[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Suomalaista kirjastohistoriaa monipuolisesti ja asiantuntevasti

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Sofia Kotilainen  FT, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopiston historian
ja etnologian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Mäkinen, Ilkka (toim.): Suomen yleisten kirjastojen historia . BTJ
Kustannus, 2009. 880 sivua.


Suomalaista kirjastohistoriaa monipuolisesti ja asiantuntevasti
---------------------------------------------------------

Ilkka Mäkisen toimittama Suomen yleisten kirjastojen historia on
suomalaisen kirjastohistorian perusteos. Se on kattava ja
perinpohjainen tutkimus, jonka kohteeksi valitut kirjastotoiminnan
historian erityisteemat luotaavat onnistuneesti ja mielenkiintoisesti
myös kirjastoalan tulevaa kehitystä. Teos on antoisa sukellus syvälle
suomalaisen lukemisharrastuksen vaiheisiin.

 

 


Suomalaisen kansanvalistustyön menestyksen kannalta oli aikoinaan
tärkeää, että joka ikiseen pitäjään saatiin perustetuksi (vähintään
yksi) yleinen kirjasto. 1800-luvun puolestavälistä lähtien
voimistuneet ponnistelut erityisesti maaseudun väestön ohjaamiseksi
lukuharrastuksen pariin tuottivat vähitellen tulosta. Vasta
1900-luvun jälkipuoliskolla yleisiä kirjastoja ryhdyttiin
maanlaajuisesti kehittämään osana hyvinvointivaltion rakennustyötä ja
Suomeen syntyi todellinen yleinen kirjastolaitos. Kuten esimerkiksi
Mikko Lahtisen 2010 ilmestynyt teos Kirjastojen maa ja sen herättämä
keskustelu osoittavat, yleiset kirjastot ovat jälleen 2000-luvun
alussa uudenlaisen murroksen edessä. Niiden katsotaan olevan
merkittäviä toimijoita myös tulevaisuudessa, vaikka niitä on
toisinaan keskusteluissa luonnehdittu myös katoavaksi
kansanperinteeksi.

Suomalaisen lukutaidon ja lukemisharrastuksen historia on 2000-luvun
vaihteessa noussut uudella tavalla tutkijoiden mielenkiinnon
kohteeksi. Historioitsijoiden ohella esimerkiksi etnologit ja
kielitieteilijät ovat kiinnostuneet kansanihmisten lukukokemuksista.
Tähän tutkimussuuntaukseen tuo oivallisen lisän suomalaisen yleisen
kirjastotoiminnan vaiheiden kokoaminen yksiin kansiin. Lehtori,
kirjastohistorian dosentti Ilkka Mäkisen toimittama Suomen yleisten
kirjastojen historia on varsin kattava ja perinpohjainen esitys
käsittelemästään aiheesta. Toimittajan laaja-alainen tietämys
kirjastohistoriasta näkyy siinä asiantuntevassa otteessa, jolla teos
on laadittu. Saatesanojen ohella hän on kirjoittanut myös puolet
kirjan artikkeleista. Muina kirjoittajina on joukko aihepiiriin jo
aiemmissa tutkimuksissaan monipuolisesti perehtyneitä kirjastoalan
ammattilaisia.

Mäkinen määrittelee toimittamansa historiateoksen tehtäväksi yleisten
kirjastojen menneisyyden vaiheiden ja kokemusten selvittämisen
nykyhetken näkökulmasta, koska ne tarjoavat legitimaatiota sekä
nykyhetken toiminnalle että niille tulevaisuuden ratkaisuille, joita
alalla tehdään. Lähtökohta on kirjastoalan tulevaisuutta pohtivalle
tutkimukselle varmasti hedelmällinen, mutta kuitenkin sillä
varauksella, ettei historiaa kirjoiteta liiaksi nykyisyyden ehdoilla.
Joka tapauksessa artikkelikokoelmassa esitetyt tutkimustulokset
onnistuvat tarjoamaan painavia perusteita myös tulevalle
keskustelulle pohdittaessa, miten suomalaisen kirjastohistorian eri
vaiheissa karttuneita kokemuksia voitaisiin mahdollisimman hyvin
hyödyntää myös tulevaisuuden kirjastoalalle asettamien haasteiden
edessä. Teoksen artikkelit osoittavat lukijalle ennen muuta sen,
miksi koko maan kattava yleisten kirjastojen verkosto on ollut
merkittävä peruskivi suomalaista tieto- ja koulutusyhteiskuntaa
rakennettaessa.

Lähes 900-sivuinen kirjastohistoria jakautuu rakenteeltaan kahteen
osaan. Teoksen alkujakso noudattaa perinteistä kronologista
lähestymistapaa suomalaisen kirjastolaitoksen historiaan. Artikkelit
tarkastelevat kirjastotoimintaa pitkällä aikavälillä, 1800-luvun
varhaisista kansankirjastoista 1900-luvun lopun kaikille
kansalaisille tarkoitettuihin tietokeskuksiin. Kronologiaa
rytmittävät lainsäädännön kehityksen ohella valtioiden rajojen
muutokset ja sotien vaikutukset kirjastojen toimintaan. Teos
pohjautuu vuonna 1999 ilmestyneeseen artikkelikokoelmaan Kirjastojen
vuosisata, jonka Ilkka Mäkinen on myös toimittanut. Suomen yleisten
kirjastojen historia -teokseen kirjoittajat ovat kuitenkin muokanneet
ja laajentaneet aiempaa tekstiään, lukuun ottamatta Eija Eskolan ja
2002 edesmenneen Ilmi Järvelinin artikkeleita, jotka on julkaistu
uudelleen lähes sellaisinaan. Osa Mäkisen osuudesta, samoin kuin
Pirjo Vatasen artikkeli kirjan ensimmäisessä osassa, perustuu
voimakkaasti kirjoittajansa aiemmin julkaistuun väitöskirjaan. Tästä
huolimatta 2009 ilmestynyt teos muodostaa oman itsenäisen
kokonaisuutensa ja on myös sisältönsä puolesta painava tietopaketti
suomalaisen kirjastolaitoksen monimuotoisesta historiasta.

Kirjan jälkimmäinen osa lähestyy yleisten kirjastojen historiaa
tarkastellen valittuja aspekteja, kuten kirjastotiloja ja
-rakennuksia sekä kirjastoalan koulutusta. Esimerkiksi Jarmo Saarti
käsittelee artikkelissaan Seinätön kirjasto ansiokkaasti sitä, kuinka
tieto- ja viestintätekniikan nopea kehitys 1900-luvun viime
vuosikymmeninä loi aivan uudenlaisia mahdollisuuksia perinteisten
kirjastoverkkojen toiminnalle. Kari Elorannan artikkeli taustoittaa
suomalaisen musiikkikirjaston historiaa ja pohdiskelee, kuinka
kattavasti yleinen musiikkikirjasto on eri aikoina kyennyt vastaamaan
koko asiakaskunnan tarpeisiin. Luonnollisestikaan kaikkia
kirjastotoiminnan erityisalueita ei ole ollut mahdollista mahduttaa
yksien kansien väliin. Silti tähän artikkelikokoelmaan valitut
aihepiirit luotaavat mielenkiintoisesti myös kirjastoalan tulevaa
kehitystä. Lisäksi nämä erityisteemat rikastuttavat alkuosan
voimakkaammin kronologista näkökulmaa.

Tekstin tyyli on kauttaaltaan sujuvaa ja kieli hyvää. Suomalaisen
historiantutkimuksen vakiintuneiden käytäntöjen mukainen ala- tai
loppuviitteiden käyttö olisi varmastikin tuonut tekstiin vielä lisää
luettavuutta kirjallisuusviitteiden osalta. Lisäksi olisi
hyödyllistä, mikäli myös alkuperäislähteiden käyttö kävisi ilmi
viitemerkinnöistä yhtenäisellä tavalla kautta koko teoksen. Nyt
lukijalle saattaa jäädä se kuva, että osa artikkeleista perustuu
pelkästään aiemman tutkimuskirjallisuuden varaan (vaikkakin
merkittäviltä osin kirjoittajien itsensä aiempiin tutkimuksiin).
Useat sitaatit osoittavat kuitenkin, että lähteenä on käytetty myös
esimerkiksi tutkittavan ajan sanomalehdistöä. Kirjan runsas ja
huolella valittu kuvitus elävöittää tekstiä ja tuo esille keskeisten
kirjastoalan toimijoiden ohella myös kirjastojen tiloja,
työntekijöitä ja asiakkaita. Erittäin kiinnostavia ovat myös oman
aikansa kirjastoalan vaikuttajien pienoiselämäkerrat, jotka
sijoittuvat teoksen alkuosan artikkelitekstien lomaan.

Vaikka kirja on kokonaisuutena monipuolinen, jää lukija kaipaamaan
vielä syvempää mikrotason näkökulmaa paikallisiin kirjastoihin -
nimenomaan niihin maaseudun vaatimattomampiin ja rajallisin
resurssein toimineisiin lainakirjastoihin, joita valtaosa
suomalaisista yleisistä kirjastoista oli aina 1900-luvun puoliväliin
saakka. Kuten Ilkka  Mäkinen itse toteaa: jokaisesta kirjastosta ja
kirjastotoiminnan osa-alueesta tulisi kirjoittaa oma historiansa.
Totta onkin, että tämän koko maan kattavan historian ilmestymisen
jälkeen erityyppisten suomalaisten yleisten kirjastojen tarkempi
tutkimus auttaisi näkemään lähemmin kirjastotoiminnan arjen
moninaisuuden sekä sen, kuinka hyvin kirjastovaikuttajien ja
lainsäätäjien ajatukset toteutuivat paikallistasolla
kirjastotoiminnan murrosvaiheissa. Toivoa sopii, että Suomen yleisten
kirjastojen historia saa tulevina vuosikymmeninä rinnalleen lisää
paikallistason kirjastotoimintaan keskittyviä tutkimuksia, jolloin
maan kirjastohistorian tuntemus entisestään vahvistuisi.

Ilkka Mäkisen toimittama historiateos piirtää suomalaisesta
kirjastotyöstä kuvan pitkäjänteisenä, mutta silti ajan vaatimuksiin
sopeutuneena toimintana, jonka tavoitteena on alkuvaiheista saakka
ollut tarjota luettavaa mahdollisimman laajoille väestönkerroksille.
Artikkelikokoelmaa on valmisteltu huolella ja ajan kanssa, ja
lopputuloksena onkin syntynyt kotimaisen kirjastohistorian perusteos.
Kaiken kaikkiaan Suomen yleisten kirjastojen historia on antoisa
sukellus syvälle suomalaisen lukemisharrastuksen historiaan ja
sellaisenaan ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos paitsi
kirjastoissa työskenteleville ja niiden historiasta kiinnostuneille,
myös kaikille lukemisesta ja hyvistä kirjoista pitäville.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/