[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Tietoiskuja paperista

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Juha Hannikainen  Arkistopäällikkö, Helsingin yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Hakanen, Hannele; Häkli, Esko; Manninen, Raija; Niinikoski, Eero:
Pelkkää paperia. Suomen käsityön museo, 2010. 113 sivua.


Tietoiskuja paperista
---------------------------------------------------------

Pelkkää paperia on ilmeikkäästi toteutettu ja hyödyllinen johdatus
paperin historiaan, kulttuuriin ja paperitaiteeseen, paperiin
arkielämässämme. Kirja perustuu Suomen käsityön museossa esillä
olleisiin näyttelyihin Jokapäiväinen paperimme ja Paperista taidetta.


Jostakin syystä paperista tulevat ensimmäisenä mieleen sanat kriisi,
tuhlaus, työtaistelu sekä Jouko Ahosen jykevä hahmo TV:ssä. Suomen
käsityön museon julkaisema Pelkkää paperia, joka perustuu museon
kahteen parina kuluneena vuotena pidettyyn näyttelyyn, on tässä
mielessä virkistävä näkökulma jokapäiväiseen hyödykkeeseemme. Kuten
kirjan toimittaja, paperiartesaani Hannele Hakanen esipuheessa
toteaa, tämä kirja on 'antoisa löytöretki paperin herkulliseen, ei
paperinmakuiseen, maailmaan', ja toteutus tukee samaa viestiä: kirja
on tehty sekä selattavaksi runsaine kuvineen ja tietoiskuineen että
syvempään sukelteluun, kuitenkin hyvin yleistajuisesti. Teos pitää
sisällään katsaukset paperinvalmistuksen historiaan (Eero
Niinikoski), paperin kulttuurihistoriaan (Esko Häkli) ja
paperitaiteeseen (Hannele Hakanen). Viimeksi mainittuun osuuteen
liittyvät havainnolliset ohjeet paperin valmistamiseksi ja sen
työstämiseksi esim. koriste-esineiksi. Tässä teoksessa paperi
esiintyy niin sanotusti edukseen, ja hyvä niin. Onhan paperi kaikesta
tietoteknistymisestä huolimatta hämmästyttävän moni-ilmeinen ja
arkipäivässämme monin tavoin, osin huomaamattomasti tai täysin
itsestään selvästi edelleen mukana - ja itse asiassa, niin kuin
kirjan katsauksista saa tietää, moneen tarkoitukseen edelleen paras
tai ainoa materiaali.

Paperi taipuu moneksi, ja siksi sillä tuntuisi olevan vähintäänkin
kissan yhdeksän elämää. Kun katselee ympärilleen, on paperia
kaikkialla. Häviävätköhän paperilla vuoratut ilmoitustaulut
milloinkaan, entä matka- ja pääsyliput (joista on tullut entistä
kookkaampia printteinä) - tai vaikkapa partituurit nuottitelineistä?
Posliiniset kahvikupit on läheisessä kuppilassa korvattu paperisella
mukilla. Joulun alla paperia kääräistään lahjojen ympärille ja lapset
askartelevat siitä tonttu-ukkoja.

Paperi on vanha keksintö ja hyvin merkittävä kulttuurin siirron
väline, Esko Häklin sanoin: 'vaikka paperi ei tehnytkään ihmistä
viisaammaksi, se nosti hänen intellektuaalisen elämänsä uudelle
tasolle'. Paperi keksittiin Kiinassa noin 2000 vuotta sitten, sieltä
se levisi Aasiaan ja Japaniin; Eurooppaan paperinvalmistustaito tuli
1100-luvulla, ja Suomeen (vasta) 1600-luvun lopussa. Meillä paperin
leviäminen kytkeytyi läheisesti Turun Akatemian perustamiseen:
toisaalta paperin kysyntä kasvoi merkittävästi ja toisaalta Akatemian
yhteyteen perustettiin kirjapaino. Muuallakin maailmassa paperi levisi
kirkon ja yliopiston toimesta. Sen avulla levitettiin hengen
tuotteita. Paperilla onkin kulttuurissamme ollut pitkään syvä
merkitysyhteys oppineisuuteen ja sivistykseen, eikä se vieläkään ole
tietenkään hävinnyt, vaikka sähköiset lukulaitteet osin haastavat
paperista kirjaa ja sähköpostit ovat jo sivuuttaneet esimerkiksi
kirjeet (eivät kuitenkaan joulukorttia). Paperia tunnutaan
tarvittavan digitaalisen rinnalle. Yksi esimerkki ovat itse
valmistetut valokuvakirjat uutena valokuva-albumin muotona, vaikka
itse valokuvausprosessi on muuttunut.

Suomen ensimmäinen paperimylly perustettiin Pohjan pitäjään,
Tomasbölen kylään. Siellä valmistettiin lumppupaperia; lumppu oli
pitkään paperin pääasiallinen raaka-aine. Lumppupaperi on erittäin
kestävää. Tervakosken paperitehdas perustettiin 1818, ja se
erikoistui tuottamaan mm. setelipaperia, kestävää sekin. Tehdas
toimii edelleen. Paperikoneen keksiminen mullisti paperin tuotannon,
ja siihen liittyen toinen keksintö, hiomakone, jonka tuotoksella
puuhiokkeella alettiin korvata lumppua (se ei kuitenkaan kokonaan
jäänyt pois). Helsingin yliopiston kirjapainaja J. C. Frenckell
kiinnostui koneellisesta paperinvalmistuksesta. Hänen johdollaan
käynnistettiin Suomen ensimmäinen paperikone Tampereella 1842.
Tamperelainen Fredrik Idestam puolestaan käynnisti puuhiomon
Tammerkosken alaputouksen äärelle 1866. Tampereen seudulle kehittyi
puumassateollisuuskeskittymä (Nokia, Mänttä, Kyröskoski,
Valkeakoski). Toinen keskittymä muodostui Pohjois-Kymenlaaksoon
(Inkeroinen, Kuusankoski).

Paperiteollisuudesta kehittyi pian nopeimmin kasvava teollisuudenala
Suomessa. Vuosina 1860 - 1913 työntekijöiden määrä kasvoi 400:sta
12000:een ja tuotanto satakertaistui. Suomalainen paperi tuli
tunnetuksi hyvästä laadustaan. Kehityksen tärkeimpänä vauhdittajana
on ollut alusta alkaen tekniikan kehittyminen: koneita ja laitteita
on voitu kehittää ja parantaa jatkuvasti meidän päiviimme saakka.
Vielä 1970-luvulla koettiin mullistus prosessitietokoneiden tultua
paperikoneille; siirryttiin näppituntumasta näppäintuntumaan, kuten
paperimiehet asian ilmaisivat osuvasti. Alan kehittymisestä ja
tuotannon valtavista volyymeista kertovat kirjassa esitetyt
hämmästystäkin herättävät luvut: 1842 - 1998 välillä käynnistettiin
Suomessa kaikkiaan 192 paperikonetta. Kun Frenckellin paperikone
tuotti 1,5 m levyistä paperia nopeudella 60 m/min, olivat v. 1998
käyttöön otetun UPM:n Rauman tehtaan jättikoneen vastaavat lukemat
9,3 m (rullaleveys) ja 1900 m/min (nopeus). Uusimmilla koneilla
päällystetään maantie vuorokaudessa Hangosta Utsjoelle, kuten Eero
Niinikosken artikkelista saamme lukea. Näistä luvuista saa
perspektiiviä, kun seuraa ja miettii viime vuosina usein julkisessa
keskustelussa olleita työtaisteluita tai koneiden alasajoja.

Entinen Helsingin yliopiston kirjaston ylikirjastonhoitaja,
professori Esko Häkli tarkastelee paperin kulttuurihistoriaa, ja sen
merkitystä ihmisen tai ihmiskunnan muistin jatkeena. Paperilla
ajatuksia voidaan välittää tuleville sukupolville ja levittää tietoa
hyvinkin laajalle. Paperi on siis mullistanut paitsi tiedonvälityksen
erityisesti, myös kulttuurimme yleisemmin. Häkli kysyykin
aiheellisesti, miltä maailma näyttäisi, ellei paperia olisi keksitty?
Paperin voimasta tai merkityksestä kertovat omaa kieltään myös paperin
käytön sääntely esim. entisissä sosialistisissa maissa.

Paperi on arkistointiväline vailla vertaa, ehkäpä edelleen, vaikka
sähköinen arkistointi on ollut työn alla pitkään. Kun Häkli
kirjoittaa artikkelissaan yleisestä epäluulosta elektronisen
informaation ikuisuuteen ja että 'paperilla olevat arkistot säilyvät
varmemmin ja ovat selkeämpiä sekä järjestää että säilyttää', voi
arkistonhoitaja tähän yhtyä ainakin hiljaisesti mielessään.
Paperiarkistointi on ollut tärkeää paitsi kulttuurin myös
yhteiskunnan juridisen perustan kannalta, kun oikeudellisia
asiakirjoja voitiin panna talteen tehokkaasti ja kätevämmin kuin
esimerkiksi pergamentteja. Liike-elämä ja yleinen hallinto ovat
kehittyneet nykyisen kaltaisiksi osin juuri paperin avulla. Ne ovat
edelleen myös paperin suurimpia käyttäjiä. Paperiarkistointiin
näyttää luottavan elektroniikan jättiläinen Apple-yhtiökin, kun se
laskussaan neuvoo asiakasta tulostamaan sähköisen asiakirjan
arkistointia varten.

Paperi mahdollisti kirjojen painamisen massamuotoisesti. Kirjat
kopioitiin tätä ennen käsin, pääosin luostareissa, ja se oli hyvin
hidasta - ja luonnollisesti kirjat harvinaisia ja kalliita. Kun
paperia saatiin tuotettua nopeasti ja kirjapaino kehittyi teknisesti,
tuli kirjallisuudesta massatuote, mikä se yhä edelleen on, esimerkiksi
joulun kestolahjasuosikki. Niin kuin Häkli tuo esille, kirjoja
ilmestyy maailmassa noin miljoona nimikettä vuodessa, eikä
tuotannossa ole havaittavissa supistumisen merkkejä. Muita kulttuurin
muotoja ja alueita, joihin paperi on vallankumouksellisesti
vaikuttanut, ovat muiden muassa musiikki (nuotit), sisustaminen
(tapetit), tiedonvälitys ja politiikka (sanomalehdet), kirjeenvaihto
(kirjepaperi ja postimerkit) ja tiede (esim. tieteellinen
kirjeenvaihto). Paperi on itse asiassa huippuesimerkki High-tech -
tuotteesta, ja sen vanhanaikaisuus on pitkälti harhaa. Sitä
valmistetaan uusiutuvista luonnonvaroista, ja sikälikin se lienee
kestävällä pohjalla.

Joulun alla, kun kirjaa luin, oli jännittävää tutustua kirjan
paperinvalmistusohjeisiin. Hannele Hakanen opastaa seikkaperäisesti,
miten kotikeittiössä tai -pihalla valmistetaan hienolaatuista
paperia. Aikaa se vie, mutta tässä voisi olla seuraavaksi jouluksi
vinkki: tee itse paperia ja työstä siitä koristeet ja lahjat,
vaikkapa kulho plastisesta massasta (ohje kirjan sivulla 100).



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/