. Ensimmäinen artikkelipaketti on
kokonaisuudessaan erinomainen johdanto uudenlaiseen ja uuden
sukupolven Afrikka-keskusteluun, ja onkin kokonaisuutena kirjan
parhainta antia.

Valtiot, demokratia ja kansalaisuus - osuus jatkaa jälkikoloniaalista
pohdintaa ja osaltaan myös historiankäyttöä nykytilanteen ruotimiseen.
Nykypäivän ongelmien taustojen avaamisesta Lotta Aunion kielet ja
koulutus - artikkeli sekä Lalli Metsolan katsaus itsenäistymisen
jälkeiseen muutostilaan ovat hyviä esimerkkejä. Ehdottoman tärkeää
onkin huomata, ettei Afrikka jäänyt siirtomaavallasta vapautumisen
jälkeen staattiseen tilaan, vaan joutuu rakentamaan toimintaansa
uudenlaisessa voimasuhteiden balanssissa. Kolmas osuus, perinteisen
ja modernin liukuma, on kokonaisuutena hajanaisin ja tyytyy antamaan
kolme esimerkkiä 'perinteiseksi' ja 'moderniksi' koettujen
rajapinnoilta. Kirjan viimeinen paketti sen sijaan painottuu
erityisesti kaupunkitutkimukseen. Kirjan erinomaiseksi lopuksi
ainakin jokaisen Afrikan tutkijan olisi hiljennyttävä hetkeksi
jälkisanojen äärelle. Niissä Jeremy Gould herättelee tutkijoita
siihen perimmäiseen kysymykseen mikä on tutkijan suhde kohteeseensa
yleisesti ja erityisesti Afrikkaa tutkittaessa.

Kirjan kaksi selvää tarkoitusta: suomalaisen Afrikan tutkimuksen
esittely ja toisaalta Afrikan esittely suomalaisille ovat melko hyvin
tasapainossa, vaikkakin suomalaisen tutkimuksen kiinnepisteiden
merkitys korostuu. Mikäli kirja olisi nimenomaisesti tarkoitettu
antamaan ainoastaan yleiskuva nyky-Afrikasta, niin teemoja kuin
maantieteellisiä painopisteitä olisi pitänyt hajottaa lisää. Koko
mannerta ei tietenkään voi sulloa yhteen kirjaan, mutta esimerkiksi
perinteisen ja modernin rajapinta-osuudessa olisin mielelläni nähnyt
analyysin uskontojen asemasta ja liikkeistä Saharan eteläpuolisessa
Afrikassa. Mielenkiintoista olisi ollut myös lukea nopean
kulutuskäyttäytymisen muutoksen ongelmakohdista tai saada
afrikkalaisnäkökulmaa kulttuuri ja kehitys - keskusteluihin ja niihin
liitettyihin uhkakuviin.

Kokonaisuudessaan kirja esittelee vahvaa Afrikan tutkimuksen
osaamista Suomessa. Se purkaa myyttejä, joita jokainen voi tunnistaa
omassa ajattelussaan ja analysoi Afrikan ajan taustoja.
Parhaimmillaan se ravistelee lukijan omaa Afrikka-kuvaa ja herättää
kysymään miksi minä näin olen ajatellut. Afrikkaa käsittelevään
mielikuvakauppaan ei kirjassa sorruta, mistä olen erityisen
tyytyväinen. Vaikka köyhyyttä ja arjen epäkohtia käytiinkin rankalla
kädellä läpi, ei kirjassa alennuttu säälittelyyn tai populismiin.
Fyysisesti kirja on käteen sopiva ja kaunis katsella. Kaiken
kaikkiaan Suomessa tarvitaan nyt raikasta tieteellistä keskustelua
Afrikasta. Afrikan Aika auttaa nostamaan mannerta stereotypioiden
suosta.

 

 

 

[1] Haavisto, Pekka (2010). Afrikan tähteä etsimässä, lukijalle.

 

Haavisto, Pekka 2010. Afrikan Tähteä Etsimässä, EVA, Yliopistopaino:
Helsinki.

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2010/04/afrikan_tahtea_etsimassa1.pdf

 

A New Scramble for Africa? Imperialism, Investment and Development, 
toim. Southall, Roger ja Melber, Henning 2009, University of 
KwaZulu-Natal Press.

 

Severino, Jean-Michel and Ray, Olivier: Le Temps de l'Afrique 2010,
Odile Jacob.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/