[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Unikokemusten kerronnalliset ja kulttuuriset muodot - matkalla tulkintojen maailmoissa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Minna Ylilahti  Tohtorikoulutettava, Jyväskylän yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Annikki Kaivola-Bregenhøj: Kerrotut ja tulkitut unet. Kulttuurinen
näkökulma uniin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), 2010. 205
sivua.


Unikokemusten kerronnalliset ja kulttuuriset muodot - matkalla
tulkintojen maailmoissa
---------------------------------------------------------

Folkloristi Annikki Kaivola-Bregenhøjn kirja, Kerrotut ja tulkitut
unet - Kulttuurinen näkökulma uniin, on viehättävä kokonaisuus
unikerronnan kulttuurisista piirteistä, unien tyypeistä ja
unentulkinnan historiasta. Unilla on kautta historian ollut
merkitystä ihmisten elämässä ja tavassa ymmärtää olemassaoloaan.
Vaikka moderni ihminen tulkitseekin elämäänsä usein muista
lähtökohdista, ei unista kertominen ja niiden huomioiminen ole
nykyisistäkään elämänpiireistä täysin irrallista tai vierasta.


Todennäköisesti kaikki ihmiset ovat ainakin joskus pysähtyneet
miettimään itselleen elämyksellisten unien tunnetiloja ja mahdollisia
merkityksiä. Karkeasti jaotellen ihmisten näkemykset unien luonteesta
voi jakaa neljään ryhmään. Unissa korostuu kytkös menneeseen eli unet
nähdään lähimenneisyyden heijastumina. Toisille unet ovat alitajunnan
puhetta. Kolmas kategoria käsittelee unia viihteenä ja neljänteen
ryhmään kuuluvat kokijat, jotka mieltävät unet enteinä tulevasta.
Suomessa unet ovat selvästi naisille kuuluvaa perinnettä. Usein
yhteys kulttuuriseen unenkerrontaan tuntuu kaiketi löytyvän omista
elämänkulullisista kokemuksista, esimerkiksi kuulluista
enneunikertomuksista, joiden symboliikan kautta on tulkittu elämään
ja paikallisyhteisöön vaikuttavia tapahtumia kuten kuolemaa tai
matkustamista.

Unien tulkitseminen on arkipäiväistä puhetta ja kansanperinnettä.
Unikokemuksista kerrotaan useimmiten unessa esiin tulleen,
merkitykselliseksi koetun symboliikan kautta. Useinkaan vain hauskat
tai miellyttävät unet eivät ole niitä, joita ensisijaisesti kerrotaan
merkityksellisinä unina vaan kerrotut unet sisältävät monimutkaisempia
ja unennäkijälle mieleen jääneitä ja pohdintoja aiheuttavia asioita.
Pääsääntöisesti unennäkeminen on mielletty niin, että näkijä on
vastaanottaja eli jossain määrin passiivinen toimija, mutta on
olemassa kulttuureja, joissa unennäkijällä on aktiivinen rooli. On
myös ajateltu, että omaa unennäkemistään voi työstää ja uniaan voi
oppia ohjailemaan. Joillakin kokijoilla tällainen taito on.
Suomalaisessa nykykulttuurissa unenkerrontaa ei varsinaisesti
opeteta, mutta monet kirjoittajan tutkimukseen osallistuneet ovat
kertoneet unista keskustelemisen olleen perheen tai lähipiirin tapa.
Tällaisilla tavoilla unista kertomisen muodot vakiintuvat.

Eri kulttuureissa unilla on erilaisia merkityksiä ja ne vaihtelevat
eri aikoina, mutta Kaivola-Bregenhøjn kirjaa lukiessa oli
mielenkiintoista huomata, kuinka samanlaisia elementtejä ja tulkinnan
alaisia tapahtumia, elämyksiä ja symboleja unitulkinnat ja kertomukset
lopulta pitävät sisällään, vaikka ne voivat olla hyvinkin kaukaa
historiasta. Kirjassa mainitaan varhaisimpien, tunnettujen unen
tulkinnan oppaiden olleen käytössä pitkälti ennen ajanlaskun alkua.
Yksi ratkaiseva kulttuurinen jako on uneen ja valvetodellisuuteen
liittyvä eronteko. Omassa kulttuurissamme unen yleinen merkitys on
valvetilaa vähäisempi, eli uni korkeintaan heijastaa joitakin
valve-elämän asioita eikä ole sinänsä oma maailmansa. Toisissa
kulttuureissa unelle annetaan suurempi todellisuusarvo. Sellaisissa
kulttuureissa, joissa unet ovat tärkeitä, niiden sanomaan ja
sisältämään symboliikkaan suhtaudutaan vakavasti.  Suhdetta uniin
voidaan luonnehtia kaksijakoiseksi: yhtäältä unilla on verrattain
suuri koettu merkitys, mutta toisaalta niiden kertominen ei ole
sopivaa läheskään kaikissa tilanteissa eikä kenelle tahansa.
Esimerkiksi kirkkoisä Martti Lutherin kerrotaan rukoilleen, ettei
Jumala lähettäisi hänelle lainkaan unia, jotta hänen ei tarvitsisi
ottaa kantaa sellaiseen mielestään vaikeaan kysymykseen, ovatko unet
jumalaista perua vai ovatko ne paholaisen tekosia.

Kulttuurinen lähtökohta unentulkinnan tutkimiselle on varsin
mielenkiintoinen, sillä se avaa näkökulmia sille, mikä unissa ja
niiden merkityksissä on kollektiivista ja minkälaiset seikat voivat
vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten unista tulee kertomuksia, mitkä
unet koetaan merkityksellisiksi tai millaisia unia ihmiset ylipäätään
näkevät eli mitkä ympäristössä tai kulttuurissa tapahtuvat asiat
voivat vaikuttaa uniin. Unet eivät siis ole pelkästään psykologiaa,
psykoanalyyttistä materiaalia tai mystiikkaa, ne ovat myös
kulttuuria. Mitä maailmasta kertovat esimerkiksi sellaiset havainnot,
joissa unien sisällöt eroavat kansakunnittain tai kulttuureittain.
Miksi kiinalaiset näkevät hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta
huomattavasti enemmän unia kuin vaikkapa suomalaiset? Kirjoittaja
muistuttaakin johdantoluvussa, että unia ei pysty ymmärtämään,
tuntematta näkijän taustaa. Kaiken kaikkiaan unista on kirjoitettu
paljon, ja tärkeä osa uniperinteitä onkin säilynyt kirjoissa. Unista
kiinnostunut voikin löytää lukuisia erilaisia oppaita unien
ymmärtämiseen ja tulkintaan. Kirjan aineisto käsittää unikirjoja,
arkistoaineistoja ja kirjoittajan keräämien kyselyaineistojen
tietoja. Arkistotiedot ovat Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
Kansanrunousarkiston kokoelmista. Tekstin lomassa on paljon
kertomuksia ja aineistositaatteja, jotka elävöittävät tekstiä
mukaansatempaavalla tavalla ja kertomuksia on hauska lukea.

Kirja jakaantuu kuuteen osaan. Aluksi tehdään katsaus unen
perusolemukseen, jossa käsitellään uskomuksia ja tulkintoja unien
olemuksesta, oletetusta alkuperästä ja unen ja valveen
todellisuudesta. Seuraavissa luvuissa keskitytään uniin kertomuksina,
tulkintoina, kategorisoituina, tunnelatautuneina asioina. Toiseksi
viimeisessä luvussa eritellään unennäkemistä ja niihin kytkeytyviä
perinteitä näkijälähtöisesti. Lopuksi käsitellään unentulkintaan
liittyvää kirjallisuutta eli unikirjoja. Yleisellä tasolla kirjan
tarkoitus lienee kahtalainen: se on tieteellinen ja samalla populaari
esitys unien kulttuurista. Jossain määrin lukija voi jäädä kaipaamaan
kokoavaa tulkintaa tai selityksiä, nyt oivaltavat kommentit jäävät
kirjassa jonkin verran kuvailun ja lukuisten kertomusten varjoon.
Kirjan ulkoasu on kaunis ja sopii hyvin käsiteltävään teemaan,
unenomaisine ja rauhallisine kuvineen ja värityksineen. Kirjan
lopussa on hakemisto, jonka avulla lukija löytää halutessaan
tärkeimmät unennäkemiseen liittyvät symbolit ja tulkinnat. Kirjan
erityinen anti on mielestäni sen tavassa puhutella lukijaansa
kokemuksellisuuden kautta. Esimerkiksi unielämysten eri tyyppeihin ei
voi olla eläytymättä: jokainen voi tunnistaa nähneensä mieleenpainuvia
unia, kuten painajaisia, stressiunia tai unia edesmenneistä
läheisistä. Tätä taustaa vasten kirja sopiikin hyvin niin unien
tulkintoja pohtiville kuin unennäkemisen ja kertomisen perinteestä
kiinnostuneille.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/