[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Äidit, nuo toivossa väkevät

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti  FL, Turun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Lehtipuu, Outi: Raamatun äidit. Sivustakatsojista päähenkilöiksi.
Kirjapaja, 2011. 176 sivua.


Äidit, nuo toivossa väkevät
---------------------------------------------------------

Teologian tohtori Outi Lehtipuu esittelee teoksessaan Raamatun äidit
21 naista, joista useimpien tärkeä ominaisuus on, että he ovat
vähintään yhden pojan äitejä. Kaikkien näiden naisten nimiä ei edes
tiedetä, osa heistä tunnetaan vain heidän poikiensa kautta
esimerkiksi Mooseksen äitinä tai Sebedeuksen poikien äitinä.
Sisällöltään kiinnostava kirja on myös ulkoasultaan kaunis.


Raamatussa keskitytään miehiin ja naisen elämää käsitellään hyvin
vähän. Naiset mainitaan tavallisesti jonkun äitinä, vaimona tai
tyttärenä. Lehtipuu poimiikin esimerkkinsä usein hyvin vähäisistä
viitteistä. Hän pohdiskelee Raamatun äitien tunnelmia ja ajatuksia
eri tilanteissa, tavallisesti heidän lastensa elämänvaiheiden kautta.
Naisten elämätarinoita käsitellessään Lehtipuu nostaa esille myös
nykypäivän naisten elämän ilonaiheita ja kipupisteitä. Tämä toisaalta
avaa Raamatun naisia ja tapahtumia tutummiksi mutta myös laajentaa
nykypäivän naiselämän perspektiiviä - samanlaisia iloja ja
huolenaiheita voi löytää jo Raamatun naisten elämästä. Silti Lehtipuu
muistuttaa lukijaa siitä, että elämä ja tavat olivat Raamatun naisten
aikana aivan erilaiset kuin nykyään. Kaikkea ei voi sovittaa suoraan
nykyaikaan, mutta toisaalta myös aivan toisenlaisen kulttuurin
tapojen kauhisteleminen on melko hedelmätöntä. 

Raamattuun kuuluvat kirjoitukset on kirjoitettu hyvin pitkän ajan
kuluessa. Tekstit heijastelevat kirjoitusajankohtiaan, mutta niissä
näkyy myös viitteitä yhteiskunnan muutoksista. Esimerkiksi Vanhassa
testamentissa käsitellään itsestäänselvyytenä moniavioisuutta ja
sivu- ja jalkavaimoja, mutta Uudessa testamentissa moniavioisuutta ei
mainita. Tämä voi Lehtipuun mukaan johtua siitä, ettei moniavioisuutta
käytännössä enää noudatettu, tai sitten kysymyksessä ovat tekstien
erilaiset painotukset: Vanhassa testamentissa kerrotaan rikkaista
mahtimiehistä, Uudessa testamentissa pääosassa ovat tavalliset, usein
vähävaraiset ihmiset. Yhteisenä piirteenä kuitenkin Raamatussa
korostetaan äitiyttä. Lapset ovat Jumalan lahja ja palkinto
uskovalle. Raamatun teksteissä lapsettomuus johtui nimenomaan naisen
hedelmättömyydestä, mutta se oli myös vihjaus jumalattomuudesta tai
salaisista pahoista teoista, samaten kuin synnynnäiset vammat ja
pysyvät sairaudet nähtiin helposti Jumalan lähettäminä
rangaistuksina.

Kirjan epilogissa Lehtipuu nostaa esiin Raamatussa usein käytetyn
vertauskuvan Jumalasta isänä ja toteaa, että Raamatussa Jumalaa
verrataan myös äitiin. Äitinä Jumala on sekä synnyttäjä, joka antaa
elämän, että myös suoja, joka hoivaa, kantaa ja lohduttaa. Ajatus
Jumalasta vanhempana voi tehdä Jumalan turvalliseksi ja helposti
lähestyttäväksi, mutta toisaalta siinäkin on ongelmansa. 

Kantaäitejä ja sankarinaisia

Raamatun äidit on käsitelty kolmessa osassa, joista ensimmäisen nimi
on 'Kansojen kantaäidit'. Vanhan testamentin äideistä ensimmäinen on
tietenkin Eeva, Kainin ja Abelin äiti. Eeva menettää traagisesti
kaksi poikaansa, toinen murhataan, toinen puolestaan on murhaaja.
Lehtipuu toteaa, että äidin tunteita tässä tilanteessa ei Raamatussa
käsitellä.

Muita Vanhan testamentin tärkeitä naisia ovat Saara, Abrahamin vaimo
ja Hagar, Saaran orjatar, joka hänkin oli Abrahamin pojan äiti.
Lisäksi mukana on Saaran miniä Rebekka ja tämän miniät Lea ja Rakel.
Heidän kaikkien elämä keskittyi - ainakin Raamatun tietojen mukaan -
hyvin pitkälti poikalasten synnyttämiseen ja (suosikki)poikiensa
etujen suojelemiseen. Kirjan ensimmäisen osan päättää nimettömäksi
jäävä Mooseksen äiti. Tämä uhmasi faaraon määräyksiä piilottelemalla
poikaansa, joka myöhemmin aikuisena oli myös kapinallinen ja johdatti
kansansa orjuudesta vapauteen.

Kirjan toinen osa on nimeltään 'Muita Vanhan testamentin äitejä'.
Tässä osassa esiintyy hieman tuntemattomampia äitejä. Ruutin kirjassa
kerrotaan Noomista, Ruutin anopista, joka menettää poikansa mutta
miniänsä kautta lopulta saa elämälleen turvan. Samuelin äiti Hanna
puolestaan on pitkään lapseton, hän rukoilee Jumalalta lasta ja on
valmis antamaan tämän Jumalan palvelukseen.

Batseban tarina on innoittanut taiteilijoita ja kirjailijoita.
Erityisesti tarinan alku on mieltä kiihottava, kun kuningas ihastuu
toisen miehen vaimoon ja haluaa hänet. Varsinaista kolmiodraamaa ei
kuitenkaan synny, sillä kuninkaalla on valta lähettää kilpailijansa
taistelujen eturintamaan ja näin päästä hänestä eroon. Kuningas
Davidilla on useita vaimoja ja monta poikaa, mutta aikanaan Batseba
saa kuninkaan nimittämään seuraajakseen hänen synnyttämänsä pojan,
Salomon.

Vanhaan testamenttiin kuuluvat myös apokryfikirjat, jotka olivat
mukana alkukristittyjen kreikankielisessä Raamatussa, jota kutsuttiin
nimellä Septuaginta. Myöhemmissä käännöksissä apokryfikirjat
erotettiin eräänlaiseksi Vanhan testamentin liitteeksi ja esimerkiksi
suomenkielisistä painoksista ne ovat pitkään puuttuneet kokonaan.
Lehtipuu on ottanut mukaan myös apokryfikirjoissa esiintyviä naisia:
seitsemän nimettömän marttyyriveljeksen nimetön äiti esitellään
Toisessa makkabilaiskirjassa, tarmokas Hanna Tobitin kirjassa ja
sankarinainen Judit Juditin kirjassa.  

Kirjan ainoa 'äiti', joka ei ole konkreettisesti äiti, on Judit.
Judit on leski ja hänellä voisi olla lapsia, mutta niitä ei mainita.
Poikkeuksellisesti Juditin tarinassa mahdolliset lapset ja äitiys
eivät ole keskeisellä sijalla, vaan tärkeintä naisen oma rohkeus ja
neuvokkuus. Lehtipuu nimittää Juditia 'kansakunnan äidiksi', joka
pelasti kotikaupunkinsa piirittäjiltä. Apokryfikirjoihin kuuluva
kertomus on vaikuttava, mutta Lehtipuu toteaa, että se sisältää niin
paljon maantieteellisiä ja historiallisia epätarkkuuksia, että sen on
pakko olla fiktiivinen. Tästä huolimatta se valottaa
mielenkiintoisesti naisen asemaa: kuvitteellisessa tarinassa nainen
voi olla kansansa pelastava sankari, jolta miehet ottavat vastaan
käskyjä ja ohjeita, mutta samalla kuitenkin korostetaan naiselle
tärkeitä ominaisuuksia, vaatimattomuutta, hurskautta ja siveyttä.

Hurskaat kasvattajat

Kirjan kolmas osa käsittelee Uuden testamentin äitejä. Samannimisen
osion aloittaa maailman kuuluisin äiti, Maria. Lehtipuu toteaa, että
Maria on läpi koko kristinuskon historian ollut saavuttamaton ihanne,
mutta samalla hyvän kristityn naisen roolimalli. Neitsytäitiys ei ole
tavalliselle naiselle mahdollista, mutta jokainen nainen on voinut
pyrkiä Marian kaltaiseksi nöyryydessä, joka on usein nostettu Marian
tärkeimmäksi ominaisuudeksi. Lehtipuu nostaa kuitenkin esille myös
ihmis-Marian henkilökohtaiset tunteet. Jeesushan torjui äitinsä ja
sisaruksensa julistaen, että hänen opetuslastensa on jätettävä
perheensä ja kaikki entinen ja että jokainen, joka tekee Jumalan
tahdon, on hänen äitinsä, veljensä ja sisarensa. Lopulta Maria joutuu
näkemään, miten hänen poikansa kuolee sen vuoksi, mitä hän pitää
oikeana.

Muita Uuden testamentin tärkeitä naisia ovat Elisabet, josta tuli
äiti vasta myöhäisellä iällä. Elisabet ja nuori Maria keskustelivat
raskaudestaan - myöhemmin molempien pojat jättivät äitinsä ja
ryhtyivät julistamaan Jumalan tahtoa. Molempien naisten pojat myös
surmattiin uskonsa vuoksi. Myös Lehtipuun seuraavaksi käsittelemä
nainen, Herodias, liittyy tähän tarinaan. Juuri hän nimittäin yllytti
tyttärensä pyytämään isältään Johannes Kastajan päätä palkaksi
tanssistaan - ainakin Matteuksen ja Markuksen evankeliumien mukaan.
Historioitsija Josefus ei kuitenkaan mainitse Johannes Kastajan
teloituksen yhteydessä sen paremmin Herodiasta kuin tämän
tytärtäkään.

Loput esitellyistä Uuden testamentin äideistä ovat melko
tuntemattomia, heistäkään kaikkia ei ole Raamatussa mainittu nimeltä.
Kuitenkin nimettömäksi jäänyt kanaanilainen nainen on esitetty
hellittämättömän uskon vertauskuvana ja Sebedeuksen poikien äiti
puolestaan varoituksena liiallisesta kunnianhimosta. Kanaanilainen
nainen kulkee Jeesuksen ja opetuslasten perässä ja sananmukaisesti
kerjää apua tyttärelleen, kunnes lopulta Jeesus parantaa tytön naisen
vahvan uskon takia. Sebedeuksen poikien äiti puolestaan vaatii
pojilleen kunniapaikkoja Jeesuksen molemmin puolin, mutta joutuu
näkemään Jeesuksen ristillä kahden ryövärin välissä.

'Uraäiti' Lyydiasta kerrotaan Raamatussa Apostolien teoissa vain
muutaman lyhyen lauseen verran. Silti Lehtipuu pystyy kehittelemään
hänen tarinastaan kokonaisen seitsensivuisen luvun, jossa hän
käsittelee Lyydian todennäköisiä elämänvaiheita ja naisten roolia
sekä tuon ajan yhteiskunnassa että varhaisessa kristillisessä
toiminnassa. Vasta myöhemmin seurakunnissa nousivat esille 'nainen
vaietkoon' -tyyppiset käsitykset. Silti myöhemminkin naisten merkitys
oli suuri - onhan juuri naisella, äidillä, ollut aina tärkeä rooli
lastensa kasvattajana ja näiden varhaisopettajana. Viimeisessä
luvussa nimetyt äidit olivat juuri tällaisia naisia. Isoäiti Loois ja
äiti Eunike mainitaan hurskaina naisina, jotka sopivat seurakunnalle
esimerkiksi. He pysyivät omalla paikallaan vaatimatta arvostusta,
mutta siirsivät vilpittömän uskonsa seuraavalle sukupolvelle,
opettajaksi kelpaavalle Timoteukselle.

Lopuksi

Raamatun äidit on sisällöltään kiinnostava ja ulkoasultaan viehättävä
kirja. Se on miellyttävän kokoinen ja onnistuneesti kuvitettu Raamatun
naisia kuvaavilla maalauksilla. Eri luvuissa kuvatut naiskohtalot
nostavat esille uusia puolia ja näkökulmia sekä Raamatusta ja
kristinuskosta että naiseudesta ja äitiydestä. Kirjassa
tarkasteltujen naisten elämästä ei historiallisesti tiedetä
varmuudella juuri mitään, sillä Herodiasta lukuun ottamatta he eivät
esiinny Raamatun ulkopuolisissa historiallisissa lähteissä. Lehtipuu
käsitteleekin heitä nimenomaan kertomusten henkilöinä, kirjallisina
hahmoina, joilla on oma tärkeä paikkansa tarinan kaaressa. Mukaan
valitut naiset ovat monenlaisia kuninkaan lempivaimosta köyhimpiin
yksinhuoltajiin, heidän joukossaan on arvostettujen miesten vaimoja,
hyljeksittyjä orjattaria ja muukalaisia. Teos osoittaa, että naisen
elämässä on edelleen paljon samaa kuin kaksi- tai kolmetuhatta vuotta
sitten, jos kohta moni asia on nykyään myös toisin. Lehtipuu nostaa
monin paikoin esille myös isyyden muutoksen.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/